Haluanpois

Ei tästä elämästä tule mitään.
Kesäkuussa yritin itsaria ja en onnistunut.
Tilanne ei ole parantunut ja päivittäin pitää taistella ja en enää jaksa.
En enää uskoa et lääkkeillä lähtee henki tai sitten en saa tarpeeksi vahvoja. Pitää yrittää saada ase tai sitte vaan mennä junan alle

Mikä sinut niin ahtaalle on ajanut? Minäkin olen joskus kovia aikoja elänyt mutta selvinnyt. Laitoin sinulle numeron johon voisit soittaa. Äläkä niillä lääkkeillä nyt yritä mitään tyhmää. :frowning:
Kirjoittelen itse tuolla Me Lopettajat. Ketjuni on Putka Häiriköille. En mä kyllä enää mikään häirikkö ole, kait. :unamused:
Käy siellä moikkaamassa kun en itse koskaan tällä puolen käy. Miksi tänään kävin sitä tiedä en. Ehkä kuulin jonkin hätähuudon. Sinun äänesi.
Kirjoitellaan. :slight_smile:

Valtakunnallinen kriisipuhelin

010 195 202

Moi!

En tiedä minkä ikäinen olet, mutta itse suunnittelin alle kolmikymppisenä itsaria. Nyt olen 58 - vuotias ja tyytyväinen elämääni, kunhan toi alko pysyy kontrollissa. Mulla on pysyvä psyykelääkitys ja sekin on OK.

Lääkkeet on kaikkein epävarmin keino tehdä itsari, varsinkin jos tolea on jo syntynyt! Yritä jaksaa!

t. Juhani

huomenta, hyvä nimimerkki haluanpois
viestisi kuulostaa varsin huolestuttavalta.
ihan ensimmäiseksi: tuskasi on varmasti mittaamatonta mutta toivon koko sydämestäni että nyt malttaisit mielesi.

elämä on niin tavattoman rankkaa että moni väsyy ja uupuu. enkä halunnut kirjoittaa tuohon edelliseen lauseeseen välillä rankkaa, sillä joillekin se tuntuu olevan sitä aina, mutta tuosta “tilasta” voi myös selviytyä.

minäkin olen Juhanikarin tavoin jo 57, ja nuoruudessani, tai siinä kolmenkympin hujakoilla sairastin erittäin vakavaa depressiosairautta.
en mitenkään olisi selviytynyt hengissä jos en olisi vihdoin ja viimein suostunut sekä motivoitunut ottamaan apua vastaan.
pääsin lopulta sairaalahoitoon Helsingin Lapinlahteen, mikä olikin ratkaiseva käänne sairastamisessani.
koin etten kerta kaikkiaan kestä enää. en hetkeäkään enempää. se ei ollut enää “pelkkää” ahdistusta vaan jonkinlaista kauhun tunnetta.
mietteet kiersivät kehää. mietin tapanko itseni nyt heti vai vasta tunnin päästä. lisäksi mietin, kuten sinäkin, riittävätkö lääkkeeni riistämään henkeni tai lähdin hortoilemaan junaraiteille.
olin siis todella sairas.
ja kurkkuani myöden täynnä elämää.
halusin pois.

ennen Lapinlahden sairaalajaksoa olin monet kerrat kokenut pelkkää turhautumista yrityksissäni saada apua. jätin ties kuinka monta “hoitoyritys-jaksoa” kesken. otin joka paikasta niin sanotusti hatkat.
tämä johtui osittain asenteestani. mielestäni minua ei voinut auttaa kukaan. väärin.
vasta siis Lapinlahteen jouduttuani/päästyäni olin niin lopussa että ikään kuin “luovutin”, laskin aseeni ja vastarintani todeten sairaalan hoitohenkilökunnalle, että tällä kertaa mä teen täsmälleen niin kuin te käskette.
vasta sitten alkoi tapahtua.
ei tietenkään niks naks samantien, vaan siihen vaadittiin minulta nimen omaan tuota malttia.

jätä Lyricat ottamatta. on nimittäin mahdollista, etteivät ne vie henkeäsi ja vammaudut loppuelämäksesi.
lisäksi toivon koko sydämestäni, että sinä teet tällä kertaa (niin röyhkeältä kuin tämä kuulostaakin!) täsmälleen niin kuin minä käsken.

  1. ensiksikin hengität, nyt heti, tietoisesti. happea sisään, happea ulos. noin kymmenen kertaa. pidä tauko. ja sitten toiset kymmenen.
  2. kun olet tehnyt tämän hengitysharjoituksen, tilaat taksin/kyydin/ambulanssin ja lähdet paikkakuntasi päivystykseen.

vähintäänkin sun pitää soittaa puhelu.
Putka tuossa jo kirjoittikin valtakunnallisen kriisipuhelimen numeron.
en tiedä missä päin asut, mutta Helsingissä toimii myös ns. “matalan kynnyksen” Itsemurhien Ehkäisykeskus, samoin Kuopiossa.
Helsingin numero on 0800 98 030
Kuopio 017 262 77 33
pääasia että soitat, mutta parasta olisi jos hakeutuisit ensiapuun saman tien fyysisesti.

jos olet ryypännyt, asia menee monimutkaisemmaksi siinä mielessä, että päivystyksessä ne saattavat esittää toivomuksen että tulet paikan päälle vasta sitten kun puhallat pilliin nollapromillit. tai, ohjaavat paikkakuntasi katkolle, mikä ei olekaan yhtään huono vaihtoehto, sikäli mikäli sellainen löytyy.

sulla on siis tänään rankka päivä, mihin liittyy vaativaa toimintaa.
osaisin ehkä neuvoa Sua paremmin jos tietäisin taustastasi eli minkä ikäinen olet, missä asut, tai edes sen oletko mies vai nainen?
entä asutko yksin, kaksi, vai miten? voisitko soittaa myös jollekin läheisellesi?

kerroit että yritit itsemurhaa jo kesäkuussa. eikö sinua ohjattu mihinkään jatkohoitoon?
jos ohjattiinkin mutta koit sen pelkästään turhauttavaksi, eikä juttu toiminut, Sun täytyy nyt olla erityisen sitkeä ja yrittää uudelleen.

lisäksi Sun on kerta kaikkiaan uskottava, että vakavasta depressiosairaudesta voi toipua. vaikka se tuntuisi kuinka mahdottomalta tahansa.

toivon, että kirjoitat tänne vielä tänään. itse kirjoittelen tuolla Me Vähentäjät puolella, mutta tänään, huomenna, ylihuomenna jne. tulen tänne Dosettiin katsomaan useamman kerran päivässä josko sinusta kuuluisi jotakin.

lämpöisin terveisin, Sylvia

huomenta taas haluanpois,
mitä tänään kuuluu, miten voit?
toivoin kovasti että olisit käynyt sivuilla ja laittanut pari sanaa kuulumisistasi.
ulkona on säkkipimeää :frowning: ja täällä päässä yritetään maitokahvin voimalla heräillä uuteen päivään.
kirjoittele kun jaksat, kykenet ja jos/kun vähänkin huvittaa, toivoo Sylvia

Huomenta kaikille!

Huomasitko Silvia että Haluan pois on editoinut alkuperäistä viestiään, joten hengissä ainakin vielä silloin ollut. Tule vaan mukaan keskusteluun Haluanpois!

t. Juhani

kiitos Juhani, hyvä kun sanoit, en olisi huomannut.
ilmoittelehan itsestäsi haluanpois !!! :question: :question: halaus!

Heräsin veskiin ja kun piristyin, avasin plinkin.

En halua udella Haluanpois ikääsi, oletko mies vai nainen etc.

Mutta itseäsi saattaisi helpottaa jos kertoisit mikä on ajanut sinut elämässä umpikujaan?

Läheisen kuolema, avioero, päihdeongelma, parantumaton vakava sairaus, peliriippuvuus tai vain ahdistus ilman syytä?

Avautuminen voisi edes vähän vähentää taakkaa hartioiltasi!

Paljon tsemppiä kuitenkin hengissä pysymiseen!

t. Juhani

Moi nimimerkki Haluanpois!

Bongasin sut tuolta Lataamon puolelta. Olet kokenut kovia. Työpaikan sekä koiran menetys ovat kovia paikkoja jos, kuten ymmärsin, sulla ei ole kavereita. Oletko harkinnut uuden koiran hankkimista.

Oletkin ollut jo ammattiavun piirissä, mutta siitä ei toistaiseksi ole ollut apua.

Mitenkään mitään uskontoa tyrkyttämättä, seurakunnilla on ystäväpalveluja ja taitaa olla SPR:läkin?

Toinen ääripää, jos sulla ei ole alkoholiongelmaa, on mennä baaritiskille tekemään ihmisten kanssa tuttavuutta.

Ja kyllä se uusi duunipaikkakin voi löytyä. Onhan nyt työvoimapulaa!

Yritä jaksaa eteenpäin! Tunnelin päästä voi alkaa näkyä valoa!

t. Juhani