Helenan ongelma

Olen 20-vuotias nuori nainen ja kirjoitan tänne hahmottaakseni päihdeongelmiani. Olen tullut siihen tulokseen, että minulla on niitä, koska ystäväni huomauttelevat juomisestani, joudun mitä sekavimpiin seikkailuihin jatkuvasti, en jaksa hoitaa arkeani juomisen takia ja rahani ovat lopussa. Olen yrittänyt hillitä juomistani, mutta aina kun mietin että " tänään juon vain yhden kaljan" , löydyn 20 tunnin päästä jostain paikasta hirveässä krapulassa.
Juon selvästi ahdistukseen ja stressiin, sillä juominen ei sinänsä ole edes hauskaa. Juon annoksina viikossa noin 20-40 annosta, sekä tissuttelen että juon vahvoja humaloita. Yleensä en suunnittele juovani vahvaa humalaa, mutta niin vain käy. Välttelen perhettäni ja sukulaisiani enkä myönnä heille koskaan, miten paljon olen juonut. Oikeastaan jatkuvasti vähättelen juomisiani. Aloitin juomisen 14-vuotiaana, joten olen säännöllisesti juonut vuositolkulla. Olen ollut nuoruudessani kerran yhden kuukauden ja kerran kolme viikkoa juomatta ja ne ovat pisimmät ajat. Minulla on ollut myös useita putkia, joiden jälkeen olo on henkisesti ja fyysisesti varsin huono. En pysty olemaan baareissa tai juhlissa selvinpäin, yritän kyllä joskus. En myöskään kestä yksinäisyyttä ollenkaan, joten aina kyllä ajaudun ihmisten ilmoille.
Minulla on ollut ahdistus- ja masennusongelmia sekä paniikkikohtauksia, mutta en tiedä miten vahvasti ne liittyvät juomiseen. Olen käyttänyt myös muita päihteitä kuin alkoholia.

En tiedä mitä pitäisi tehdä. Tein alkoholiriippuvuustestin, jonka mukaan olen vahvasti alkoholiriippuvainen, samaa kuin monet muutkin nuoret, jotka tänne kirjoittavat. Pitäisiköhän minun mennä mielenterveyspuolelle tai jonneki päihdehoitoon vai voisinkoha itse saada juomiseni kuriin jollain ihme keinolla? Aika pelottava ajatus siitä, että pitäisi mennä jonnekin hoitoon, koska toisaalta musta tuntuu ettei mulla ole mitään ongelmaa ja et tämä on ihan ohi menevää… toisaalta tää on ollut samanlaista vuosia.

En tiedä onko tää normaalia nuoruutta vai ei, monet kaverit on aika kovia juomaan ja sanoo että " kyllä nuorena saa vähän ottaa". En siis tiedä liioittelenko? Välillä vaan tuntuu, etten tee muuta kuin juon ja kaikki elämässäni pyörii sen ympärillä. Voisitteko kertoa, oletteko sitä mieltä, että minun pitäisi ensinnäkin tehdä asialle jotain ja jos, niin mitä? Juomisessa ahdistaa myös se, että se selkeästi on vaikuttanut mun muistiin ja keskittymiseen, jotka on tosi huonoja nykyisin molemmat…

Aika tuttu tarina. Yhden tai pari kaljaa lähtee ottamaan jonnekin, niin häviää kontrolli. Se kertoo riippuvuudesta alkoholiin, eikä pysty enää hallitsemaan alkoholin käyttöä. Minunkin elämä on siinä mallilla, että alkoholi on turhankin hyvin kuvioissa mukana. Minunkin muisti on alkanut huonontua ja keskittyminenkin myös… Olen sinua hippusen verran nuorempi, 19 vuotta… Mutta eipä meissä ikäeroa ole, niin olen Helenan kanssa samassa jamassa :unamused:

Joten sanoisin, että sinulla on ongelma alkoholin kanssa, kuten myös minulla… Sinun kannattaisi tehdä asialla jotain.

