Hei, nyt on vasta tiistai!

Noh, uusi täällä ja en oikein tiedä miten alottasin mutta yritän kuitenkin.
Eli ikää 18 vuotta ja 16-vuotta täytettyäni join joka viikonloppu raskaasti.
14 vuotta juuri täytettyäni join ensimmäiset kännit ja sillon totesin että “hei, täähän on mun juttu”
…vaikka ne ekat kännit meni oksentaessa ja sekavana.

18 kun täytin keväällä niin syntymäpäiväjuhlien jälkeisenä päivänä jouduin hakatuksi,
eipä siihen syytä ollut muuta kuin että “oot säälittävä narkkari” …ööh, en tietääkseni
kärsi huumeriippuvuudesta. 10 vuotta koulussa kiusattiin ja kun toi hakkaaminen
tapahtui niin mä romahdin täysin, join yli viikon joka päivän ajan.
Kesällä meni kerran 3 viikkoa kun join joka päivä jotain, vähintään tasottavia.
Nyt on jo joulukin menny ja enää en pysty laskemaan sitä kännin määrää.

En osaa sanoa että juonko kipuuni vai tunteakseni kipua vaikka se oudolta kuulostaa.
Masennusta sairastan, sairastanu jo 13 vuotiaasta asti.
Huumeitakin tullu kokeiltua, pillerit ja pulverit mutta en ole
niistä koskaan saanut mitään irti, alkomahooli on se mistä saa jotain mielentilaa,
ehkä myös se että se on laillista ja helposti saatavaa. En halua istua käräjillä enkä kuulusteluissa.

Testin tein,alkoholi riippuvuus testin ja vastaus oli: vahva riippuvuus.
En yllättynyt vastauksesta koska en pysty oleen juomatta ehkä kuin 3 päivää,
ei krapulan eikä vieroitusoireiden takia vaan että en jaksa selvänä.
Vieroitusoireita alkanut olla… hikoilua, hirveitä painajaisia, vainoharhaisuutta,
levottomuutta, ahdistuneisuutta.

Tässä nyt mietin että miten edes vähentää kun ei selvinpäin oikein
mikään tunnu miltään, tulee vaan masennus ja viinanhimo.
Katkolle vai johonki… ainaki ittelleni oon ongelman myöntäny.
Ei tähän lisättävää.

Heissan!

Mukavaa, että olet löytänyt tämän foorumin, jonne voit kirjoittaa, sillä taidat kaivata vahvasti tuota vertaistukea, jota täällä kyllä saa. Olet nuori ja sinulla on mahdollisuus muuttaa elämäsi suuntaa, joten on hyvä, että olet havahtunut ongelmaasi.
Ikävä kuulla tuosta pahoinpitelystä, oletko keskustellut asiasta kenenkään kanssa? Teitkö rikosilmoituksen ja onko tekijä saanut rankaistuksen? Pahoinpitely on aina vakava asia, johon tulee puuttua ja hakea oikeutta. Sinuun ei ole kenenkään oikeus koskea, ei seksuaalisesti eikä fyysisesti. Se ei ole sinun vikasi, muista se!

Se, että asioita jää “roikkumaan” aiheuttaa paljon mielipahaa ja masennusta, mikä taas edesauttaa siihen, että juo. Kerroit kärsiväsi masennuksesta, oletko hakenut / saanut siihen apua? Alkoholi ja masennus eivät ole hyviä’ kavereitä keskenään, koska molemmat ikävä kyllä ruokkivat toinen toistaa. Ehdottaisin, että hakeudut oman terveyskeskuslääkärisi kautta joko suoraan katkolle ( jotta saat katkaistuksi tuon juomisen ) tai hankkimalla lähetteen avopuolen psykiatriseen palveluun ( psykpoliklinikka / MTT ), jossa saat apua tuohon masennukseesi. Peli ei ole vielä menetetty, koska olet havahtunut ongelmaasi. Se, että havaitset juomisesi olevan liiallista on aina positiivista, koska jos olisit jo täysin alkoholisoitunut et välittäisi tehdä mitään testejä tai miettisi kuinka paljon juot.

Pyydä apua, sitä kyllä tänä päivänä saa. Olet nuori, tulevaisuus on vielä avoinna kaikkine unelmineen ja haaveineen. Onnistut kyllä, jos haluat! Voimahali sinulle ja leppoisia joulunpyhiä!

T. Matkalainen

Rikosilmoitus tehtiin ja sain ite sakot teosta mitä en tehnyt, se väitti että potkaisin sitä,
noh, se nilkki sai sentäs isommat sakot. Ollutta ja mennyttä, sille ei voi mitään enää.
Katkeraksihan se tekee ja vei lopullisesti mun uskon poliisiin ja oikeusjärjestelmään.

Psykologeilla on tullu käytyä, mielisairaalassa oltu syvän masennuksen takia monta kertaa ja lääkkeitä syön säännöllisesti.
Nykyään tilanteen pidän omana tietona. Nuorisokodin jälkihuoltoasunnossa asun niin en edes harkitse
niille sanovani että on juomisen kanssa vaikeutta, koska voin menettää asunnon ja sillon oon tyhjän päällä
täysin.

Nyt tässä pari 5 päivää juonu koko ajan, päivät toki selvinä välillä mutta illat humalassa.
Humalassa olo on turtunut, selvinpäin taas epämääräinen, pelottava, outo, vieras…
Sillon vaan ahdistaa ja masentaa, vainoharhainenkin olen yleesä selvinpäin.
Vaikea tilanne, tuntuu että pitäisi vain hymyillä vaikka kärsin koko ajan enemmän… ei se semmonen
ole oikein.

Nyt sitten 6 erilaista lääkettä naamaan, osa heräämiseen liittyviin pelkotiloihin, osa nukkumiseen,
yksi hidastamaan sykettä ja yksi pahoinvointiin. Näillä nukutaan ellen sitten sammu.
Kohtuukäyttöön en pysty ollenkaan, tottunu vetämään aina itseni humalaan.
Lääkkeillä voi edes jotenkin varmistaa että aamulla ei herää kylmä hiki otsalla,
kauhuissaan oksentamaan ja ei tartte pelätä sydänkohtausta.
Joskus juominen oli kova juttu, nyt se on kirous.

Moikka
En toki täysin taustojasi tiedä enkä lähde arvailemaankaan. Enkä ole tohtori Tolonenkaan.
Mutta vaikuttais siltä että viikon katkohoito ei riitä sinulle. Vaan vaatii mielestäni pidemmän toipumisajan.
Oletko kysynyt maksusitoumusta kunnaltasi/kaupungiltasi tais mistä lie niitä kysellään että pääsisit vähintäin kuukauden kuntoutukseen
Toipumisia sinulle Mekaaninen
Tv. Tuppi

Paremmalta näyttää, sain fyysisen koukun (onneksi lievä)katkaistua. Pari päivää hikoilua, vainoharhaisuutta, hallusinaatioita, heikotusta… Hyvin ei kuitenkaan mene, masennus on palannut ja muita psyykkisiä oireita.
En sitten tiedä että päihdeklinikalle vai psykiatrian klinikalle :confused: Mieli tekee juoda joka päivä mutta vähentään oon kuiteski onnistunu edes vähäsen.

Moikka
Päihdeklinikka (A-klinikka) alkuun vois olla ehkä edullisin ja jos pääset vielä hyvälle terapeutille niin Jees…
Sillä ainakin pääsisi alkuun.
Toipumisia, ja kirjoittele kuis hurisee

Tv. Tuppi

Harvoin tänne tunnun kirjoittelevan mutta saimpahan nyt jotain aikaan.

Juon miltei joka päivä jotain ja ei tämä ole enää hallinnassa juuri ollenkaan.
Aina jos kaverit tulee käymään niin otan jääkaapista oluen ja tarjoon kavereille,
itselleni myös otan kaljan. Minua hävettää kun kerran yks kaveri sanoi että
että ei ole koskaan nähny mua ilman että minulla olisi kaljaa mukana saati sitten
että haisen usein vanhalle viinalle.

Mielessä pyörii ajatus että teroitan mun puukon ja menen vessaan,
katon peilistä kun vedän kurkkuni auki sillä puukolla… olisin poissa silloin.
Pelkään kuolemaa mutta tuntuu että teen sitä koko ajan.
Ihme että olen näinkin hyvin pärjännyt, maksanut vuokrat ja
onnistunu jollain helvetin keinolla näyttämään terveeltä vaikka
olen ihan romuna.

Yritin olla juomatta viikon mutta jo ensimmäisenä päivänä rupes ahdistaan
niin helvetisti että oli pakko saada kaljaa ja sitä ostinkin reilusti.
Syytän ja vihaan itseäni, elän häpeässä.
Minuun sattuu niin helvetisti eikä alkoholikaan enää
helpota mutta en pysty enää hallitsemaan sitä.

Eilen olin baarissa jo aamulla, join koko päivän.
Kun tänään heräsin niin rauhoittavia otin monta pilleriä,
pikavippiä että pääsen taas juomaan… ne onneksi pystyn maksamaan.

Tuntuu että kun ekan kerran join itseni 14-vuotiaana humalaan,
jäin jo silloin koukkuun. Olen vetäny subutexia, amfetamiinia, kaikenlaisia kovia lääkkeitä
mutta niihin en ole jäänyt koukkuun eikä niitä tee edes mieli mutta kalja… sitä tekee
jatkuvasti mieli.

Että tämmöstä tällä hetkellä.

Moikka,

rankka tausta sinulla ja ikävää tuo pahoinpitely. Olet vielä nuori ja elämä edessä, joten hyvä, että olet havahtunut ongelmaasi. Onko sinulla mahdollisesti läheistä(tyttö- tai poikaystävä, vanhemmat) jolle voisit puhua asiasta ja jotka voisivat auttaa alkuun ennen kuin pääset mihinkään?

Pisti silmään tämä ‘‘Minua hävettää kun kerran yks kaveri sanoi että
että ei ole koskaan nähny mua ilman että minulla olisi kaljaa mukana saati sitten
että haisen usein vanhalle viinalle.’’ Tuokin on mielestäni jo toisaalta hyvä asia, että häpeät sitä ja jos kaverisi on huomauttanut tuosta, joka mielestäni myös osoittaa, että kaverisikin on kiinnittänyt siihen huomiota?

Toivottavasti menee nyt edes paremmin ja jaksamisia sinulle!

T.-Nasu-

Hei Mekaaninen;
oletko ajatellut etsiä apua mistään? Tk, a-klinikka, katko? Vaikuttaa vähän siltä ettet omin avuin pääse alkuun, ja pidempiaikaiseenkin hoitoon saat neuvoja noista paikoista.
Monet ovat saaneet avun AA-sstakin, kokeile jotain näistä, tai vaikka kaikkia. Tee rohkea ratkaisu. Kukaan muu ei tee sitä sinun puolestasi, sinun on uskallettava itse.

Mä en tiedä mitä mä teen… nyt olen pillerihumalassa ja jotenkin… en mä tiedä.
Jääkaapissa 2 pulloa gambinaa mutta nyt sekopäissäni ostin tramaleja ja xanoreita yheltä nistiltä
joten ei uskalla juoda mutta luultavasti juon silti. Kun näitä lääkkeitä ostin niin siinä
sen tyypin vieressä makas tyttö, varmaa ikää 15 ja ihan taju kankaalla ja sitten kun
lähin siitä niin siihen paikalle tuli ambulanssi pillit päällä hakeen sen tytön… kait vetäny yliannostuksen.
Miksi vitussa mä en tehny mitään? Mikä helvetin hirviö mä olen… ansaitsisin saada nyrkistä,
…nyt ei pysty edes peiliin katsoon mutta olen ihan huuruissa joten pistän varmaa koko
peilin paskaksi.

Äiti soitti ja jotain juteltiin, pyysin rahaa ja se sanoi että pelkää että käytän huumeita…
valehtelin tietenkin että en. Todellisuudessa mä käytän alkoholin lisäksi mulle reseptillä
määrättyjä lääkkeitä viinan kanssa tai sitten oloja tasoittamaan ja tietenkin
pimeesti hankittuja lääkkeitä.

Miten olen silti onnistunut näyttelemään että kaikki on hyvin.
En tiedä, kaikki on romahtamaisillaan ja silti uskottelen itselleni
että pärjään kyllä itse.

Aaaa… käytät siis muutaakin kuin alkoa…
Meni vielä pahemmaksi. Oletko lukenut SoiKannel’in ketjua “Viinapirun teloitus” (lopettajissa) ? Kaveri jota minä täällä plinkissä ihailen suuresti. Lopetti alkon ja pillerit. Ei yksin vaan hoidossa, kovien vaikeuksien jälkeen mutta onnistui.
Kuten jo vastasin; sinun on itse päätettävä. Kukaan muu ei voi päättää puolestasi. Jos päätät selvitä apua löytyy. Jos päätät jatkaa hölmöilyäsi elämäsi loppuun saakka, tuskin sinun tarvitsee kovin kauan odottaa.
Sori

Kuulostaa oudolta mutta hoidon ja avun hakeminen pelottaa.-… oikeastaan eniten pelottaa se miten muut reagoi kun saavat tietää todellisen tilanteen. Voin kyllä valehdella muille mutta en itselleni. Ehkä voisin psykologilla
kun käyn ottaa puheeksi tän todellisen tilanteen. Mä kuitenkin haaveilen että saisin
lukion vielä joskus loppuun ja että pääsisin opiskeleen lääketiedettä…
Ilman haaveita mä olisin jo kuollut. Mutta ennen kun yritän jatkaa lukioo
niin mun on pakko saada itseni kuntoo…

Epäilen että laukaisevin tekijä mun päihdeongelmille oli
kun syksyllä mun koulukaveri ampui itsensä… tarjottiin kriisiapua,
mutta mä vaan kävelin viinakauppaan ja lopulta meni koulukin ryyppäämisen takia
vaikka sitä en koskaan ole kenellekkään tunnustanut…

Sittenhän homma on jo alussa jos käyt psykologilla. Kerro ihmeessä asiat hänelle rehellisesti, muutoin hän ei voi auttaa. Hänellä on myös salassapitovelvollisuus, ei asioitasi ensimmäisenä levitetä kaikkien tietoon.
Tuo ongelman julkiseksi tulo pelottaa kaikkia meitä alussa, mutta ajattele että sen kohta näkevät kaikki ilman sanomisia. Äitisi epäilee jo. On ihan sama sanotko käyttäväsi lääkkeitä huumeiden sijaan, käyttö ei ole enää lääkekäyttöä kun ostat niitä kadulta.
Sinulla on tosi rankka kokemus takanasi, alkoholistina ymmärrän reaktiosi. On tosi tärkeää käsitellä asia nyt, sinulla on vielä haaveita ja tulevaisuuden suunnitelmia, ansaitset parempaa. Puhu psykologillesi.
Sinusta välitetään enemmän kuin tiedätkään.

Moi

Hienoa Tuulenviemää että olet ollut aktiivinen tässä ketjussa.

Mekaaninen, minulla on sinun ikäinen poika 18v. täyttänyt. Olet päästänyt tilanteen pahaksi ja avun hakeminen
on todella tarpeen, edes se yksi askel että otat yhteyttä ammattiauttajaan. Olen itsekkin ollut toisinaan huolissani pojan alkoholin käytöstä (omasta nyt puhuttamattakaan) mutta luulen että se on vielä sitä 18v. huumaa kun pääsee kapakkaan.
En ole ripittänyt häntä siitä vielä koska haluan että säilyttää luottamuksen ja kertoo minulle miten menee.

Ohessa Ilta lukemista, 270 kommenttia

iltasanomat.fi/kotimaa/neito … 96046.html

Siis sai jarrupalat irti jarrulevyistä

Tv.Tuppi

Hei Mekaaninen;
luin ketjusi alusta asti. Sinulla on ollut alkoholi- ym. ongelmia 14-vuotiaasta asti, siis jo 4 vuotta. Koulukaverisi kuolema ei siis ollutkaan ongelmasi alku, reagoit vain siihen samalla tavalla kuin olet oppinut jo vuosia ongelmiin reagoimaan.
Missä olet nyt?
Uusia pillereitä ostamassa? Kuinka uskallat olla varma että saat mitä pyydät katukauppiaaltasi? Entä jos myyvätkin sinulle jotain myrkkyä jolla on tuhoisat seuraukset? Ei silti, elämäntavastasi on tuhoisat seuraukset joka tapauksessa.
Olen ollut huolissani sinusta, toivoisin sinun pääsevän selville vesille. Yksin et toivu, oletko siis harkinnut vakavasti avun hakemista?
Painostan, tiedän, se ei useinkaan ole viisasta, mutta niin toivon sinun pääsevän päihteistä ja toteuttamaan unemiasi.

Mä oon juonu 14. vuotiaasta asti.
Viinaan liittyviin pelkotiloihin otin piikin.
Nyt on kädessä ruiskun jälkiä, subutexia.
Tyttöystävä myös lukee tätä kirjoitusta.

Aamuisin pelkään hirveesti krapulassa,
pelkään poliisia. pelkään kavereita, pelkään itseäni.
Huomenna soutan päihdeklinikalle,
koska en enää kestä tätä hulluutta,
voisin ottaa toisen piikin mutta otan avun.

Joo, nyt olen näin päättänyt että hakeudun hoitoon.
Tilanne on menny pahaksi ja tuo vatsakin huolestuttaa
kun polttaa niin perkeleesti että välillä tekee mieli huutaa.
En tiedä mitä hoitoa tarjoavat mutta varmasti
parempi kuin tää oravanpyörä…

Lääkärille aika jo maanantaina niin kattoo mihin tulokseen tullaan.
En mä kyllä fyysisesti ole koukussa kun on lääkitys mikä
auttaa nukkumaan kunnolla mutta henkisesti
mä oon ihan lopussa ja tässä nyt kauhulla odotan
seuraavia pelkotiloja. Niihin pitää ottaa aina
vähäsen ryyppyä kun nyt ollu monen päivän putki.

Mietin vaan kaikenlaista että muuttuuko mikään jos vaikka
lopettasin kokonaan kun taitaa tuo ajatus kohtuukäytöstä
jäädä haaveeksi. …nyt kun ruvennu pimeitä lääkkeitä ja huumausaineita
vetämään että pysyisin jotenkin rauhallisena, tästäkin sanon lääkärille.

Huh, kyllä kait tää tästä :confused:

5 päivää juomatta :slight_smile: Tosiaan suositeltiin katkasu hoitoa mutta päätin että yritetään
avohoidossa ja kyllä tässä on pärjätty. Diapamia syön joka päivä seuraavat pari viikkoa,
kyllä ne auttaa. Välillä kyllä tekee perkeleesti mieli mutta oon kestäny sen.
2 kuukautta olis tavoitteena olla juomatta ja kovasti siihen pyrinkin.