Haimatulehduspotilaana eläminen

Voipi olla että tämä topicci on jo loppuunkaluttu tässä foorumissa, mutta tässä kuitenkin taas yksi.

Sairastin rankan pankreatiitin alkuvuodesta, 40 sairaalapäivää. Olen aktiiviseti työelämässä ja asiat on päältäpäin katsoen kunnossa. Sairaus on kuitenkin läsnä koko ajan: sen on uhattu uusiutuvan minkä tahansa suuruisen alkoholinkäytön seurauksena. Sairastuminen tulee lääkäreiden mukaan kuin salama kirkkaalta taivaalta, ilman ennakkovaroituksia.

Pari viinilasillista on tullut kallistettua ja joka kerran jälkeen sellainen viikon kestopaniikki, että nykö se on menoa?

Elämä on hieman synkähköä, kun sosiaalinen juominen voi johtaa hirvittävään sairaalakierrokseen :frowning:
Onko muilla kokemusta uusineesta ja uusimattomasta haimatulehduksesta? Pajonko otit ennenkuin jouduit letkuihin? Onko mitään konstia havaita alkava katastrofi ennen sen toteutumista?

On se niin väärin, kun sosiaalinen juominen voi johtaa sairaalaan (voi se muuten johtaa kuolemaankin).

Lääkäreiden neuvojahan ei kannata uskoa, parempi on kysyä internetin keskustelupalstalta. Täältä saa tunnetusti luotettavaa tietoa, kuten senkin ettei maksakirroosia tarvitse pelätä jos ei juo Viron viinoja, tai jotain sinne päin.

Vihjasivatko lääkärit lainkaan siihen suuntaan, ettei ehkä kannattaisi enää juoda ollenkaan? Mitä siitä vaihtoehdosta arvelisit?

Edelsikö haimatulehdusta rankka tai pitkään kestänyt juominen vai tuliko se todella vain “sosiaalisesta juomisesta” eli muutamasta lasista viiniä, jota on tapana ottaa silloin tällöin, ehkä kerran pari kuukaudessa? Toisin kuin maksakirroosi, joka yleensä vaati vuosien juomisen haimatulehdus voi tulla muutaman päivän rankasta juomisesta ja voi se tulla vaikkei edes joisikaan… Suurin osa, muistaakseni 80% kaikista haimatulehduksista on kuitenkin alkoholin aiheuttamia. Toinen iso haimatulehduksen aiheuttaja on sappitulehdus tai sappitiehyeiden tukkeutuminen (sappikivet). Osaan haimatulehduksia ei tiedetä syytä. Rasvainen ruoka on myös mahdollinen haimatulehduksen aiheuttaja. Esim joulun aikaan haimatulehduksia on normaalia enemmän. Yleensä alkoholin aiheuttama haimatulehdus uusiutuu herkemmin ja toistuessaan voi muuttua krooniseksi. Pahan haimatulehduksen ikävänä jälkiseurauksena on usein sokeritauti (haimahan tuottaa insuliinia).

Haimatulehdukseen ei oikeastaan ole mitään lääkettä. Konservatiivinen hoito käsittää nesteen antamista “tippana” useita litroja vuorokaudessa. Suun kautta ei saa nestetta eikä mitään muutakan syödä tai juoda. Huulia saa kostuttaa vesilasiin kostutetulla vanupuikolla. Virtsan määrä mitataan joka kerralla, varmistaen munuaisten toiminta.

Pahassa tulehduksessa haima voi mennä osittain kuolioon jolloin voidaan joutua leikkaustoimenpiteisiin.

Haimatulehdus on yleensä erittäin kivulias ja potilas voi kivun takia olla sekavassa mielentilassa. Myöskään kipulääkkeet eivät tahdo purra, morfiini mukaan lukien.

Ja haimatulehdus tulee usein kuin, salama kirkkaalta taivaalta. Itselläni oli kuin kuuma silitysrauta ylävatsan kohdalla.

Kysyin muutamilta lääkäreiltä voiko tulehdus uusiuta helpommin, jos olen vaikka viisi vuotta juomatta. Yleensä vastaus oli kyllä, muutamat eivät osanneet vastata kysymykseen.

Jotkut saattavat sairastaa haimatulehduksen useita kertoja, ja joillakin se on kerrasta menoa. Yhdelle ystävälle sanottiin, että jos hän juo pullonkin koskenkorvaa se on menoa. Kyseinen henkilö jatkoi kuitenkin rankkaa juomista vielä viisivuotta ja totesi vain että: “Eivät ne lääkäritkään aina kaikkea tiedä…” Kuoli sitten lopulta keuhkokuumeeseen.

Keskimäärin yksi kymmenestä menehtyy tautiin. Eli aikamoista venäläistä rulettia.

Olen itsekkin juonut haimatulehduksen jälkeen ja on se kieltämättä pirullista odottaa uusiutuuko tauti.
Toisaalta se kertoo siitä miten suuri viinanhimo on, kun ottaa tietoisesti tuollaisen riskin

Toivottavasti ei tullut paljoa asiavirheitä, mutta voithan otta sairaudesta enemmän selvää kirjallisuudesta

Haimatulehdus tai maksatulehdus ovat vakavia asioita, mutta niin kuin eräs neurologi sanoi: " Ihmisten pitäisi olla ensimmäisinä huolissaan aivoistaan (siis alkoholin aiheuttamista vaurioista aivoissa)"

terv. Zico

Joo, naamailujahan tässä kaipailinkin. Että kiitos niistä Rautalankamalli :confused: Kyyniset vittulut tosiaan edistää keskustelua…

Lähinnä läksin tiedustelemaan muiden kohtalotovereiden kokemuksia ja uskon toki lääkäreihin. Eli en hae primaaristi tietoa täältä, vaan tarkoituksenani on vain saada kuva näistä asioista ilman puhdasta professionaali -näkökulmaa. Sehän tässä mättää, kun eri asiantuntijoilta saa ristiriitaisia signaaleja, kuten Zico jo esimerkissään totesi.

Oliko, Zico tosiaan niin, että lääkärit kertoivat haimatulehduksen uusiutuvan helpommin, jos on viisi vuotta juomatta!?

Ja vastauksena Zicolle, että slaagi johtui tosiaan jokaillan viskilikööripotusta, jonka tempasin syksyllä lähes joka duunipäivän jälkeen. Sosiaalinen juominen oli tuosta kaukana.

Nyt siis kaipaan nimenomaan sosiaalista drinkittelyä, koska asun yksin ja frendien tapaaminen tapahtui (ja tapahtuisi) usein tuopposen äärellä. Ei dokaaminen ole mikään pakko, enkä halua uhmata kohtaloa, mutta ilmeisesti parin kaljan juominen voi jo tappaa. Näin ainaki lekurit HYKS:ssä, että pitää varoa partaveden käyttöäkin.

Niin ne sanoivat, että jos on kerran sairastanut haimatulehduksen se uusiutuu herkemmin, vaikka olisi ollut viisi etc. vuotta juomatta. Varsinkin jos tuon tulehduksen on saanut alkoholista.

Siis alkoholiperäinen haimatulehdus…

Voi tappaa, jos huono säkä käy, tai sitten ei. Siihen ei voi kukaan antaa varmaa vastausta…

Niinkuin sanoin toiset ovat poteneet useita haimatulehduksia ja jatkaneet juomista useamman vuoden ajan. Jollakin taas tosiaan eka kerta on vienyt hengen. Sama lienee tuossa juomisessa jos on sairastanut kerran tulehduksen. Itse olen nyt juonut kolmisen kuukautta aika reippaasti, joten katsotaan miten käy. Tosin jos huonosti käy en ole täällä kertomassa “tuloksista” :wink:

Mutta tietoinen riski se aina on jos juo viina sairastettuaan haimatulehduksen, ja siinä riskin otossa voi lähteä henki :exclamation:

terv. Zico

Olet vetänyt kolme kuukautta ja ilman akuuttia pankreatiittia?! :astonished: No on se ainakin yksittäinen todiste siitä, ettei kaksi tuopposta ole useinkaan omiaan vielä laukaisemaan sairautta, vaikka onkin riskiryhmässä.

Vakavan pakreatiitin sain tosiaan vasta armottoman sisuskalujen rääkkäämisen jälkeen. Toleranssi oli jo niin kova, etten mitään humalaa enää kokenut pitkään aikaan.

Rautalankamalli tuossa heitti sarkastisesti, että lääkärien “neuvojahan ei kannata uskoa, parempi kysyä netin keskustelupalstalta”. Jos totta puhutaan niin työterveyslääkärin takia tässä tilanteessa olen. Olin nimittäin siellä yhden toisen vaivan takia ja kerroin ylävatsaoireista (jo 2 kk ennen akutisoitumista) sekä alkoholinkäytöstäni. Ehdotin että täysinäinen olo ylävatsassa (ja myös siihen yhteydessä olevat kivut) olisivat jotain maksaoireita. Lääkäritäti vai hymähti ja sanoi, ettei tuollaisia oireita tule alkoholista. Että kiitos vaan sille tantturalle, kun ei ottanut vakavasti! :confused:

-tero

Kas näin toimii vertaistuki parhaimmillaan:

Eikö ylläpidollakaan ole enää mitään vastuuta? :open_mouth:

No minuakin hieman huvitti tuo samainen dialogi, jota edellä käytiin.

Minulla ei mennyt maksa eikä haima, mutta pää levisi ryypätessä. Hermot oli viimeisen vuoden niin lujilla, etten paljoa muuta elämää elänytkään kuin joko juoden tai krapulassa. Siitä sain ainakin sen verran karseat muistikuvat, ettei nykyisellään tee mieltä palata siihen pyörään. Ihmettelenkin sitä, että jos haimatulehdus todella sattuu noin saatanasti, niin minkälaisiksi niiden viinanhimojen pitää kasvaa, että tulehduskokemuksista huolimatta malttaa yhä tintata muutamankin kuukauden putkeen. Eihän se tietenkään ole kaikkien kohdalla samanlaista, mutta minusta tuossa voi kuitenkin puhua jo vähän muustakin kuin himojen suuruuksista.

Itselläni kävi vähän samalla tavalla. Menin ylävatsakivuntakia terveyskeskukseen, varmuuden vuoksi, vaikka olen kärsinyt myös pahasta takaisinvirtauksesta (närästyksestä), joka voi olla myös tosi kivulias. Nyt kuitenkin kipu oli mielestäni erilainen. Kerroin lääkärille runsaasta alkoholinkäytöstä ja että, olen kärsinyt myös refluksitaudista. Pyysin lääkäriä ottattamaan varmuuden vuoksi virtsanäytteestä amylaasiarvot. Hän oli kuitenkin sitä mieltä, että kyllä se on refluksia ja antoi paketin lääkkeitä kouraan.

Vaadin kuitenkin, että nuo amylaasiarvot otetaan, mutta labra oli menossa juuri kiinni. Lupasivat kuitenkin ottaa vielä nuo minun arvoni. Odottelin runsaan tunnin tuloksia ja välillä ehti lääkärikin vaihtua. Sitten kutsuttiin sisään. Vastaus tuli kuin apteekin hyllyltä, haimatulehdus ja suoraan TYKS:iin.

Että kyllä kannattaa aina lääkäreitä uskoa…

ps. Antilooppi ja Rautalankamalli. Ei tämän ollut tarkoituskaan olla vertaistukea, vaan vastaus kysymykseen. Te huolehditte sitten siitä vertaistuesta…

terv. Zico

ps. Ei ikävät tai tosiasiat siitä mihinkään häviä, että niistä vaietaan.

Kyllä se himo valitettavasti voi olla niin kova, että se voittaa sairauden/kuoleman pelon. Siitä on useita hoipertelevia esimerkkejä katukuvassa.

Ja mieti sitä, että olet valmis tappamaan itsesi, ennenkuin jatkamaan juomista, kun et kertakaikkiaan pysty lopettamaan ja psyykkinen/henkinen pahoinvointi on sietämätön.

Antilooppi vuosi raittiina on vielä kovin lyhyt aika. Tietysti päivittäin juovalle se tuntuu hirvittävän pitkältä, mutta kun pitäisi olla koko loppuelämä raittiina ja tuohon elämään voi mahtua monia vastoinkäymisiä kiusauksia jne. Kannattaa olla nöyrä tuon raittiuden pituuden kanssa, se kun voi napsahtaa poikki milloin tahansa. Päivä kerrallaan. Se on hyvä ohje, eikä niinkään kannata odottaa, koskas tässä on taas seuraava vuosipäivä.

terv. Zico

Älä ota yksittäisiä lainauksia vaan lue koko teksti. Kerroin vain oman tarinani ja niinkuin sanoin kukaan ei tiedä varmasti uusiutuuko sairaus yhden tuopin tai kuukausien juomisen jälkeen. Voisin tietysti vastata, että jos juot yhden keskioluen se on varma sairaalareissu, mutta silloin valehtelisin. En kehota ketään tautia sairastunutta juomaan tuoppiakaan, koska, kuten sanoin siinä voi lähteä henki. Ihmiset kuitenkin juovat tuon kaksi tuoppia tai enemmänkin jos viinanhimo on tarpeeksi kova.
Samalla osastolla oli kaveri, jolla oli kahdesas haimatulehdus ja varmasti tietää, että jatkaessaan juomista lähtö tulee enemmin tai myöhemmin. Todennäköisesti aika pian.

terv. Zico, kolmas päivä raittina. Päivä kerrallaan…

Haimatulehdusta minulla ei ole ollut, muuta kremppaa sitäkin enemmän. Tosiasia on, että jos on tarpeeksi alkoholisoitunut eikä motivaatiota muuten ole niin edes haimatulehdus kuolemanpelkoineen ei riitä pysäyttämään juomista. Zico on ihan asiallisesti kertonut omasta tilanteestaan - tsemit mahdollisimman pitkään raittiuteen nyt. Mutta alkuperäiselle kirjoittajalle sanoisin, että ne “sosiaaliset kaljat” ja jotakuinkin usein ovat kyllä ihan saman alkoholismin merkki kuin mistä on lähdettykin. Jos et kuolemanvaaran/vaarallisen taudin uhalla pysty olemaan juomatta niitä “sosiaalisia kaljoja” niin sinulla on jo aika vakava-asteinen ongelma ja ennen kaikkea se sosiaalinen juominen todennäköisesti ennemmin tai myöhemmin repeää taas käsistä. Kuulostaa jeesustelulta, vaikken tätä niin tarkoita. Ymmärrän nimittäin ajatuksesi enemmän kuin hyvin.

Alunperin tarkoitus oli kuulla muiden jo vähintään yhden haimatulehduksen läpikäyneiden “kollegojen” kokemuksista. Aiheena siis (alkoholiperäinen) haimatulehdus ja sen mahdolliseen uusimiseen johtanut alkoholinkäyttö. Tai uusimiselta välttyneiden ajatukset.

Nyt tuli suureksi osaksi vain banaalia palautetta tyyliin: “mitäs siinä parut, henki on koko ajan vaarassa”, “sosiaaalinen juominen johtaa putekeen ja kuolet”, “usko lääkäreitä” jne… Hyvä palaute tuli vain Zicolta, jolle toivon tosi paljon tsemppiä ja kaikkea hyvää sinulle. Mutta ei kiitos enää moraalisarnoja ja itsetarkoitukksellista kyynisyyttä.

Tiedän olevani hengenvaarassa aina, kun kyseiseen hermomyrkkyyn ryhdyn. Mutta koska kukaan ei osaa/pysty sanomaan riski/riskittömiä määriä, ajattelin että tällä foorumilla saisi esimerkkejä tosielämästä ja jonkinlaisen kuvan asiasta. Kaikkialla on huhuja jostain “reiskasta” joka veti pankreatiitin jälkeen kymmenen vuotta ja kuoli sitten sydänkohtaukseen. Olen vain utelias kuulemaan tosijuttuja sairastuneilta, koska niitä ei kuule lääkärin suusta, eikä niistä ole tehty tietääkseni kunnon tutkimuksia. (kävin läpi M.Jaakkolan väitöskirjan "Alcohol Consumption and Pancreatic Injury, mutta siitä ei löytynyt vastauksia.

Joten kiitos, kun kerrot omasta kokemuksestasi :slight_smile:

No hyvä että luit ihan tutkimuksenkin pystyäksesi jatkamaan “sosiaalista” juomistasi. Ja harmi, että muutkin vastasivat kuin haimatulehduksen kokenut - voihan se olla, että muut kokeneet eivät tällä palstalla ole enää vastailemassa. Jatka samaan malliin!

Terve!

Kyllähän se niin on, että jos on alkoholisti, sairasti sitten alkoholista johtuvia tauteja tai ei, kyllä se täysraittius kannattaa ottaa tavoitteeksi. Ymmärän Jabalin “tiedon janon” tuon haimatulehduksen, ja sen uusiutumisen suhteen, koska se juopolle on kova paikka, kun sairauden takia tulee juomiselle stoppi eteen. Alkuun itsekkin kovin yritin saada vastauksia tyyliin, enhän sairastu sen todennäköisemmin, kuin kukaan muukaan jos olen nyt vaikka viisi vuotta raittiina… Itselläni kyllä tuo psyykkeen pettäminen, juomisen yhteydessä on yhtä hengenvaarallinen, kuin haimatulehdus, rasvamaksa tai korkeat maksanarvot.

Melkein sinuna Jabal unohtaisin tuon “sosiaalisen” juomisen ja jättäisin ne parikin viini- tai olutlasia juomatta. Eihän niistä tule edes humalaan!
(Humalahakuisen juopon kommentti, huom)
Miksi kärsiä piinaava pelkoa, niiden parin lasillisen takia?

Mutta oli alkoholikremppoja tai ei se on aina alkoholistille kova paikka hyväksyä, että viinankäyttö on nyt totaalisesti loppu…
Itselläni toimii parhaiten tuo päivä kerrallaan ajattelu ja ajatus siitä, että voin aloittaa juomisen koska tahansa, mutta tämän päivän olen raittiina.

Ajatus siitä, että on oltava koko loppuelämä raittiina ahdistaa siinä määrin, että ratkean aika pian juomaan.

Se viinanhimo vaan on niin pirullisen kova, eikä siihen mitään ihmelääkettä ole. Jos AA :n avulla saavutettaisiin todella niin hyviä tuloksia, kuin monet AA:laiset väittävät ongelma olisi aika hyvin hallinnassa.

Niinkuin sanoin kaksi vuotta istuin vähintään kaksi kertaa viikossa palavereissa ja aika paljon kokouksiin tuli uusia kasvoja mutta suurin osa lopetti palaverit muutaman kuukauden sisällä. Samoin on uskonnon kanssa. Ei sitä noin vain tulla uskoon tulla, sanomalla, että no niin, nyt olen uskossa.

Vaikee juttu…Jos osaisin antaa hyviä ja varmoja neuvoja, käyttäisin varmasti niitä ensimmäisenä itseeni…

Tällä hetkellä panen kyllä paljon toivoa neurologian ja biokemian mahdollisesti tuomaan apuun, mutta sitä ennen on jokaisen selvittävä muilla konsteilla.

Tässä tuli nyt höpistyä tälläistä itsestään selvää “truismia”, mutta uskon, että Antilooppi pysyy vielä edellä toteamuksella “Ota itseäsi niskasta kiinni” Ymmärtäis vielä jos noin tokaisisi joku muu kuin itsekkin juoppo…

Se on vähän sama asia, kun 150 kilonen ja 170 senttinen potilas menee lääkärinvastaanotolle ja lääkäri kysyy viaton ilme kasvoillaan: “Oletteko koskaan ajatellut laihduttamista?” Voi jessus, kun varmaan ihminen ei muuta teekkään kuin ajattelee lihavuuttaaan ja laihduttamista aamusta iltaan… :open_mouth:

Sekin on muuten aika mielenkiintoinen asia, että sairaalloinen ylilihavuus on usein addiktio ruokaan, nimenomaan ylettömään syömiseen, mutta tälläinen henkilö ei voi pyrkiä “täyssyömättömyyteen”, vaan “kohtuukäyttöön” :unamused: :unamused: :unamused:

Mitä omaan raitisteluuni tulee, eilinen päivä oli aika vaikea, mutta niin sekin vain meni ja tiedän, että helpommaksi se muuuttu, vaikka joskus siinä voi aikaa mennä muutama vuosikin. No, useimmilla kait sentään muutama kuukausi.

“Joustaa pitäis, mutta periks ei sais antaa tippaakaan”: niinkuin yksi tuttu autokauppias kerran totesi :smiley:

Terv Zico

ps Jabali turvallisia alkoholimääriä sinulle ei kukaan voi sanoa. Jos juo, on vain kärsittävä se viikon parin piinallinen odotus, että miten käy…

Lyökö iskuri tyhjää, vai sattuuko kuti kohdalleen…
:unamused: [/i]

Tervehdys Zico ja muutkin!

Olin reilun viikon päivät “lataamossa”, kun alkoi elämä ahdistamaan vähän liiankin kanssa. Pääsin tosin välillä juhannuslomille, mutta se kokemus ei ollut mitenkään positiivinen - päinvastoin.

Alkoholi ei ole mieltäni vaivannut viime aikoina juuri lainkaan. Aika rauhassa on viinapiru antanut olla jo ihan kivasti, mutta muuten koin elämäni siinä määrin synkäksi, että olin tekemässä lopullista ratkaisua ihan tosissani. Valmistelinkin asiaa erittäin pitkälle. Vain pari velvollisuutta oli enää hoidettavana ja sitten olisin ollut valmis lähtemään. Jokin minussa kuitenkin sai mieleni muuttumaan siinä määrin, että lähdin hakemaan apua omalta lääkäriltäni ja sairaalasta.

Sairaalassa ollessani opin yhden asian, mutta ainakin itselleni erittäin merkittävän. Tajusin konkreettisesti sen, miksi elämäni tuntuu niin vaikealta ja lohduttomalta. Katsoin liian kauas tulevaisuuteen ja en edes kunnolla kyennyt sitä näkemään. Se, millaiseksi tulevan elämäni pystyin kuvittelemaan oli todellakin vain kuvitelmaa. Synkkää, mustaa, ankeutta, yksinäisyyttä ja mitä kaikkea liekään. En viitsi niitä enempää tässä luetella, koska nyt uskon, että se ei välttämättä pidä paikkaansa.

Ratkaisevaksi kohdallani muodostui kysymys, jonka eräästä kirjasta sain kuulla (ystäväni luki sen minulle, kun en itse jaksanut lukemiseen keskittyä): Mikä on minulle tänään tärkeintä? Siis vain tätä päivää on tarpeen miettiä ja senkin osalta riittää yksi ainoa asia, jonka priorisoin tärkeimmäksi. Pyrin irti elämän suorittamisesta ja elämän tarkoituksen etsimisestä, jota en todellakaan usko löytäväni tämän taivallukseni aikana. Keskityn siis vain yhteen asiaan kerrallaan ja sen asian on oltava ajankohtainen eikä jossain hamassa tulevaisuudessa.

Eilen minulle oli tärkeintä raittius. Tänään en ole vielä kunnolla herännyt, joten en ole asiaa pohtinutkaan. Ehkä matkalla töihin tuumailen. Minkäänlaisia ikuisuuslupauksia en siis tule tekemään, en edes juomisen suhteen, vaikka tiedänkin, että viina ei ole minulle hyväksi.

Mitä tulee tuohon Zicon näkemykseen uskoon tulosta, niin eihän se todellakaan päättämällä tapahdu. Mutta jos haluaa uskoon tulla, niin suurempi mahdollisuus siihen on, jos ryhtyy käymään uskovaisten tilaisuuksissa. Ja pyrkii mahdollisimman suureen avoimuuteen - eli ei sulje korviaan, vaan kuuntelee, mitä puhutaan. Usko on tarttuva tauti, jonka voi saada altistamalla itsensä sille. En tiedä, miten hyvin mahtaisi toimia, mutta olen monen kuullut löytäneen jonkinlaisen uskon pelkästään lukemalla raamattua ajatuksella. Itse olen sitäkin kokeillut ja koen kirjan erittäin mielenkiintoiseksi. Tosin olen sen suhteen sitä mieltä, että raamattu on kirjoitettu niin, että ihmisten rajallinen ymmärrys saisi jotain tolkkua asioista, eivätkä kaikki jutut ole todellisuudessa tapahtuneet niin kuin kirjassa kerrotaan. Mielestäni joku on raamattua kirjoittaessaan yrittänyt selittää uskontoa kansakunnalle helpommin tajuttavaan muotoon. Sitten raamatussa taitaa olla aika paljon niitä kirjeitä eri porukoille. Niiden uskon olevan totta, että sellaisia olisi todellakin joskus kirjoitettu. Mitään todisteita minulla ei tästä käsityksestäni ole, kunhan vain jotenkin uskon asian olevan niin.

Raitistelusta sinulla Zico on käsittääkseni kokemus. Usko siihen. Eli helpommaksi se muuttuu ajan myötä, kuten itsekin toteat. Väliin mahtuu takuuvarmasti vaikeita päiviä, mutta onneksi tilanne pitkässä juoksussa helpottuu - siis viinanhimon suhteen. Psyykkeen hoitaminen on sitten oma juttunsa, mutta sen voin kokemuksesta kertoa, että viinalla ei sitä puolta todellakaan saa kuntoon, vaan juomalla tilanne pahenee salakavalasti. Alkoholilla tuhoaa helposti mahdollisten psyykelääkkeiden parantavan vaikutuksen ja tilanne keikahtaa aivan päälaelleen. Koita siis jaksaa raitistelua edelleen - tämä päivä. Huomenna on päivä uusi ja silloin on aika tehdä uusi päätös, miten sen päivän haluaa viettää. Ja totta puhut, kukaan ei estä sinua juomasta, jos siltä tuntuu. Voit aloittaa ryyppäämisen heti, kun itse sitä haluat. Mutta mieti kaksi kertaa ennenkuin korkkaat, että kannattaako.

Jaksamista Sinulle Zico.

Krisse

PS. Pidetäänpä mielessä savotta (varaahan teräketjuöljyä kaiken varalta :sunglasses: ) ja maalausurakka :smiley: . Tiedä vaikka ottaisin tarjouksen vastaan tässä lähitulevaisuudessa. Toimintaterapia olisi edelleenkin tarpeen. Tosin nyt on kotonakin hommia hoidettavana, jos vain säät sallivat.

Terve Krisse!

Kovin on samanlaisia ajatuksia ja ongelmia meillä molemmilla. Kyllähän minäkin tiedän alkoholin haittavaikutukse ja varmasti suurimman osan mahdollisuuksista raitistua. Ei se tiedon puutteesta ole kiinni. Vähän sama asia, kuin ton laihduttamisen suhteen. Tuskin harvalla se on siitä kiinni, etteikö tietäisi mikä lihottaa ja liikkua pitäis…mutta, kun puuttuu, sisua, tahtoa, motivaatiota jne

En minä enää petaile juomista tai käytä mitään keppihevosia. Ne ajat ovat olleet ja menneet parikymmentä vuotta sitten… Ja jos itseäni kusetan olen siitäkin täysin tietoinen :unamused:
Juon jos juotattaa, ei siinä sen kummempaa. Nautin vieläkin nousuhumalasta, mutta tiedän, että pian lieveilmiöt jyräävät tuon tunteen alleen tai sanotaan, että siitä saa maksaa liian kovan hinnan.

Alkoholistiksi olen tunnustanut itseni siitä hetkestä, kun tuli pakottava tarve ostaa ensimmäistä kertaa sixpack olutta kaupasta, arkipäivänä, ilman sen kummempaa syytä, kuin se, että teki humalaa mieli.

Miten en olisi voinut tunnistaa itsessäni alkoholistin piirteitä, kun olin niitä isälleni todistellut useamman vuoden…

Itseni on vaikea käsittää henkilöä, joka juo kossupullon päivässä ja kuvittelee olevansa kohtuukäyttäjä… Mutta näitähän henkilöitä todistettavasti on

Mitä noihin maalaus-, puu- ym. hommiin tulee, niin apua tarvittaisiin ihan oikeasti!!. Vielä on paljon tehtävää ja eka työpäivä lähestyy uhkaavasti :frowning:

terv. Zico

Hei kaikki!

Mulla alkoi eilen taas raittiuden yritys ja nyt sen tarvis sitten onnistua! Terveisiä tutuille!

En tosissani mitään perustotuuksia ole tässä peräämässäkään. Halusin vaan jotain “kartoitusta” aiheeseen, kun ristiriitaista tietoa sataa jopa koulutettujen specialistien suusta. Totta on siis vain se, että viina millä määrillä vaan ja missä olosuhteissa vaan on puhdasta venäläistä rulettia meikäläiselle.

Kun monia närästää näköjään tuo termi “sosiaalinen juominen”, haluan painottaa että en sillä yritä tehdä dokaamistani tässä tilanteessa mitenkään hyväksyttävämmäksi. Se on lähinnä yritelmä sanoa, että kun tapaa vanhan frendin, serkun, kupittelisi siinä rupatellessa. Eikä enää parantelisi seuraavana päivänä.

Hyvin Zico muotoilit tuon meikäläisten piirissä varsin tavallisen ilmiön: ajatus koko loppuelämän raittiudesta ahdistaa todella! Myös siinä kohtuullisen hyvässä tilanteessa, johon olen päässyt, eli kaikenvoittava viinanhimo ei enää riivaa. On vain pieni halu relata ja antaa itselleen parin tunnin hyvä fiilis ja vaihdella ajatuksia siinä samalla, antaa vitutukselle kyytiä edes hetkeksi. Armi Aavikko -vainaa osui naulan kantaan, kun toimittajanääliö kysyi siltä, että miksi dokaat. Armi siihen lakonisesti, että selvinpäin vituttaa jatkuvasti.

-tero

Hei, nyt menee ohi aiheen täysin, mutta en malta olla ottamatta kantaa tuohon lihavuusteemaan. Sanoit, että syöppö ei voi olla syömättä, mutta juoppo voi olla juomatta. Juohan raitiskin, siinä missä syöppökin syö, kysehän on vain siitä, MITÄ! Raitis jättää viinan, mutta jäljelle jäävät kaikki alkoholittomat juomat.Syöppö jättää sokerit ja rasvat, mutta jäljelle jää kaikki ei-lihottava ruoka. Tämä oli siis vain loppukevennys vakavaan asiaan. Sori.

Olen ollut aika kauan poissa täältä, kun ote lipsui entiseksi. Nyt päätin yrittää uudelleen (eka päivä vasta, joten ensi yöstä tulee kamala, siksi kai yritän keventää oloa hölmöillä huomioilla). Olen lukenut “urakalla” näitä kirjoituksia, jotka ovat jääneet lukematta. Ulkona on ihana sää, mutta ulos ei ole menemistä fiilisten takia… Tämä estää kävelemästä käsiä väännellen ympäriinsä.