Haluan raittiin elämän takaisin

Olen uusi täällä ja syystä että haluan lopettaa juomisen kokonaan. Olen huono kirjoittamalla ilmaisemaan asioita mutta nyt aion ainakin yrittää. Olen kyllästynyt alkoholin käyttööni en juo päivisin enkä jokapäivä, en vaan enää hallitse sen käyttöä. Alkoholi tuli kuvioihin uuden miehen myötä, joka nyt juo joka päivä. Minua ahdistaa myös hänen juomisensa sillä sitä on todella raskasta katsoa vierestä pystymättä tekemään sille mitään. Tämä elämä ei ole sitä mitä haluan. Olen myös alkanut ajatteleen meidän molempien terveyttä miten kauan sitä riittää. Silloin kun juon juon 6-7 kaljaa illassa tai viinpullon viikonloppuna, itse ostan harvoin alkoholia koska mies kyllä sitä kantaa kotiin jatkuvasti. Juomisen aloitin vasta 40-vuoden jälkeen alussa riitti 1-2 siideriä viikossa yleensä saunan jälkeen. Juominen tuli ongelmaksi vasta sitten kun nuorin lapsi muutti omilleen. En ole halunnut olla humalassa lasteni nähden. Häpeän yli kaiken jos juon itseni liian humalaan. Nyt on tätä sitten harrastettu yli 10-vuotta ja taitaa riittää. En vielä tiedä miten tässä meidän parisuhteelle käy, kun teen tätä elämän muutosta, sen kuitenkin tiedän että miestäni en pysty näillä voimavaroillani tukemaan. AA:han minulla on liian korkea kynnys vielä, asun pienellä paikkakunnalla täällä kaikki tuntevat toisensa. Apua kuitenkin taidan tarvita, otan mielelläni neuvoja vastaan

Hei venlamaaria!

Ehkä siellä pienellä paikkakunnalla tiedät, ketkä käyvät AA-palavereissa?
Minulle aikoinaan oli suuri helpotus, kun tapasin heti ensimmäisessä kokouksessa tutun, raittiin alkoholistin. Myöhemminkin siellä on tullut tuttuja vastaan, ja mikä parasta, olen saanut paljon uusia, raittiuttani tukevia tuttavia ja ystäviäkin.

Olen asunut täällä vasta muutaman vuoden tuttuja on tullut ainostaan työn kautta. Ehkä pelkään eniten että töissä saavat tietää ongelmastani. Toisaalta haluaisin kyllä kovasti vertaistukea tähän lopetustouhuun kun tuosta ukostakaan siihen ei ole. Hän ei vielä ole myöntänyt ongelmaansa, käy työssä ja tienaa hyvin niin saahan sitä vähän joka ilta rentoutua. Eilen sitten meni viiniä pullollinen nyt on vähän morkkis. Tänään aion sitten aloittaa sen raittiin elämän vaikka onkin juhannus tulossa.

Toi on vähän huono jos asuu “viinatrokarin” kanssa. Sillä kun pöydällä on aina myrkkyä tarjolla, siihen tarttuu erittäin helposti. Itsekseen elävänä voisi sentään pitää itsensä pois myrkkykaupasta pari viikkoa, vaikka luovuttamalla pankkikortin kaverille säilöön.

Mä suosittelen ehdottomasti omaa kämppää. Omaa pöytää johon ei ilmesty myrkkyä itsekseen. Valitettavasti näin. Jos myrkky tuli kuvioihin miehen myötä, niin ehkä se myös lähtee pois miehen myötä. Ehkä se mieskin sitten vähentää, jos sanot että vain selvinpäin onnistuu tapaaminen. Jos ei halua nähdä selvinpäin, on selvää kuka/mikä on ykkönen henkilön elämässä.

Yksinäinenkin pitkä elämä on parempi kuin kaksin ennenaikaisessa haudassa.

