Heittäytyskö Helluntalaiseksi?

Oisko ideaa?

Uskon asiat ovat uskonasioita ja jokainen tulkoon autuaaksi uskossaan. Itse en ole vailla taivasosuuksia. Olen tyytyväinen, jos Jumala suo minulle taas yhden raittiin päivän. Illalla kiittelen siitä ja aamulla keskustelen, josko vielä olis armolahjana yksi raitis päivä lisää. :smiley:

Kitkeäksesi juomahalun vai muuten vain?

–kh

No AA ois vaan sitä “olen alkoholisti” hokemista mutta mitä olen kuullut taas Hellaripiireissä, ei juurikaan ne jää enää siihen makaamaan vaan jatkjavat raittiina eteenpäin. Myös paikalla on muun taustan omaavia…myös niitä jotka eivät ole koskaan maistaneet…edes yhtä olutta. Tiedän että ainakaan niissä iltamissa ei olisi mitään pelkoa että joku naukkailisi. Mutta mene tiedä häntä.

Enpä osaa sanoa, mikä itse kenellekin toimii. Omalta kohdaltani on niin, etten uskonnottomana ihmisenä lähtisi mihinkään hihhuliporukoihin kuvitellen, että estäisin sillä jotenkin itseäni kaatamasta viinaa omaan suuhuni. Päätösvalta juomisestani oli minulla silloinkin, kun vielä join; seuralla oli siinä loppujen lopuksi varsin vähän merkitystä. Sama päätösvalta on nyt juoma-aikojen jälkeenkin, sillä erotuksella tosin että nyt lähtökohta on selväpäisyyden kannalla, ei sitä vastaan.

Se jossain korvieni välissä asuva perimmäinen tarve juoda kulki mukanani vuosikaudet, ollen välillä piilossa, välillä pinnalla (jolloin piti juoda). Sieltä korvien välistä se muutoskin lähti sitten, kun sen aika oli, ei aiemmin. Apua lähdin hakemaan vasta muutaman päivän viiveellä tuon krapulan jälkeen, kun otin itseni lopultakin vakavasti.

–kh

Kaksi “kärpästä” yhdellä iskulla: www.originalgroup.net :bulb:

Original group palauttaa AA:n takaisin sen alkujuurille: kristillisen Oxford-liikkeen henkeen.

Helluntalaisuus saattaa olla ratkaisu päihdeongelmiin. Tiedän nimittäin erään “Enskan”, joka istui joka ilta ravintolassa ja pääsi eroon alkoholista Helluntaiseurakunnan avulla. “Enskan” mukaan Helluntaiseurakunta on paras, koska valtionkirkon papit ovat hänen mukaansa leipäpappeja. “Enskan” mukaan ryyppääminen on vastoin Jumalan tahtoa, sillä omaa ruumista ei saa tärvellä. “Enskan” ajatuksissa saattaa olla vinha perä, sillä alkuseurakunnan aikaan kristittyjen yhteisö oli paljon valtionkirkkoamme tiiviimpi yhteisö. Tiiviin yhteisön kannustavasta merkityksestä oivana esimerkkinä ovat maamme mustalaiset - heistä ei löydy rappioalkoholistien asteelle vajonneita.

Miksen ole tuota tullut ennen ajatelleeksi.

Perkule Lasolarska toi mannejuttu taitaa pitää paikkansa. Kaikenlaises ne on mukana mutten viel ole puliremmis heitä nähny ku korkeintaan myymässä jotain sotkua. Mustalaiskulttuuria vois muutenkin ajatella hiukka postiivisemmin.
Heillä on omat toimintatapansa . Lasoli annoit minulle hyvän syyn ajatella hiukka toisin :slight_smile: tak tak.

t-… Kanthoona

Mustalaiset tukevat toisiaan myös päihdeongelmissa koko suvun voimin. Langennutta ei jätetä yksin vaan annetaan tukea, toisin kun perusväestössä on tapana antaa juopon vajota ja jäädä oman onnettomuutensa nojaan.

Porvoossa voitaisiin olla tästä asiasta hieman toista mieltä …

En tiedä yhtään ra mustalaista, mutta aika monta joille huuruinen elämä on vienyt omat ja ne varastetutkin.