Moikka kaikille,
En tiedä miten pitkä aloitusviesti tällaiselle foorumille olisi sopiva ja olisi niin paljon kerrottavaa, ja pidän kirjoittamisesta muutenkin, joten yritän pitää tietoisesti viestini mahdollisimman tiiviinä. (No pitkä siitä tuli silti, ei voi mitään, kiva jos joku jaksaa lukea). Linkkasin saman tekstin myös Voimapiiriin vertaistukiryhmään johon juuri liityin mutta ajattelin jakaa kertomukseni myös täällä.
Tilanteeni on nyt sellainen, että hävisin syksyn ja talven aikana rahani, opintolainani ja nyt minulla on myös 500e pikavippi maksettavana, jota en onneksi ehtinyt kaikkea pelata, mutta jonka takaisin maksaminen on silti hankalaa, sillä ainoa tuloni on tällä hetkellä opintotuki josta melkein kaikki menee vuokraan ja laskuihin. Tarkoitus oli siis tulla toimeen keväällä opintotuella ja opintolainalla. Tunnen tällä hetkellä sanoinkuvaamatonta häpeää, itseinhoa ja halua kuolla. Kuolemisen halu siis vain tunnetasolla, ei siinä mielessä että suunnittelisin elämäni päättämistä.
Opiskelen viimeistä vuotta enkä ole aiemmin pelannut näin ongelmallisesti. Ennen opiskelua pelasin nettipokeria voittaen muutamia tuhansia euroja. Mutta voittava pelaaminen ei onnistunut enää opiskelun myötä joten jätin sen. Myös eettisiä ongelmia alkoi tulla asioiden pohtimisen myötä kuvioon. Onko oikein tehdä tuloja sillä, että muut pelaajat voivat hävitä suuria summia. Nettipokeriakin pelaamalla tukee myös rahapeliyrityksiä suoraan, ne kun ottavat pelatuista poteista summan sivuun.
Tästä pohdinnasta huolimatta innostuin pelaamaan taas muutaman vuoden tauon jälkeen pari talvea sitten, kun sain ison joululahjarahan isovanhemmilta. Hävisin 400e ja tässä vaiheessa häpeä esti suuremmat tappiot ja lopetin jälleen pelaamisen. Fiilis oli ensin uskomattoman paska, mutta pystyin kuitenkin lopulta nauramaan tilanteen tragikoomisuudelle. Koko rahakäsityksemme kuitenkin on myös omalla tavallaan tosi absurdi, ja se miten elämämme rahan ympärille rakentuu.
Syksyllä sain sähköpostin 888pokerilta jossa luvattiin 88 euroa ilman rekisteröitymistä. Ilman sen enempää asiaa pohtimatta päätin huvikseni pelata, jos vaikka samalla saisi vähän kahisevaa, sillä opiskelijan rahatilanne ei koskaan ole mikään ruusuinen. Mitä siinä muka voisi hävitä? Pokerisoftan asennuttua selvisi että bonus (tietysti) tulee tilille askeleittain, 8 euroa kerrallaan (2e käteistä ja 6e turnauslippuja). No onnistuin kuitenkin heti grindaamaan pelitililleni rahaa ja huomasin että osaan edelleen pelata voittavasti. Aikaa kuitenkin alkoi heti kulua liikaa ja valvoin pitkiä öitä turnauksia pelatessa. Opiskelut hieman kärsivät toki myös, kuten myös sosiaaliset suhteet. Tiedostin ajankäytöllisen ongelman mutta koska voitin samalla rahaa, ajattelin että teen sitä vähän aikaa ja sitten kotiutan voittoni ja lopetan. Niinpä niin.
Vaikka suurimman osan aikaa olen voittava pelaaja, on minulla niin sanottu tilttitekijä joka voi saada pelikassani ja näköjään myös muun kassani useita tonneja miinukselle. Eli kun toistuvasti saan rahat pokerikädessä suurena ennakkosuosikkina sisään ja häviän vastustajan onnekkaalle osumalle, menen täysin tilttiin, alan pelaamaan huonosti ja yliaggressiivisesti, haluan voittaa rahat takaisin nyt ja heti paikalla. Oikea ratkaisu kun olisi ottaa hengähdystauko. Hävisin siis lopulta voittamani rahat, jonka jälkeen talletin pari sataa voittaakseni rahat takaisin. Aloin grindaamaan pienen sisäänoston turnauksia kunnolla ja voitinkin reilusti yli 1000e. Tämän jälkeen sain ”onnenpyörästä” 5e kasinolipun, jolla tietenkin alussa voitti paljon rahaa. Ennen en ollut pelannut kasinopelejä, sillä tiedostin kuitenkin peliriippuvuuteni, joka ei kuitenkaan nettipokerissa päässyt liian pahaksi, sillä jonkinlaista pelitajua minulla kuitenkin on, kunhan en liian pahasti tilttaa. (Turnauksissa ei tilttaamisella ole tai pitäisi olla niin tuhoavaa vaikutusta kuin käteispeleissä).
No voitettuani muutaman satasen kasinossa, halusin ahneuttani voittaa lisää, jos vaikka osuisi jackpot ja loppuisi rahahuolet hetkeksi. Tein rajat mielessäni että jos häviän kasinossa voittamani rahat, lopetan kasinopelit siihen ja joko jatkan pokerilla tai kotiutan kaikki siihen mennessä tekemäni voitot. Hävittyäni kasinorahat pelasin kuitenkin jostain syystä kasinopelejä vielä lisää, halusin sittenkin voittaa juuri kasinopeleillä rahat takaisin vaikka tiesin että palautusprosentti on jotain 95% luokkaa, eli häviän varmasti pitkässä juoksussa. Samoihin aikoihin olin erittäin lähellä päästä isoille rahoille yhdessä turnauksessa, olin sijalla 9. ja voitin noin 300e, voittajalle oli tiedossa yli 4000e. Tämä yllättäen aiheutti minussa tilttaamisen, sillä olin hyvin pitkään selvässä johtoasemassa ja minulla kävi erittäin huono tuuri yhdessä ratkaisevassa kädessä. Minulla oli myös muita turnaussijoituksia jossa olin aina lähellä tosi isoja rahastuksia joiden kautta rahahuoleni olisivat olleet hetkeksi ohi (mikäli olisin voittaessani oikeasti myös pystynyt lopettamaan pelaamisen). Aloin pelaamaan käteispelejä jotta voittaisin ”menettämäni” rahat nopeammin kuin mitä turnauksia pelaamalla voi voittaa. Niinpä lopulta mentyäni täystilttiin hävisin koko yli 1000e pelikassani. Samaan aikaan aloin pelaamaan myös nettikasinoita muualla, otin pikavippejä jne… Kierre oli valmis.
Sain kuitenkin joululomalla grindattua pelikassan taas takaisin ylös ja melkein paikattua kaikki häviöni. Päätin lopettaa pelit ja hyväksyä noin parin sadan tappiot. Opintolaina oli kuitenkin tilillä ja minulla oli riittävästi rahaa että pärjäisin kevään. Voisin keskittyä opiskeluun ja ihmissuhteisiin, suorittaa opintoni loppuun ja ehkä vähän reissatakin kesällä. Häviöt jäivät kuitenkin edelleen kaivelemaan ja päätin vielä ”yrittää” 200 eurolla, jos saisin vielä paikattua loputkin hävitystä kuopasta. Lopun ajatteleminen aiheuttaa niin suurta pahoinvointia, etten pysty edes yksityiskohtaisemmin siitä kertomaan, mutta hävisin kaiken ja enemmän. Vituttaa, oksettaa, tärisen, haluan kuolla, haluan tuhota kaikki helvetin peliyritykset ja herättää ihmiset jotka mahdollistavat ja hyväksyvät rahapelibisneksen. Kuinka helvetin kuvottavaa paskaa tämä koko bisnes onkaan. Vihaan etenkin itseäni. Olen aikuinen, muka-rationaalinen, muka-vastuullinen ihminen, joka tuhoaa itseänsä näin, vaikeuttaa elämäänsä niin paljon, ettei enää tiedä miten tästä selvitä ja jatkaa elämäänsä. Vielä silloin kuin olin hävinnyt noin tonnin pystyin vielä puhumaan tästä läheiselle ystävälleni, mutta en tiedä pystynkö enää. Hänellä on myös omat huolensa enkä halua kuormittaa häntä liikaa omilla omasta totaalisesta vitun typeryydestäni aiheutuneista ongelmillani. Hävettää myös liian paljon.
Että tällaista täältä, tämän kirjoittaminen ehkä helpotti hieman oloani, mutta aika hirveältä edelleen tuntuu. Luettuani tarinoita netistä, tämä on suhteessa moniin niihin vielä pientä, mutta olotilaani liittyy myös paljon muita tekijöitä jotka vaivaavat minua, ja jotka myös varmaan osaltaan vaikuttavat siihen että aloin pelaamaan näin ongelmallisesti. En ainakaan tähän viestiin enää ala niitä purkamaan kun tästä tuli muutenkin niin pitkä. Ja olen niistä jo avautunut läheisille ihmisilleni.
Tsemppiä myös muille joilla on vaikeuksia pelaamisensa kanssa, rankkoja kertomuksia tullut vastaan. En usko että itse enää kovin helposti sorrun pelaamaan, uskoisin että olen opetukseni saanut. Tiedostan kuitenkin addiktioni, joten sortuminen on toki aina mahdollista. Suurin ongelma lienee kuitenkin siinä miten pääsen jatkamaan elämääni, miten pystyn keskittymään opiskeluun kaiken vitutuksen keskellä ja miten pystyn elämään itseni ja tekojeni kanssa ja kohtaamaan muita ihmisiä elämässäni sen tiedon kanssa että vihaan itseäni mutta en myöskään oikein kehtaa tai pysty kertomaan miksi.