Olen ajatellut itselleni, että jatkaisin edes silloin tällöin AA-ryhmissä käymistä. Antabuksen hankkimistakin harkitsen ja jonkinmoista apuakin olen ammattiauttajilta jo saanut, mutta ei niin pitkälle se ole vielä mennyt, että minun juominen loppuisi. Siinä mielessä olen pettynyt itseeni, että kävin AA:ssa joskus aiemmin joitakin kertoja, nyt jostain syystä en ole uskaltanut jatkaa siellä käymistä…

Harkitsepa sinäkin AA-ryhmissä käyntiä… Minä ainakin aion siellä käydä ihan lähiaikoina!

moro Helena.

kyllähän tämän kertomasi perusteella sulla on alkoholiongelma,niin kyllähän nuorena saa vähän ottaa ja vanhempanakin mutta entäs kun se ei jää vähään? kokemuksesta voin kertoa että mitään ihmeparantumista ei tapahdu vaan sille on tehtävä itse jotain. jotkut pystyvät lopettamaan yksin ja toiset tarvitsevat siihen ryhmää, tapoja on monia :neutral_face: itse en ole mikään ketään neuvomaan kun painin saman asian kanssa

olet vielä nuori ja huolissasi alkoholin käytöstäsi mikä on “positiivista” totuus on että mikään asia ei ole niin huonosti etteikö sitä voisi viinalla huonontaa. meinaan ahdistus ja stressi eivät parane viinalla vaan pahenevat ,rahatilanne ei parane vaan pahenee muuttuen lopulta ulosotto-kierteeksi koska ei jaksa välittää/hoitaa asioita, joka taas ajaa juomaan lisää koska maailma on epäreilu :cry: no tämä on se kauhuskenaario,mutta lopulta monelle meistä totta.

tarkoitukseni ei ollut moralisoida eikä mulla siihen olisi varaakaan :blush: mutta kokeile ensin olla juomatta päivä sitten toinen jne… jos et yksin pysty niin hae apua vaikka a-klinikalta. tärkeintä on että teet asialle jotain, ja niinhän sä ootkin tehnyt kun kerran kirjoitit tänne :smiley: voimia sulle

Hei,

Kiitos teidän vastauksista! Jos nyt yrittäisin vaan kokonaan lopettaa juomisen joksikin aikaa, ja jos se onnistuu hyvin niin sitten kokeilla kohtuukäyttöä. Monesti vaan ahdistustilanteissa alan helposti juomaan, joten pitänee vähän vältellä ikävyyksiä nyt ja stressiä. Ehkä voisi yrittää keksiä myös jotai korvaavaa tekemistä juomiselle…

Tiedän, että pitäisi tehdä kavereilleni selväksi tämä juomisasia ja että mulla on siinä ongelmia… en vaan kehtaa ! Koska kaverit jatkuvasti soittelevat mua juomaan ja kaikki tietää, että minä olen “varmaa” seuraa juhlimiseen ja sitten kun joku soittaa niin on hankalaa kieltäytyä.

No minulla on samaa ongelmaa myös. Koko ajan houkuttelevat ja pyytelevät ryyppäjäisiin. Lupaudun aina mennä liian herkästi… Sanopa niille Helena pitäisi vaikka ensi kerralla, että “on parempaakin tekemistä. Ei pysty tuleen nyt” tai jotain muuta hienoa keksit. Ja sinun kannattaisi kaveripiiristäsi karsia ainakin pahimmat juopot pois. Ainakin ne tapaukset, joiden kanssa et pahemmin ole selvinpäin tehnyt mitään kivaa tai muutakaan…

järkevästi ajateltu :slight_smile: joo mun kohdalla ei vaan onnistu vaikka olisin vuoden juomatta sen jälkeen ehkä kuukausi kohtuukäyttöä ja sitten taas sama meno.on se vaan niin jukelittoman vaikea hyväksyä :cry:

joo muuta tekemistä pitää olla,vaikka urheilla tai ajella autolla myöhään (todettu hyväksi konstiksi) joskin kalliiksi näillä hinnoilla,mutta kallis harrastus tua ryyppääminenkin on :mrgreen:

eihän sun tarvitse kavereille mistään ongelmasta kertoa, voithan sä olla vaikka kuntokuurilla "kesäksi rantakuntoon"toivottavasti ei rapakuntoon teemalla matkas. niin ja voihan sitä juhlia selvänäkin,vai voiko? hmm… esitinpä hankalan kysymyksen :wink:

kaveri puhuu asiaa, erittäin hyvä neuvo :smiley:

