Haluan liittyä joukkoon

Olen seurannut tätä palstaa varovaisesti jo useamman vuoden. Vihdoin ja viimein sain luotua nimimerkin. Toivottavasti täältä saa vertaistukea jo turhauttavalta tuntuvalle juomisen lopettamiselle, ja raittiin elämän muodostumiselle. Omasta historiasta sen verran, että juominen alkoi haittaamaan siinä määrin itseäni, että ensimmäisen kerran hakeuduin AA:n pariin jo vuonna 2001. Sen jälkeen muutama kuntoutus, osa meni hyvin, osa ei. AA:ssa olen vieraillut myös muutaman kerran viimeisien vuosien aikana. Juomiseni on täyttänyt kaikki viikonloppuni ja vapaapäiväni, masennus ja morkkis välipäivät. Nyt olen siis neljättä päivää selvinpäin tällä kertaa, ja aion todella onnistua. En vaan tiedä, miten lähtisin tätä proggista työstämään, kun en ole ennenkään onnistunut elämään raittiina vaikka olen sitä satoja kertoja vilpittömästi yrittänyt. Eli ajattelin, että jos tänne kirjoittelisin ja näitä muiden kokemuksia lueskelisin ja pohtisin, niin saattaisi minullekin jotain uutta alkaa mieleen muodostumaan.

Tervetuloa joukkoon. :smiley:
Mihinkäs ne ovat aiemmat raittiudet kaatuneet? Voisiko antabus olla hyvä kainalosauva alkuunsa sinulle? Vieläkö AA voisi olla hyvä sinulle vai onko se jo nähty? Entäpä muu elämä, löytyykö kiinnekohtia, mielekästä tekemistä, ihmisuhteita, jotka voisivat olla raitistumisen tukena?
Hirveä kysymysten tulva heti alkuunsa… :stuck_out_tongue:
Täällä voi pohtia ja kirjoitella probleemaansa ikään kuin auki ja lueskella toisten saman moisten pulmien kanssa elävien juttuja, niin kuin olet jo tehnytkin. Omasta elämästä kirjoittaminen, kertominen, on monelle eheyttävä kokemus ja auttaa jäsentämään asioita ei ainoastaan paperilla vaan siinä samalla myös päässä. Kaiken lisäksi ihan ilmaista kuntouttavaa toimintaa. :smiley:

´

Kiitos hannu ja basi tervetulotoivotuksista. Antabusta olen kokeillut, mutta jollain lailla se tuntuu itsensä pettämiseltä. Toki olen vakavasti miettinyt sitäkin vaihtoehtoa, mutta tuntuu että silloin kun olen sitä käyttänyt, niin olen liikaa tukeutunut siihen, ja unohtanut elää. Ja jotenkin minussa on herännyt sellainen usko, että nyt olisi nimenomaan opittava elämään, sitä oikeaa elämää. AA:ssa vierailu on ihan hyvä juttu, ja toipumisohjelman allekirjoitan täysin. Mutta täälläpäin on vallalla sellainen ajatus että AA:ssa käydään ensimmäiset kolme kuukautta joka päivä, ja se että pitää joka päivä ehtiä AA:han aiheuttaa lähinnä paniikkia. Ihmissuhteista sen verran, että olen ne aika lahjakkaasti ryypännyt menemään. Oma perhe on jäljellä, mutta muilta on tullut aikas rankasti kuraa niskaan ja en tiedä, välitänkö edes näiden ihmisten seurasta, koska alkoa kuluu noissa porukoissa rankasti. Tuntuu paremmalta olla yksin tai kaltaisteni parissa. Omassa elämässä on hirveästi kivoja asioita, jota voisin tehdä, mutta joita en vaan saa aikaseksi. Juuri sen takia liityin tänne, että ne kivat ja mielekkäät asiat alkaisivat tuntumaan joltakin. Ja kai tähän ryyppäämisen tuomiseen heikkohermoisuuteen ovat edelliset raitistumisyritykset kaatuneet. Kun en jaksaisi odottaa, että elämä alkaa sitten kun on ollut 3kk ryyppäämättä. Aika sekavasti sanottu mutta oletan että asian kanssa otelleet ymmärtävät mitä tarkoitan :slight_smile:

Tervetuloa minunkin puolestani :slight_smile:

Olen myös mieltä, että päätös raitistumisesta pitää lähteä henkilöstä itsestään, eikä kenenkään muun takia. Toki eri tekijät voivat raittiutta edistää, sairaudet tai ihmissuhteet, mutta parhaiten onnistuu jos on oman itsensä takia juomatta. Itse olen raitistellut muutamia kertoja siinä onnistumatta, mutta tällä kertaa ajattelin lähinnä itseäni, kun ei dokaaminen ollut enää edes hauskaa. Enää minun ei tarvitse juoda. Viinat on juotu, eikä juuri tällä hetkellä tee edes mieli. Johan sitä tuli vuosia juotua ties minkä syyn takia, iloon ja suruun, murheeseen ja riemuun. Makkarakastikkeen valmistukseenkin tarvitsi ottaa muutama olvi. Enää ei tarvitse. Ihanaa.

Päivä kerrallaan eteenpäin, oman itsen takia!

´

Joo, kyllä vaan, laiffi on nyt, ei kannata odotella. Olisi aika ikävää kuolinvuoteellaan todeta, että en koskaan päässyt siitä asemalta mihinkään.:smiley:

Pahasti näyttää siltä, että homma siis kaatuu joka kerta siihen että päivä kerrallaan eläminen ei onnistu :frowning:
En tiedä, lieneekö sitten kuuluisaa juopon itsesääliä tämä ajatusmaailma, jota pyöritän koko ajan. Elikkä päässä pyörii vaan, että kun olen aiheuttanut niin paljon rahanmenoa, talousvaikeuksia, pahaa mieltä ym, että minulla ei ole oikeutta olla onnellinen tänään. Ja kyllä alan ymmärtämään, että kavereitten jutut tyyliin “ole nyt ensin puoli vuotta juomatta, niin sitte sun kans voi ehkä keskustella” on oikeastaan vaan kutsu kaljalle ja ehkä oman huonon olon piilottelua. Mutta kovasti olen näihin juttuihin uskonut ja sitkeesti masistellut ne ajat kun olen odottanut sitä suurta päivää milloin kaikki kääntyy paremmin. Mutta eihän kukaan sellaista jaksa. Suurkiitokset jo näistä kommenteista jotka todella saa ajattelemaan, että itehän täs omaa oloansa kurjistaa, ja kun tarpeeks huono olo on, niin eiku kaljalle :mrgreen: Tästä yritän nyt päästä eroon :smiley:

Raittiina oleminen kannattaa vaikka ei tämä aina helppoa ole, tie on kivinen mutta niiden kivien yli pääsee aina kun haluaa ja huomaa sitten olevansa taas pikkasen vahvempi :slight_smile:
Muiden takia ei kannata raitistua vaan se on tehtävä itsensä vuoksi, sen olen huomannut yrityksieni myötä.
Antabus on hyvä apu, itselläni se todellakin toimii ja otan sen joka aamu, siitä on tullut tapa,
heti aamusta toti naamariin niin eipä tartte miettiä joisko vaiko ei :laughing: Ei voi juoda,Luojan kiitos :slight_smile:
Vertaistuki on mainio apulainen myös ja juttuja lukiessa huomaa samoja juttuja kuin itsellä,
samanlaisia vaikeuksia ja ongelmia joita viina tuo ja entäs se mitä se vie :frowning:

Mieti asioita joita voit tehdä juomisen tilalla ja tee jotain muuta juomisen sijaan, aloita uusi harrastus tai mikä ikinä kiinnostaakaan niin panosta siihen kun haluat juoda, kannattaa ainakin kokeilla helpottaisiko se.

Voimia siullekin oikein kovasti :slight_smile:

Mistä olet saanut päähäsi ajatuksen että elämä alkaa 3 kk:n juomattomuuden jälkeen? Kuka sanoi että ole juomatta puoli vuotta niin keskustellaan sitten?

Elämä alkaa ensimmäisenä juomattona päivänä. Sen huomaa siitä että tunnet pienenpientä onnistumisen iloa selvästä päivästä. Toisena päivänä tätä onnistumisen iloa on jo hiukkasen verran enemmän ja toivonpilkahduskin käy jo mielessäsi; tässähän voisi olla onnistumisen mahdollisuus!

Ei elämää pudoteta sinun eteesi valmiina pakettina, sinun täytyy rakentaa se itse. Se alkaa tosi pieninä hiukkasina ja jos et luovu itsesäälistä et huomaa mahdollisuutta elämän löytymisestä lainkaan. Siis asenteen muutosta kehiin nyt. Et ole vielä päättänyt kannattaako lopettaa. Se on ihan normaalia koska alkoholi pitää uhristaan kiinni todella lujaa. Viinapiru kuiskuttelee sinulle juuri noita syitä joita listasit. " Mikäpä sinä olet lopettamaan nyt, kun kaikki on jo pilalla?" “Ei tämä enää kannata, liian vaivalloista, liian myöhäistä, itsensä pettämistä” jne, jne.

Raittiuden eteen pitää tehdä työtä, ei se helppoa ole. Mutta saatat yllättyä ettei se ehkä niin vaikeaakaan ole kuin ennakkoon kuvittelit.

Antabus tuntui itsensä pettämiseltä? Millä tavoin? Voit pettää itsesi vain jättämällä ottamatta tuon apuaineen joka tarkoitettu päätöksesi fyysiseksi tueksi. Eihän se toki välttämättömyys ole, mutta alkuun se on hyvä apu, kainalosauva, kuten monet sanovat. En minäkään tykännyt antabuksesta, minusta se tuntui juomattomuuteen pakottamiselta. Mutta otin sitä silti koska se tuki päätöstäni lopettaa juominen. Auttoi seuraavaan päivään jolloin ajatus oli taas hiukkasen kirkkaampi. Jätin sen pois kun tunsin olevani siltä osin vahvoilla. Mutta täällä on monia jotka ottavat antabuksen vielä vuosienkin jälkeen “varmuuden vuoksi”. On se purkki vielä minunkin kaapissani, ja jos kova paikka tulee, olen valmis ottamaan “vahvistuksen”.

Mietipä nyt vielä tarkkaan kaikkia näitä sinulle annettuja apu-ohjeita. Mieti millainen tulevaisuus sinulla on edessä jos taas annat periksi heti alkuun. Tai millainen elämä, kun päätät elää.

Komppaan tuulenviemää.

Elämä alkaa korkin sulkemisen jälkeen, ei tarvitse odottaa kolmea kuukautta. Itsellä tänään 1kk raittiina -päivä, ja olo on mitä mahtavin verrattuna ryypättyihin päiviin. En myöskään koe käyttämääni antabusta itseni huijaamisena, vaan nimenomaan kävelykeppinä alun vaikeisiin päiviin. Olen itselleni täysin epäluotettava ainakin vielä, en todellakaan tiedä mitä tekisin jos viinanhimo iskisi enkä käyttäisi antabusta. Varmaankin joisin. Näin on hyvä nyt.

.

Pahempikin krapula menee viikossa ohi (tai viikonloppujuomareilla viidessä päivässä uuden kännin myötä). Sen jälkeen tulee se vaihe, jolloin olo on fyysisesti kohtalainen, mutta henkisesti erittäin vaarallinen juomisen suhteen. Siihenhän tuo päivä kerrallaan sopii hyvin.

Juomisen lopettaminen vaatii ajattelutavan muutoksen, joka ei yleensä ole mahdollista neljän päivän raittiuden jälkeen. Alkoholismi on sairaus ja noin lähellä juomisen lopettamista alitajunta tekee töitä keksiäkseen mitä tahansa tekosyitä sen edistämiseksi, että esim. vetäisit nyt taas viikonloppuna kännit. Tuohon nyt tietysti kannattaa jo etukäteen valmistautua sopimalla jotain tekemistä, jossa juominen ei ole mahdollista.

Minulle vertaistuki oli avain raitistumiseen. En onnistunut ns. asiantuntija-avulla kuin vasta sitten, kun asiantuntija oli itsekin alkoholisti (raitis tietenkin :smiley: ). En usko että kukaan ei-addikti voi oikeasti ymmärtää alkoholistin jaakobinpainia. Eli jos AA ei tunnu jostain syystä auttavan, kokeile jotain yksityistä Minnesota- tms. hoitoa. Minä kävin Avominnen, jossa vuoden kestävän avohoidon aikana raitistuin. Alkuhan siinäkin vaikeinta oli, mutta suhtauduin hoitoon vakavasti ja noudatin hoito-ohjelmaa, jolloin myös ajatusmaailmani muuttui itsekeskeisestä itseäni arvostavaksi.

Aina jos/kun minun tekee mieli alkoholia, mietiskelen mistä se johtuu ja mitkä fiilikseni ovat. Minä ymmärrän tämän ns. itsetutkiskeluna, vaikka se termi onkin liian hieno. Se on vain kelailua yksin sängyllä maaten. Usein tuollaisen mietiskelyn jälkeen tulee parempi olo. Raittiuden alussa minun teki yhtäkkiä kovasti mieli kaljaa, mutta opin että jos pakotan itseni miettimään tai edes odottamaan muutaman minuutin, himo menee ohi. Tuostakin tajusin, että alkoholismi todella on sairaus, sillä eiväthän terveen ihmisen ajatukset tuolla tavoin heittele.

Nämä ovat vain minun ajatuksiani. Yksinkin voi yrittää, mutta minä en siinä onnistunut. Suhtauduin myös juomisaikoinani AA:han kielteisesti sen hengellisen aspektin takia, mutta nyt olen sitä mieltä, että mitä hemmetin väliä sillä on, jos ihmiset raitistuvat? Onko kärsimys ja kuolema parempi kuin Jeesus-sana silloin tällöin? Naurettavaa.

mulle se oli yllätys että kun tämä päätös oli tehty, sadannen kerran-mutta kun aloin lukea näitä linkin juttuja niin sisäistin tän homman jotenkin. viime viikonloppu ei ollutkaan niin vaikea kuin kuvittelin, vähän ketutti mutta ei tehnyt mieli ryypätä. on ihana lukea täältä että samanlaisia ihmisiä on paljon ja muut ovat jo pidemmällä, kyllä minäkin. huomenna tulee 2 viikkoa täyteen ja en usko viikonlopun tuovan ongelmia, mulla on hyvä olo tästä juomattomuudesta. välillä tulee niitä hetkiä kun tekis mieli ottaa mutta äkkiä alan kirja käteen tai tänne lukemaan ja voitan sen tunteen.
toissayönä sairastin oksennustaudin ja ajattelin tuossa sohvalla nuokkuessani että hullu on se joka tahallaan itselleen tällaisen olon hankkii, etten koskaan enää halua tärrätä krapulassa ja pilata sillä hyviä vapaita perheen kanssa. mua alkoi tossa juomisessa sekin huolestuttaa että mulla alko määrät olee isoja, jos hetki “istuttiin iltaa” niin laskin seuraavana aamuna että naapurin rouva joi 2 siideriä ja minä 14 kaljaa enkä edes ollut kauheessa kunnossa vaikka en ole isokokoinen nainen. kaverit vaan naureskelee että hirvee viinapää mutta eihän se sitä ole vaan toleranssin kasvua kun on tarpeeksi harjoitellut…

Kiitos kaikille rohkaisevista kirjoituksista. Mulla oli tänään menoa heti aamusta ja vasta äsken havahduin, että jaahas se on perjantai taas. Olen yrittänyt pitää kiinni ajatuksesta päivä kerrallaan, ja ei se eilen ainakaan vaikeaa ollut. En vaan oikeen ymmärrä miksen ole ennen kokeillut? Tai muistaakseni olen, mutta miksi se ei ole toiminut? Tänne on todella hyvä kirjoittaa, huomaa aikas heti itsekin missä kohtaa menee mettään. Eli korjaisin tota tokaedellistä lausetta sen verran, että mitähän sillä on väliä, miksi joku ei toiminut? Tänään yritän näillä uusilla eväillä joita täältä saa :slight_smile: Ja jotenkin olo tuntuu nyt turvalliselta, kun voin vaikka illalla tulla tänne jutskaileen, jos alkaa ajatukset harhaileen. Ns. kavereiden luo en lähde nyt tässä vaiheessa onneani koittamaan :smiley: Toivottavasti teillä kaikilla on hyvä perjantai :smiley:

Tänään heräsin selvin päin. Edellisestä lauantaista onkin kulunut jo aikaa.
Kävin pihalla röökillä ja huomasin et ilmassa tuoksuu keväälle.
Kiitos kaikille teille tuesta, tarvitsin sitä juuri nyt. Kun kuitenkin olen myös AA:n penkkiä kuluttanut niin tuossa ajatellessani tuli mieleen, että tätäköhän sillä tarkoitetaan, kun sanotaan, että ympyrä on suurempi kun vain uskaltaa hypätä :open_mouth: Jotenkin nyt vaan on ihan hyvä ja rauhallinen olo :smiley:
Ihanaa raitista lauantai-aamua teille kaikille :smiley:

Mukava kun voi suunnitella lauantaille harrastuksien pariin menemistä ja siivoilua ja kaikkea kivaa, siis siivoaminenkin tuntuu nykyään jopa kivalle :laughing: Ja kaikki tapahtuu ilman krapulapöhnää, raittiina :slight_smile:
Illalla sauna ja ajattelin ostaa saunajuomaksi pullon jotakin uutta vissyä ja röyhtäilen sen voimalla sitten mukavan olon saattelemana saunan jäläkeen ja yksi pullo piisaa vallan mainiosti :laughing:
Jos joisin saunasiiderin niin pitäisi olla ainaki 10 pulloa koska ei yksi riittäisi, eikä parikaan :unamused:

Tänään on ihana päivä ja aion nauttia siitä koko sydämestäni.

Päivä numero 12 alussa :laughing: :laughing: :laughing:
Täytyy myöntää että en olis uskonu. Kiitos kaikille tuesta ja aurinkoista sunnuntaita :smiley:

Onnea ja menestystä valitsemallasi tiellä. :slight_smile:

Moikkelis !

Antabuksestahan on montaa mielipidettä ja toisilla se toimii ja joillakin ei,
onneksi itse kuulun heihin joilla se toimii, ei yksinkertaisesti voi juoda sen otettuani :slight_smile:
Ihmisiähän me ollaan ja jokaisella oikeus omaan mielipiteeseensä ja jokainen meistä rakentaa oman elämänsä sellaiseksi kuin itse haluaa, kortit ovat omissa käsissämme.
Jossain vaiheessa olen lukenut täältä että parempi on elää elämää kuin jättää se elämättä,
nyt 46.päivää raittiina voin sanoa eläväni sellaista eloa jota haluan, ilman alkoholia.
Sen kanssa elämä oli kamalaa sekasortoa ja kaaosta, valehtelua ja teeskentelyä.
Nyt saan herätä uuteen päivään ja ei tartte jäädä makaamaan peiton alle häpeissään kun en muista mitä olen tehnyt tai sanonut humalassa, ei tartte oksentaa koko päivää sappinesteitä pihalle ja näkee muutakin kuin vessan pöntön ja pöhnäisen naaman peilistä jolla kyyneleet silmissä ja olo aivan kauhea.
Nyt peilissä suht siedettävä nainen joka elää raittiina hetken aina eteenpäin :sunglasses: