Hävettää

Missä se pohja on? Juon jokaikinen päivä. Tänään mieheni lähti hakemaan äitiään sairaalasta. En tietenkään päässyt mukaan kun olin niin huonossa hapessa. Omasta mielestäni tein loistotempun, annoin miehelleni: avaimet, pankkikortin ja luottokortin. Toki sitä ennen oli saatava tusina krapularyyppyä, että sain nukuttua, kun taas valvoin yön, mutta ajatus oli etten saa viinaa mistään. Ja voi vittu mitä mä tein kun mies läksi hakemaan äitiään!! Rikon sen lapsen säästöpossun että saan pienen viinapullon. Ja sitte alkon kassalle selittämään että nää on peliautomaatista! Ei helvetti!

Niin, tää mun alkoholismi on sitä luokkaa että olen selvinpäin niin kireä ja ahdistunut etten pysty edes syömään. Ei vaan pysty. Sitten kun olen ottanut vähän viinaa, niin alkaa jo tuntua nälkä ja ruoka maistuu. Ennen en juurikaan juonut, sitten veljeni, ihme, rappioalkoholistina kuoli suusyöpään. Siitäkö mulle tuli tää juomisen vimma, ihan kuin perinnettä olis jatkettava. Kunnes kuolema korjaa.

Ja tämä kirjoittaminen on mulle tänne kauhean vaikeaa. En tiedä kun uusia asioita tulee mieleen, pitääkö laittaa se viesti tähän, vastaa, vai jotenkin muuten. Muuten ihana tilittää täällä, kuinkahan kauan mä olen lukenut teidän kirjoituksia, tarinoita jne, ja kyllä on kolahtanut. Joskus olen itkenyt kun tarina on niin lähellä itseä ja tunnen suurta myötätuntoa kirjoittajaa kohtaan.

Moi vaan Tarkkis! Ja kirjoittele vaan tähän ketjuusi silloin, kun jotain mieleen tulee - se varmasti helpottaa. Minä itse loppuaikoina muistin, että hävetti jurrissa mennä lähikauppaan ostamaan ruokaa tai Alkoon hakemaan täydennystä ah niin tärkeään varastoon. Kauheaahan se olisi ollut, jos viina olisi loppunut. Muutaman kerran olin niin känässä, että hyvä että myivät mitään, vaikka yritin skarppina olla. Kyllähän se näkyy, jos on juonut, varsin selvästi. En tiedä sinun historiaasi, mutta oletko miettinyt josssain ryhmässä käyntiä? Juttelu nimittäin voi helpottaa myös oloa kummasti…

Rikoit miehes lapsen säästöpossun että saat viinapullon ? Eijeijei… ehkä olisiko katkaisuun aika hakeutua jos se dokaaminen on nyt jokapäiväistä… tai katso rehappi.fi näytti ainaki facebook sivujen perusteella ihan näpsäkältä paikalta. Tai jos mikää ei auta nii sairaalaan vaan soittoa ja vaadit päästä osastolle katkasuun. Siellä se tosi paha kankkune kannattaa käyä läpi ko olet tarkkailussa ja saat varmasti vähä rauhottaviakin.

Kauniit kiitokset kannustuksistanne. Vankka aikomus on mennä aa-ryhmään. Jo tänään. Olen lukenut paljon aa:n sivuja ja vaikuttaisi minusta tosi hyvältä ratkaisulta. Kunpa vaan ei olisi aamulla hirveä olo että edes jalat kantais.

Ihanaa. Kello on jo yli kymmenen enkä ole hakenut pulloa. Olo on kyllä kamala, koko kroppa tärisee mutta henkisesti ei niin paha mitä se on ollut. Olen saanut täältä ja lukemalla aa:n sivuja kauheasti voima, uskoa ja toivoa. Kunpa toi tärinä helpottais että pääsis illalla ryhmään.

Tarkkis kirjoitti

Saattoi kassa uskoakin.

Päivä kerrallaan

Noniin kyllä se siitä lähtee. Tärinä ja ahdistus lähtee kyllä pois. Muistat vaa ny juua vettä ja syyä vähän jotai suolasta nii olo helpottaa aijemmin

Eipä se eilinen mennyt niin kuin toivoin. Ahdistus sai niin valtavat mittasuhteet että pullohan se oli haettava. Ja sitten lisää. Ja vitutus oli suunnaton. Yöllä sitten taas valvoin ja luin näitä plinkin juttuja. Monen kohdalla oli nää sanat, jotka kolahti: a-klinikka ja AA. Aamulla sanoin sitten miehelle: “lähdetään päihdepäivystykseen”. Kyllä hän oli onnellinen. Mä en. Tai olin mutta ahdistus ja vapina oli niin hirveät että en osannut olla iloinen. Siellä sitten tilitin historiani, ensimmäisen kerran rehellisesti. Mitattiin verenpaineet: 211/122. Sain siihenkin reseptin. Suositteli laitoshoitoa mutta otin mielummin avokatkon. Päivän lääkkeet mukaan ja kamala piikki b-vitamiinia. Kiitos ihmiset että kirjoitatte tänne omia kokemuksianne, niistä me yrittäjät saamme arvokkaita neuvoja.