Hei venlamaaria ja tervetuloa foorumille.

Alkoholin varassa suhteesi mieheesi ei varmaan voi jatkua? Yleensä kai päihteen varaan perustuva ihmissuhde ei ole kovin turvallinen tai hyvä. Miten teillä muuten menee perheesi kanssa, ilman alkoholia?

Jos et uskalla mennä AA:han, niin onko teidän seudulla A-klinikkaa? Sinne voi yleensä mennä matalan kynnyksen yli juttelemaan, mutta neuvot voi olla jotakuinkin samoja kuin tällä foorumilla. :slight_smile:
En huomannut, onko sulla ollut ihan raittiita jaksoja koska, mutta jos haluat vähäksi aikaa lopettaa dokaamisen, keinoja on: mm. Antabus, ryhmät, A-klinikka jne.

Miehellesi sinun toki tulee tehdä selväksi halu elämänmuutokseen. Toivottavasti teidän lapset ei ole ihan pieniä enää?

Meillä on molemmilla omat kodit ollaan tällainen uusiopari, lapset on molemmilla aikuisia ja asustellaan kahden. Olen välillä viikonkin aivan ilman alkoholia täällä omassa kodissa ja nautin siitä kun, saan hengittää vapaasti eikä tarvi pelätä että sortuu siihen yhteen. En pidä kotona minkäänlaista alkoholia ja se on riittänyt pitämään kuivilla. Ravintolita en harrasta tää juominen on miehen ja mun yhteinen harrastus nykyään. Mieheni on erittäin seurallinen ja mukava, harvoin on huonolla tuulella edes krapulassa. Vieraita käy kesäpaikassamme (hänen kotinsa) aika paljon varsinkin kesäisin ja aina siellä alkoholi virtaa koska vieraatkin on yleensa alkon käyttäjiä. On ihan mukavia iltoja vietetty mutta nyt kun en halua juoda on vaikea katsella sitä touhua selvinpäin. Helposti siinä tartuu siihen yhteen varsinkin kun on kannustavaa seraa. Minun luonani käy sitten yleensä mun tutut ja ystävät ja vietetään aikaa yhdessä ilman alkoholia. Mieheni tosin ottaa jos on paikalla. Olen miehelle laittanut välillä tiukat rajat että mun kotona ei ryypätä. Hän kuitenkin madaltaa mun kynnystä juomiseen ehkä syy on just se että itse haluun juoda mutta en jokapäivä. Olen ilmeiseti läheisriippuvainenkin vielä, enemmän tulee ajateltua muiden hyvinvointia kun omaa. Edellisestä miehestä erosin alkoholin vuoksi itse en silloin vielä käyttänyt alkoholia ollenkaan. Kasvatin lapseni raittiissa kodissa en halunnut heidän kärsivän alkoholin serauksista kuten itse jouduin lapsena kärsimään. Lapset ovat kaikki valmistuneet ammattiin ja ovat työelämässä ovat mun ilon aihe. Lasten lähdetty on kai tuo juominen sitten osittain paikannut sitä tyhjyyttä, mikä jäi. Olen nyt yrittänyt alkaa elään omaa elämää ja miettimään mitä itse oikeesti haluan. Välillä pelottaakin mutta tiedän että on viimeinen aika sanoa alkoholille hyvästi.

Olemme mieheni kanssa ollee 10v kimpassa lapsemme ovat omillaan, eikä mun lapset edes tiedä että mulla on ongelmia alkohonin kanssa. Eivätkä myöskään tiedä miten paljon mun mieheni juo, en sitä ole salannut. Pidän lasten vierailut niin tärkeinä että en niitä alkoholilla pilaisi. Pärjään kyllä ilman alkoholia kun sitä ei ole kotona eikä tarjolla. En käy ravintolissa, terasseilla enkä kuppiloissa, en mistään hinnasta haluaisi esiintyä humalassa yleisellä paikalla.

Ongelma onkin nää sauna siidedit ja rentoutus kaljat jotka sitte ei jää siihen yhteen. Mies hankkii kaiken alkoholin ja harvoin on sellaista tilannetta että kaapit olis tyhjiä.
Yleensä juon vaan iltaisin, aamuisin ja päivisin ei tee edes mieli. Olen myös miettinyt tuota psyykeä kuinka ovelasti sitä antaa itselleen luvan siihen yhteen mihin se sitten ei jää. Pointti on nyt se että ei sitte saisi sitä yhtäkään ottaa. voin illat tissutella viikonkin yhtee menoon sitten sen myötä tulee yleensä nukkumisvaikeudet ja vetämätön olo jota inhoa yli kaiken. Sitten menee taas viikko parikin mukavasti selvinpäin ei edes tee mieli juoda.
Joku tekijä kuitenkin on että tää lähtee kuitekin aina sille juomislinjalle, jotenkin se huono aika unohtuu ja taas maistuu siidedit hyvältä.

Olen ollut innokas lenkkeilijä ja rakastan liikuntaa, nyt tämä juominen vie ilon myös tästä, ei sitä krpulassa jaksa urheilla. Sitä A-klinikkaa aloin täs miettimään, en halua mihinkään terveystietoihin merkintää alkoholiongelmasta
En myöskään että työpaikalla tiedetään ongelmastani. Niin minulla tää kirjallinen anti on aina ollut tällästa hyppivää, ne ajatukset vaan ei tule kovin selkeinä kirjottamalla. Kiitoksia vastauksestasi

Sulle on viinapiru tullut “lihaksi” elis se esiintyy ihmismuodossa sinulle=( Mutta monelle muullekin se ilmestyy ihmismuodossa…Siihen saakka kunnes se saa rakennettua pesän kunnolla ihmisen sisään. Ensin se on ulkopuolella, juovina ihmisinä,olosuhteina,pieninä viettelyksinä “otas ny yhyret, ei se pahhoo tee…”… Lopulta se saa rakennettua pesänsä ihmiseen…silloin se ottaa kokonaan valtaansa… ja alkaa vaikuttaa lisäksi myös sisältäpäin… “tähän olotilaan on pakko kiskoo kepardii…” Ei tarvitakaan enää ulkopuolelta tulevaa houkutusta…se siirtyy sisälle ihmiseen :frowning: silloin on astuttu sen näkymättömän rajan yli, joka tekee kovasta juoposta alkoholistin

Kiitos sokeeraavasta kirjoituksestasi, oikeesti nousi niskavillat pystyyn oot ihan oikeassa. Nyt on kyllä viimeinen aika lakata pettämästä itseään ja tehdä tilanteelle jotakin. Noin se vaan menee ja oon kyllä huomannut etsiväni syitä juomiselle, rentudun, oon alakulonen, en jaksa tuota ukkoa katsella selvinpäin, jne. Vaikeinta tulee varmaan olee se perjantain saunasiiredistä luopuminen. Mutta eikähän tää ole nyt tässä ja nähty, että musta ei enää ole kohtuukäyttäjäksi. Elikkä jää vaan yks vaihtoehto, täysraittius.

Nyt on ihan hyvä olla 2-päivää tässä on mennyt uutta raitista elämää. Ukon kanssa sitten pitää huomenissa keskustella tästä tilanteesta, laitan vaikka sitten selän senäävasten mutta ei enää luikertele lupauksin että vähennetään. Mun pitää tää oma koti raitistaa täysin.

Mun ensimmäinen mies kuoli alkoholiin eron jälkeen. Erosta alkoi hänen alamäkensä se tuttu kuvio ensin erotaan sitten menee työpaikka ja siitä se sitten lähti se alamäki. Olisin ottanut miehen kyllä takaisin jos olis lopettanut juomisen mutta hän ei myöntänyt ongelmaansa. Se vaan on niin kauheaa katsella kun toinen tekee hidasta itsemuraa eikä voi auttaa.

