Jaaha tässä sitä ollaan. Tänään sain vihdoinkin itsestäni irti ja mentyä paikalliseen AA:n hakemaan Antabukset.
Tän pitäisi tuntua isolta voitolta asian siirtämisen ja loputtoman siirtämisen jälkeen. Surullinen olo katsoa tuota pakettia, olenko todella ajanut itseni tähän. Kylmä vastaus on että olen…syy on VAIN itsessä.
Olen täysin kyllästynyt peittelyyn/valehteluun/salailuun. Niin on mennyt monta tärkeätä ihmistä jo ympäriltä. Eivät vain ole jaksaneet antaa uutta mahdista toisen perään. Minusta on tässä samalla kehittynyt mestari valehtelia, muka omasta mielestä.
Olisi upeaa katsoa parin kk päästä peiliin ja sanoa itselleen sä teit sen
Kaikki alkoi oikeastaan jo vuosia sitten. Joka viikonloppu piti ottaa. Oli sitten syytä tai ei. Kirkasta en juo. Tissutan tai imuroin kaljaa/siideriä/lonkeroa/viiniä… Päivästä riippuen enenmän tai vähemmän. Vaikka itselleen rakkain ihminen sanoi siitä vuosikaupalla pistin kaikki aina toisten käkätykseksi piikkiin. Olin sokea omalle ongelmalle. Kuinka tämä lopulta tähän luisui…niin tyhmää mutten osaa itsekkään eritellä. Ehkä se että näin käytökselläni karkoittavani rakkainta henkilöä kauemmas minusta…lääkitsin tuskaa vain pahentamalla sitä. Ei niin pientä ongelmaa ettei sitä ryyppäämällä voisi vähän pahentaa.
Meillä on käyty läpi reilun vuoden vaikeaa avioeroa jota monet asiat on vielä vaikeuttanut. Eikä vähiten juomiseni ja valehtelu. Oon jäänyt yksin vanhaan yhteiseen taloon. Virhe. Olen pakoillut todellisuutta pöhnäs avulla…vielä isompi virhe. Olen menettänyt rakkaan ihmisen aivan varmasti ikuisesti. Suurin virhe. Varovainen ystävyys on ehkä ainoa johon hän enää kaiken tän jälkeen pystyyn. Ja ymmärrän sen täysin.
Minulla on reilu 3v maailman ihanin tyttö jonka kanssa olen onneksi paljon tekemisissä ja se on meillä 3päivää kerrallaan. Varmaan tilanne on mennyt siihen pisteeseen että myös hän on joutunut hiukan kärsimään…mutta onneksi tätä asiaa en ole vielä onnistunut sössimään. Hän rakastaa minua vilpittömästi ja nauttii olla kanssani, kuten myös minä. Olen vältellyt juomista hänen aikana. Mutta turha valehdella itselleen. Myös hänen nukahdettuaaan olen tissutellut.
Päivät kun hän ei ole minulla onkin sitten tuskaa lääkittyjen väärin.
Olin viime syksynä samojen tablettien kanssa 4kk täysin ilman ja kohtuukäytössäkin pysyttiin sen jälkeen aika kauan. Nyt alkukesästä kun ero tuli voimaan ja toinen todella lähti. On yksinollessani kierre vain kiihtynyt. Joskus tuntuu että yritän vaan myrkyttää itseäni kun vihaan sitä mikä näkyy peilistä.
Lääkkeitä sain ero ahdistukseen. Rauhoittavat muuttui viinan korvaajiksi. Karkeiksi joilla voi popsia samalla tapaa kuin juomalla pahan olon piiloon. Turruttaa itsensä niin ettei paha olo tunnu.
Nyt ei ole muita lääkkeitä rinnalla. Tahdoin itse niin. Nyt tästä on selviydyttävä…ihan itseni ja lapseni takia.
Mua jännittää ja pelottaa tuleva…onneksi on myös pilkahdus toivoa. Tällä kerta minulla on ainakin tahtoa. Tahtoa ja paljon.
Olisi upea näyttää itselle ja muille parantamalla että merkitsette minulle ja tahdon olla täällä teidän kanssanne. Elää normaalia elämää jossa minä ohjaan päiviä, ei alkoholi. En halua olla se itseni masentava henkilö joka nakertaa itsetuntoa vähitellen.19.11 tämä rankka tie siis alkaa.
Kaikki tsemppi ja tuki. Niin tutuilta kuin tuntemattomilta on tarpeen. Mä aion selvittää tämän ja palata normaaliin terveeseen elämään:)
Kiitos kannattelusta.
Jotenkin kaikki tämän päivän toimet imi voimat minusta. Oli lohdutonta. On lohdutonta viimeistään nyt alkaa tämä. Muta aion kääntää nämä kyyneleet voimaksi.
