Haluan jättää alkoholin kokonaan!

Täällä taas.
Lupaavasti alkanut raitistuminen kariutui joulukuussa siihen ajatukseen tai harhaan, että kai sitä nyt lasin viiniä voi juoda, kun ei ole enää ongelmaa. Ei sillä kerralla ollutkaan, mutta tuli harhaluulo, että nyt osaisi. Lipsui ja viini alkoi maistumaan, eikä jäänyt siihen yhteen lasiin. Alkoi mennä pullo illassa. Sitten se litran pahvipakkaus. Viiden kuukauden tipattomuus loppui :frowning:

Ihan hajala olin tuossa tammikuulla ja vielä tämän kuunkin alkupuolella. Sitten kasasin itseni ja nyt on jo kuudes päivä ilman alkoholia.
On tämä niin vaikeaa ja miten masentavaa on putoaminen ja sen ymmärtäminen. Niin monen yrityksen jälkeen. Aloitin liikkumisen. Erosin, vaihdoin asuntoakin vuoden vaihteessa. Elämä oli ihan sekaisin, kun kaikkea piti hankkia ja hoitaa. Ei ole mikään selitys juoda, tiedän. Tässä on lähellä aivan loistavat ulkoilumaastot. Yritän pysyä siinä, että joka päivä yritän ulkoilla. Siitäkin saa sitä mielihyvää päähän kun saa lähdettyä ja tehtyä.

Voimia muillekin samaa tautia sairastaville. Ei tämä alkoholismi koskaan pois lähde. Pitää ymmärtää se, että haluaako olla juova alkoholisti vai sellainen alkoholisti, joka ei juo. Kohtuukäyttöä minunlaisen alkoholistin on aivan turha yrittää opetella. Lopettaja minun on oltava, ei mikään vähentäjä… Sitä en osaa. Silti arvostan, jos joku sen osaa. Hänelle iso käsi ja paljon onnea.

Mukavaa viikonloppua…

1 tykkäys

Tervehdys

täällä toinen, samanlainen, minun pisimmät raittiit jaksot on ollut viikko tai kaksi.
Uudestaan se tie vetää hakemaan viiniä… kaveriksi iltaan, palkkioksi työputken jälkeen.
Sinun kirjoitus, antoi voimaa siihen, että taas yritän.
Terveys on tärkeä, etusijalla. Ja todella, ulkoilumaastot on vieressä ja josko tulisi tuo kirja, minkä lahjaksi sain, luettua …
Tsemppiä meille.

Sama tahto täällä ja varmaan viimeinen tilaisuus, jos kerran meinaa. Kolme viikkoa mennyt, nyt tuli masisfiilis, tajuntaan hiipi ajatus, että retkahdan kuitenkin ja sitten kuolen. Syyllistävät ajatukset pyörineet päässä, itku ollut herkässä, ihan kun ois vankilassa, vaikka valitsi vapauden viinistä. Muuten tänään ollut kaunis ja kiva päivä, mieheni on puhellut mukavia, ajelin naapurikaupunkiin ja kävin rantaravintolassa syömässä. Esittelin ravintolan miehelleni ja hän tykkäsi. Minusta on ihanaa, kun siellä on niin hyvää kasvisruokaa. Kävi mulla viini mielessä, mutta vesi oli parempaa. Minua ei viinipullojen läheisyys esim. ruokaravintolassa haittaa, ihan itse olen juomani osannut hankkia ja ravintolassa juominen on aina ollut minulle vierasta. Piilossa olen juonut. Yksin. Jo nuorena ne muutamat harvat kokeilut oli yksin, rannalla, kaupungilla taskupullosta. No, ei se turvallista ollut. Tai viime kesänä rannalla yksin pimeässä, oksentaen sammakon päälle. Tuota muistoa häveten ja alkoholista erossa pysyen. P. S. Se sammakko hyppäsi järveen ja selvisi, mutta onhan se törkeetä oksentaa toisen päälle.

Moi Kaiu ja Rosalin.
Päivä taas illassa ja ainakin kaljakaupat ja -kioskit kiinni. Löhellä pub, mutta ei nyt sentään sinne. Saisihan siellä juoda vettäkin, otaksun. Mutta liian iso riski näillä aamuilla mennä leikkimään houkutusten ääreen. Joku siihen tälläkin palstalla kertoo pystyvänsä, minä en kyllä viitsi kokeilla. Voisi tulla paha mieli. Juttuseura sinänsä kiinnostaa, nyt kun olen ihan yksin. Mutta kyllä sitä pitää muualta etsiä, kuin kaljakuppiloista.
Kävelin tänään oman ennätykseni yli 10 km. Oli niin kaunis ilma ja paljon hymyileviä ihmisiä liikkeellä. Pitää koettaa joka päivä vähän yrittää liikkua. Täällä alkaa hiihtolomaviikko. Täytyy käydä katsomassa noita pieniä koululaisia, joille olen sukua.
Voimia teille kaikille tänään ja huomenna.

Hyvää maanantaita tänne omaan ketjuun. Olipa kiva herätä hyvin nukkuneena. Tuntui, että energiaa riittää vaikka mihin. Pyykkiä pesty, asuntoa siivottu. Itseäkin on pesty ja puunattu. Nyt kehtaa lähteä kaupungille.
Valtava ero niihin aamuihin, kun edellisenä iltana oli tullut juotua. Krapulaa sairastan harvoin, mutta viehän se alkoholimyrkky voimia. Seuraava päivä menee ihan hukkaan lyhyessä elämässä. Kun nyt vaan saisi pidettyä tämän fiiliksen päällä, mieluummin loppuelämän ajan. Alkoholistin mieli on vaan kuin tuuliviiri, minkä olen saanjut monet kerrat saanut oppia, enkä oppinut kuitenkaan. Jospa nyt vihdoin olisin viisaampi. Arvostan noita tällä palstalla olevia kauan sitten raitistuneita, jotka jaksavat silloin tällöin tänne kirjoitella. Vaikkapa tuo putkis, jonka tarinaan olen tuossa putka häiriköille -ketjussa tutustunut. Kannattaa lukea.
Hän on hyvä esimerkki siitä, että muutos on mahdollinen. 1000 päivää Antabusta! Vierastan itse tuota lääkettä , kun tulee mieleen, ettei se maksalle taida mitään kivaa tehdä. Mutta jos oma juttuni uhkaa kaatua, aion kysyä lääkärin mielipidettä asiasta. Eipä se alkoholin tissuttelukaan kovin hyvää tehne tuolle ainoalle maksalle, haimatulehduskin on yhdellä tutulla ollut. Eikä ollut ollenkaan mukava kokemus hänelle se. Hän joutui kesken Tukholman risteilyn sairaalaan kesken matkan Maarianhaminaan. Oli hengenlähtö lähellä ja kauheat tuskat.

En tiedä tuleeko tänne joka päivä kirjoiteltua, mutta silloin tällöin tulen kertomaan miten sujuu. Tuo laskuri on kkiva ja kannustava tuossa nimimerkin vieressä. Alussahan minä vasta olen, mutta kaikki on aloitettava joskus. Ja muistan viime vuodelta, että etäisyyden lisääntyessä siihen ensimmäiseen päivään, raittiina pysyttely helpottuu.

Hyvin menee, mutta tulee nukuttua hieman liian vähän. Menee helposti jopa yli kahteen, ennen kun menen peiton alle. Kaikenlaista pyörii päässä ja tulee katsottua kaikenlaista roskaa tv:stä. Lukeminen on kyllä hyvä unilääke. Ei kauan tarvitse olla kirja kädessä, niin alkaa pudota. Tuo alkoholin pirulainen kummitteli eilen ensimmäisen kerran. Pysyin vahvana ja aamulla oli tosi hyvä mieli. Eilen jäi patikointi väliin, mutta josko sitten tänä iltana. Vanhastaan tiedän, että pitkän lenkin voi tulla sellainen olo, että kun olen niin reipas, voisin palkita itseni parilla oluella. Katselin noita kaloreita ja yllätyksekseni huomasin, että desissä kesiolutta on puolet vähemmmän kaloreita kuin kuivassa valkoviinissä. Olin luullut ihan toisin päin. Mutta niin tai näin, en aio tänäänkään poiketa kauppaan ja näin pilata tätä uutta alussa olevaa raittiuttani.

Oon huomannu 2vk kohta on vaikein ja sulla meni juur se aika nyt. Liittyyköhän johonkin elimistön reaktioihin vai vaan psyykeeseen. Kun on tottunu juomaan.