Oon toistanut tätä samaa kuvioo nyt eli samanlaisen miehen sitte katselin tilalle tosin hän joi aluksi hallitusti nyt vasta ymmärrän miten petollinen aine alkoholi on. Tän toisen miehen kanssa itse aloin kans ottaan eli mulla on kans tämä taipumus alkoholisoitua. Syyllistän itseäni ajoittain että olen tän tilanteen antanut mennä näin pitkälle. Tuntuu kun pettäisin nykyisen mieheni jos nyt hänet jätän yksin tuohon tilaan. Tosin ei minulla kyllä ole voimavaroja häntä auttaa, hyvä kun tästä itse selviäisin voittajana.

Heips!
Oon kans yliviiskymppinen, äiti, puoliso, mummi, tavallinen työssäkäyvä nainen pieneltä paikkakunnalta.
Pari vuotta oon työstänyt tätä raittiutta, viimeksi joulukuun alussa pikkujouluissa join vähän ja sitten taas kotona pääsiäisenä tyypillisesti, kaksin käsin ja paljon. Toivon,että nää olis mun viimeiset retkahdukset.
Mulle tapahtui paljon, eikä suinkaan mitään kivaa, viimeisenä parina vuonna, jotka join. Tosin olinkin ammattilainen sinuun verrattuna, kunnon kännäilyä kesti kymmenisen vuotta. Perheelle asia pikku hiljaa selvisi, muille ei. Osasin pitää juomiseni visusti kotioloissa, töissäkään eivät tienneet. Hoidin siis työni aina.
Jos tunnet, että juominen on ongelma, se on sitä. Ratkaisu on yksinkertainen, mutta ei helppo: Lopeta kokonaan.
Meillä on kotona aina alkoholia, viiniä, olutta. Mieheni ottaa, tosin hänelläkin se on vähentyntyt viime vuosina.
Alkoholia ei saa tästä maailmasta katoamaan, oman kotinsa voi ehkä pitää alkottomana. Kukaan ei kuitenkaan sitä pakota juomaan, se on oma ratkaisu.
Mun keinojani ovat olleet Antabus, päihdepsykiatrisen sairaanhoitajan kanssa keskustelut, plinkki, kirjat, esim.Lilli Loiri-Sepän " Selviämistarinoita".
Alkuun olin aika vereslihalla, enkä jaksanut muuta kuin kerätä voimia. Pikkuhiljaa elämään tuli muutakin, värit palasivat ja ilo.
Nykyään ajattelen mielestäni kuin raitis ihminen. Juhannusta suunnittelen mökillä perheen kesken, tyttäret eivät juo mitään, pienten lasten äidit, mutta vävypojille maistuu. He juokoot.
Suunnittelen ruokia ja boolia; siihen laitan vissyä ja alkoholitonta siideriä, tuoremehua ja mansikoita. Luulisin, että hyvää tulee.
Nyt ei enää tunnu siltä, että menettää jotain, kun ei voi juoda. Ihan varmaan silti joisin, jos voisin.
Loma alkaa, suunnittelen matkaakin- viinimaahan…
Tsemppiä sulle, kirjoittele ajatuksiasi, lue muiden ketjuja. kerää voimia niistä.
Vietetään alkoholiton juhannus.

