Hei kaikille, eka posti tänne, kun ajattelin että jonnekin on kirjoitettava ja apua haluaisin.
En tiedä olisko pitänyt kirjoittaa tonne " me lopettajat" palstalle vähän tuntuu että tuo lopettaminen olisi ainoa vaihtoehto.
Tarinaa ja faktoja:
Mies
31vuotta
ei lapsia/ ei perhettä, tyttöystävä
Opettaja / opiskelija / muusikko
Alkoholin käyttöä n. 16 vuotiaasta asti “sivistyneesti”, pari viimeistä vuotta rankemmin.
Ei lääkitystä tai muuta vastaavaa
Olen nyt ymmärtänyt olevani alkoholisti. En enää hallitse juomistani, kuten haluaisin. Asioita jää tekemättä koska tulee ryypiskeltyä. Ja joitakin asioita ajattelen pystyväni tekevän vain pienessä kännissä.
Tarinani lähtee varmaan aika yleisestä ongelmasta Suomessa. Isoisäni oli sodassa 17-22 vuotiaana, ja sodan jälkeen isäni syntyi. Vaarille alkoholi oli ongelma sodan jälkeen ja tästä myös isäni sai kärsiä erinäisin tavoin. Isäni taas sairastui alkoholismiin noin parikymppisenä, ja kärsi sairaudesta koko loppu elämänsä, josta myös minä olen saanut kärsiä (isä tappoi itsensä kotonamme n. 10 vuotta sitten, onneksi en ollut näkemässä. Oli kuitenkin tietynmoinen helpotus koko perheelle. Kiitos Äitini joka hoisi taloutta, sekä meitä lapsia). Myös äidin puolelta perintötekijät ovat " kunnossa".
Oma alkoholin käyttöni on nykyisin aika rajua. Kun voin juoda, juon niin paljon kun voin. Kontrolli ei pelaa ollenkaan (luulen tämän olevan juuri sitä perimää). Luojan kiitos huumeista olen pystynyt olemaan erossa. Tyttöystäväni ei juo käytännössä ollenkaan ja hänen seurassaan minulla ei ole ongelmia juomisen kanssa.
Minun on myös todella vaikeaa kuvitella olevani ilman alkoholia koko loppuelämää. " Se vain kuuluu siihen kun näen kavereitani". kuten eilen, eka kaverin kaa parille–> kaveri lähtee himaan, no minäpä jatkoin paarissa neljään asti.
Kaikki varmaan tietää suurinpiirtein mitä se ryyppääminen nyt on. Eli ei lisää sitä sääliä. Itse olen aika “tiedostava” joten siksipä haen apua “jo” nyt, kun järki vielä edes jotenkin pelaa.
Eli mistä apua helsingissä jotta kierteen saa katkaistua?
Aamulla terveydenhoitajalle?
Lääkkeitä (bentsot ym ym ) en halua, pistää nupin vielä enemmän sekaisin.
AA:han varmaan pitäisi mennä, haluaisin, mutta kun nettailin niin…
Opimme uskomaan, että joku itseämme suurempi voima voisi palauttaa terveytemme.
Päätimme luovuttaa tahtomme ja elämämme Jumalan huomaan -sellaisena kuin Hänet käsitimme.
Suoritimme perusteellisen ja rehellisen moraalisen itsetutkistelun.
Myönsimme väärien tekojemme todellisen luonteen Jumalalle, itsellemme ja jollekin toiselle ihmiselle.
Olimme täysin valmiit antamaan Jumalan poistaa kaikki nämä luonteemme heikkoudet.
Nöyrästi pyysimme Häntä poistamaan vajavuutemme.
Ei sovi mulle! Haluan uskoa mihin uskon enkä ainakaan tuollaiseen tuputukseen.
Hyvä kun olet tarttunut asiaan käsiksi. Olen itse ollut juomatta vuoden, koska huomasin ettei minusta ole vähentelijäksi. Pelleilyähän se olisi ollut ja rehellisyys on näissä asioissa kulmakivi. Apua kannattaa ottaa joka paikasta mistä se on mahdollista ja valita se, mikä itselle tuntuu parhaalta.
Terveydenhoitaja on hyvä idea, a-klinikalle voi ottaa yhteyttä ja sopia tapaaminen, helsinkiläiselle Avominne on hyvä vaihtoehto (avominne.fi). AA on myös ilman muuta paikka, jossa moni raitistuu.
Olen jo aiemminkin joskus sanonut, että noita AA:n askeleita lukiessa kannattaa unohtaa uskonnollisuus ja niiden tietty vanhahtavuus. Ryhmässä kannattaa poiketa tutustumassa asiaan. Turha ylpeys kannattaa unohtaa, mutta nöyryys alkoholin suhteen ei tarkoita nöyristelyä. Yleensähän raittiiden itsetunto on aivan eri luokkaa kuin alkoholin kanssa painivilla
Muistan hyvin, kun suutuksissani suljin tietokoneen tutustuessani ensimmäisen kerran AA:n ohjelmaan. Nimenomaan samasta syytä, kuin sinäkin. Itselleni viinasta eroon pääseminen oli kuitenkin niin tärkeä asia, että päätin tutustua myös AA:han - AA:n ovet ovat vähän kuin saluunan heiluriovet - niistä pääsee molempiin suuntiin, kun siltä tuntuu.
Minulla meni kauan aikaa oivaltaa, mitä tarkoittaa 3. askeleen sanat “sellaisena, kuin Hänet käsitimme”. Ensin ajattelin, että minun ei tarvitse uskoa samalla tavalla, kuten muiden, kunhan uskon johonkin. Vasta paljon myöhemmin huomasin, että itseasiassa kyse on paljon enemmästäkin. Kun sanotaan “sellaisena, kuin hänet käsitämme”, ei edes riitä että uskoo samoin kuin muut. Askelessa ei siis sanota “sellaisena, kuin muut hänet käsittävät”.
Saattaa olla yllättävää, että ateistin on helpompi löytää oikenalainen käsitys itseään korkeammasta voimasta, kuin uskovaisen. Minulle ensimmäinen käsitys itseäni korkeammasta voimasta oli antabus tabletit. Kun korkki ei pysynyt omin voimin kiinni, niin tablettien voimalla pysyi. Vähitellen kasvoi myös ymmärrys AA-ryhmästä itseäni korkeampana voimana. Kun kävin ryhmässä, se auttoi pitämään korkin kiinni. AA:lla oli siis minua korkeampaa voimaa suhteessa omaan raittiuteeni. Kun kerran oli AA-ryhmän kaltainen joukko ihmisiä, jotka halusivat ja osasivat auttaa minua aloin vähitellen luottaa myös ihmisiin AA:n ulkopuolella. On kummallinen asia, kun huomaa saavansa apua ja tukea muilta ihmisiltä - minun ei tarvitsekaan selviytyä omavoimaisesti ongelmieni kanssa. Tänään osaan jo aika paljon hellittää huomisesta huolehtimisesta - kyllä elämänvirta kuljettaa räpiköimättäkin.
Tämä plinkki voi parhaimmillaan olla ihan hyvä paikka pohtia omaa alkoholinkäyttöään. Jos lopettaminen tuntuu olevan sinulle harkitsemisen arvoinen vaihtoehto, avaa reilusti oma ketju lopettajien puolelle. Monelle se on ollut aivan riittävä tuki viinasta eroon pääsemiseen. Jos plinkki ei toimi, kokeile jotain muuta - onhan niitä vaihtoehtoja.
