Olen ollut viime lauantaista asti juomatta. Jääkaapissa olevat kaksi kaljapulloa ovat pysyneet kiinni. Olen tehnyt päätöksen lopettaa juominen kokonaan. Pysyvästi.
Aikaisemmin takanani on lukuisia vähentämisyrityksiä jotka eivät ole toimineet, ja krapulassa olen vannonut etten enää juo ikinä. Nyt tuntuu että olen sisäistänyt viimein että kaikki elämäni ongelmat ja terveyshaitat johtuvat alkoholista. Huomaan että ihmiset ympärilläni töissä ja vapaa-ajalla viettävät suuren osan ajastaan alkoholista puhumiseen. Se on alkanut ärsyttää mua. Tuntuu kuin koko kansa kävelisi sumussa jonkun huumaavan alkoholi-nimisen aineen vallassa. Eihän lapsetkaan tarvitse alkoholia ollakseen onnellisia, miksi muka aikuiset tarvitsisivat?
Toinen asia on aina vaivannut sosiaalisten tilanteiden pelko jota tietenkin alkoholi pahentaa. Joskus on ollut niin ettei uskalla sitten krapulassa mennä kauppaan tai avata ovea jos ovikello soi. Asunto jää siivoomatta ja masennusta iskee päälle. Töistä on vaikea selviytyä ja saattaa sairastua.
Jo nyt kun olen tehnyt päätöksen KOKONAAN juomisen lopettamisesta, ja olen ollut noin viikon juomatta, minulle tuli parempi fiilis. On monta positiivista asiaa jotka seuraavat: rahaa säästyy oikeaan elämään, voin ehkä matkustella joskus pojan kanssa, mieliala kohenee, turvotus vähenee, säästyn aivovauriolta ja syövältä, voin mennä tanssimaan selvinpäin ja juoda muiden harmiksi sitten vettä, aikaa ei mene dokaamiseen vaan voin viettää laatuaikaa, jaksan aloittaa kävelyn, voin ajella skootterilla jo aamusta sunnuntaina kun 50 prosenttia suomalaisista makaa krapulassa ja on sen takia hiljaista. Voin aloittaa uusia harrastuksia.
Tällaisia ajatuksia mulla on nyt kun heräsin lauantaiaamuna ilman krapulaa. Syön aika paljon vitamiineja, ja mineraaleja ja aminohappoja. Niillä saa alustavasti pään ja elimistön kuntoon. Luin justiin alkon sivuilta että
varsinkin b-1 vitamiini on alkoholisteilla vähissä. Sitä vetäsinkin heti pari pilleriä.
Hei Täysikuu! Hyvälle kuulostaa sinun päätöksesi! Tsemppiä polullesi kovasti. Toi on minustakin ihanaa lähteä lauantaiaamuna autoilemaan, tänään kävin aamulla seitsemältä hakemassa kaupasta ruusuja tuttavan lapsen rippijuhliin ja ihanaa kun ei ole krapula!
Onko ne kaksi kaljaa siellä kaapissa innostavia että “siellä ovat mutta en tarvitse niitä, ne ei kiinnosta” vai olisiko parempi antaa ne vaikka naapurille saunakaljaksi?
Hyvää lauantaita!
Tervetuloa lopettajien joukkoon Täysikuu! Niin, eihän ne koskaan toimineet, vähentämiset, lakot tai krapulavannomiset. Sinun ei tarvitse haluta kuin yhtä asiaa - raittiutta - päivä kerrallaan. Ja muuten, keski-ikä on ihmiselle mukavaa aikaa kun sen elää oikein
Heippa ja tervetuloa!!!Itselläni on alkanut samanlailla risoman kun töissä tuntuu että ei välillä muusta puhutakkaan kun juomisesta,en oikein osaa mennä keskusteluun mukaan koska toiset puhuvat dokaamisesta niinkun se olisi maailman hienoin asia ja mitä enemmän on oltu humalassa sitä enemmän muut nyökkäilevät…
Hyvin kirjoitit tuon vertauskuvan että ei lapsetkaan tarvitse alkoholia pitääkseen hauskaa,niin totta tuo lause:)
Paljon tsemppiä ja toivottavasti saamme lukea juttujasi jatkossakin!!
Onnittelut päätöksestäsi. Raittius on hyvin myönteinen kokemus ja elämäntapana aivan mahdollinen, vaikka alkoholi olisi aiemmin hallinnut kaikkea ajatusmaailmaa. Harrastus- ja ystäväpiiri muuttuvat, kun aikaa riittää ja rahakin kuluu järkevämmin.
Tuo arviosi, että puolet suomalaisista kärsii sunnuntaiaamuna krapulasta on mielestäni kovin yläkanttiin. Juodessani minä ainakin luulin, että kaikki ottavat yhtä paljon kuin minä. Nyt raittiina olen havainnut, että suurin osa ihmisistä ottaa vain hiukan ja osa on raittiita, vaikka eivät ole koskaan kärsineet alkoholinkäytöstään niin, että olisi pakko lopettaa niin kuin minulle kävi.
Itsellänikin oli sellainen harhakuvitelma, että kaikki juo ja ne ketkä ei juo on jotenkin vialloisia. Onhan se niin, että nuorena suuri osa kokeilee maan tapaa, mutta vain osa jää sille tielle.
Raitistuminen suo jatkuessaan muuttamaan käsityksiä itsestään, elämästään ja myös muista ihmisistä, kuten myös sen juomisen mielettömyydestä. Jotkut jaksaa vaahdota esim pikkujouluista (joulu on kohta taas!), että sinne ja nuppi turvoksiin ja juhlien jälkeen jaksetaan vaahdota kuinka kivaa oli, kun muistaisi vain kaiken. Ei oikein ole mielenkiintoa kumpaiseenkaan, siis kuunnella sitä vaahtoamista ja juoda.
Kuuntelin aikani mm erään työkaverin seikkailuista, kun oli pakko. Jokin siinä on menettänyt mielenkiinnon, kun jollekin ne urotyöt viinapäissään on leventelemisen paikkoja. Oltiin siellä, täällä, juotiin sitä ja tätä, tehtiin sitä ja tätä sekä aamulla oli jalat ja maha vielä vellinä niin ettei meinannut töistä tulla mitään.
Hieno päätös Täysikuu ! Kyllä mä kanssa ihmettelen tuota aikuisten ihmisten teinimäistä leventelyä juodun alkoholin määrällä ja sillä miten känässä on oltu. Itseäni lähinnä hävetti niin syvästi joka maantai kun piti yrittää muistella että mitä tuli taas viikonloppuna tehtyä
Kiitos kannustuksesta! Nyt on ensimmäinen selvä viikonloppu kohta takana. Käytiin pojan kanssa uimassa uimalassa ja mustikoita syömässä metsässä ja koirakin oli mukana. Oli kyllä hieno tunne kun ei ole mitään krapulaa sunnuntaiaamunakaan.
Joku yritti houkutella juomaan mutta kieltäydyin. Kun ajeltiin tossa keskustassa lauantai-iltana, huomasin miten paljon porukkaa oli siellä aivan naamat. Hyvä että pystyivät kävelemään. Yksikin nuori tyttö hoiperteli tajuttomuuden rajamailla. Itse kun on ollut yhtä kännissä sitä on varmaan pitänyt vaan hienona asiana. Kuitenkin siinä on jo kuolemakin varjoakin lähempänä.
Nyt pitää antaa ajan tehdä temppunsa. Olen jo ylittänyt elämän risteyksen, ja jatkanut jonkin matkaa hyvään suuntaan. Siinä luki alamäki 5 km, ylämäki 2000 km. Olen nyt siinä ylämäessä ehkä 2 km matkannut. Huipulla odottaa onnellinen ja tasapainoinen elämä mutta tämä matkakin on rikas. Tien varrella tulee nähtyä ja kuultua kaikkea mikä rikastaa elämää tasapainoisemmaksi. Olen valinnut mielestäni nyt oikean suunnan. Pienet vastatuulet otan vastaan nuuhkimalla innokkaasti. Kunhan en käänny takaisin. Ja jos kääntyisinkin, tekisin sen vain palatakseni takaisin ylämäkeen.
Joskus olen miettinyt millainen olisin jos olisin tehnyt toisin, en juonut lainkaan. Nyt se selviää. Pikkuhiljaa tätä uutta tietä kävellen. Silmät ja kaikki aistit auki. Sydän ehkä pelostakin lyöden välillä.
ihan mukavan olosta juttua ja jotenkin asenne tuntuisi olevan
sulla mielestäni kohdillaan,sellainen vähän varovainen
toiveikkuus,ne kaljapullot sieltä jääkaapista kaataisin kyllä
pois,niillä on outo taito ennenpitkää kumoutua jääkaapin
haltijan kurkkuseen,ei tietenkään välttämättä.,.,tiukkana vaan,
jos alkaa juominen houkuttaa…halut menevät useimmiten
ohipois kun eiheti anna periksi…
Raapustin vihreällä tussilla numeron neljätoista tyytyväisenä kalenteriin. 14 päivää juomatta lainkaan. Olo on erittäin hyvä, varsinkin nyt aamulla kun aurinko paistaa. Olen jaksanut tehdä ylitöitäkin eli rahatilanne kohonee vaikka ulosottoon meneekin kolmasosa pelivelkojen ym takia.
Maaliskuussa olisi (kai) mahdollisuus ulosotossa vapaakuukauteen, niin voisin sitten mennä pojan kanssa vaikka teneriffalle viikoks. Ja kohtapuolin joku laivamatka vois olla mukava. Selvinpäin. Pojan kanssa.
Kohta skootterilla ajeleen se virkistää mukavasti kun aurinko paistaa.
Olen syönyt tyrosiinia, mikä on aminohappo josta aivojen välittäjäaineet ja hyvä fiilis kohoaa. Siitä saa dopamiinia ym… ja 5-htp:tä josta saa serotoniinia, ja tmg:tä joka mm. vähentää homokysteiiniä ja histamiinia elimistössä jos en nyt väärin muista. Ja c-vitamiinia ja b-vitamiineja. Olo on parantunut supernopeasti kun alkoholikaan ei enää syö noita välittäjäaineita aivoista. Nyt voisin yrittää varovasti lisätä kuntoutusohjelmaani vaikka pyöräilyä ja esim. jotain uintia ja öljyvärimaalausta heh.
Oloni on parempi päivä päivältä ja enää ei edes huvittaisi juoda, varsinkaan ilman mitään syytä. Ja jossain juhlissakin (jos niitä ikinä mulla on) olisikin mukava haaste olla selvinpäin hetki ja huruttaa sitten skootterilla pois tähtiä katsellen.
Netissä on loistava ohjelma focus- nimeltään joka on suunnattu adhd:stä kärsiville. Olen päätellyt että mulla on ollut adhd nuorempana, ja nykyään vaan se keskittymishäiriö. Siihen näyttää auttavan toi tyrosiini ja ehkä 5-htp kanssa. Joo niin se focus-ohjelma on sellanen mikä kestää vuoden siinä ei neuvota kylllä missään aminohapoissa, mutta siinä on kivoja neuvoja ja tehtäviä mm. rahankäytön hallintaan ja rentoutumiseen ym ym. se on tanskalaisten asiantuntijoitten tekemä , mm psykologien ja lääkäreitten.
Että tämmöstä kaikkee. NIin joo ja kävin tossa keväällä peluurin terapeutin kanssa ohjelman läpi, sekin oli ilmanen.
Siinä oli viikkotehtäviä ja terapeutti soitteli ja kannusti kerran viikossa. Ja nyt kun muistan a-klinikallakin tuli käytyä pelaamisen ja juomisen takia viime kesänä mutta kun ne peru ajan en sitten viittinyt varata uutta ja homma jäi puolitiehen.
Nyt olen vahvoilla kun tuli sisältäpäin se oivallus että lopetan.
tossa vielä siitä tyrosiinistä jotain faktaa:
Specifically, studies have shown low levels of L-Tyrosine result in deficiencies of dopamine, noradrenalin and adrenaline. Attention deficit disorder is believed to be caused by a deficiency in dopamine and norarenaline; which is the result of L-Tyrosine deficiency.
Other advantages of L-Tyrosine include relief from headaches, depression, narcolepsy, and chronic fatigue syndrome. Certain individuals may be more at risk for developing L-Tyrosine deficiencies than others.
janssen.fi/bgdisplay.jhtml?i … oduct=adhd
tossa toi linkki tohon loistavaan adhd-ohjelmaan joka on ilmanen siihen pitää vaan rekisteröityä, siinä tulee sähköpostiin kolme kertaa viikos tehtäviä ja myöhemmin kerran viikos. paras ohjelma mitä oon ikinä nähny. sopii kaikille ei tarvii olla adhd:tä. Ja se on suomeksi. Aika monet alkoholistit kärsivät tietämättään adhd:stä tai add:stä.
Ohjelman sisältö on jaettu kolmeen osioon:
Levollisuus ja järjestelmällisyys
Tässä osiossa käsitellään järjestelmällisyyttä, keskittymiskykyä, tahdonvoimaa ja itsesäätelyä.
Ajatukset ja tunteet
Tässä osiossa opetellaan tarkastelemaan kielteisten ajatusten merkitystä, rajoittamaan huolia ja murheita sekä harjoittamaan tarkkaavaisuusvalmennusta.
Mielialat ja tunnetilat
Tämän osion tavoitteena on itseluottamuksen vahvistaminen ja omien vahvuuksien hyödyntäminen. Keskitymme muun muassa arjen myönteisiin kokemuksiin, jotka puolestaan edistävät sosiaalisia suhteita.
Epäonnistuminen numero yksi takana. Eilen kaveri jota harvoin näen pyysi kaljalle. Tuli sitten kierrettyä taas kaikki kuppilat. Olo on nyt sen mukainen: väsyttää ja hiukan masentaa. Huominen työpäivä tuntuu ylivoimaiselta. Aattelin mennä nukkumaan jo kello yhdeksältä jos se auttaisi vähän.
Nyt vaan aloitettava selvien päivien laskeminen alusta taas numerosta yksi. Arvasinkin ettei se voi olla noin helppoa, takapakkeja tulee niinkuin pelaamisessakin, ennenkuin pystyy lopettamaan.
Eilisen juomisen osasyy oli se että olin yksin kotona. Syy on hyvä löytää että osaa vältellä näitä tilanteita. Pitää keksiä tekemistä lauantaille. Joka toinen lauantai on se milloin yleensä sorrun juomaan jos sorrun. Silloin olen yleensä yksin. Nyt on hyvä kun poika ja koira on taas mun luona, ei tulis mieleenikään juoda mitään. Päivä kerrallaan. Periaatteella tänään en juo.
health911.com/hangovers
nyt kun kerran on krapula kattelin netistä mikä siihen auttaa. Näköjään mm. banaanipirtelö mis on hunajaa seassa. Ei nyt satu oleen banaaneja eikä hunajaa eikä tehosekoitinta enkä jaksa mennä kauppaan.
tein ton sosiaalisten tilanteiden pelko -testin socialanxietysupport.com/disorder/liebowitz/
sain tulokseksi 104 pistettä
you have very severe social anxiety, eli mulla on tosi paha sosiaalisten tilanteiden pelko - no sen tiesinkin jo
sain siihen joskus sertraliinia mutta eipä se tietenkään mitään auttanut
ainoo mikä tohon on auttanut on alkoholi
Se on sellanen vittumainen asia minkä kanssa pitää vaan elää: naapureita ei moikkailla, ja seurustelukumppanin hakeminen on suht mahdotonta ym ym… Mulla oli tuo ongelma jo ennen kun aloin juomaan 18 -vuotiaana eli käymään baareissa. Koulussa en pitänyt esitelmiä rajujen epäonnistumisten jälkeen: hekotin ja änkytin jotain luokan eessä naama punasena ja kun menin pulpettiini vajosin naama eellä siihen piiloon. Kaikki koulut mm. yliopisto jäi kesken kun en pystynyt tutustumaan uusiin ihmisiin. Armeija jäi suorittamatta, syynä pelkotilat. Silloin ei ollut vielä tietoakaan tollaisesta sairaudesta kuin sosiaalisten tilanteiden pelko. Nyt olenkin ammatissa joka ei vastaa kykyjäni eikä halujani. Mutta tuo juominen pitää lopettaa koska se on huono hoitokeino sosiaalisiin pelkoihin. Veikkaan että hyvä keino on aloittaa tekemään asioita joita pelkää pikkuhiljaa jostain lievemmästä alkaen. Porras portaalta ylöspäin mennen.
Tuo sosiaalisten tilanteiden pelko on tosi paha “sairaus” koska se estää tekemästä niitä juttuja mitä haluaisi tehdä; harrastaa yhdessä muitten ihmisten kanssa, käydä kouluja, kaikkea kivaa. Olen musikaalinenkin mutta en voi kuvitella esiintyväni julkisesti, vaikka pari kännikeikkaa onkin takana ja kännissä olen ollut pari kertaa radiohaastattelussakin ulkomaiseen radioasemaan biiseistäni. Aina KÄNNISSÄ koska minulla on tuo ikävä sosiaalisten tilanteiden pelko. Siis ne radiohaastattelutkin menivät aivan puihin koska olin kännissä ja paniikissa en keksinyt mitään sanottavaa muuta kuin jotain tosi typerää… hävettää vieläkin vaikka niistä on kohta kymmenen vuotta aikaa, en pysty niitä kuuntelemaan ikinä.
Olipa harmillista lukea kompastumisestasi. En vastannut aiemmin, kun en yksinkertaisesti keksinyt mitään, mitä kirjoittaa. Kaikki kliseet on täällä kuultu, pää pystyyn, nyt uudelleen vaan korkki kiinni, pitää nousta uudelleen satulaan jne. Ketähän nekään sit auttaa…? Kaipa joitain. Mutta nyt tuli mieleeni tämmöinen juttu. Oliko juomaton aika miellyttävää mielestäsi ennen retkahdustasi? Suggeroipa itsesi nyt takaisin eiliseen ja mieti, mitä oli mielessäsi sillä hetkellä, kun vastasit myöntävästi kaljakutsuun. Tapahtuiko se “vahingossa”, vai oliko Sinua kenties tympinyt jo pidemmän aikaa, ja kaljalle meno tarjosi “vastauksen” johonkin ongelmaan? Sitten voisit pohtia, miten voisit välttää samanlaisen tilanteen vastaisuudessa. Kannattaisiko kenties kertoa niille entisille kaljakavereille, että haluat olla ilman? Sosiaalisten tilanteiden pelko on tuttu vaiva, minä luin esitelmät supernopeasti ja joskus opettaja käski lukemaan sen uudelleen hitaammin, mikä kauhunpaikka se olikaan! Kuulun niihin ihmisiin, jotka mielummin menisivät itse arkkuun hautajaisissa, kuin pitäisivät siellä puheen… Mutta minulla sekin vaiva on helpottanut, mitä pidempään olen ollut raittiina! Itseluottamus ja -tunto on parantunut huomattavasti. Uskoisin, että muillekin tapahtuu samoin, vaikka emme samasta muotista kaikki olekaan. Ja jos et tunnu normaalista elämästä selviävän vaivasi takia, kannattaa hakeutua ammattiauttajien pakeille, jo pelkkä puhuminen ja ongelman purkaminen saattaa auttaa.
Toivottavasti sait sepustuksestani edes jotain…huono olen auttamaan, myönnän sen, mutta yritys on hyvä!
Raitista päivänjatkoa toivottelee UE.
Kiitoksia sinulle vastauksesta, ja ihan asiaahan sinä puhut. Ei oikeastaan tympinyt pahemmin mutta ajattelin että on hieno ilma ja oisi mukava nähdä kaveri ja mennä terassille. Tai oikeastaan tympi se yksinäisyys juuri silloin lauantai-iltana. Selvinpäin kun en pysty baariin menemään kaveria moikkaamaan. Ois voinu kyllä kieltäytyä ja sanoa että mennään mieluummin vaikka heittelee frisbeetä. Joo olen kertonut että haluan olla ilman, kyseinen kaverini kyllä sen ymmärtääkin, kaikki eivät, esim työkaverit. Jotkut naureskelee ja sanoo joo joo sulla on nyt vaan rahat loppu kyllä dokaat taas tilipäivänä. Se on kyllä tosi ärsyttävä asenne.
Ongelman ratkaisu mulla luulisi olevan helppo: keksin tekemistä joka toisella lauantaille, vaikka leipomista jos ei muuta heh. Tai jos menis leffaan. Siinähän näkisi ihmisiä samalla eikä tarvii juoda. Miksen sitä aikasemmin keksiny.
Kannattaa ilman muuta keksiä jotain ihan uutta tekemistä sellaisiin aikoihin jolloin tiedät juomishimon iskevän. Leffassa käynti on loistava idea, kunhan et vain tulomatkalla eksy… Leipomista kannattaa myös kokeilla, ihan mitä vaan, että saat sen pirun pois mielestäsi. Täällä on monet sanoneet, että aktiivinen juomishimo kestää 20-30 minuuttia. Kannattaa pitää kotona mittavaa varastoa alkottomia juomia ja juoda jotain sellaista ihan kunnolla. Täysi maha ei enää lisätäytettä kaipaa… Ja onhan aina AA:n auttava puhelin, jonne voit soittaa milloin vain, jos paha hätä iskee, eikä mikään tunnu auttavan. Duunikaverisi eivät kuulosta ihan miltään järjen jättiläisiltä…sosiaalisessa mielessä ainakaan… Yritä olla kuuntelematta ja varsinkin uskomatta heidän puheitaan! Raittiuteen pyrkiminen saattaa olla työlästä, mutta on se myöskin antoisaa!
