Haaveissa muutos

Oon seurannut plinkkiläisiä jo kauan, viime aikoina Sylvian positiivista ketjua eniten. Elänyt mukana sairaudessa, onnistumisissa ja siinä miten elämänmakuiseksi ketjun “aktivistit” ovat sen tehneet. Tyräkille nostan hattua huimasta muutoksesta! Kaikki te muutkin ketjuun osallistujat ovat edistyneet huimasti. En halua tulla teidän tiivistä ryhmäänne häiriköimään, mutta seuraan kyllä jaksossakin aktiivisesti ihanaa virtuaaliystävyyttänne.

Itse olen Myy, samaa ikäluokkaa kuin niin monet naiset täällä. +50, äiti, isoäiti ja puoliso. Alkoholi tuli kuvioon aika myöhään, n. 15 vuotta sitten about. Toki nuorempanakin saatoin ottaa lasillisen silloin tällöin, mutta lähinnä isommissa juhlissa.

Lasten kasvattua, eivät enää joka hetki kaivanneet äidin seuraa ja apua, jäi enemmän omaa aikaa. Vieläkään en änkyräkännejä vetele, viikossa menee 0-20, keskimäärin varmaan 10-12, 20 todella harvoin, pitemmälä lomalla se saattaa mennä, mutta siis muutaman kerran vuodessa. Kerta-annoksetkin ovat hyvin harvoin lipsahtaneet 5 tai yli. Mutta se harmittaa, että noi nollaviikot harvenee pikku hiljaa ja se olisikin se haaveeni, että pääsisin siihen takaisin, että vain muutaman kerran vuodessa se muutama kylmä siideri/lonkero tai viinilasillinen. Ikää tulee lisää ja vaikka lääkkeitä ei vielä onneksi ole käytössä, toivoisin ettei niitä tulekaan, mutta jos niin ei alkoholi ainakaan aiheuttaisi enempää ongelmia.

Tämön päivän merkkasin ensimmäiseksi etapiksi haaveen toteuttamisessa. Josko ensin aivan tipaton 3-4 viikkoa ja sitten pöivitys toteutukseen, mihin se sitten asettautuukaan.

Mukavaa päivää kaikille!

Tervetuloa mukaan porukkaan, Myy. En usko, että kukaan meistä aktiivikirjoittajista haluaa, että meillä on joku sisäpiiri. Ihan jokainen on yhtä tärkeä tällä palstalla! Aika jännää, että meitä keski-ikäisiä alkoholiongelmaisia naisia on nyt täällä suuri(n) osa. Ovatko miehet sitten lopettajissa vai kirjoittelevatko vaan ylipäänsä vähemmän asioistaan nettiin? (En itse lue Lopettajia, minulle riittää että seuraan tätä palstaa).

Minä ainakin toivon kuulevani sinusta lisää, Myy, ja “tutustuvani” sinuun paremmin. Kuka tietää vaikka jonakin päivänä ihan oikesti järjestämme keski-ikäisten naisten Plinkki-kokoontumisen :smiley:

Tervetuloa Myy joukkoon! Kuten Hemmentaali sanoo ei meillä täällä mitään sisäpiiriä ole. Tässä Puh-metsässä on rajattomasti tilaa, tänne vaan mukaan.

Tosi hienoa, että olet havahtunut jo noin ajoissa! Nostan virtuaalihattua. Monesti itse ajatellut, että miksi en tehnyt asialle mitään silloin kun ekoja kertoja alkoi tuntumaan, että alkoholi on turhan isossa roolissa elämässäni (varmaan 20 vuotta sitten). Silloin olisi ollut paljon helpompi korjata tilannetta kuin nyt.

Tsemppiä sekä muutokseen, että sen sinun oman tahtotilan ja suunnitelman määrittämiseen.

tervetuloa Myy minunkin puolestani. kirjoitin Sulle jo tervetuloa-toivotuksen tuonne omaankin ketjuuni.
on ilo saada sinut joukkoon.
me kaikki olemme ottaneet sen ensiaskeleen rekkaamalla itsemme tänne Plinkkiin.
alku oli hankalaa, minulla ainakin. en heti tajunnut miten tämä homma toimii edes teknisesti.
sitten joku ystävällinen sielu opasti että kannattaa aloittaa ns. oma ketju ja kirjoittaa sitä päiväkirjanomaisesti. listata toiveitaan ja päämääriään. setviä niitä syvimpiä tunteitaan ja mietteitään. työstää ongelmaa.
kun sairastuin aloin kirjoittaa “syöpäsairauspäiväkirjaa”. se vanha alkuperäinen ketjuni on jossain pölyttymässä mutta ei siitä ole paljon aikaa kun lukaisin sieltä sen aikaisia kuulumisiani. oli se yhtä taistelua ja epäonnistumisten putkea, mutta jossain vaiheessa edistystäkin alkoi tapahtua.

olisi hienoa tutustua paremmin eli kirjoita lisää. samat meillä on taakkamme alkokuvioiden suhteen ja se yhdistää, vertaistuessa on totisesti sitä voimaa! :smiley:

Kiitos viesteistä!

Olen normaalisti vähän semmonen yksinäinen susi, siirryn keväisin kulkemaan työmatkatkin pyörällä mahdollisimman aikaisin, ettei tarvi mennä bussiin, saattaa pian joku tulla viereen istumaan! :unamused: Näin ollen yllätin vähän ittenikin tänne plinkkiin tullessani. Siitä tuo varovaisuus sekaantumisesta muiden juttuihin. Myönnän kyllä olevani vähän kateellinen tuosta teidän yhteenkuuluvuudesta. Mutta siis positiivisessa hengessä, se on tosi hienoa kun siihen pystyy.

Vaikka juomamääräni eivät kohtuuttoman isoja ole olleet, no joo 20 viikossa on paljon naiselle, suurkulutusta, minua häiritsee se, että aina vaan harvemmin huomaan olleeni kokonaisen viikon juomatta. Ja se on käyny korvien väliin jopa niin, että jos juon sen 2-4 siideriä vaikkapa kahtena, kolmenakin päivänä peräkkäin, niin olen ruvennut saamaan jonkinlaisia paniikkikohtauksia sitten seuraavana päivänä. Ne on tosi pelottavia. Niihin kyllä vaikutraa varmaan sekin, että äitini kuoli hiljattain, yllättäin, olin sairaalassa hänen luonaan silloin ja näen siitä vieläkin välillä painajaisia.

Musta on hassua, että nyt tosi paljon kirjoitellaan alkoholista ja tehdään kaiken sorttisia tutkimuksia. Joka toisessa kohtuukäytön raja laitetaan naisilla 12, joka toisessa 7 tai 8. Sitten joku sotkee soppaa sillä, että pari päivässä onkin jopa terveellistä. Ja kun kaikki oot lukenu, niin tulee seuraava, jonka mielestä jo yksi annos on kuolemantuomio. Siitä saat rintasyövän, kirroosin tms. Minuun nämä uppoavat kun veitsi lämpimään voihin. Mitä pelottavampaa, sitä enemmän panikoin.

Mutta joo, näillä mennään eteenpäin.

Tervetuloa mukaan Myy!
Kuten muutkin totean ettei tästä ole tarkoitus tehä sisäpiirijuttua, kaikille avoin hiekkalaatikko tämä on :slight_smile:
Me ollaan vaan jo aikamme jutusteltu täällä niin onhan sitä ystävystyttykin. Mutta niinhän se on ihan oikeassa maailmassakin. Kun menet uuteen työpaikkaann niin alusta pitää alkaa tutustumaan ihmisiin.

Minä taisin vaan aluksi aika paljon omaan ketjuuni kirjotella. Vaikka oikeasti olen sosiaalinen ja rohkea jututtaan ihmisiä niin täällä olin vähän pupu pöksyssä aluksi. On tämä nyt kuitenkin niin arka aihe ettei tuntunut aluksi ees hyvältä koko idea. Mutta tästä on tullut henkireikä tavallaan jo. Koska nyt on paikka minne voi niitä angstejaan purkaa. En mä voi vaikka töissä sanoa "että tappelenpa tässä samalla viinapirua vastaan tms. Täällä voin :slight_smile:

Täältä heti lähetän sullekin virtuaaliset tsempit <3

Moro Myy.
Kiva huomata että joku ajattelee alkoholin kulutusta jo ennen ennenkuin se on iso ongelma. Itse olen Lopettajissa ja mies. Sen olen huomannut että alkoholiin ei kannata kovin syvälle uida. Matka takaisin on pitkä ja epävarma. Minulle yksikin annos on nykyään liikaa. Kaksi viimeistä vuotta jotka osittain työnohella join, olivat johtaa… Annosmäärät 112/vko. Aivoissa on aika iso muistijälki noista ajoista. Nyt ymmärrän että alkoholismi on sairaus. Olkoonkin että itse sen aiheutin.
Olet erittäin fiksu kun huomaat asian ajoissa.

Alkoholi on huono isäntä, mutta hyvä renki. :slight_smile:

Huomenta Myy, ja muutkin!
Paniikkikohtausten yksi aiheuttaja voi hyvinkin olla läheisen kuolema, mutta alkoholilla varmaankin on vaikutusta asiaan. Ja ihan fyysisesti myös, ei pelkästään siksi, että pelkäät sen juomisen seurauksia. Itsekin olen alkanut kärsimään ahdistuksista, jotka lähentelee paniikkikohtausta silloin tällöin krapulassa, etenkin jos on ollut muutakin ahdistavaa elämässä. Kysyin asiasta lääkäriltä ja hän sanoi, että uskoo alkoholin poistumisen elimistöstä laukaisevan fyysistä reaktiota. Yksi ihan tunnistettu vieroitus eli krapula oire on ahdistus. Ehkä (minun mittakaavassa) kohtalaisen pienistä määristä huolimatta elimistösi kärsii vieroitusoireista silloin kun olet juonut useamman päivän peräkkäin. Jos siitä pääset eroon niin ehkä paniikkikohtaukset hellittävät.

Tule vaan rohkeasti kaikkii ketjuihin mukaan, mitkä vaan sinua kiinnostavat. Hyvin mahtuu mukaan.

Aikoinaan eli on siitä jo 15 vuotta kun mulla iski kunnon paniikkikohtaukset päälle. Luulin kuolevani siihen paikkaan. Eka kerta iski kesken yövuoroa edellisessä työpaikassa ja kävin päivystyksessä, mitään ei löytynyt ja selitettiin sillä yötyöllä. Seuraavan kerran menin sitten terveyskeskukseen kun muutama kohtaus oli tullut. Lääkäri kyseli onko mulla ollut kovaa stressiä siinä kuukautta kahta aikasemmin. No olihan sitä. Lääkäri meinas, että kun stressi hellittää niin se laukasee niitä kohtauksia. Söin silloin särkylääkkeitä aika paljon (ihan buranaa kuitenkin) ja alkoholi väritti vapaa-aikaa aika runsaasti. Siinäpä se paniikkikohtauksen resepti ainakin mulle. Mä opettelin luovimaan sen kohtauksen läpi ihan hengittämällä.
Joskus vieläkin mä tunnen, että se kohtaus yrittää tulla, tosi harvoin enää onneksi. Ei muuta kun hengittelyä kehiin.
Paniikkikohtaus on jotain ihan kammottavaa kun se iskee. Kuoleman pelko on todellinen.

Minulla on tuolta ajalta päiväkirja tallessa ja siinä olikin paljon juttua kuinka liika viinin lipittely ahisti mua.
Aivan mahtava juttu Myy kun hyvissä ajoin heräsit tajuamaan ettei homma vaan lipeä käsistä!

Täällä taas. Kiitti noista paniikkikohtausten syntysyistä ja ohjeistakin. En ole keneltäkään kehdannut kysellä jeesiä niihin. Yöllä kun herää painajaisunesta ja ei oikein tiedä missä on ja mitä oikeasti on tapahtunut ja henki ei kulje ja ahistaa. Karmivaa.

0132, kuulostaa kyllä aikas paljolle toi 112/viikko, siihen en kyllä kykenisi! Mutta älyttömän kunnioitettavaa, että olet saanut sen jätettyä taaksesi!

Olen tosiaan paljon lueskellut tekstejä täällä ja kyllähän moni on saanut itsensä aika syvällekin suohon, mutta toisaalta moni on sieltä rämpinyt ylöskin, väsyneenä, mutta onnellisena. Se on se sana minkä mäkin haluan liittää itteeni, onnellinen. Pitkään aikaan ei ole ollut enää hyvä olla, hyvä olla itteni kanssa. Mä luulen, että tää olotila johtuu pitkälti myös siitä, että on nykysellään aikaa miettiä syntyjä syviä ja ehkä vähän liiankin syviä. Lapset on onnellisesti saatettu maailmalle, heillä on ihanat perheet. Mutta kun tottu vuosien saatossa siihen, että oli aina joku josta pitää huolta, nyt niitä ei olekaan. Kai se pitää alkaa pitää itsestä huolta :slight_smile:

Ehkä tästä seuraa taas jotain uutta, mun pitää vaan käydä nää ajatukset läpi - selvin päin.

Nyt olet löytänyt todella tärkeän asian ja parhaiten se todella sujuu selvin päin,

jep, nyt on se aika kun sulla on mahdollisuuksia ja haluakin kiinnittää huomiosi omaan hyvinvointiin.
siinä on varmasti haasteensa. hienoa että oot ollut heti alkajaiseksi aktiivinen täällä Plinkissä.
välillä voi kyllästyttää mutta älä anna sen haitata. itseäni häiritsi/häiritsee vieläkin kun toistan ja toistan itseäni, aina niitä samoja lauluja. viisaammat kuitenkin sanovat että muutos perustuu isolta osalta toistoon.
elämäntavan muutos ei tapahdu sormia napsauttamalla vaan aikaa se vaatii. korkin voi toki laittaa lopullisesti kiinni yhdellä heitolla, mutta sittenkin uskon että motivaatiotaan pitää hoitaa ja työstää. Loppareissahan on sakkia jotka ovat olleet upeasti vuosia raittiina mutta silti he kirjoittavat/pohtivat juomistaan Plinkissä. se on sitä itsehoitoa ja osoitus vertaistuen toimivuudesta.

runsas vuosi sitten aloin tosissani tarkkailemaan mikä tunnetila laukaisee juomishimon, tai mikä tilanne ylipäätään.
kirjoitin niitä ylös vihkoonkin, en pelkästään tänne.
tein listoja, sarakkeita ja muistiinpanoja ja oli mulla käytössä Plinkin Jeppekin. se oli niin mukavaa kun Jeppe heilautti häntäänsä :stuck_out_tongue: kun sai merkata päivälleni kirkkaan nollan… kuten lapsena sai niitä tarroja ja leimoja koulusta ja pyhäkoulustakin mikä oli 70-luvulla meilläpäin vakio naapuruston lapsille.

minäkään en ole juonut enää aikuisiällä megatason kännejä, tai ainakin hyvin harvoin, toisin kuin nuorena.
annoksia mulle kertyy yleensä max 5-8. onhan se paljon. ainakin siis toi kahdeksan kerralla.
olen siinä mielessä onnekas että alkon kulutus väheni iän myötä. ja nyt sairauden myötä vähentäminen entisestään on ollut ainoa mahdollinen linja. tämä tarkoittaa sitä, että jos ennen join 5-8 joka perjantai (toisinaan myös keskellä viikkoa!!) (muokkaus), niin nyt ehkä joka kolmas perjantai ja max 6. olen kyllä huono pitämään lukuja annoksissa vaan kalenteriinkin kirjoitan eritoten juomiskerrat.
eli jos on ollut pientäkin nousua, sen merkitsen ylös.

mutta nuorena oli vakiona hurjapäinen baareissa pyöriminen! niitä annosmääriä en osaa arvella, ehkä tuplat nykyisistä. tiedostin ongelmani jo tällöin ja yritin hankkia apua lääkäriltäkin kun olin vasta 25. yritys oli hyvä muttei kuitenkaan tarpeeksi sitkeä. eli aito halu puuttui.
kuten moni tuossa kirjoitti, saat olla iloinen ja ylpeä kun havahduit jo tässä vaiheessa. kaltaisiasi on monia. kun lapset lähtee maailmalle niin alkaa maistua. toinen ryhmä on eläkeläiset; kun työt on pulkassa ja vapaa-aika lisääntyy niin korkki kirskahtaa.
kaikki me ollaan erillaisia mutta sama on ongelma.
kysymys on siitä miten itse kokee tilanteensa, mitkä päämäärät ovat itselleen sopivia. mikä on tietty sanomattakin vesiselvää.
vielä kerran tsemppiä, Myy! kiva ku olet täällä :smiley:

Heih ja tervetuloa Myy mun puolesta myös, oot fiksu kun alat tarpeeks aikasi vähentelemään, ettei tartte kokonaan lopettaa :smiley:

Mä olen noista kohtuukäytön rajoista ollu aiemmin ihan vakaasti sitä mieltä, että ei “normaali elämästään nauttiva ihminen” voi AUDIT-testistä alle 10 pistettä saada…Mutta kyl maar se niin on, että jos alkoholi nyt uutena aineena keksittäis, niin eihän sitä suin surminkaan “sisäiseen käyttöön” saati nautintoaineeks sallittais, ehkä just ja just teollisena liuottimena sais käyttää.

Kuivaa kevättä!

Hassua, mutta aiemmin viikko pari ilman alkoholia on mennyt ihan huomaamatta, useastikin, sen kummemmin miettimättä. Nyt kun näin tietoisesti on ottamatta niin hemmetti vähän väliä se on mielessä, alkoholi siis. Otanpa yhden, ai niin en otakaan. Merkillinen juttu.

Mutta näillä mennään kuitenkin.

Mutta sinulla tuntuu menevän hyvin ja se on pääasia! :slight_smile:

Huomenta!

Me ollaan tehty pienimuotoista remonttia kotona ja vieläkin on paikat vähän hyrskyn myrskyn. Yks osa saatiin eilen valmiiksi ja sen kunniaksi, kun pääsi taas rauhassa touhuamaan keittiössä, tehtiin hyvää iltanaposteltavaa, isäntä osti olutta itselleen ja pyynnöstäni toi mullekin viisi sidukkaa, tai neljä pyysin, jotka lotmasin kaikki siinä ihaillessani mieheni kätten jälkeä. Eli ei nyt tullu sitä 3-4 tipatonta viikkoa, mutta so what.

Viikonloppuun mennessä pitäisi saada loputkin valmiiksi, sitten kamat paikalleen ja pääsee/joutuu tekemään ison siivouksen. Mut ihana kun sitten vapun kunniaksi on kaikki siistiä ja uuttakin.

Vappu on varmaan monelle taas haastavakin juttu, meillä töissä moni pitää sen maanantainkin vapaana tai etänä, siinä on neljä päivää aikaa hommata krapula tai pari.

Meillä vappu on nykyään rauhallista, kahdestaan kun ollaan. En oo moneen vuoteen enää tehny simaa tai munkkeja. Ukko ostaa varmaan lootan kaljaa itelleen niiksi päiviksi, mua se ei haittaa, kaljaa mä en oo juonu koskaan, en tykkää sen mausta. Mä nöin mainoksen jostain kuusenkerkkä-skumpasta, en oo koskaan kuullukaan, mut ajattelin kokeilla. Toivottavasti ei maistu ihan metälle. Pitäsköhä varuiksi ottaa kaappiin pari lonkeroa?

Ai, munkin pitäs varmaan tehä se audit-testi, näin töissä niitä lappuja yks päivä. Asiakkaille ne on tarkotettu, ei työntekijöille mut taidan käydä nappasemassa sen joku päivä mukaani. Meillä on seinillä töissä julisteita otsikolla Meillä puhutaan alkoholin käytöstä ja sen vuoksi tyypeillä teetetään erilaisia testejä.

Hyvää vappua!

Kuusenkerkkäskumppa oli ihan juotavaa, mutta mun mielestä tosi kallista! 15 euroo… aiemmin olen ostanut semmosta mun mielestä hyvää kuohuvaa ja se makso muistaakseni alle 10. Muutenkin noi alkoholittomat on paljon kalliimpia kun prosentilliset. Mies osti (en muista miksi) joku aika sitten pari alkoholitonta kaljaa, 0,33, ne makso 1,45/kpl. Tavan kaljan saa alle eurolla. Sano, ettei seuraavalla kerralla edes mieti kumpaa ottaa.

Viime viikolla voin huonosti, korvien väli ei meinaa pysyä matkassa mukana. Kävelin paljon metsässä, en nyt puita halaillu, mutta yritin hengitellä rauhassa ja kuunnella lintujen laulua ja iloa. Jotenkin tuntuu, että oon ihan solmussa koko elämäni kanssa.

Remontti saatiin valmiiksi, vielä on kaatopaikkakuormaa tehtävänä ja tavaroiden paikalleen laittamista. Miehellä oli olutta mitä hörppi pitkin päivää, mulla oli kerkkäskumpan lisäksi kaksi pientä siideriä, jotka join. Tälle päivälle ei ole ku vissyä. Luulen, että miehelle pitää hakea muutama olut tänäönkin. Tai saa siis itse hakea.

Mukavaa päivän jatkoa!

Aurinkoista äitienpäivää!

Huh mikä pariviikkoinen ollut. Töissä hirvee tilanne, pitkiä sairauslomia tullu yhtä aikaa ja hommat on kuitenkin pakko tehdä. Oon oikeestaan enemmän ollu töissä kun kotona. 12 -14 tuntisia päiviä useampi. Aika puhki ollu kyllä. Ens viikon kun vielä jaksais, sitte helpottaa.

3 - 4 päivänä juonu lasillisen viiniä illalla, perjantaina tosin kaksi. On ollu niin väsynyt, että on sammunu sen yhen jälkeen. Moni yksityisyrittäjä tekee vuosikausia tommosia pitkiä päiviä, mä en kykenis kyllä. Vaikka öisin on saanu hyvin nukuttua niin ei kroppa kyllä palaudu silti heti.

Ajanpuutteen vuoksi en ole paljon plinkkiäkään lukenut, ajatuksissa on ihmiset silti ollu.

Mukavaa, lämmintä ja aurinkoista sunnuntaita kaikille!

Parin viikon loma edessä! Ja minä pöljä menin eilen hankkimaan krapulan :frowning: Työpäivän ja pakollisten kuvioiden jälkeen istahdin nautiskelemaan illasta ja siitä LOMA-sanasta kotiterassille ja pikku hiljaa hörpin 5 tai 6 siideriä. Jep, en tykkää yhtään, että on krapula. Täytyy taas muistaa seuraavan kerran, että eipä kannata haalia moista. Mutta juu, eka lomapätkä alkoi. Ilman minkäänlaisia suunnitelmia. