Morjens, 24-vuotias nuori tässä pohdiskelee nyt toisena krapulapäivänä lopettamista ihan kunnolla. Olen monta kertaa jo yrittänyt lopettaa, mutta aina päädyn korkeakoulussa oleviin juhlini enkä ikinä pysty hillitsemään juomista jos otan jo sen ensimmäisen. Aina tulee ajateltua kuitenkin, että ei haittaa jos yhden ottaa.
Haluaisin pystyä juomaan lasin viiniä ruoan yhteydessä, mutta erityisesti ei ole tarvetta edes muunlaiseen juomiseen. En oikeen tiedä edes miksi en pysty hillitsemään juomistani.
Tavoitteena olisi nyt aloittaa alkoholiton kesäkuu ja katsoa miten siitä lähtee etenemään. Päivä kerrallaan varmaan täytyy mennä.
3 tykkäystä
“En oikeen tiedä edes miksi en pysty hillitsemään juomistani.”
Minä tiedän: tämä on yksi miten alkoholismi niminen sairaus ilmenee.
David Foster Wallace kirjoittaa kirjassaan “Päättymätön riemu” Bostonin AA:n tunnuslauseesta joka kuuluu:”Kun on soittanut kelloa, sitä ei enää saa soittamattomaksi”. Tulkitsen sen niin, että kun juomisessaan on ylittänyt tietyn rajan, paluuta entiseen, toisin sanoen maltilliseen kohtuukäyttöön ei enää ole. Omat kokemuksenikin vahvistavat tämän: elämänpolkuni olisi ollut aika paljon helpompi, jos olisin tiennyt ja uskonut tuon ja lopettanut juomisen 24-vuotiaana.
Miksi ollenkaan kiusata itseään ajatuksella “lasillisesta viiniä”? Hyvä kun “pohdiskelet lopettamista ihan kunnolla”. Esimerkiksi lukemalla tätä palstaa saat lisätietoa monista, monista muista samaa pohtineista. Saat myös keskusteluapua ja vertaistukea.
3 tykkäystä