Ulkopuolella mellastavaa viinapirua voi vielä paeta jonnekin. Radikaalein ja rankin ratkaisu on hylätä kokonaan jokainen juova kaveri ja tilanne missä juodaan. Yksinkertaisesti vaan kieltäytyy kaikista työpaikan “kissanristiäisistä” ja sukujuhlista ja terassikutsuista. Joskus pesäero alkoholiin tehdään tosi lopullisesti ja RUTOSTI…

Itse olen joutunut sanomaan rujolla tavalla “MITÄÄN asiaa ei ole mulle soitella, tai luokseni tulla kaljojen ja viinojen kanssa”… “TURHA pyytää kaljajuhliin…EN TULE”…jne…

Sisäiseen maailmaan päässyt viinapiru taas häädetään AA:n,uskoontulon…yms voimalla. Moni on AA_n avulla saanut sisäisen viinapirunsa teloitettua kädettömäksi ja jalattomaksi. Se ei koskaan katoa mutta siitä saadaan tehtyä voimaton… lainataas Isoa Opusta joka kuvaa tätä pirujen kanssa sotimista-…

Kolossalaiskirje:
2:15 Hän riisui aseet hallituksilta ja valloilta ja asetti heidät julkisen häpeän alaisiksi; hän sai heistä hänen kauttaan voiton riemun.

6:11 Pukekaa yllenne Jumalan koko sota-asu, voidaksenne kestää perkeleen kavalat juonet.
6:12 Sillä meillä ei ole taistelu verta ja lihaa vastaan, vaan hallituksia vastaan, valtoja vastaan, tässä pimeydessä hallitsevia maailmanvaltiaita vastaan, pahuuden henkiolentoja vastaan taivaan avaruuksissa.

2.Korinttolaiskirje:
2:11 ettei saatana pääsisi meistä voitolle; sillä hänen juonensa eivät ole meille tuntemattomat.

Viinapiru voidaan luokitella “pahuuden henkiolennoksi”

Kiitokset kannustavasta vastauksestasi, herätti ajatuksia. Ehkä minunkin on parempi vaan keskittyä tähän omaan raitistumiseen. Yritän olla puuttumatta mieheni juomiseen niin kauan kun se pysyy kohtuuden rajoissa. Parasta vaan keskittyä tähän omaan hyvinvointiin niin jasaa paremmin vastustaa noita kiusauksia. Kumma kyllä oon ajatellut juhannusta aivan selvin päin se vielä tuntuukin hyvältä. Eilen oli vähän sellainen takkupäivä tein juhannussiivoa etanan vaudilla mutta sain ikkunat ja sauna pestyä, olen tyytyväinen. Vielä on mattojen tuuletus ja lattioiden pesu. Sitten voikin suunnitella juhannuksen ruokalistaa ja käydä kaupassa. Miehenkanssa on mennyt sopuisasti hän on tissutellut mutta ei humaltunut, on suunniteltu juhannukse viettoa. Mennään juhanuksen jälkeen kans sinne viinamaahan ja sitä odotan jo kovasti, reissuilla mies ei ryyppää häiritsevästäi on ollut yleensä kivaa. No tuliaisia hän kyllä sitten varmaa tuo aika reippaasti, pääasiassa kirkkaita. Onneki en tykkää kirkkaista viinoista ja toiseks en niitä herkkävatsasena pysyis ede jomaan. Vähän kyllä on käyny mielessä jokin suklainen kermalikööri. Ajattelin kuitenki ostaa kaikkea muuta herkkua karkkeja pähkinöitä ja juustoja sellaista mikä nyt säilyy ja voi antaa tuliaisiksikin. Tänään lähdetään käymään tuossa vähän isommassa lähikaupungissa on tervetullut irtiotto täältä kotoa. Shoppailua ja käydään ulkona syömssä. Tänään tuntuu hyvältä ehkä antabusta en vielä tarvitse mutta pitäänee katsoa jatkossa sitä vertaistukea, jos alkaa tuntuu vaikealta. Kaikki keinot aion kyllä käyttä tähän raittiina pysymiseen.

Kovaa tekstiä kirjoitat mutta niin totta. En ehkä noin jyrkkä pysty olemaan. Tosin minulla ei muita ryyppykvereita ole kun mies ja hänen kaverinsa. Miehen juomista yritän nyt ainakin katsella vielä, ´niin kaua kun se ei liikaa ala häiritseen omaa elämääni.

Vaikeimmat tilanteet varmaan tulee olemaa mökillä, siellä kun rentoudutaan ja seurustellaan vieraiden kanssa varsinkin kesäisin. Onneksi minulla kuitenkin on mahdollisuus lähteä sieltä kaupunkikotiin jo alkaa liikaa janottamaan, matka ei ole liian pitkä.

Raamattu on minulle tuttu kirja on osa elämääni. Luen aikapaljon hengellistä kirjallisuutta ja kuuntelen myös musiikkia. Käyn myös jonkinverran hengellisissä tilaisuuksi kesällä enemmänki.

Oon huomannut että, kyllä minullakin on sisäinen tarve jo muodostunut tuohon juomiseen. Helpointa on kuitenkin ollut hakea syy ulkopuolelta. Olen nyt aloittanut tän itsetutkiskelun, onneksi heräsin tässä vaiheessa ei enää kauaa olisi tarvinnut jatkaa kun kontrolli olisi kadonnut kokonaan.

No niin tässä sitä nyt ollaan sitten ja olen huomannut keksiväni syitä miksi voisin juhannuksena vähän ottaa.
Ajattelin siirtyä tuonne vähentäjien puolelle jos en tuosta jussista selviä ilman alkoholia. Olo on kun heikolla jäällä, tiedän että seura jossa juhannuksen vietän, siellä viinakset virtaavat. Yksinkään en halua juhannuta viettää. Itseasiassa alkaa valkeneen tää oma tila nyt kun on ollut ilman alkoholia, en ole pitänyt itseän kovinkaan riippvisena, kun en sentään joka päivä juo enkä edes joka viikko. Nyt kun tein tän päätöksen että en ota niin tuolla mielenpohjalla kuitenkin on ikävä sitä olotilaa kun on parikin siideriä juonut.

Toivotan voimia taisteluusi. Tapahtukoon se, mikä on sulle parasta. Hyvää juhannusta!

Tässähän jo annat itsellesi kuin luvan juoda. Miksi vähentäjiin menisit jos olet haluamassa lopettaa juomisen?

Niin, alku aina hankalaa. Sitä olen tässä pähkäillyt että jos olis tuolla vähentäjienpuolella ensin niin olisi sitte pienempi morkkis jos sortuu. Siirtys sitten lopettajiin kun alkaa tuntuun siltä että tästä selvitään. Nyt on taas sellinen olo että ehkä sittenkin voin viettää raitista junannusta vaikka muut joisi. Yritän kerätä rokeutta sinne AA-kerhoon siitä varmaan olisi apua, voi että sen kynnyksen yli kun vielä pääsisin.

Minäkin olen joskus miettinyt siirtymistä vähentäjiin tismalleen samasta syystä. Tajunnut silti myös, että sillä nimenomaan jo mahdollistaa juomisensa, koska jos aikoo olla selvinpäin niin miksi menisi vaihtaan puolta sinne missä saa juoda? Lopettajat on kaikille, jotka haluavat lopettaa juomisen,VAIKKA paatti vielä heiluisikin välillä. Täällä pyritään olemaan selvinpäin ja tietenkin myös pyritään että juomamahdollisuutta ei itselleen anna, mutta jos huonosti käy ja ratkeaa ryyppään niin ei tänne onneksi porttikieltoa saa. Minusta siinä on omiin ajatuksiin suuri ero jos jättää tämän puolen, siksi siihen puutuin :slight_smile:

Moikka ja tervetuloa lopettelemaan, ja voimoo tuleviin koitoksiin! :slight_smile:

Kyl se siitä.

Pienempi morkkis tulee vaan siitä, jos ei mokaa :slight_smile: Sä olet tilivelvollinen itsellesi, ja itseäänhän ei voi huijata, eihän…? Rohkeesti vaan täällä Lopettajissa!