Heippa taas

Me Lopettajat
1

Moikka kaikille.Olen täällä aiemminkin kirjoitellut,ollut selvinpäin pitkään ja toisaalta rypenyt alkoholin kanssa ajoittain.

Nyt ollaan taas siinä pisteessä että alkoa kuluu ihan liikaa,ja ollaankin miehen kanssa aateltu josko menisin Minnesotahoitoon.

Todennäköisesti menettäisin työpaikkani,vaikea sanoa koska poimoni on supermukava ja juttelemme kaikesta,jopa alkoholin käytöstä joka ei kuulemani mukaan ole ihan hanskassa hänelläkään.
Joten voi olla että hyväksyisi hoitojaksoni ja saisin jatkaa,en tiedä.

Miehelleni olen jo jonkun aikaa ehdottanut josko minä lähtisin kodistani pois ja hän huolehtisi lapsista,mutta mies ei suostu tähän vaan haluaa että yritän vielä päästä alkosta eroon.A klinikalle on nyt aika varattu maanantaiksi,vkl pelastaa työni joka on aamusta iltaan pe-su.

Tahto on kova raitistua mutta toisin kuin aiemmin,nykyään alkoholi vie voiton,kävelen kuin robotti kauppaan tilaisuuden tullen ja ostan siideriä.Tahtoa siis löytyy,vaikka toisaalta olen valmis luovuttamaankin?

Antabukset olisi tarkoitus aloittaa maanantaina,viimeksi kun söin antabusta niin kuukauden kuluttua hiki päässä etsin vastaavannäköisiä veteen liukenevia pillereitä,voi luoja mikä hakeminen niissä oli,löysin niitä kuitenkin ja vaihdoin antabusprk sisällön niihin…mies kun niitä minulle syötti.

Tsemppiä kaikille kohtalotovereille!

2

Ja tietääkö kukaan onko niitä ihon alle laitettavia antabustabletteja vielä olemassa?

3

Hyvä että olet täällä, oma motivaatio raitistumiseen pitää olla ja sinulla sitä on. Rehellisesti olet ongelmasi myöntänyt! Noista ihon alaisista kapseleista sanon oman kokemukseni yli kuuden vuoden takaa, kun vielä täytyi väkipakolla yrittää olla juomatta, nyt ihan eri asenne ja keinot. Löysin lääkärin jonka kuulin niitä vielä laittavan ja tuloksena oli järkyttävä tulehdus eli koko vatsa turposi, siihen antibioottia, arpikudosta joka vieläkin tuntuu möykkynä ko kohdassa sekä se, kun 3 kk:n jälkeen kokeilin pystyisikö juomaan ja hyvin pystyi, ei mitään reaktiota. Sen sijaan oikean antabusreaktion sain kymmenisen vuotta sitten hiivalääkkeen ja alkoholin yhteisvaikutuksena, se ei ollut herkkua vaan luulin kuolevani. Luulen että nuo kapselit ovat lähinnä plasebovaikutusta eikä niistä liukene vereen tarpeeksi ainetta. Ehkä joku viisaampi tietää enemmän. Itse suosin muita keinoja kuin lääkkeitä ja luulen että esimerkiksi Rehappi Naantalissa voisi olla sinulle juuri oikea paikka. Itse maksettuna varmaan jotain 7000-8000 euron paikkeilla, mutta siihen voi toki kysyä jos esimerkiksi työpaikka maksaisi tai kai kunnaltakin voi hyvässä tapauksessa maksusitoumus irrota. Tsemiä!

4

Hanna80 kirjoitti

Hei Hanna, välillä olen kaivannutkin sinua tänne. Tervetuloa takaisin raitistumishaluisena ja valmiina luovuttamaan alkoholin edessä. Alkoholi on voimakas vihollinen. Kaikki eivät sitä pysty voittamaan, vaan kun antautuu sen edessä, sen voima muuttuu nollaksi.

Googlesta nappasin tällaisen tiedon: Hoitoonohjaus on menettely, jossa päihdeongelmasta kärsivä työntekijä ohjataan esimiehen ja/tai työterveyshuollon toimesta sopivantyyppiseen päihdehoitoon, …
Sinun on hyvä selvittää esimiehesi kanssa sairauslomamahdollisuus. Tiedän, että joillain työpaikoilla työnantaja jopa maksaa hoidon.
Jos ratkaisusi on jokin kuukauden pituinen laitoshoito, ajattele kuitenkin, että sieltä päästyäkin on jollain tavoin ylläpidettävä raittiutta.
Tunnen monia hoito-ohjelman käyneitä, jotka ovat kotiuduttuaan pysyneet päivä kerrallaan raittiina AA:n avulla. Mutta paljon on myös meitä, jotka ovat saaneet AA:sta raittiuden käymättä laitoshoitoja.

Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme

5

Antabuskapselit on mm. Käypä hoito -suosituksessa todettu tehottomiksi vahvan tutkimusnäytön perusteella (lähde: kaypahoito.fi/web/kh/suositu … s/nak04661).

6

Heippa sullekin! Itse en ole koskaan kokeillut antabusta. AAta kyllä olen harrastanut. Oma halu raitistua voisi saada vahvistusta kun kävisit aassa. Se on aivan ilmainen kokeilu, ei maksa mitään, eikä leimaudu kenenkään silmissä. Et varmasti pety kokemuksesta, se avartaa. Itse olen saavuttanut kaksi pitkää raittiutta, molemmat toistakymmentä vuotta. Tämä on kolmatta raittiutta päivä kerrallaan. Tiedän tasan tarkkaan tuon robottimaisen alkoholin ostotapahtuman.

Haet vaikka diabamia kuukauden kuurin. Jos et kerran töissä ryyppää, niin porhallat töistä suoraan kotiin, nappaat diabamin huiviin. Syöt kunnolla ja herkuttelet, saunot ja koitat pitää hyvää oloa yllä. Kierrät kaupat kaukaa, mies hoitakoon ostokset. Kyllä se kotikonstein onnistuu jos halua löytyy ja tiemmä vielä mieskin tukee hommaa. Ryyppääminen on itsekästä toimintaa, mutta täytyy sanoa, että raitistuminen on alkuun vielä itsekkäämpää hommaa. Kamalat olotilat kestää sellaiset kolme kuukautta. Sen jälkeen voi alkaa sitten tutkiskella mikä saa sinut ryyppäämään.

7

Hei Hanna 80,

Kohta alkaa täällä linkissä suljettu äitiryhmä, johon osallistun itse kolmatta vuotta perätysten. Tule Hanna mukaan keskustelemaan meidän muiden äitien kanssa. Luulen että mukaan mahtuu vielä.

Voimia Perjantai-iltaa ja viikonloppuun!

Illu

8

Hei!

Antabus-kapseleita ei ole enää ainakaan Suomessa käytössä. Kokeile sen sijaa tabletteja. Bentsoja en kyllä suosittelisi. Niiden kanssa käy helposti niin, että kun ne tekevät rauhallisen ja mukavan olon, onkin kiva taas hakea ja juoda sitä siideriä. Kun krapulassa taas vapisuttaa, ahdistaa ja pelottaa, muutamalla pamilla olo paranee ja kas, taas pystyy jatkamaan juomista.
AA:ta en ole kokeillut, Antabusta sen sijaan kyllä ja ainakin mulla se toimi ja toimii vieläkin, tarvittaessa.

Tsemppiä ja voimia, ei oo helppoa mutta ei mahdotontakaan.

9

Joo, toi on munkin koukku: ennen meni päivätolkulla että selvisi muutaman paukun krapulasta mut kun
bentsot niin triplamäärän krapulakaan ei hirvitä.

Samoin toi hyvä olo bentsosta, tosin mulla se laittaa syömäänkin eli bentson päälle en uskalla heti juoda

Tänäänkin 2x diapamia ja onneksi ei alkoa mut vasta 2. pv…

Tsemppiä voimia taistella!

10

Tervehdys taas,

Olen niin monena iltana päättänyt kirjoittaa teille kuulumisia ja itsellenikin tuon viimeisen kirjoitukseni jälkeen!Jostain syystä ,kun koitan kirjoittaa i padillani tai puhelimellani tänne,tulee viestin lähettämisen jälkeen error sivu,sinne sitten jääneet johonkin tekstini.Ehkä mulla ei ole ollut oikein mitään sanottavaa,mutta nyt päätin ihan kivuta tänne yläkertaan jossa on tää pöytäkone:)Koska nyt mulla on asiaa(tai kerrottavaa ainaki)

Joops,Tässä olisi sitten 10.raitis päivä nyt menossa toista,kolmatta,neljättä vai olikoos tää jo viiides juomisen lopettamisyritys?En tiedä,muista,halua ehkä muistaa montako kertaa olen kaatunut sen ensimmäisen huikean lopettamisyrityksen jälkeen.

Ehkä voisin sanoa että nyt oli pahimmat viinakestit mitä mulla on ollut,olin joka ilta juotuani melkein lukkojen takana vessan lattialla sammuneena,mistä mies mut sitten aina löysi,tai oon oksentanut puoli yötä,monta yötä meni valvoessa koiran kanssa oksentamisen jälkeen ,horkassa tutisten.