Onneksi saan tänään pienen tyköni, siinä on se henkireikä
Sitä kun katsoo nii tahto toteuttaa vaan kasvaa silmissä
Mä aion niin tällä kertaa rämpii tän läpi…meidän kummankin takia
Totta huomasin tuon itsekin. Siis tarkoitus on jättää kaikki tää paska lopullisesti taa ja saada elämä omiin hyppysiin takaisin.
Aamut joihin normaalitkin ihmiset saa herätä.
Ei jatkuvaa krapulaa eikä ainakaan sitä morkkista.
Sitä psyyke ei enään kestä, on tultu vaan tän tien päähän.
Vai kuvaako se foorumin valinta alitajuisesti miten isostaongelmasta on kiinni. Jospa huomaamattani valitsin tämän puolen juuri siksi.
Tai sitten se todella johtui vaan niin isosta tunnekuohuista mitä tämä avautuminen aiheutti.
Pitää katsoa pystyykö/osaanko siirtää tämän puolta.
Päämäärä on nyt selvä. Nyt pitää vaan olla tiukka ja kestävä. Varautuu isoihin tunneryöppyihin ja jopa syöksyihin. Mutta mä aion nyt lopulta onnistuu ja vaan lakata jauhamista siitä. Miehen pitää ottaa itsestään niskasta kiinni ja elää niinkuin aikuisuus ja perheen Isän kuuluukin.
Olen niin ylpeä susta! Kaikki lähtee itsestäsi ja isosta päätöksestäsi, jonka olet tehnyt. Todellakin, katso sinne peiliin nyt ja hymyile.
Sulla on ihan mieletön voima sisälläsi, sieltä ammennat uutta tahtoa ja rakennat elämäsi kuntoon. Tyttösi tarvitsee sua terveenä ja iloisena, se on sun suurin motivaattori. Mutta ihan kaikista tärkein asia on, että teet tämän itsellesi. Sä oot nuori mies, elämä edessä ja haluat elää sen terveenä ja iloisena.
On aika kääntää täysin uusi sivu. Aloittaa terve, onnellinen ja iloinen elämä. Etkä sä ole yksin. Mä lupaan olla tukena ja ystävänä ihan joka käänteessä. Kuuntelijana, olkapäänä ja arjen toiminnoissa. LÄMMIN VOIMAHALI.
Tämä Vähentäjät vs. Lopettajat on kyllä aika mielenkiintoisen syväluotaava aihepiiri. Että miksi mieluummin vähennän kuin lopetan? Tai, miksi mieluummin lopetan kuin vähennän? Jos valitsen väärän palstan, tuohoanko elämäni?
Oma henkilökohtainen, tottakai ihan älyttömän vaatimaton mielipiteeni on, että kahdelle palstalle erotetut, yksinomaan alkoholille pyhitetyt foorumit ovat huono juttu. Jos olisin Päihdelinkin diktaattori, niin laittaisin alkoholiongelmaisille (nykyisille sekä raitistuneille) yhden foorumin, ja sitten muille aineille tarpeen mukaan kullekkin omat tukifooruminsa. Sauna tottakai olisi jatkossakin “catch 'em all” -palsta. Siitä sitten erikoistutaan, kun epidemia leviää!
Totta tuokin. Ihmettelen vaan miksi hyvän asian aloittaminen. Tai siis oikeille raiteille siirtymisen yritys(tällä kertaa yritys on väärä sana) saa mielen näin herkkään tilaan.
Olen koko elämäni ollut hyvin koukkuuntuva luonne. Niin ihmisiin, tupakkaan kuin alkoholiinkin. Suvussa surullisia kohtaloita on jo liikaakin. Kun vaan sais tän helvetin katki ja pään tosta erosta vihdoin yli.
Tiedän että viimeisen saavuttaminen onnistuu vain TÄYSIN selvinpäin ja ajankanssa asioita oikeesti silmiinkatsomisen avulla.
Henkisesti ei onneksi olla ihan niin pohjalla kuin viime syksynä mutta kyllä aika kaikki voimavarat on pelissä. Onneksi on pieni tyttö joka nytkin on kainalossa. Yks katse siihen antaa helvetisti voimaa. Kovat ajat ja viekkaita tulee olemaan edessä. Päivä kerrallaan lapsen askelin.
Tätä torveilua on kuitenkin jatkunut niin kauan että laskut hoveista tulee varmasti vielä
Toi pikkumuksu on kyllä niin semmoinen voimavara että sen parissa pärjätään aina. Hirveän kiva olisi kuitenkin kuulla, päivä kerrallaan, että millaisilla fiiliksillä mennään eteenpäin. Eli jos vaan mahdollista, niin pliis laitakkos taas päivitystä tilanteesen? Ok?
Varmasti. Siksi tänne aloin tilitetään. Nyt on kaikki apu tarpeen. Ei ole muuta mahdollisuutta kuin ryhdistäytyä.
Selitysten aika on kauan kauan sitten ollut jo ohi
Jos joku muu painii samalla reunalla samassa pisteessä just nyt ois mielenkiintoista kuulla onko samoja tunteita. Lopun kyyneleistä välillä lapsen kaa ilosta liikuttumiseen
Jaaha päivä 2. Eipä tässä paljon kerrottavaa vielä ole. Nukkuminen oli ainakin aivan sairaan vaikeeta. Nukahdan varmaan 04:00 aamulla. Siitä reippaana muksu tarhaan ennen 7 ja takas nukkumaan.
Mieliala ehkä eilistä romahdusta astetta parempi, se auttaa kun tietää että pieni tulee tänäänkin. Sen kanssa kummasti jaksaa vaikka muuten ei jaksaisikaan. Se kertoo sopivin välein että olet tärkeä
Muuten mukavampi olo herätä ilman tuttua tokkuraa. Tiedän ettei tässä oo vielä mitään voitettu. Toinen jalka on vasta astunut lähtöviivalle yli.
Kovat ajat ja kiusaukset on vielä edessä. Ehkä pitäis lähtee vähän ulos kävelemään, raitis ilma voi klaaraa ajatuksia.
Vaivaa kauheesti tämä kotona päivisin olo kun on aina tottunut olee töissä. Parissa viikossa siis voi jo tuntea syrjääntymistä.
Nii…ja toi Antabus. Hyi helvetti kun kaikki maistuu sen ottamisen jälkeen siltä samalta lääkemäiseltä pahvilta, jopa kahvi
Pikkulenkki asioiden hoidon muodosta vähän piristi.
Mahtaako kuulua taudinkuvaan että tuolla ulkomaailmassa kaikilla tuntuu menevän paremmin kun niiden arkea katsoo.
Ja tiedän, poden aika kovaa masennusta ja oon siihen taipuvainen. Ja tajuan kyllä osuuteni tuon masennuksen saamiseen.
Onneksi on myös ystäviä. Olisipa vielä kelaa taaksepäin nappula elämässä.
Kohta hakee pikkukumppani hoidosta, se piristää:)
Ja myönnetään. On todella masentunut olo. Kai kuuluu hommaan.
Koetetaan nyt vaan tallata ongelma ja päivä kerrallaan.
Eihän sit Roomaakaan hetkessä rakennettu.
Välillä on vaan niin ikävä sitä arkea ja vanhaa onnellista elää kaksin ja kolmin. Vaikeinta on kun kaiken menettää ja pitää taas muuttaa eka palikka paikalleen
Päivä 3. Helpottaa hirveästi kun on tuo Antabus käytössä. Ei tarvi ees miettiä että pitäiskö ottaa kun tietää ETTEI voi
Olin tätä aloitusta edellistä viikolla 6päivää selvinpäin viikosta. Se yksi päivä repsahti riidasta tai sitten annoin vaan sen repsahtaa sen syyllä. Tän lääkkeen kanssa on vaan niin paljon helpompaa että pitäisiköhän tästä ottaa ihan pysyvä tapa.
Tämä päivä alkoi henkisesti pahimmalla mahd. tavalla. Aika lastenvalvojalla. No ihan hyvin se meni ja asiallinen sopimus saatiin peloista huolimatta tehtyä. 3 päivää ja 3 päivää systeemi jatkuu…JES
Musta oli ex:ltä vaan aika cheap shot iskeä siihen että on huolissaan mun jaksamisesta. Kun auttaminen hänen osaltaan tässä ongelmassa on ollut täysi 0. Päinvastoin, irvailua ja 4kk tablettien avulla selvänä olo aika kannustus oli lähinnä ota juoppo kaljaa kannustuksia. Noh ehkä tää on vaan nii kipeetä myöntää itselleen tää ongelma että sitä helposti tekeytyy marttyyriksi.
Jokatapauksessa, asia on nyt hoidettu. Kamala paikka käydä.
Toivon sydämestäni ettette ketään joudu koskaan tuohon tilanteeseen.
Tuntuu älyttömältä että 3 osapuoli joka tietää meidän perheestä vain nimet. Koskaan nähnyt lasta tai mitenkä kumpikin lapsen kanssa on muuttuukin yhtäkkiä ylijumalaksi jonka sana on laki.
Taistelu omaa ongelmaani vastaan jatkuu. Ihanasti pirteämpiä ovat aamut olleet. Nyt on vaan tän käynnin takia takki niin tyhjä ettei oikein enempää irtoa. Tästä voi päivä lähteä vain nousuun.
Kiitos ja anteeksi:)
Mieli paranee päivä päivältä ja fyysinen olo vielä nopeammin. Mieti nyt, päivä 3! Mahtavaa!
Huoltajuusjuttu on nyt sovittuna ja mustaa valkosella, sekin on voitto kotiin. Olet hyvä iskä ja sulla on ihana tytär. Suunta on vain eteenpäin ja ylöspäin.
Tsemppiä täältä, olen niin hengessä mukana ja ylpee susta.