Sinnittrele tän yli niin helpottaa.

Moikka mamma. Mulla oli ensimmäinen viikko ihan hirveä, kun oli tottunut siihen että kotona on aina jotakin alkoholipitoista. Yritti selittää itselle, että osaan, mutta enhän mä osaa. Nyt on helpompaa, ainakin tuntuu että on.
Ohjelmaa tiedossa viikonlopulla kun menen kylään uuden mahdollisen elämänkumppani (:lol:) kanssa. Ei hän mikään absolutisti ole, mutta on sanonut, ettei ole alkoholiongelmaa. Tosin niinhän ne kaikki sanoo. Mutta tarkoitus on ulkoilla, saunoa, syödä hyvää ja tehdä muutakin kivaa :wink:
Itsellä muuten edellisten raitisteluyritysten tiimoilta oli se 100 päivää juomatta kova paikka. Muutama kerta tuli luultua, että nyt osaa ja voi ottaa vähän. Johti aina jonkin tason katastrofiin. Nyt on kaikki keinot käytössä, ettei enää koskaan kaatuisi tämä uusin yritys.

Täällä uusi käyttäjä etsii vertaistukea toisista.Haluan lopettaa kaikki päihteet ja alkaa elämään ”oikeaa” elämää.Melkein jo luovutin yrittämisen.
Lopettaminen ollut mielessä monta vuotta,mutta elämässä sattunut ja tapahtunut kaikenlaisia tragedioita.Viimeisen 10 vuoden aikana olen lääkinnyt pahaa oloa alkoholilla,pelaamisella ja runsaalla tupakoinnilla.Nyt on on omapohja koettu.9pv ilman alkoholia ja pelaamista,muutama tupakka jäljellä,tavoitteena aloittaa savuttomuus maanantaista.Yrittänyt nukkua,syödä ja vaan olla.Kuntosalijäsenyys hankittu.Yksinäisyys vaivaa,ei ole tukiverkostoa eikä samassa tilanteessa olevia ystäviä.Muillahan menee hyvin.

Hei Sofiina.

Hyvä alkuhan sinulla jo on. Tunnustan, että sama tauti vaivaa. Pahaan oloonhan ja yksinäisyyteenhän sitä on tullut juotua. Sen pienen hetken nousuhumalassa tulee tunne, että on ihan normaali ja että elämä on kivaa. Mutta hinta siitä on minulla, että seuraavana päivänä sitä on vielä pahempi olo ja itseinho. Niin olen päätynyt tähän, ettei pisaraakaan minulle kiitos enää.
Tiedän, että vanha viekas kiusaaja vielä palaa kuiskailemaan. Niin on käynyt niin monesti aikaisemminkin. Kunpa osaisi silloin olla vahva. Antabusta on, jolla olen vähän aikaa varmistanut itselleni varmoja raittiita päiviä. Eihän sekään ole loppuelämän ratkaisu. Ja kun on yksin, senkin kanssa voi alkaa pelaamaan ja jättää puoli tahallaan päiviä väliin. Osin tietoisesti, osin tiedostamatta.
Olen jopa rukoillut voimia tähän. Tuntuu, että se on jollakin tapaa joskus auttanut.

Kuntosalijäsenyys on hieno juttu. Itsekin yritän liikunnalla täyttää alkoholin jättämää tyhjiötä.
Ei minullakaan ole ystäviä, jotka ymmärtäisivät. Ymmärtävät toki, että minulla on ongelma, mutta koska eivät itse ole alkoholisteja, eivät käsitä sitä mitä tällaisen ihmisen päässä liikkuu. Heidän mielestään olen vain heikko ja luuseri, jos sorrun juomaan.
Olen vakavasti harkinnut myös AA palaveriin menemistä. Ei se ota, jos ei annakaan. ja olisihan siellä yksinäiselle ihmiselle juttukavereita, jotka tuntevat taudin ja sen mistä tässä on oikein kysymys.

Kuukausi tuli täyteen.
Liikkumisesta - liikunnasta on tullut uusi addiktio. Lauantaina n. 18km hölkäten, eilen 15km kävellen. Mitähän tänään? Jos yrittäisi olla järkevä ja tyytyisi peruslenkkiin 7.5km. Vireystilasta ja jalkojen raskaudesta riippuen joko juosten tai kävellen. Tuskin pystyn olemaan lähtemättä, kun alkoholiriippuvuus on korvautunut liikuntariippuvuudella. Liikunnasta tulevaan endorfiiniin jää samalla tavalla koukkuun, kuten päihteisiin. Terveellisempää kuitenkin, jos ei lähde ihan hallinnasta ja muistaa levätä kun sen aika on. Eikä sitten päästä lähellekään niitä ajatuksia, että kun on ollut reipas voi palkita itsensä juomalla vähän… vaikka olutta.

Olen nukkunut hyvin ja voin syödä ihan mitä huvittaa. Romaanien lukeminen on tullut myös rutiiniksi. Niissä on se kivaa, että voi hyvään tarinaan uppoutuessa unohtaa oman elämän murheet vähäksi aikaa ja toimivat myös nukahtamisen apuna.

Ihme väsy ollut koko päivän. Vähän masentunutkin ja yksinäinen. Sääkin oli aamusta ikävä. Onneksi se räntäsade näyttää loppuneen. Olen saattanut nukkua taas liian vähän. Ja eilen ja tänään olen syönyt epäterveellisesti. Kävi sukulainen kylässä ja häntä varten tuli ostettua kahvileipää yms. muuta makeaa. Olen sitten elänyt tuolla vehnä-sokeri-rasva-lisäaineet -yhdistelmällä. Kunnon ruokaa en ole syönytkään, paitsi pari ruisleipää juustolla. Pää on sumuinen ja energiat nollassa. Voisiko tuo sokeriöveri tehdä tällaisen olon? Täytyy heittää varmaa jäljellä olevat makeat syötävät bioroskikseen. Alkoa ei ole tehnyt onneksi yhtään mieli.

Eilen pakotin itseni lenkille. Vajaa 8 km tuli hölkättyä, eikä kelissäkään mitään vikaa. Selkään sattui hieman, varmaan jumpan puutetta. Kyllä se tästä, jos tänään saisi taas lähdettyä. n. 20 minuuttia kun juoksee, alkaa aivot tuottaa endorfiiniä. Se on varmaan se isoin syy miksi lenkkeilen. Kunto kaiken järjen mukaan kohenee siinä sivussa.

Eilen oli kiva päivä kaiken kaikkiaan. Katsastin autoni, ei tarvitse vuoteen siitä huolehtia. Auton omistaminen on aika iso rahareikä, mutta en ole osannut siitä luopua. Oikeasti en sitä ihan välttämättä tarvitsisi. Pari kilometriä kaupungin keskustaan ja bussitkin kulkee. Ei vaan osaa olla ilman, kun aina on ollut siitä asti kun ajokortin sain. On sellainen haave, että voisi kesällä ajella pohjoiseen jonkun tunturin juurelle ja kiivetä ylös katsomaan miltä siellä näyttää ja kuinka kauas näkee. En minä mitään päiväkausien vaelluksia viitsi tehdä, mutta Lapin maisemat hieman kiinnostaa, kun nuorempana tuli siellä käytyä. Asuntoautolla voisi olla hauska lähteä, mutta niiden vuokrat on aika isoja, eikä ole tuttuja, jotka lainaisi, tai vuokraisi kohtuuhintaan. Teltassa nukkuminen yksinäiselle ihmiselle vaikuttaa pelottavalta. Onhan siellä toki noita vuokramökkejä. Jonnekin pitää kyllä lähteä, että jäisi kivoja muistoja kesästä.

Tuli katseltua eilen Suomen ensimmäinen EM-karsintaottelu jalkapallossa. Häviö tuli 3-1, kun ei taidot riitä. Olisi tullut paljon rumemmin, jos Suomen maalivahti olisi tehnyt uskomattomia pelastuksia. Hyvähän se on kun yrittävät, mutta kyllä Suomi on tuossa lajissa kehitysmaa. Ehkä joskus ajat muuttuvat. Ihmeitä tapahtuu, kuten sekin että Suomi on ilmeisesti lähiviikkoina NATO:n jäsen. Siitä pitää olla kiitollinen nykyiselle valtionjohdolle. Niin presidentille kuin pääministerillekin. Eikä siellä muutkaan ole pöllömmin toimineet.
Sekoilevan itänaapurin takia on hyvä, että on tuollainen puolustusliitto turvana. Ei jouduta samaan tilanteeseen, mitä Ukraina ja Suomikin 1939. Silloin oltiinkin ihan yksin. Saksa tuli vasta jatkosodassa takuumieheksi. Kova hinta maksettiin silloin itsenäisyydestä.

