Helinä esittäytyy.

Me Lopettajat
1

Päivää Lopettajat,
täältä tulisi yksi lisää ruotuun.

  1. päivä raitista eloa menossa. Sitä ennen oli viikon tauko, kunnes taas meni lempijuomaa. Istuin yksin pihalla viikon viimesen päivän iltana ja kävin taistelua viinin juomisesta. Viini kaatu lasiin, käsi piteli lasia ja pää kävi skitsofreenisen tuntusta taistelua. Tätä kesti lähes puoli tuntia. Selviämishaluinen minä sanoi että tänään en juo! Välinpitämätön ja masentunut minä sanoi että mitä vitun väliä!
    Lapset nukkui, mies oli poissa ja kaunis kesätuuli vilvotti mukavasti. Mikäs sen mukavampaa ku lasi viintä!
    Niin siinä sitten taas kävi ja aamuyöstä heräsin.
    Istuin taas pihalla itseksein ja pohdin että mikä ihme sai tämän rationaalisen ja vahvan ihmisen päätymään taas siihen viinin juontiin. Olin tyytyväinen viikkoon ja tiesin että lisää päiviä ilman juomista vie omaa oloa vain kohti parempaa.
    Viimeisen vuoden aikana olen ajautunut tilanteeseen jossa juon ittein humalaan ainakin kerran viikossa. Se on kun pakottava tarve, himo, joku suurempi voima. Ennen tätä vuotta oli reilu vuosi juomattomuutta raskauden takia. Se oli helppoa ja kivutonta. Nyt, käyttö runsastui tosi nopeasti ja olen tällä hetkellä todella suossa. Pystyn hädintuskin olemaan viikon juomatta. Tiän että käytän viiniä päästäkseni eroon yksinäisistä ja turhauttavista illoista. Toivon että ne vaan menisi ohi ja nopeasti. Miksi näin, se on pitempi tarina.

Tahdon lopettaa juomisen kokonaan, loppuiäksi. Mutta ehkä alotetaan tästä päivästä nro 2.

Nyt pienempi lapsi menetti hermonsa, pitää jatkaa myöhemmin.

Terkuin Helinä, päivä nro2.

2

Hei Helinä ja tervetuloa joukkoon! Täällä et ole yksin, kaikilla meillä on sama vaiva, alkoholiriippuvuus tai miksi sitä kukin tahtoo kutsua… alkoholismia eri muodoissaan. Pysy linjoilla, autetaan toisiamme. Me selvitään tästä!

3

Hei Helinä,

Kirjoituksesi kosketti minua syvältä, oma juoma-aikani muistui kirkkaana mieleen ja olisin itse voinut joskus kirjoittaa täysin samoin.

Aamuyön painajaismaiset heräämiset, uusi päätös että ei enää koskaan ja voimattomuus parin päivän, viimeistään viikon kuluttua. Minusta riippumaton voima ohjasi huoltsikalle ostamaan siideriä ja alkoon viiniä.
Minulla oli juoma-aikana kaksi pientä lasta. Join ainakin viisi vuotta niin, etten enää kyennyt hallitsemaan juomistani lainkaan. Nyt lapseni ovat jo isoja, toinen lähtenyt jo kotoa. Heille raitistumiseni on ollut tärkein asia, minkä pystyin itseni ja heidän vuoksi tekemään.

Se kummallisuus on nimeltään alkoholismi. Jos voit myöntää, että olet menettänyt voimasi alkoholinkäyttösi suhteen saat voiman toipua.Alkoholistina et voi ottaa yhtään alkoholipitoista, lempijuomasi on muuttunut sinun tervettä minuuttasi vastaan. Alkoholistit ovat usein vahvoja ihmisiä monessa asiassa, mutta kuningas alkoholille olemme hävinneet.
Hyvä asia siinä on, että hyväksymisen kautta alkaa toipuminen. Päivät todella tulevat paremmiksi, mutta alkuun vaikeuksien kanssa. Niihin alkuvaikeuksiin ja vieroitusoireisiin useat kaatuvat. Onneksi ei tarvitse olla kuin yhden päivän kerrallaan raittiina, ei enempää.

Oletko miettinyt mistä saisit apua? Uskallatko mennä A-klinikalle keskustelemaan? Onko miehesi tuonut esiin huolestumistaan? Voisitko saada jostain Antabuslääkityksen?
Minä olen raitistunut AA:n kautta. Toisten tuki on tärkeää. Kirjoittele tänne ajatuksistasi.

Paljon voimia sinulle tarttua kiinni raittiista elämästä :smiley:

4

Hei Rulla ja Askel!

Kiitos ja ihanaa kun oli jo tullu vastauksia! :smiley:
Isompi lapsi on kaverikylässä ja pienempi nukkuu päikkäreitä, joten ehdin kirjoittaa enemmän.

Kiitos Rulla kannustuksesta, sitä tarvitaan. :heart: Oonki jo jonku aikaa lueskellu palstaa ja tiedän hieman sun tarinasta. Samoin Askeleen juttuja oon lueskellut. Olette molemmat aika aktiivisia, ja toivon että nyt rohkaistun olemaan aktiivinen myös muiden palstoilla. Niistä muiden tarinoiden lukemisesta kun on ollu jo nyt paljon apua. Siksi uskaltauduin vihdoin ja viimein iteki tänne: konkreettisesti ilmottautumaan alkoholistiksi, ottamaan vihdoinki vastuun itsestäni ja sitä kautta perheestäni. Täältä Plinkistä nimenomaan oon oppinu tuon “Tänään en juo”-mantran ja monia muita keinoja olla juomatta. Ja ne auttaa tässä minuutti,- tunti,-ja päivätaistelussa. Vaikkei ehkä auttanut pari päivää sitten… Mutta se oli kyllä ihan oma päätös kaataa se viini lasiin ja käydä se taistelu konkreettisesti sen lasin edessä. Koska eihän sitä helposti voita. Miksi siis kaataa viiniä lasiin jossei aio sitä juoda? Tahi, miksi olla viiniä kotona jossei aio ikinä enää juoda? Eli, olin jo tavallaan päätökseni tehnyt kun viintä lasiini kaadoin.

Askel, tosi lohduttavaa kuulla että oot kokenu jotain samaa! Ei sillä, että sitä toivois kenellekään.
Omat lapset on vielä kovin pieniä-siksi toivonki että saan nyt tämän juomisen loppumaan ennenku tämä menee tämän pitemmälle- tai ennenku he suuria vielä siitä ymmärtävät. (Mulla on pojat 3,5 ja 1-vee)

Juon kotona, ihtekseni kun pojat nukkuu ja kun mies on poissa. (työn takia paljon poissa) Juon lähinnä viiniä, koska olut turvottaa ja tuo todella pahan kankkusen. (ei sillä etteikö mikä tahansa alkoholi turvota) Väkevistä menen heti aivan sekasin. Juon myös seurassa, mutta se ei ole kivaa koska tahtoisin juoda tosi nopeasti tietysti, ja seurassaha niin ei voi tehdä. Eli kaikki keskittyminen menee siihen, että yrittää käyttäytyä kuin tavikset ja siemailee lasiaan hillitysti. Yhtä tuskaa. Silloin juon mieluummin vettä. Jos meillä on juhlat, käyn sillon toki vaatekomerolla vähä siemailemassa omia viinejäin, että pääsis rennompaan olotilaan nopeammin. (Mahtavaa tämäki ekaa kertaa tunnustaa)Muutki on illan kuluessa niin humalassa ettei ne mitään huomaa. Osaan peittää humalani hyvin eikä se mene puhekeskukseen tms. (heh, tai niin kai luulen?)
Usein jo ekan lasin juodessani yökkäilin ja en kestänyt viinin makua. Silti join. Se on ihan sairasta!

Mulla on lievästi autistinen mies, joten hän ei paljon minua tarkkaile. Vaikkakin yritän olla varovainen ja en juo kun hän on kotosalla. Joskus kuitenkin juodaan yhdessä tai kun ystäviä tulee kylään ja sillon hän kyllä huomaa että humallun, mutta ottaa sen huumorilla ja on sitä mieltä että hyvä kun meitin ahkera äitiki joskus pitää hauskaa. Mutta hän on iteki aikamoinen bilettäjä ja juo seurassa, oli mikä viikonpäivä tahansa. Mutta on selkeästi tavis, eli ei juo usein ja aina biletysmielessä, pari olutta kavereiden kanssa tai yhden lasin viintä ruoan kanssa. Hän ei siis tiedä ongelmastani ja toivon että voisin vain katkaista juomisen, ilman että vielä kertoisin kenellekään. Tiedän että se ei ole kauhean hyvä ratkaisu, mutta uskon että pystyn siihen. Kun juomista ei ole vielä kuitenkaan jatkunut kauaa ja se ei kuitenkaan vie toimintakykyä tai suuresti haittaa elämää. (onko tämä itsepetosta? voi olla.)

Olen soittanut pari kertaa auttavaan puhelimeen ja ne olivat avaavia. Sain makian potkun persauksille todellakin yrittää lopettaa kokonaan.

Muutin 10 vuotta sitten tänne, ulkomaille, joten suomalaiset aa:t ei sovi ja en tahdo mennä täälä aa:ha. Miksi? Synnytin molemmat poikani Suomessa koska tahdoin kokea tärkeät tapahtumat tutulla maaperällä, omalla äidinkielellä. Koen tämän alkoholismin samoin: tahdon avun Suomesta, omalla kielelläni ja kulttuuritaustallani. Ajattelin että soittelen auttavaan puhelimeen ja käytän tätä Plinkkiä pääasiallisina tukiverkostoinani. En tiedä, oletteko te kokeneemmat sitä mieltä että se ei riitä? Itse tahdon uskoa itseeni, tahdonvoimaani ja haluuni raitistua niin paljon, että toivon että se riittää. Toivon tietysti myös että uskaltaudun avautumaan miehelleni, joskin kaikki henkinen taakka on hänelle suurempaa kuin meille normaaleille. (Hällä kun on neurologinen häiriö ja hän ei kestä henkistä stressiä kuten me muut).

Oon luovalla alalla ja se vaatii paljon energiaa. Samoin pienten lasten hoito ja kodin kunnosapito. Tunnen alkoholin kuormituksen kropassani ja päässäni ja tahdon olla voimakas taas. Tahdon nukkua hyvin, syödä hyvin, urheilla ja nauttia elämästä semmoisena kun se on. Pienet lapset, aika vaikea parisuhde erilaisen miehen kanssa ja kaipuu kotimaahan kuormittaa henkisesti- ei sillä että ne olis syitä jatkaa juomista. Mutta ehkä ne oli joku katalysaattori tähän.

Näin. Kiitos jotka jaksoivat lukea ja kertokaa mielipiteitänne ja kaikki apu on kaivattua.

Päivä 2 etenee hyvin. Tekee mieli alkaa juomaan, kun olen yksin taas viikonlopun lasten kanssa, mutta en aio. Sanon: en juo tänään. :wink:

Helinä, päivä 2.

5

.

6

Tervehdys Helinä ja tervetuloa joukkoon minunkin puolestani! Minun “juomiskertomukseni” voit lukea tuosta Uusi, ihana elämäni-otsikon alta. Kenties olet sen jo lukenutkin.

Sinun tarinassasi kuulosti niin tutulta se “mitä vitun väliä”-tunne!! “Ittenihän miä tässä vain tuhoan”, “Mitä se kenellekään kuuluu!”… Minäkin join yksinäni. Mies mahdollisti… Eihän sitä loppuaikoina enää tarvinnut edes “syytä” juomiselle. “Tekee mieli” oli ihan hyvä syy. Ja mielihän teki, usein ja liikaa.

Tärkein Sinulla on jo tehty, eli päätös. HALU raitistua ja ELÄÄ raittiina! Elämä helpottuu uskomattoman paljon, kun oivaltaa, ettei sille litkulle pärjää millään hauiksilla. Se voittaa AINA. Siksi on parempi jättää se kokonaan niille, jotka sen käytön hallitsevat (tai luulevat vielä) hallitsevansa… Niinhän minäkin vielä jokin aika sitten luulin… :unamused:

Täytyy aivan vilpittömästi todeta, että ainakin minun elämässäni on parantuneet kaikki osa-alueet, kun jätin läträämisen. Osa nopeammin, osa hitaammin. Joka päivä tulee oivalluksia, et “tämäkin asia on paremmin/mahdollista, kun en juo!”. Ja tietysti tulee niitä hieman ikäviä lieveilmiöitäkin…minua ainakin tällä hetkellä ärsyttää suuresti kun muut juovat ja tuntuvat pitävän sitä (varsinkin) kesään kuuluvana välttämättömyytenä. Kateutta tämä ei enää ole. Jonkin asteista turhautumista ennemminkin…miten he eivät voi tajuta miten paljon ihanampaa elämä on ilman alkoholin sekoittamaa päätä ja kissanpaskan maku suussa herättyjä sumuisia aamuja!!! Mutta lopetanpa nyt ennen kuin pahemmin hiillyn… :wink:

Onnea päätöksestäsi ja tsemppiä Helinä, kyllä Sinä selviät! Siis ME selvitään, toisiamme tukien, yhdessä! :smiley:

7

Tervetuloa Helinä ja voimia sinulle!

Minäkin lueskelin aikani näitä sivuja kun vielä join mutta luulen että päätös lopettaa tuli helpommaksi heti sen jälkeen kun sain kirjoitettua tänne. Toivottavasti sinulle käy samalla tavalla! Asun itsekin ulkomailla ja en koe helpoksi mennä AA:han (lisäksi aika kaukana, ei naisten ryhmää jne.) joten tämä plinkki on tullut todella tärkeäksi minulle. Välillä pelkäänkin että jään loukkuun tämänkin kanssa. :laughing:

Voin vaan sanoa että mielialat vaihtelevat epätoivon (en voi enää koskaan juoda kuohujuomaa!) ja todellisen yllättymisen (miksi en tehnyt tätä aikaisemmin kun on niin hemmetin hyvä olo) välillä. Väsymyskin vaivaa mutta isot punaiset rastit jokaisen juomattoman päivän kohdalla kalenterissa ruokkivat tätä voittaja tunnetta jokaisesta uudesta päivästä.

Terveisin Pipari, matkan alussa, 11.päivä kallistuu iltaan

8

Kolmas päivä takana. Ja voin sanoo että ei ole helppoa, mutta energiataso on jo parempi kun eilen!

Kirjottelen uudella touchpad-kännyllä sängyssä ku ei uni tule silmään(vaikka uupumus on aikamoinen)
Ja voin kertoo, että aikamoista sähellystä… :smiley: eli pitkästi en jaksa vääntää, mutta kiitän hienoista ja kannustavista viesteistänne! Kirjoittelen huomenna enemmän ja vastailen kysymyksiin. Toivotaan että uni vie kohta mukanaan. Ja mikä parasta, aamulla ei okseta, ei huimaa, ei ahista,ei tärisytä, ei kaduta, ei hävetä eikä
Oo pelkotiloja. Tartunta tähän ihanaan faktaan kun hukkuva oljenkorteen. Toivottavasti te muut nukutte hyvin. Kertokaapas muuten miten nukkuminen sujuu ja kauanko meni juomisen lopettamisesta kun uni alko parantua?

Helinä pvä 4.

9

Hei Helinä,
Niinpä sitä valvotaan täälläkin. Unettomuus on ollut riesana etenkin kesäisin.

Kun elimistösi ei nyt saa alkoholia, aivoissa käy aikamoinen uikutus. Kaikenlaisia oloja voi tulla, pelkoja, ahdistusta, syyllisyyttä, unettomuutta, väsymystä. Ne kestävät aikansa ja voin vannoa, että nämä olosi tulevat helpottamaan. Nyt ehkä tuntuu, että rämmit suolla, mutta ne pitkospuut löytyvät kohta. Kuten olet varmaan lukenut täältä, toisilla vieroitusoireet kestävät kauemmin. Joskus taustalla on muutakin, kuten masennusta. Sellainen selviää sitten myöhemmin. Useimmilla unet paranevat viikon kahden sisällä. Joillakin, kuten minulla alkuun uni parani normaaliksi aika pian, mutta unettomuusongelma kehittyi myöhemmin. Alkoholista vapautuminen ei suojaa elämän ongelmilta, mutta kaiken voi ottaa selvään päähän ja selvitä niistä.
Tämäkin olosi menee ohi. Etene nyt vain päivä kerrallaan. Tästä se lähtee. Sinä voit raitistua jos todella haluat sitä. Samalla tiellä ollaan.
Sori sekava tekstini. Tsemppiä sinulle huomiselle :smiley:

10

Moi
Minulla meni 3-4 päivää, hikoillen pari ekaa päivää. Kyllä se uni sieltä tulee :slight_smile:
T.T

11

Hyvää ja aurinkoista päivää nro 4.
(waude)

Kiitos Tuppi, metsätähti, Askel, pipari, apua ketä muita? :wink:
Eihän se uni ihan heti tullu eikä ollu kauhean tasasta, mutta silti aamulla oli ihan ok olo. On se taatusti parempaa unta kun viinapöhnänen valeuni. Vauva myös edelleen heräilee useasti yössä, mihin tietysti oon jo tottunut, mutta varmasti ehdin levätä tulevaisuudessa kun oma uni alkaa olla syvempää. En siis pysty vaan lepäilemään ja lötköttelemään millon tahdon, kuten jotkut täällä kannustaa tekemään, sillä pienten lasten kanssa kun ei vaan voi laiskotella miten tahtoo. Vauva tarttee jatkuvaa huolenpitoa ja vahtimista.

Noustiin vauvan kanssa siis tosi aikaisin ja lähdettiin vauvakamun luokse leikkimään. Aamu oli kuuma ja oli ihana kävellä pirtsakan poitsun kanssa pitkin hiljaisia katuja. Tuntu hyvältä ajatella ettei ole krapulaa ja ajatus alkoholittomuudesta tuntuu tosi hyvälle. Joskin välillä tosia vaikealle. Juomishaluja ku on välillä.

Meillä on loma edessä huomisesta alkaen, mikä on hyvä tämän lopettamisen kannalta. Mennään paikkoihin joissa ollaan tiiviisti kaikki koko ajan yhdessä joten ei varmasti pysty juomaan. :wink: Ja tiedän ettei mies juo kun lapset on paikalla, joten ei sitäkää pelkoa.

Kroppa on uupuneen tuntuinen ja lihassäryt tekee tuloaan joka puolelle. Vatsa on vähän omituinen, toimii miten sattuu. Silmiä kirveltää ja voisin varmasti nukahtaa millon tahansa. Välillä tuntuu niinku leijuisi ihtensä ulkopuolella, vähä epätodellinen. Tunnen ja näen mutta hieman jostain kaukaa. Voi olla kyllä lihassäryistä ja väsymyksestä johtuvaa. Usein niskakivut johtaa mulla huimaukseen kun kallonpohjan lihakset menee ihan jumiin.

Oon syönyt ihan hyvin ja juon pari kuppia kahvia pärjätäkseni pitkistä päivistä lasten kera. Toivon että vaikka parin viikon päästä pääsisin taas lenkkeilemään niinku ennenki, mutta nyt vielä en taida jaksaa kävelylenkkejä kummempaa.

Saan välillä iha kreisejä hulluttelukohtauksia. :smiley: Eilen ajeltiin kaikki pyörillä iltatuulissa ja aloin laulaa iha täysillä ja kakarat nauro hysteerisenä. Oli jotenki kova meno päällä. Ihana energiapuuska tuli myös koko illaksi. Tiedän että tavallaan puran turhautumiani touhuamiseen. Mutta silti tuntuu kivalta että sen energiansa kohdistaa tekemiseen. Eikä siihen juomiseen. Toivon niin kovasti että aika kuluis ja saisin takasin luovan hullun oman ihteni, joka sai aikaiseksi jotain uutta joka ikinen päivä.

Helinä pvä 4.

12

Hei Helinä 4 p.

Mulla on myös noita niskakipuja liiankin kanssa. Olen Suomessa käydessäni ostanut sellaisen sähköllä toimivan pienen lämmitystyynyn mitä käytän joka ilta, auttaa rentouttamaan lihaksia ja voi myös vähän nukuttaa, nautin vielä kamomillateetä tms. samalla. Kun kipu oikein yltyy tai esim. autolla ajaessani käytän sellaista pientä niskatukea missä on magneetteja, nekin voivat auttaa jos keho on vastaanottavainen. Mulla on jo selkään ja polviinkin samanlaiset, myös mies on saanut niistä apua.

Vatsantoiminta tuntuu minullakin olevan sekaisin, koitan nyt keinoa juoda aamuisin litra vettä herättyäni ja liikuskella samalla hissukseen ennenkuin syön aamupalan. Tänään ainakin toimi paremmin kuin muina päivinä. Unen tarve on vähentynyt todellakin kun ei ole sitä pöhnää mukana, aikaisemmin ei meinnannut edes 10 tuntia riittää. Kahvin koitan jättää pois kun se tuntuu vaikeuttavan sitten sitä nukahtamista illalla vaikkei sitä nauttisikaan myöhään.

Oikein hyvää lomaa, onneksi sinulla on silloin vähemmän kiusauksia. Minulla alkaa kohta myös loma mutta juovien ystävien seurassa, onneksi silloin jo 2 vkoa takana ja luja päätös olla sortumatta. Katsotaan sitten parin viikon päästä kuinka on käynyt.

Pipari 11. p

13

.

14

Kiitos metsätähti!

Ollaan nyt leirintäalueella joten aika hankala kirjoittaa. Palaan myöhemmin asiaan.

helinä, pvä 5.

15

Terveluloa helinä palstalle!

Luin tuon sinun aloitus viestisi.
Juuri tuolla tavoin alkoholiaddiktio etenee ja voittaa terveen järjen. Se on kuule se “Viinapiru”, se sun toinenpuoli joka ohjaa sua vääriin valintoihin. Vain sen addiktion luomuksia ovat siis ne sinun väärät valintasi.

Tunnista addiktiosi ja pysyttele päivä kerrallaan ilman alkoo. Alkaa se addiktiokin hellittämään otettaan.

Tsemppiä matkallasi parempaan elämään!

16

Terveluloa helinä palstalle!

Luin tuon sinun aloitus viestisi.
Juuri tuolla tavoin alkoholiaddiktio etenee ja voittaa terveen järjen. Se on kuule se “Viinapiru”, se sun toinenpuoli joka ohjaa sua vääriin valintoihin. Vain sen addiktion luomuksia ovat siis ne sinun väärät valintasi.

Tunnista addiktiosi ja pysyttele päivä kerrallaan ilman alkoo. Alkaa se addiktiokin hellittämään otettaan.

Tsemppiä matkallasi parempaan elämään!

17

Moro

Itsellä menossa jo selvä päivä nro 196.

Alussa pirun vaikeeta, morkkis, v****tus jne…

Mutta, mutta. Kun pääset parin viikon yli niin helpottaa. Elämään tulee juomisen tilalle uusia asioita, joista voit nauttia selvinpäin.

