Haluaisin olla peruspuliukko - en erakkoalkoholisti

Olen täysin vailla sosiaalisia kontakteja, koska minulla ei ole yhtään ystävää, en pidä yhteyttä sukulaisiin. minulla ei ole naisystävää enkä ole työelämässä mukana. Olen erakkoalkoholisti - juon asunnollani n. 2 kertaa viikossa tavoitteenani sammumistila. Menee n. 4-5 pulloa Gambinaan verrattavaa pulloa/pari kirkasta ja mahdolliset kepardit päälle. En haluaisi olla erakkoalkoholisti vaan wanhan kansan peruspuliukko. Tähän tavoitetilaani on kuitenkin rajoittavia tekijöitä kuten:

  • Bernerin tuotteet ovat pahan makuisia
  • asun yksityisessä taloyhtiössä → meluavan ryyppyremmin tuominen asunnolle johtaisi häätöön
  • jos juo ringissä niin Gambina tyhjenee yhdellä kierroksella → puliukkopiireissä pyöriminen on monesti rahamiehen hommaa (Kuopion ja Kajaanin entiset kaupunginjohtajat ryyppäsivät puliukkoporukoissa)
  • wanhan kansan mukavien peruspuliukkojen lisäksi remmeissä pyörii nuorempia, jotka ovat usein sekakäyttäjiä ja joskus vankilataustaisia eivätkä useinkaan mukavia
  • jos sammuu julkiselle paikalle/aiheuttaa häiriökäyttäytymistä joutuu putkaan
  • remmeissä on usein riitoja (johtuvat useimmin naisista ja viinasta tai sitten irrallisesta lauseesta josta toinen suuttuu) → monet ovat saaneet puukosta, jotkut pullosta ja monet ovat etuhampaattomia
  • kännissä julkisella paikalla voi tehdä älyttömiä tekoja (esim. itse menin vahingossa Turun Pendolinoon kun piti mennä paikallisjunaan ja sitten jouduin putkaan Espoossa)
  • kännissä voi joutua ryöstetyksi (minulta on mm. viety kännissä kännykkä 2 kertaa ja lompakko muutaman kerran)

Olet aika jännä tyyppi - kuka lienetkin ? :smiley:

Olen käynyt tuon paskabaletin aikoinaan läpi ja senpä vuoksi näen kirjoituksistasi heti että olet aivan oikeassa - et siis haparoi alan terminologian tai ympäristön sosiaalisen maailman ilmiöiden suhteen.

Vaikka olen minäkin ollut Kilon putkassa kauaaaan sitten niin kirjoituksesi ei herätä nostalgiaa vaan päinvastoin aitoa kiitollisuutta siitä että olen päässyt irti tuosta “ensimmäisen asteen kuolemisesta” . Miksi et siis sinäkin yrittäsi ?

Vinetto

Omistettu Lasol-Arskalle!

Sairaasti Vahvat, Vahvasti Sairaat

voit periksi antaa kahdella tapaa
vain toisella niistä voit olla vapaa
holistiko muka on heikko luonne
katsopa puiston penkille tuonne –

jossa rapaäijät ja rapa-akat
nämä yhteiskuntamme pohjasakat
eivät lopeta edes vaiheessa tuossa
kun on pää, perse ja kirves suossa

eivät nöyrtyä voi - ovat periksi antaneet
elävältä hautaan itsensä kantaneet
ja vaikka jokainen päivä voisi apua saada
niin mikään ei tuota vahvuutta kaada

kun sairas pelko estää luovuttamasta
kädet ylös nostamasta
ei mikään eikä kukaan voi auttaa sinua
läpi kurjan elämäsi vain sääliä kinua

tuntosi tuskiin, syyllisyyteesi jota
et häpeässäsi myönnä etkä koskaan ota
vuodettasi ja käy vaan tuleen jäät makaamaan
mutta velkasi nuo joudut itse takaamaan

katsopa tuonne puiston penkille
jäi kööristä yksi taas yölliselle lenkille
tukehtuen laattaansa lasolia juotuaan
helvettiin kuollen ensin viinasta taivaansa luotuaan

pöhöttynyt, hilseilevä, vesimaha
taskussaan yhteiskunnan veroraha
siinäpä vaeltaa elämän sotilas
kadullaan vapaa avopotilas