Voin kertoa kokemuksesta, että kun pari kuukautta kieltäytyy, niin soitot loppuvat. Tässä on tietenkin toinen juomisen lopettamiseen liittyvä problematiikka. Mitä tilalle, kun sosiaalinen elämä kuihtuu. Juovista kavereista eriytyminen voi tuntua kauhealta, mutta itse olen miettinyt asiaa pitkällä aikavälillä. Osa ihmissuhteista kuuluu vain tiettyyn elämänvaiheeseen ja uusia tulee. Ja kyllä ne tärkeät siellä mukana säilyy jossain muodossa, vaikka jättäisikin juomiset vähemmälle.

Kirjoitat aloitusviestissäsi, ettet kestä yksinäisyyttä ollenkaan. Yksinäisyys onkin kamala tunne, jonka välttämiseksi olen itsekin juonut monta kertaa. On iso juttu oppia pelkästään sietämään yksinoloa, jos sitä on aina paennut. Jos on aina tottunut viettämään vapaa-aikansa kavereiden kanssa viihteellä, niin tyhjä koti perjantai-iltana on aluksi tosi ahdistava paikka. Hyvät uutiset ovat siinä, että siitä yksinolosta voi oppia myös nauttimaan, ei se loputtomiin ole kärvistelyä. On aika siisti tunne, kun huomaa jossain vaiheessa ettei tarvitse pakonomaisesti etsiä seuraa, koska ei kestä olla yksin.

Minkähän ihmeen takia oma koti tosiaankin on usein ahdistava paikka?
Olen ihmetellyt sitä kovasti viime aikoina, kun olen eron jälkeen asustellut yksin.
Onko ne lapsuuden pelkoja vai mitä?

Kiitos teille vastauksista ja tuesta, niistä on oikeasti apua! Tuntuu, että ehkä tämä ei olekaan niin hävettävä ja outo ongelma, vaan muillakin on samanlaisia kokemuksia.

Olen huomannut, että joskus kotona yksin ahdistaa hirveästi ja on pakko lähteä juomaan ja soitella joku porukka koolle… silti se ei välttämättä piristä yhtään! On vaan todella humalassa ja ahdistunut. Ehkä se vie terävimmän kärjen, mut silti ahdistaa vaan. Eli tavallaan se juominen on vaan semmonen keino jota käyttää ahdistukseen eikä se välttämättä edes auta.

Yritän nyt olla juomatta, mutta ahdistaa koska on itselläni myös pitkällinen eroprosessi käynnissä. Ei siis mikään avioero, mutta ero nyt kuitenkin, joten on vielä vähemmän “tukiverkkoa” kun ehkä normaalisti olisi…

Helena, minä join erilaisiin ongelmiini ja pelkoihini kymmeniä vuosia. Minusta tuli alkoholisti ja se johti hillittömään, pakonomaiseen juomiseen. Join työni, perheeni, ajokorttini etc.
Lopetin viisi vuotta sitten juomisen kokonaan. Nyt ei ole ongelmia. On työ, ajokortti, asunto ja talouskin kunnossa.
Kun juominen muuttuu hallitsemattomaksi, eli “vain yhdestä” tulee känni, on ainoa mahdollisuus lopettaa juominen kokonaan, koska tuon rajan ylitettyään ei ihminen koskaan palaa kohtuukäyttäjäksi. Kokeilin kohtuukäyttöä vuosikaudet, mutta se ei onnistunut.
Tämä on omaa kokemusta ja tuhansien muiden kokemuksen kaltainen.
Valinta on sinun, enkä kehota mihinkään muuhun kuin ajattelemaan asiaa oman itsesi kannalta. Ei kavereiden tms. kannalta.

paarma, lopettajien puolelta.