Tällä kertaa en lähteny ollenkaan pelleileen siidereillä tai kaljoilla,paskanmarjat,olis kestänyt liian kauan tulla känniin,ei,viinalla sai nopeet kännit ja ihan helvetinmoisenkin kännin kun se piti koko pullo vetää kerralla.Meni siinä sitten kurkusta alas miehen kaikki kalliit konjakit ym.ym.Ja mä olin oikeasti tunnettu nuorena ja aikuisenakin vielä ennen tätä sairautta siitä,etten juonut kirkkaita!

Ekalla kerralla raittiutta kestikin ihan mukavat 1,5vuotta suunnilleen.Nämä toiset ja kolmannet ja siitä edespäin olevat kerrat tyssänneetkin sitten muutamasta viikosta muutamaan kuukauteen.

Mut hei,mä olen silti yrittänyt!ja tiedostanut ongelmani,välillä kyllä viinanhaluissani sen täysin tyrmännytkin:ei mulla mitään sairautta oo… Mitä sä yrität(miehelleni sanoin)kontrolloida mun elämää koko ajan,anna mun olla nyt vaan
 mä juon vaan tän illan,sit loppuu

Nyt onkin jollain lailla eri fiilis kun aiemmin,tai olen toiminut erilailla.Minä voin ylpeänä kertoa teille kaikille että otin ja astuin AA kokoukseen:)Vuosia siitä rohkeudesta unelmoin että uskaltaisin sinne kävellä,muttei ole kantti koskaan riittänyt.Ja jos totta puhutaan ,ei se helppoa ollut nytkään,ei ekalla kerralla,eikä vielä toisellakaan käynnillä,mikä oli tänään.Ei ollu yhtään rohkee olo :open_mouth:

MUTTA MÄ TEIN SEN!

Ekan miitin jälkeen ajattelin että miten voi suomalaiset uskaltaa olla niin avoimia,herranjumala,taisin olla ihan shokissa kun sieltä lähdin,pää oli ihan sekaisin kaikesta mitä olin kuullut.Niin erilaisia ihmisiä ja silti niin samanlaisia tän sairauden kanssa eläviä.Pää oli myös ihan konkreettisesti kipeä ,sitä särki koko seuraavan yön,koitti varmaan aivoparat sisäistää kaikkea kuulemaansa ihan urakalla,sulattaa tietoa joka soluuni :unamused:

Siitä ekasta kerrasta meni sitten seuraavat päivät sekavissa oloissa.Olen myöntänyt olevani alkoholisti,itseni lisäksi miehelleni,mutten koskaaikinä kenellekkään muulle(no teille,mutta ootte virtuaalisia) :laughing:
Nyt sitten tän päivän jälkeen mä tajusin yhtäkkii miks mun eka kerta ei onnistunut(eikä toka eikä kolmas eikä…)

MÄ EN KÄSITELLYT ASIAA KUNNOLLA!

Muistan alkaneeni urheilla aika kovalla vaihteella ja juominen alkoi niihin aikoihin kun jouduin kuukauden kovan sairastamisen takia pitämään taukoa urheilusta.Kaikki kaatu päälle.Mulla ei yhtäkkiä taas ollutkaan mitään tekemistä ja keksin sitten palata vanhan "harrastukseni"pariin…

Sitten sain käsiini Jean Kirkpatrickin kirjan täyskäännös.Mitä vit***a,miten joku voi kirjoittaa mun tunteista ja ajatuksista kirjan?Mä oon käsittänyt ihan hirveesti kaikkea sen kirjan avulla.Jos ette oo lukeneet niin tehkää se,tämä on käsky!:slight_smile:

Emmää tiiä,nyt tuntuu että näitä oivalluksia taas satelee,mutta ainakin oon jollainlailla alkanu ymmärtämään ehkä miks mulle just kävi näin ja minkä takia olen käyttäytynyt niinkun olen .

Musta tästä on hyvä jatkaa paranemista,päivä kerrallaan taas mennään eteenpäin.

11

:smiley: :smiley: :smiley: Hienoa Hanna! :smiley: :smiley: :smiley:

Olet oikealla tiellä!

Tuo asioiden käsittely on varmasti avain tervehtymiseen - oikeaan ja kestävään sellaiseen.