Hyvä Suomi! vapauta mielisairaat
hukkumisavantoa heille siten kairaat
nopeammin siten, kas hautaansa päätyy
koko juoppokunta ja sitten kai avanto jäätyy

Vanhankansan puliukot olivat kyläyhteisön hauskuttajia, yleensä heillä oli pahansisuinen akka vaimonaan (avioeroahan ei noin vain saanut) Puliukot olivat hyväntahtoisia, kulkivat risoissa vaatteissa ja paransivat maailmaa osuuskaupan portailla. Heidän elämänsä näytti mukavalta ja ehkä se olikin mukavaa. Osa osa hauskuutta oli, saiko huijattua muijalta muutaman lantin pulloon, saiko huutia tältä jäädessään kiinni ruokarahojen juomisesta. Tuolloinkin se korvatillikka, tai luudanvarren huitaisu kertoi enemmän rakkaudesta kuin vihasta, välittämistähän se oli, oli joku joka välitti ja yritti saada kaidalle tielle. Mitään pakkoa tehdä parannusta ei ollut, mutta toisinaan saattoi muoriparan mieliksi käydä kirkossa tai helluntaiseurakunnassa anomassa parannusta ja elää pari viikkoa ihmisiksi. (Ehkä siinä kohtaa kun eukko todella sai tarpeekseen ja pakkasi laukkunsa karatakseen arkea anoppilaan)

Miksei tuollainen elämä kiehdo ketä tahansa… Ehkä tässäkin näkyy yhteiskunnan muutos erillisyyteen. Juopot asutetaan kauas toisistaan, ongelmien minimoimiseksi. Heille jaetaan ruokarahaa pienissä erissä, jotteivät juo kaikkea kerralla, eikä toisaalta ole vara juottaa kaveria. Jos olisi vara juottaa kaverit, vuorollaan jokainen kustantaisi illan ja kavereita löytyisi aina, mutta koska rahaa saa rajoitetuksi, se riittää vain omiin tarpeisiin ja noin kaverit kaikkoavat. Alkoholistiksi voi sortua jo nuorella iällä kun hanslankarin töitä ei enää ole tarjolla, eikä jokaisesta ole opiskelemaan. Nuorena alkoholisoituneen on liki mahdoton löytää elämänkumppania jos onni onkin suosinut rohkeaa, ero uhkaa heti kun totuus luonteesta paljastuu. Vaimon ei tarvitse anoa eroa, riittää että ilmoittaa hakevansa eroa ja muuttaa pois, jos niitä lapsia on siunaantunut, nekin tässä kohtaa katoavat elämästä.

Onkohan alkoholierakoitumisen syy nykymuotoinen sosiaalitoimi ja avioeroprosessin helppous?

…Tai kaupungistuminen? Vielä 90-luvun loppupuolella oli omakin kesämökkipitäjä täynnä näitä kaupan portailla tieteileviä peruspuliukkoja. Sitten ne kuolivat pois mutta vaimot köpöttelevät yhä kylänraitilla. Asenne näillä naisilla oli lähinnä “jokainen kantakoon ristinsä” eli koska olivat juopon ukon valinneet, sitä katsottiin sitten loppuun saakka. (maalla uskotaan kai yhä avioliiton pyhyyteen ja Jumalaan) :smiley: Kylien/pikkupaikkakuntien vahva yhteisöllisyys piti kai nämä puliveivarit jotenkuten ryhdissä. Kun kaikki tuntevat kylillä kaikki, ei ole päässyt erakoitumaankaan, kuten nämä PK-seuun lähiöihin muuttaneet tai elämänsä kaupungissa asuneet puliukot. KAUPUNKI ei hyvä puliukolle!!! No, mennyttä aikaa ei saa takaisin, joten nykyajan puliukot joutuvatt ryypiskelemään kaikenmaailman selkärangattomissa sekäsikiösakeissa. Sorry…
:wink: