Helpotti kun lopetti ja luovutti

Nelisen kuukautta mennyt ilman alkoholia ja huomaan hyvinkin usein ihmetteleväni, miksi yleensä olen juonut. Miten niin voi pitää hauskaa ja relata, hoitaa stressiä ja uupumusta vain alkoholilla? Matkustaa - lomalla tai työasioissa - grillata, viettää juhlia jne. jne. aidosti vain dokaamalla :open_mouth: ? Että oikeaa elämää ei vissylasin kanssa olisi?

Kaikki on kääntynyt päälaelleen. Kaikkea edellä mainittua olen tehnyt viime kuukaudet ja tulen jatkossakin tekemään ilman alkoholia. Mitään en ole menettänyt. Päinvastoin; rahaa on säästynyt, masennus ja ahdistus helpottaneet, työteho noussut, krapulat hävinneet… Ja ihan hauskaakin on ollut :laughing:

Eihän tämä kerralla ole onnistunut. Asiaa olen työstänyt jo joitakin vuosia. Mutta nyt se jokin on napsahtanut kohdalleen. Luopuminen alkoholista antoi tilalle valtavan määrän aikaa ja energiaa. Olen saanut sisäistettyä selvän elämän niin, ettei koko juomista tarvitse sen enempää edes miettiä. Kaupassa eivät juomahyllyt houkuta, ravintolassa en kaipaa viinilistaa tai perjantaina ei edes tule mieleen enää pullon hankintaa.

Ylpeäksi en kuitenkaan rupea. Pidän visusti mielessä, että alkoholi pystyisi edelleen päihittämään minut mennen tullen, jos sen kelkkaan lähtisin. Mutta ajatella, että kun luopuu ja luovuttaa, niin voittaa. Voi kun tähän olisi jo aikaisemmin pystynyt!