Hienoa, että uskaltauduit AA- kokoukseen! Voisiko ajatella niin, että jokainen epäonistunut lopettamisyritys tarvitaan, jotta raitistuminen lopulta oikeasti voi onnistua? Siinä erotellaan, kuka on tosissaan, hän joka OIKEASTI haluaa raitistua, EI luovuta, vaan yrittää uudestaan, taas kokemuksista oppineena. Miehesi ilmeisesti tukee pyrkimyksiäsi, se on arvokas asia!

Kyllä pitäisi joku palkinto olla raitistujien puolisoille / lähi-ihmisille, en itse ainakaan ole riittävästi muistanut häntä kiittää, sillä tässä raitistumisessa on niin kiinni omissa oloissaan ja tunteissaan. Ja se on tietysti OK, ei itseään tutkiskelematta kertakaikkiaan voi onnistua.

Jean Kirkpatrickin kirja on minullekin tuttu ja äärimmäisen tärkeä. Olen lukenut sen uudelleen ja uudelleen, toimii sekä juonellisena romaanina että sieltä täältä osia lukien. Hänhän kehitteli omien kokemustensa pohjalta Women for sobriety -ohjelman, josta mm. Naistenkartanon toiminta ottaa vaikutteensa.

Kirjanssa esitellään 13 kohdan toipumisohjelma, joka löytyy netistäkin. Minulla on kopioituna paperille nuo askeleet ja eilen viimeksi niitä silmäilin uskon vahvistukseksi.

womenforsobriety.org/beta2/new-l … irmations/

Yhdyn kirjan suosittelijoihin! Lukekaa ihmiset, varmasti sopii myös miehille, vaikka Jean Kirkpatrick itse korostaa naisten päihdeongelman erityispiirteitä.

antikvaari.fi/naytatuote.asp?id=1332470

Hanna, kaikkea hyvää raitistumiseesi ja ota rohkeasti asia puheeksi, jos suinkin pystyt esimiehesi kanssa, hän kuulostaa kertomasi perusteella järki-ihmiseltä!

12

Tervetuloa munkin puolestani ja sinänsähän oot jo voiton puolella kun oot myöntänyt ongelman ja hakenut apua. Se on sitten ihmisestä kiinni että mikä auttaa parhaiten, itseä on viime retkahduksen jälkeen auttanut ihan neljän päivän avokatko ja sen jälkeen antabus,ne näin nyt alkuun. En meinannut ensin millään uskoa että antabus antaa “vapautta” mutta niin se kyllä tekee koska ei yksinkertaisesti voi juoda Kunhan ottaa vaan antabuksensa.
Ennen tuota viimeisintä retkahdusta kävin A-klinikan omassa ryhmässä ja AA:ssa,onko teidän klinikalla sellaista aloitusryhmää? Lisäksi sain A-klinikalta lähetteen kahden viikon osastojaksolle raittiuden tueksi jotten jäisi vaan kotiin antabusteni kanssa(toki niidenkin syömistä seurataan viikoittain klinikalla) Eli oman kokemukseni mukaan kannattaa kysyä A-klinikalta omista hoitomahdollisuuksista ja suosituksista. Mä toivon sulle tsemppiä.
Yksi asia joka on kuitenkin alkanut toden teolla ärsyttää on eräiden ihmisten ongelmointi tämän oman juomiseni kanssa nyt kun asiat alkavat selkiytyä. On esim varoiteltu etten saisi puhua pomoille tästä osastojaksosta koska leimaannun enkä saa sitten ikinä töitä ja daadadaa. Tajuan toki etteivät kaikki ymmärrä mutta huonommin asiat olivat kun join. Mutta ilmeisesti juominen on tabu josta ei saa puhua ja hoidossa on käytävä puolisalaa. Salailu vie energiaa jota tarvitsee raittiina pysymiseen muutenkin. Toki työpaikatkin ovat tiukassa.

Hienoa päivää kaikille,just otin antabuksen ja nyt juon kahvia ja katselen ihanaa aamua-töissä iltavuorossa työtehonikin on varmasti sata kertaa parempi kuin darrassa jos nyt haluaa tätä asiaa työmarkkiniden kautta miettiä.
Miten te muut olette toimineet esim.töissä,koulussa ja harrastuksissa tämän “alkoholismi on häpeä”-asian kanssa?

13

Onnittelut ekasta ja tokasta palaverista!
Kolmanteen palaveriisi menet jo tuttuun ja turvalliseen joukkoon. Ja kun kuuntelet ympärilläsi olevia tovereita, uskot, että sinullakin on mahdollisuus toipua pysyvään raittiuteen päivä kerrallaan.

Uutta, täysipainoista elämää sinulle ja läheisillesi!

Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme