Tämä on ensimmäinen viestini tänne enkä tiedä mistä aloittaisin. Olen 30 vuoden rajapyykkiä lähestyvä nainen ja peliriippuvainen. Minulla on ollut velkaa ulosotossa yli 50 000 euroa, mutta olen saanut velka-apua ja lyhennän velkaa nykyään toiselle taholle. Ulosottovelka on kertynyt pikavippikierteestä, ylikuluttamisesta ja pelaamisesta. En ole tuntenut rahan arvoa kuin vasta tilin ollessa tyhjä. Olen helposti addiktoituvaa sorttia eli esim. uuteen konsolipeliin saatan koukuttua siihen asti että se on pelattu. Pystyn käymään töissä ja hoitamaan arkiset askareet riippuvuuksista huolimatta.
Pelaamiseni alkoi muutama vuosi sitten vaatimattomasti pienillä talletuksilla ja kotimaisilla nettikasinoilla. Silloin tällöin satanen tai pari, kotiutuksiakin tuli otettua mukavasti. Pelaamisesta tuli itselle ajanviettotapa, tylsyyden poisviejä ja lohduttaja pahaan oloon. Hiljalleen pelaamiskerrat, talletukset ja panokset kasvoivat, uskalsin siirtyä uusille kasinoille isompien voittojen toivossa. Sain valtavan euforian tunteen siitä, jos onnistuin voittamaan tallettamani summan moninkertaisena takaisin. Tunsin hallitsevani pelejä ja uskottelin tietäväni mikä taktiikka toimii. Pari kertaa voittosummat vastasivat jopa yhden, kahden kuukauden palkkaa, mikä lämmitti pienituloisen mieltä. Aina sitä kuvitteli laittavansa rahat säästöön ja olevansa pelaamatta, mutta hullunkiilto silmissä pelaaminen jatkui kunnes voittosummasta oli parikymmentä senttiä jäljellä ja oli tappiolla.
Pahimmassa vaiheessa saatoin pelata koko tilin ennen laskujen maksamista. Viime kuukausina olen onnistunut hoitamaan pakolliset menot ja muita ylimääräisiä maksuja ennen pelaamista, mutta mitään ei jää viivan alle. Tilanne on jatkunut jo niin pitkään, että olen tottunut siihen että tili näyttää nollaa ja joudun laskemaan kolikoita kaupan kassalla. En edes muista miltä tuntuu, kun pankkitili on plussan puolella. Pelaaminen tapahtui aluksi vapaa-ajalla, mutta pian huomasin tekeväni sitä myös töissä, koiraa ulkoiluttaessa, vessassa ja kaikkialla missä kukaan ei ollut suorassa katsekontaktissa minuun.
Kerran huolestunut läheinen sai sattumalta tietää tilanteestani, josta en puhunut edes avopuolisolleni koska häpesin ja vihasin itseäni. Avopuoliso kyllä tiesi pelaamisestani, mutta ei summia eikä hänellä ollut sydäntä katkaista kierrettä, koska olihan voittorahojen ansiosta saatu joskus tehtyä jotain mukavaakin. Tämä tapahtui alle viikko sitten ja vakavan keskustelun jälkeen tajusin, että asialle on tehtävä jotain. Matkani on vasta alussa, mutta toivon itseni ja koko lähipiirini puolesta nousevani tästä suosta. En kestä enää sitä tunnetta mikä häviöstä tulee, koska silloin kaikki ahdistaa enkä pysty katsomaan muita silmiin… pelkään kaikkien näkevän lävitseni ja ajattelevan mikä pelle tuokin on, kun ei hallitse itseään.
Saa kysellä lisää ja kertoa omia tarinoitaan, koska vertaistuki on tässä vaiheessa äärimmäisen tärkeää minulle ja arvostan kaikkien tarinoita.
Kiinnostaa tietää miten aloittajalla onnistuu velan lyhentäminen? Itse joudun hakemaan kelasta tt-tukea, vaikka nettotulot on normaalisti 2,5k/kk eli lähes keskitulonen ja veroprossa on vähän parin kymmenen päälle. Nettopalkasta ei saa puoliakaan käteen kylläpä on hankalaa tarpomista välillä.
Pelaamattomuus vaatii paljon työtä, eikä
siitä pääse eroon pelkällä tahdon voimalla. Joten kaikki apu mitä on saatavilla, kannattaa ottaa vastaan! Tietääkö puolisosi nyt pelaamisestasi? Vai vaan läheisesi? Mietin tota velkaa, jos olet sen saanut ulosotosta pois, eihän kyseessä ole että joku läheinen olisi maksanut velkasi ja maksat hänelle? Nimittäin jos on, niin äkkiä raha-asiat jonkun toisen hoidettavaksi, ettei jää maksamatta. Ihan vaan, kuten hyvin tiedät, riippuvaiseen kun ei voi luottaa
Omasta pelinarkkiudesta en välitä liiemmin puhua, olen se joka osaa neuvoa muita, mutta joka ei itse noudata omia neuvojaan vaikeeta siis on, vaikka jo monta kuukautta sitten tein lopettamispäätöksen, itseasiassa päätin lopettaa ennenkuin edes aloitin mutta aika ajoin tullut takapakkia, nyt on onneksi pelaamattomuus pitänyt pidempään, kuin koskaan ennen ja ajatus on, että nyt olen viimein voitolla tästä riippuvuudesta en myöskään kestä Enää sitä luuserifiilistä, vaikka asiasta eivät muut tiedäkään, mutta itseinho on aivan valtava
Hei vaan, olen itsekin uusi täällä. Peliongelmaa takana varmaan sen 10 vuotta, viimeiset 5 vuotta pahana. Velkaantumisen määrä n. 60-70k, tarkkaa määrää en edes tiedä. Ensimmäinen pikavippivelkanippu on mennyt nyt ulosottoon ja ensi kuussa alkaa ulosmittaus palkasta. Se on suhteellisen pieni osa palkasta, koska huollettavia on niin monta. Jotenkin “helpottavaa” että heti tänne eksyttyäni törmään johonkuhun, jolla velkamäärä myös tuollainen kymmeniä tuhansia oleva, ikää ei mahdottoman paljoa (itse siis 4kymppinen), ja ulosotto on tuttu. Kun sitä aina ajattelee että on ainoa itselleen tällaisen stigman otsaan hankkinut ihminen.
Sitä mietin, onko kukaan muu saanut sellaista ohjetta, että olisi järkevintä päästää kaikki saman asian tiimoilta muodostuneet velat ulosottoon ja keskittää energia ja muut rahavarat siihen ettei mitään normielämiseen liittyvää laskua tai lainanlyhennystä pääse ulosottoon? Tällaisen ohjeen sain ulosoton ihanalta vanhemmalta rouvalta, joka on kertomansa mukaan tehnyt tuota työtä iänkaiken. Hänen mukaansa tämä on myös velkaneuvonnan ykkösohje - siitä en tiedä kun en velkaneuvonnan kanssa ole vielä asioinut. Sanoi myös että hän suosittelee tämän toiminnan lisäksi sitä, että kun vuoden on hoitanut tätä ulosottomaksamista niin ettei mitään peruselämän maksuja ole päässyt ulosottoon (vakuutukset, sähkölasku tms), niin sitten voi hakea velkajärjestelyn piiriin. Onkos siinä jo joku teistä?
Olen kaiken tämän keskellä jotenkin ihan lamaantunut. Puolisolle asia selvisi vasta viime keväänä - toki on vuosikausia kyseenalaistanut mihin rahani hassaan, mutta olen aina itseni niistä tilanteista puhunut pois - joko keksimällä jonkun meriselityksen tai puolustautumalla lähinnä huutamalla ja kyttäämisestä syyttämällä eli asioita ei koskaan ole selvitetty loppuun saakka. On suoranainen ihme että olemme yhä naimisissa, mutta se saadaanko tätä parisuhdetta enää koskaan kuntoon onkin sitten ihan yksi suuri kysymysmerkki. Toki erota aina voi, mutta kun on kaikki rahat kiinni tässä kuprussa ja luottotiedot menneet, niin vaikea on minun lähteä tai hänen pyytää minua lähtemään. Joten sinnittelemme ja yritämme päivän kerrallaan nilkuttaa eteenpäin.
Pelaamisen lopetin viime kesänä, yksi notkahdus on ollut tässä matkan varrella kun paha olo yltyi siihen mittakaavaan että koin ainoastaan nettikasinon sitä helpottavan. No, ei helpottanut. Mutta pirullisen vaikeaa tämä on. Ja huomaan addiktoituvani kaikkeen mahdolliseen - jopa lukemiseen. Jos haen kirjastosta kirjan, se on pakko lukea lähes yhdellä istumisella loppuun ja kiireesti aloitettava toinen. Jotain todellisuudesta pakenemista vissiin sekin.
Peluuriin olen liittynyt kesällä ja kokenut saavani sieltä livechatista paljon ajattelemisen aihetta. Silti vertaistukea kaipaan enemmän. Tai yleensä varmaan ihan mitä vaan tukea. Ystävilleni en ole halunnut tästä kaikesta kertoa, koen kaiken liian nöyryyttäväksi vielä nyt. Puoliso ei nyt sattuneesta syystä oikein pysty minua tukemaan kun hänellä on oman jaksamisen kanssa valtavasti haasteita tämän kaiken taloudellisen katastrofin keskellä.
Ensinnäkin valtavasti tsemppiä sinulle, ei ole helppo tie. Itselläni oli sama tilanne aluksi, liksa oli hieman pienempi ja uo ehti alkaa. Kulutusluottoja oli niin paljon, että kuukausilyhennyksetkin taisivat olla enemmän kuin palkkani ja siinähän se korttipino kaatui. Olen onnellinen, ettei niitä valkoisia kirjekuoria ja soittoja kärikseen ole.
Auttaja löytyi lähipiiristä johtuen hieman epätavallisemmasta tilanteesta ja saan nykyään koko palkan käteen (alle 2k verojen jälkeen). Kuukausilyhennys on noin puolet mitä ulosotto ottaisi. Ja todella ison riskin on auttaja ottanut, mutta tässä oli kyse muidenkin elämästä niin sen takia suostui auttamaan. Eri vaihtoehtoja oli kyllä mietitty ennen tätä ratkaisua. Jos en suurenna kuukausierää niin lainan maksamista on vielä n. 8 v jäljellä. Tämä pelastava enkeli vaatii minultakin toimenpiteitä sen suhteen, etten joudu enää ikinä vastaavaan tilanteeseen. Poismaksun syyt ovat sen verran henk. kohtaisia etten viitsi niitä täällä avata.
(Haluan huomauttaa, että itselläni on todella poikkeuksellinen tilanne eikä kaikilla ole mahdollisuutta samaan.)
Tervetuloa tänne ja toivotaan, että tämä auttaa molempia. Viestin perusteella asenteesi on hyvä ja olet jo hyväksynyt tilanteesi. Olet valmis ottamaan selvää asioista. Muistan kuinka itse hajosin perintäkirjeiden loputtua ja ensimmäisten haastekirjeiden jälkeen. Oli niin epäonnistunut olo ja pelkäsin tulevaa. Hävetti paljon koko tilanne ja se, ettei minulla ollut voimia selvittää asiaa itse. Saan olla ikuisesti kiitollinen tukihenkilölleni, joka selvitti kaikki perinnät, ulosotot ja sopi niiden maksamisesta. Se aika oli todella uuvuttavaa hänellekin. Velkahan ei itsessään ole niin suuri, vaan korot muodostaa massiivisen osuuden. Toisaalta, kun kaikki menee ulosottoon, voi rentoutua että X määrä menee aina velkojen lyhennykseen eikä tarvitse arpoa itse mihin sen summan lyhentäisi. Velkajärjestelyyn asti en koskaan itse ehtinyt, mutta minulle sanottiin että 6-12kk jälkeen voisin ottaa sinne yhteyttä.
Itse olen kuullut tuosta, että tärkeät laskut hoidetaan ja loput ulosottoon. Tosin, jos on mahdollista, kannattaa tehdä maksusuunnitelma perintäfirman kanssa, koska jotkut firmat saattavat periä useita kuukausia ennen kuin ne siirtyvät ulosottoon. Ulosottoon mennessä alkuperäinen summa on moninkertaistunut. Jos on mahdollista niin maksaisi kaikista isoimmalla korolla olevat pois ennen ulosottoa.
Itselläni oli parille kasinolle pelikiellot, onnistuin vuoden olemaan pelaamatta, mutta sain palautettua pelioikeuden yhteen ja rekisteröidyttyä uusille kasinoille. Siitä se pelimonsteri taas imaisi mukaansa ja ollaan taas lopettamisen äärellä. Omalla kohdallani en usko koskaan olevan valmis siihen, että pelaisin pelirajojen mukaisesti esim. 50e kuussa enkä enempää vaan se on kaikki tai ei mitään. Olen ajatellut Gamban tai muun esto-ohjelman lataamista omaan sekä kumppanin puhelimeen. Live pelaamista tai tietokoneella pelaamista en harrasta.
Lähipiirissäni on muita velkaantuneita, mutta riippuvaisia ei ole ja siksi minun on vaikea keskustella tästä. He ovat ulkopuolisia eivätkä osaa asettua minun saappaisiin. Puolisoni ei ole myöskään hyvin toimeentuleva, joten aikamoinen soppa tässä on meneillään kun kaksi tolloa koittaa saada kuntoon asioitaan. Tunnistan kyllä samoja piirteitä omassa parisuhteessa. Olen valehdellut ja kieltänyt pelaamisen olevan ongelma. En ole kyennyt luovuttamaan omaa palkkaani toisen käsiin vaan uskotellut osaavani itsekin fiksun rahankäytön. Mieheni on joutunut kestämään paljon ja monet yöt ollaan stressattu, kun tilillä on vain muutama euro. Onnekseni mies käsittelee asioita paremmin puhumalla ja jotain solmuja ollaan jo saatu avattua.
Lueskelin tätä foorumia ennen omaa aloitustani ja koin, että tämä toimii hyvänä ponnahduslautana muutokseen. Paljon unelmia ja toiveita on, joten asioille on tehtävä jotain.
Toivon kaikkea hyvää sinulle ja muille foorumilaisille. Toivon mukaan saatte asiat järjestykseen miehesi kanssa, yhdessä tai erikseen. Tästä tuli pitkä teksti ja vieläkin jäi asioita sanomatta.
Tää on kyllä käsittämättömän nurinkurinen systeemi, että uo voi viedä niin paljon että pitää hakea toimeentulotukea. Ei sillä, kyllähän omat velat pitää maksaa, mutta lopputulemana tuossa yhteiskunta joutuu maksajaksi, miksei voi vaan uo pienentää summia, sama se nyt on jos on paljon velkoja kuinka monta vuotta velkojalla menee rahojen saamiseen
Tää on näitä asioita mihin mun ymmärrys ei tuu koskaan riittämään, verorahojen hassausta, ei sen näin pitäisi mennä todellakaan.
Kiitos vastauksesta välillä vaan ahdistaa omat velat ja sitten toisena päivänä tiedän selviäväni niistä. 2,5 vuotta uota ollut ja jostain 35 tonnista tultu vähän alle 17 tonniin en tiedä itsekään miten onnistunut tuossa .
Sulla on kyllä onnekas tilanne kun saat pitkällä maksuajalla varmaan nollakorkosta velkaa ). Äläkä sitten sorru enää koskaan takasin vippailemaan.
vaikeeta siis on, vaikka jo monta kuukautta sitten tein lopettamispäätöksen, itseasiassa päätin lopettaa ennenkuin edes aloitin 
mutta aika ajoin tullut takapakkia, nyt on onneksi pelaamattomuus pitänyt pidempään, kuin koskaan ennen ja ajatus on, että nyt olen viimein voitolla tästä riippuvuudesta 
en myöskään kestä Enää sitä luuserifiilistä, vaikka asiasta eivät muut tiedäkään, mutta itseinho on aivan valtava 
.