Alkoholia ei tee mieli, mutta päivä kerrallaan eteen päin. Kuten AA opettaa. Sinne en ole saanut mentyä. Pelkään, että se aiheuttaa minussa reaktion, että juomiskynnys madaltuu. Mikäli siellä on jotakin mistä en tykkää.
Itse tässä on kaikki tehtävä. < Tuo olikin aika hyvä oivallus. Tarkoitan tuon niin, että itse on raitistuttava, kukaan ei tee sitä puolestani, ei AA, ei A-klinikka, eivät ystävät neuvoineen. Ei tämä foorumikaan. Taidan laittaa sen nimimerkkini allekirjoitukseksi.

Selvää päivää ja voimia kaikille ponnisteluissanne.

Hienolta vaikuttaa sinunkin alkusi tällä lopullisen raittiuden polulla, mahtavaa! Nyt vain luovutaan kumpikin ajatuksesta, että kai sitä nyt vähän voi. Kun ei voi niin ei voi, ja elämä on silti yhtä hyvää. Tai siis itse asiassa ei niinkään, vaan entistä parempaa. Tsemppiä jatkoon!

Kiva kun poikkesit, Elohiiri :slight_smile:

Näinhän se menee. Ei sitä vaan voi. Ei sitä vähääkään voi ottaa.

Eilen tuli taas väsytettyä itsensä lenkillä. 14km hölkkäilin. Piti tänäänkin illemmalla lähteä edes vähän ulkoilemaan, mutta kun katsoin ulos into katosi. Taivaalta tuli lunta niin, ettei sekaan mahdu. Harmittaa toisaalta se kun kevään tulo on niin nihkeää. Joskus tähän aikaan on jo ollut ensimmäisiä leskenlehtiä ja sinivuokkoja täällä etelässä.
No, kyllä se joskus loppuu ja vaikka kuinka tuli takatalvi, niin kevät jatkaa tuloaan, vaikka vähän hitaammin. Mitäpä tuosta masentumaan, kun ei säälle mitään mahda vaikka kuinka kiukuttelisi.

Nyt ei muuta kun iltapesulle ja sänkyyn lueskelemaan. Telkasta voi kurkkia jotain hömppäohjelmia, jos lukeminen ei huvita.
Parempaahan tämä elämä näin on verrattuna siihen, että joisi vähän (tai vähän enemmän) ja huomenna heräisi pettyneenä itseensä ja joutuisi aloittamaan taas päivästä 0.
Tsemppiä sullekin. Ei anneta periksi.

Hei
Hyviä keskusteluja täällä. Minulla ikää on jo 67 vuotta, mies. Olen taistellut alkon kanssa noin 25 vuotta. Pieniä 0 - linjan jaksoja on ollut. Alkoholi on " häirinnyt " työntekoa hurjasti. Viimeiset kaksi vuotta lähes joka päivä aamusta iltaan, viikko annokset 70 - 100. Minulla ollut kaksi pohjakosketusta viimeisen viiden vuoden aikana. Olen ryypännyt 2 työpaikkaa, laimin lyönyt pahasti suhteeni lapsiin ja lastenlapsiin ja rahat on juotu. Terveys ongelmia on tullut.
Raittiit jaksot ( 2 kertaa ) olen saanut AA- ryhmien avulla. Sitten olen ajatellut jotta voin ottaa kuhtuullisesti. No en voinut. Nyt helmikuun alussa tuli rattijuopumus ( aamulla 0,7 prom. ), ja hirvee ahdistus ja syyllisyys. Tänään on 54. 0 - linjan päivä. Käyn AA - ryhmissä : live - ja nettiryhmissä. Omin voimin ei minulta onnistu, nyt sen todella ymmärrän. Kohtuukäyttö ei onnistu minulla. Jotta tuon ymmärsin hinta on ollut tosi kova. Eilinen on mennyttä, huomisesta en tiedä, mutta tänään en juo. Tsempiä kaikille Teille ?.

Moi Telepiste! Todella hienoa kuulla, että olet löytänyt oman reittisi ja ollut raittiina jo noin valtavan monta päivää. Vaikka huomisesta ei tosiaan voi tietää, arvelen sinulle tulevan vielä paljon hyviä vuosia ja hetkiä elämässä. Nyt pidetään tästä kiinni, eikä enää lähdetä sinne sumuiseen ryteikköön mistä ollaan kömpimässä. Tsemppiä sinulle ja kaikille kanssakulkijoille, kertoilehan kuulumisia!

Raittiit päivät lisääntyvät yksi kerrallaan. Hyvä näin.
Tänään olikin tosi kiva ja aurinkoinen kevätpäivä. Juoksin kolmannen kerran tällä viikolla 15km lenkin! Tänään kulki tosi kevyesti, toisin kuin eilen. Syytä en tiedä, olisiko sää ollut hieman lempeämpi. Olin kuin eri ihminen. Kroppakin tuntui olevan hyvässä kunnossa. Mihinkään ei sattunut ja tosi kiva lenkki. Kellolla otan aikaa, vaikka ei pitäisi. “Ennätys” :laughing: parani neljä minuuttia, nyt alkaa
mennä jo n. 5 minuutin km -vauhtia. Tuo tietäisi maratonilla jo n. 3 ja puolen tunnin loppuaikaa. Saapa nähdä tuleeko koko maratonia edes juostua, mutta on se käynyt mielessä.

Innosta pinkeenä jos huomenna on yhtä aurinkoista, voisi taas ulkoilla. Johan tuo aurinko tarttuu kasvoihinkin. Voisi mennä jonnekin tuulettomaan paikkaan aamupäivällä ja ottaa aurinkoa, ainakin kasvoihin.
Tosi kivat fiilikset kevään tulosta ja kesän lähestymisestä. Talvi ja kaamos on minulle niin kidutusta. Eipä ole tässä ehtinyt alkoholit käydä mielessä. Pikkuisen jännää tuon Turkin parlamentin kanssa. Niiden pitäisi hyväksyä Suomi mukaan Natoon tänään ja sitten aika pian me ollaan siellä mukana, mikä lisää meidän kaikkien turvallisuutta. Upeeta! Mistä pitää kiittää kohta väistyvää pääministeriä ja presidenttiä. Monesta kommelluksesta huolimatta Sanna Marin onnistui kohtuu hyvin pm -kaudestaan. Ja mistä tietää, vaikka jatkaisi. Kolmen suurimman puolueen erot ovat viimeisten mittausten mukaan tosi pienet.

Ollaanpa edelleen raittiita!

Kevät sen kun etenee :slight_smile:

Ei mitään erikoista kerrottavaa. Melkein joka päivä käynyt lenkillä. Tänään kahteen otteeseen, yhteensä 25 km. Haave maratonista ensi kesänä elää. Mukava euforia tuosta tulee. Paljon parempi, kuin alkoholista. Se hauska juttu, että kun tämän verran liikkuu, voi syödä kaloreja laskematta. Myöntää pitää, että olen aika perso makealle. Varsinkin jäätelölle. Nytkin tuli haettua itselle palkinnoksi litra minttusuklaa jäätelöä. Yritän olla, etten söisi koko pakettia tänään. Saapa nähdä miten käy. Joskus palkitsin itseäni kovasta liikkumisesta oluella, siiderillä, tai viinillä. Parempi kai tuo jäätelöpahe, mitä alkoholilla itsensä palkitseminen.

Jatkan näin. Yritän nyt säätää tuota vuorokausirytmiä, että menisin ajoissa nukkumaan ja vastaavasti heräisin aamulla aikaisemmin.
Ja sekin vielä, että olen löytänyt tuolta lenkkipolulta ystävän. Hänkin liikkuu päivittäin ja juttua meillä riittää.

Hei lillemor! Tosi kivoja juttuja olet kirjoitellut. Motivoivaa lukea miten urheilu on uutena terveellisenä addiktiona korvannut alkon. Yritän itse lopettaa nyt kokonaan alkoholin ja hommasin jo salikortin, mutta en ole saanut mentyä. Olen varma että se auttaisi.