Heikkous vs. vahvuus?

Mitä nämä teidän mielestänne ovat? Ovatko ne yksilökohtaisia asioita, joita ei voi määritellä yleispätevästi? Vai kenties tilannekohtaisia? Mä haluan tulla vahvemmaksi, mut ymmärtää rajani ja tarpeeni. Pelottomaksi musta ei ole, mut urheammaksi haluan tulla. En halua antaa periksi laiskuudelle, mut nautin kun on rauhaisa ja turvallinen ja kiireetön olo, niinkuin pe-iltana oli. Voiko omien heikkouksien tajuaminen olla vahvuutta? Esim.ymmärrän päihdeongelmani, addiktion siirtymisen mahdollisuuden, siis en ala nyt helpottamaan oloani alkoholilla “mä otan yhden” juupa juu. Lakritsijäätelö vai suklaanougatrouhe… Hmm. :smiley:

Mun mielestä vahvuus on sitä, että pystyy tunnustamaan omat virheensä ja vajaavaisuutensa ilman, et syyttää niistä muita. Vaatii itseltään paljon eikä piiloudu ongelmien taakse. Kestää omat tunteensa ja osaa olla onnellinen! Nimittäin harvat osaavat olla onnellisia, kun eivät mielestään ansaitse sitä. Kaikillahan on oikeus, jopa velvollisuus olla edes jossain vaiheessa elämää onnellinen. Ennen kaikkea vahvuus on mun mielestä sitä, et seisoo itsensä ja tekojensa takana.

Esim. päihdeongelmista syytetään liian usein vaikka vaikeaa lapsuutta, koulukiusaamista, sairautta jne. Ihan kun mikään niistä pakottaisi päihteitä käyttämään. Päihderiippuvuudesta tehdään sairaus, joka ei voi parantua, miksei muka voi?

Hyvä aihe tämä.

Juu syyttäminen, eikä kyl musta tuomitseminen ei osoita vahvuutta ja multa taitaa jo kielioppiki kadota :wink:. Mä olen ollu niiski kohtuuton. (Joka p ä i v ä voi oppia jotain ihmisenä olemisesta ja ittestään. ) Käyttö kyl usein alotetaan teininä, tai jopa vielä pienempänä -mitä ei oikein kestä ajatellakaan :frowning: - ja ihminen etsii ratkaisua pahaan oloonsa ja voi olla aika helkutin yksin ja keinoton… Ja kun on täysi-ikäinen, saattaakin jo olla pahasti koukus. Mut olen nasaalisti aivan samaa mieltä siitä, et pakkoa ei ole. Mul ei ole pakkoa vetää mitään kourakaupal. Lääkärit e i v ä t ole missään vaihees kirjottaneet purkkiin “tarvittaessa k a i k k i”. Mun nykynen hoitava liäkär on kuiteski sitä m i e l t ä, et voimakkaat, sietämättömät ahdistus- ja pelkotilat, syyllisyydet, häpeät on niitä, jois ihmiset silloilta ja parvekkeilta hyppivät. Ja mä t i e d ä n sen. Olen menettänyt monta toveria sen vuoksi ja omakin tausta on. Sen vuoksi aivan totaalikieltäytymistä lääkkeist ei mun hoidos ole suositeltu. Samaa mä mietin ku sä, et onko se sit tosiaan totta, et päihderiippuvuudesta ei v o i parantua… Mut onks heikkous paha? Ja vahvuus hyvä? Mehän ollaan, kuten sanoit vajavaisia. Epätäydellisiä. Miks se joskus niin ärsyttää tai inhottaa sitten…? Meinaan itseäni. Sehän on yks juttu ku kuuluu ihmisyyteen… Joku itsenäisyyden halu kai mul olis, mut voiko se olla asteittaista? Ei joko-tai. Hmm. Lepopäivänä kelepoo pohdiskella. :smiley:

Mun mielest se, et on loppuelämän addikti ja silti elää niin, ettei jää enää koukkuun on vahvuus. Ja esim. just ku Maddellakii on ollu noit vaikeit tilanteit, jolloin lekuri voi ehdottaa bentsoi esmes. ni jo se, et aikoo kieltäytyä itsensä takia ni must se on vahvuus. Eipä lekurit noita ajattele et koukuttaa taas jonkun henkilön uudestaan ellei ite tajua omaa itseään sen verran et tietää jäävänsä koukkuun tai vaik ei tiedä, ni ei edes tahdo leikkiä tulella… :slight_smile: Sama mul on alkoholisti-ystävä joka ollu reilu 2v ilman, ni must on hienoa et se käy tapahtumis ja paikois jossa juodaan, mut ite ei ota! Pystyy elämään ilman vaik sosiaalinen paine ois et olis otettava. Se on vahvuus, koska ei “normit” ihmiset ajattele et olenpa ilman tällä kertaa, monest pelkästään siks, et jossain ylppäri-juhlissakii ihmetellään jos ei yhtä lasillist kuohuvaa ota. Meijän porukat on rasittavan tyrkyttäviä ainakin mun mielest; eihän nyt YKS lasi haittaa, ja silti iskäl on a-ongelma… :unamused: Vaik ei pahin mahdollinen mut sellanen joka haittaa elämää (ainakii mutsin), mä en oo ite paikal onneks asiaa todistaas!

Ehkä siksi on vaikea heikkouksia joskus hyväksyä, kun ihminen painottaa joitain asioita enemmän kuin toisia. Esim. mua ei haittaa se, etten osaa tehdä OLLENKAAN käsitöitä, en osaa esim. edes parsia sukkaa tai ommella nappia. Sen sijaan mua ärsyttää se, etten osaa mun mielestä kirjoittaa tarpeeksi hyvin. Tai muiden mielestä osaan, mut itse oon niin kriittinen ja hyvin harvoin saan mitään enää kirjoitettua, kun kriittisyys estää edes yrittämästä…

Oon noista lääkkeistä sitä mieltä, et monet niitä oikeasti tarvivat ja on ihan perusteltua käyttää niitä. sit on paljon niitä, jotka on joskus lääkkeitä tarvinneet, mutteivät edes kokeile, pärjäiskö ilman. Paljon syödään lääkkeitä turhaan.