Kirjoitin jo eilen pitkähkön jutun, mutta se meni vahingossa vähentäjien puolelle.
Olen 50-kymppinen nainen, aikaisemmin juomattomuutta takana useampi vuosi, mutta nyt olen juonut viimeisen vuoden aikana siideriä 6 tölkkiä päivässä. Se klassinen tarina: uskoin voivani juoda pari siideriä silloin tällöin, ja nyt en pääse päivittäisestä tissuttelusta irti.
10 vuotta sitten olin ongelmajuoppo ja tutuiksi tulivat useat katkot ja kuntoutukset myllyhoidosta lähtien, tuntui että mikään ei auta ja menetin perheeni ja työpaikkani. Kävin sitten satunnaisesti AA:ssa ja lopulta pystyin lopettamaan. Juomisen sijaan tulivat liikuntaharrastukset ja otin koiran. Usea vuosi meni hyvin, mutta nyt olen siis ollut päivittäisen tissuttelun suossa jo vuoden päivät.
Kaipaisin jotain konkreettista syytä lopettaa. Aina tuntuu olevan jotain syitä hakea kaupasta siiderilasti, milloin olo vaan tuntuu tyhjältä ilman, milloin on jotain huolia, milloin mitäkin… Juuri nytkin on tuossa vieressä tölkki. Alkoholilla ei edes ole minuun päihdyttävää vaikutusta enää, toleranssi on kai liian hyvä, mutta en silti tunnu pääsevän irti päivittäisestä tissuttelusta.
Tuntuu kuitenkin hyvältä lukea Me Lopettajien viestiketjuja, vertaistukea siis kaipaan. Monellakin lopettajalla näköjään tie kulkee useiden retkahdusten kautta, tsemppiä toivotan kaikille.
Tiedän tunteen, sen tyhjän olon minkä se riippuvuus jättää. Mutta jos se yhtään lohduttaa niin tiedän myös että kun sitä raitista aikaa on parisen viikkoa takana, niin sekin helpottaa yllättäen. Elämään tulee muita juttuja pikkuhiljaa täyttämään sitä tyhjiötä.
Täällä kirjoittelu ehkä kannattaa ottaa tavaksi tyhjentää päätä ja täyttää sitä tyhjiötä. Täältä saa hyviä sielua täyttäviä, henkisiä neuvoja ja ehkä jopa jonkinlaista rakkauden tunnetta, jota raitistuva ihminen tarvitsee. Rakkaus kun on meillä alkoholisteilla sellainen tunne joka monasti elämästä puuttuu. Sitä tarvitaan paljon että pärjää elämässä muutenkin, saati sitten raitistuvana alkoholistina. Kannattaa siis sen viinanhakureissun sijaan turvautua läheisiin jotka tosiaan tukevat sinua raittiudessasi eivätkä yritä antaa typeriä neuvoja kuten “olet vain juomatta” tai “välttele kaljahyllyjä kaupassa”. Sellaisia ihmisiä jotka vain ovat hiljaa ja tukevat ja kuuntelevat sitä sinun pahaa oloa ja ymmärtävät että tarvitset heitä jotta jaksat.
Sitten tietysti pitää olla paljon muutakin, kuten omia harrastuksia. Minä aloin keräämään pastilleja.
Tervetuloa Kaislakerttu! Minäkin haluaisin olla Lopettaja. Tätä tässä nyt on viime kuukaudet yritetty… Olen vajaa viisikymppinen naisihminen, tarinoitani löytyy tämän nimimerkin takaa kuin myös Iltaoluet-nimen takaa. Siinäpä se ongelmani on, ne iltaisin nautitut oluet, välillä viinillä höystettynä. Välillä onnistuin jo vähentämään reilusti ja alkottomia päiviäkin kertyi, mutta taas viime viikot menty lähes entiseen tahtiin Lisäksi, kun tuo mies juo kaverina. Nyt on neljänä iltana tissuteltu taas, määrätkin taas vaan nousevat, ja juuri äsken mies soitti, että olisiko tänään ne “viimeiset oluet”?.. Ja kun olin päättänyt tänään aloittaa juomattomuuden Eli asiasta on keskusteltu sen sata kertaa ja aika monia “viimeisiä oluita” on tullut nauttia jo monet kerrat…Huoh…Sanoin kyllä äsken, että minä en juo tänään, mutta saas nähdä kuin akan käy, kun grilli kuumenee illalla…mulla vielä tuota mielialalääkitystä jonkin verran, niin ei ollenkaan hyvä combo. Aika kypsä olen tähän tilanteeseen
Mieliala on hyvä, vaikka olenkin taas juonut vakioannokseni. Olen päättänyt mennä AA-palaveriin; minulle entuudestaan tuttu ryhmä kokoontuu tiistaina. Hävettää kyllä palata häntä koipien välissä, mutta tiedän, ettei minua siellä tuomita, ilmapiiri on kaikintavoin kannustava ja hyväksyvä.
Olen tänään käynyt kaksi kertaa koirani kanssa lenkillä, ja tapasin tuttuja, ja oli mukava vaihtaa kuulumisia. Elämäni on aika yksinäistä, tapaan harvoin muutamia ystäviä, aikuiset lapseni käyvät luonani kerran-pari viikossa. Ehkä yksinäisyys on yksi syy alkoholinkäyttööni - pitäisi kehittää jotain mielekästä tekemistä. Olen liikaa uskotellut itselleni, ettei koirani pärjää yksinään, jos jätän sen muutamaksi tunniksi kotiin. Aikaisemman pitemmän raittiuteni aikaan kävin pari kertaa viikossa jumpassa ja uimahallissa.
Ei siis suunnitelmia puutu. Toivon, että hyvä mieliala jatkuu ja saan toteutettuakin niitä.
Sitä mielekästä tekemistä alkaa löytyä sitten kun raittius vähän etenee. Alat yhtäkkiä nauttia ihan pienistä asioista elämässä niinkuin karkin syönnistä ja jäätelöstä. Pienistä iloista. Vaikka kahvilla käynti on jonkun kanssa mukavaa kun on selvinpäin pidempään. Alkoholin kyllästämänä kun mieli ei oikein saa mistään iloa.
Kyllä se siitä. Korkkia vaan kiinni pikkuhiljaa niin elämä pian näyttää sen valoisankin puolensa.
Olen vajaa viisikymppinen naisihminen, tarinoitani löytyy tämän nimimerkin takaa kuin myös Iltaoluet-nimen takaa. Siinäpä se ongelmani on, ne iltaisin nautitut oluet, välillä viinillä höystettynä. Välillä onnistuin jo vähentämään reilusti ja alkottomia päiviäkin kertyi, mutta taas viime viikot menty lähes entiseen tahtiin 
Lisäksi, kun tuo mies juo kaverina. Nyt on neljänä iltana tissuteltu taas, määrätkin taas vaan nousevat, ja juuri äsken mies soitti, että olisiko tänään ne “viimeiset oluet”?.. Ja kun olin päättänyt tänään aloittaa juomattomuuden 
Eli asiasta on keskusteltu sen sata kertaa ja aika monia “viimeisiä oluita” on tullut nauttia jo monet kerrat…Huoh…Sanoin kyllä äsken, että minä en juo tänään, mutta saas nähdä kuin akan käy, kun grilli kuumenee illalla…mulla vielä tuota mielialalääkitystä jonkin verran, niin ei ollenkaan hyvä combo. Aika kypsä olen tähän tilanteeseen 