Hyvä askel.
Toi b-vitamiinipiikki muistui mieleen minullekin. Auts. Sain aikoinaan kolme piikkiä ja katkolle menin muutamaksi päiväksi ottamaan etäisyyttä vähän kaikkeen.
Sinulle lääkityksen antoivat. Hyvä sekin. Itse vaihdoin katkolta lähtiessäni pamit Antabukseen.
Antabusta käytän yhä. Päätin silloin kun raitistelun aloitin että 1000 päivää antabusta ja sitten sen lopetan. Tämä on yksi keinoistani päästä riittävän kauas kaljakassista.
Jos Antabusta et tunne, niin kerron siitä kyllä lisää hyvin mielelläni.

Taistelutoverisi, Putkis 0132

Raitista huomenta :slight_smile: yksi selvä päivä takana ja uusi edessä. Olipa eilinen päivä outo. Kun lääkkeet vähän veivät pahinta särmää, pystyin käymään suihkussa ja keräämään likapyykkiä lattioilta. Iltapäivällä pystyin viemään myöhässä olleet kirjat kirjastoon (en ollut) avannutkaan niitä ja syömään vähän. Parasta oli kun ei ollut niin paha se ahdistus ja sitä myöten ei tehnyt mieli juoda. Illalla vetkuttelin nukkumaan menoa kun oli niin hirveä pelko etten taaskaan nuku mutta lääke nukutti niin että heräsin vasta kellon soittoon. Nyt päihdepolilla oottamassa piikkiä ja lääkkeitä, levollisin mielin, ei sellaisessa paniikissa kuin eilen. Kiitos Putkis, antabus kiinnostaa myös, itse asiassa kaikki mikä auttaa mua olemaan juomatta.
Raitista päivää kaikille.

Huomaat, että ihan konkreettista apua on saatvana, kun rohkaistuu sitä pyytämään.
Raitista päivää sinullekin!

Tänään et ole yksin

Kiitos Lomapuisto :slight_smile: yksin en, enkä edes perheen ja ystävien avulla en olisi selvinnyt, kyllä tähän tarvitaan sekä kokemus- että ammattiapua.

Iltaa. Ensimmäinen palaveri reilun viiden vuoden ryyppäämisen jälkeen. Voin sanoa että oli ihanaa. Hyvä porukka, lämmin vastaanotto ja ilmapiiri. Kyllä kannatti vaikka jännitti ihan hirveästi. Kiitos raittiista päivästä.

Huomenta. Kolme raitista päivää takana :slight_smile: . Eilinen oli ehkä pahin. Nukuin edellisen yön kauhean huonosti. Aina kun nukahdin, näin unta että juon tai olen juonut hirveesti ja heräsin ahdistuneena ja hiestä märkänä. Aamulla oli kuitenkin lähdettävä päihdepolille. Normisetti, piikki, puhallus, juttelua jne. Sain seuraavan ajan päihdehoitajalle vasta parin viikon päästä ja sekös hirvittää. Mieheni, joka kuskas mua, ehdotti että lähdettäisiin pitkälle ajelulle rannikkokaupunkeihin. Mä ajattelin että ihan hyvä, kyllä mä autossa jaksan istua. Ensimmäiset 50 km meni ihan hyvin. Sitten alkoi helvetti, niin hirvittävät fyysiset ja psyykkiset tuskat etten pystynyt edes puhumaan. Istuin vaan hiljaa ja toivoin että pääsisin pitkäkseni. Ja sitä kesti koko matkan. Kotona olimme puoli kahdelta, eli koko reissu kesti 6 tuntia. Autosta noustessani hoipuin kuin kännissä, jouduin ottamaan autosta tukea että pysyin pystyssä. Äkkiä sohvalle maate. Nukahdinkin pariksi tunniksi ja oli hieman parempi olo. Ajattelin että pääsen kuitenkin palaveriin, vaikka päivällä oli kova pelko siitä etten pysty.
Menin ryhmään. Taas ihana vastaanotto, vetäjä säntäsi halaamaan mua ja toivotti tervetulleeksi. Itkuhan siinä meinas tulla mutta sain nieltyä sen.
Palaverin jälkeen olin niin täynnä hyvää oloa että sanoin miehelleni että jos hän haluaa ottaa perjantaipullon, siitä vaan, mua ei haittaa, voidaan lähteä ilta-ajelulle, mä oon kuskina!!!
Niin sitä sitten lähdettiin ja kivaa oli. Yhtään hetkeä ei tehnyt viinaa mieli.
Kiitos kun jaksoit lukea ja raitista päivää kaikille.

upeaa Tarkkis tuo sun sitkeys yrittää ja asenteesi ottaa apua vastaan! luin vielä toistaiseksi lyhyehkön ketjusi läpi ja tulin itsekin niin iloiseksi kun tunnut paneutuvan ongelmaasi tosissasi. toivotan Sulle kaikkea hyvää jatkoon :smiley:

Kiitos SylviaPlaa :slight_smile: . Joo, se lopettaminen on ollut mielessäni jo pitkään, silti join. Join ja itkin miksen pysty lopettamaan. Ja join lisää sammuakseni.
Rukoilin Jumalaa että tämä loppuisi. Olin vihainen Jumalalle kun hän ei auta.
En tiedä mitä silloin keskiviikko aamuna tapahtui, suusta vaan tuli ne sanat: -mun on päästävä päihdepolille. Mieheltä jäi aamukahvit kuppiin kun hän säntäsi lähtöön. Jälkeenpäin sanoi että oli toimittava heti etten mä vaan peruisi. Siitä se lähti.

Mutta eiliseen. Nukuin edellisen yön aika hyvin. Heräsin aikaiseen, join kahvia ja istuin etupihalla tupakalla. Aattelin että olis kiva käydä kaupassa ( nyt jo kehtaan mennä sinne). Suututti kun mies vaan nukkuu, -heräis jo että päästäis sinne kauppaan. Hetken kuluttua koin ahaaelämyksen: mähän oon selvä, pääsen itsekin sinne!!! Voi sitä onnea.
Muutenkin päivä oli aika hyvä, kävin aamupalaverissä, ajelin ilman päämäärää autolla, nautin selvänä olosta. Olo on vieläkin kovin levoton, voi johtua osittain siitäkin että musta on tullut hirveä kahvin kittaaja. - niin, siitä aamusta vielä, kun otin jääkaapista maitoa, sinne oli jäänyt mieheltä lonkeroa.
Ennen olisin itkenyt onnesta että tälläinen onni mua kohtasi, nyt en tuntenut mitään, en inhoa, en himoa, en yhtään mitään. Sama kuin olisi tonnikalapurkin nähnyt.
Raitista päivää kaikille.

Piti hakea lisää kahvia kaupasta.
Niin, eilen oli siis neljäs päivä raittiina. Muutoksia mitä eilen itsessäni huomasin tapahtuneen: - olen rauhallisempi, mulla ei ole kiire mihinkään ( lue: juomaan), pystyn syömään, kasvot ei ole niin pöhöttyneet eikä punota ja iljettävät ruvet kasvoissa ja sieraimissa eivät enää vuoda, vaan ovat kuivaneet. Varmasti muutakin mutta en vielä ole huomannut.
Eilen ajelin hirveesti autolla, olisin niin halunnut joutua puhaltamaan :slight_smile: . Kävin jopa yhden urheilutapahtuman olutteltassa juomassa kaksi kahvia ja jatkoin matkaa, mutta ei niitä poliiseja ollut missään.
Ja verenpaineet ovat laskeneet hurjasti. Leposyke on vieläkin 90, norm 60, mutta lääkäri sanoi että krapula siellä vieläkin jyllää, ei beetasalpaajaa.
Vapinaa on edelleen, mutta ei niin sietämätöntä.
En tunne mitään euforisia tunteita että olen raittiina, olen vaan tyytyväinen etten ole juonut, eikä tee mieli.

Kiitos raittiista aamusta. Paljon on vielä sanottavaa, mutta ei nyt jaksa.

ihanaa!!! kaikki tuo kuulostaa niin hyvältä. sun ajeluretket autolla ja eritoten tuo kun mielitekoja ei ole ollut. niitä tulee vielä, kuten tiedät, joten sitten sitä sisua ja asennetta kehiin.
miehesi toimet ovat myös valtavan ihailtavia kun haluaa tukea sua pyrkimyksissäsi.
mukavaa ja leppoisaa sunnuntaipäivää teille molemmille :smiley: olet vihdoin oikealla tiellä!