Tsemppiä sulle.

18

Huomenta kosteasta teltasta aamuneljältä heränneen poitsun kainalosta. :slight_smile: korkotukilainoiksi pitkät pätkät ja jonnekki se meni, muualle kun palstalle näköjään. Unta niin huonosti tällä kertaa et vois olla jopa pikku-darra. :wink: Olo ei siis voittajan,mutta eipä yhtään harmita kun ei ole tässä oikeeta krapulaa lisätaakkana.

Kiitos Soikannel ja Kannussarinen, uskon että olo paranee kun pysyy ilman myrkkyjä. Eilen naatiskeltiin illalla iltatulien hämyssä karamelleja ja kainalon lämpöä. Olo ei oo mitenkään katharsista muistuttavissa raittiusenergioissa (kuten Monet hehkuttaa). Lähinnä olo on viipyilevä, nyt-hetkessä hittaasti ja laimeasti tarkkaileva. Tuntuu etten vielä ihan ite osallistu kokemuspiiriin, tai kosketa todellisuutta. Tai sitten tunteiden ja olojen hitaus saa mualiman tuntumaan omituisen tasaselta. :slight_smile: kun ne endorfiinit soljuu normaalimpaan tahtiin, niin tekis mieli joskus painaa eteenpäinkelausta. Eli pientä levottomuutta taitaa olla.

Nyt mahdollisuus nukkua hieman, niin otanpa tilaisuudesta kiinni!

Helinä pvä 6.

19

Hyvää lomaa Helinä ja voimia kohdata ne erilaiset kiusaukset.

Tuosta AA:sta sanoisin että yritä nyt kuitenkin. Asun myös ulkomailla ja mietin etten halua sinne mennä. Nyt eilen sen kuitenkin tein ja minut otettiin niin ihanasti vastaan ettei harmita. Minulla ei ole kauheasti paikallisia ystäviä ja aina saa olla sellainen pilailun kohde kun morkataan minun aksenttia. Inhoan asioida pankeissa ja muissa julkisissa paikoissa kun ajoittain sattuu niitä nuijia jotka ei mukamas millään ymmärrä minun puhetta. Jo pelkästään tuo ihana hyväksytyksi tulemisen tunne saa minut menemään sinne uudestaan kunhan ensin selviän tulevasta kahden viikon lomasta joka vie toiselle paikkakunnalle.

Terveisin Pipari 13.p

20

Torstaita!

Tänään on ihan puhki/poikki-olo ja lihassäryt tuntuu senkun yltyvän. Ehkä asiaan ei auttanu pari yötä teltassa ja semmoset 2 tunnin yöunet… :wink:
Nyt tuli viime yönä nukuttua “normaalimmin” ja olo on tänään todella vetämätön. Edes pannullinen kahvia ei piristä, ei illalla edessäoleva illallinen tuttavaparin luona, ei niin mikään itsesuggessio tai touhuaminen. Olin tuuminnu etten harrastais raskaampaa liikuntaa vielä, mutta nyt laitoin kyllä lenkkivaatteet päälle ja pakko lähtä lenkille. Ei nämä lihakset tästä muuten parane eikä pääkään virkisty! Kahtellaan lenkin jälkeen taas. :wink: Mutta tuossa tiskejä laitellessa mietin että oispas vielä paskempi olo jos ois krapula. Se sentään vähä “toi jotain positiivista tuonne mielenkulmaan”.

On muuten tänään koetukset eessä: mut laitettiin kauppareissuun hakemaan myös illan viinit. Pariskunta on semmosta naatiskelijaa, että pitää vaan jaksaa istua iltaa myöhään yöhön niinku ei oliskaa.(vaikka tiän että menisin vaikka jo nyt nukkumaan jos vois.)

Pipari,
En koe että tartteis mennä Aa:han. Päätän itte sitten myöhemmin josko sille tuntus olevan tarvetta. Nyt sujuu ihan ok ja juomishaluja ei ole.

Helinä, 7 pvä.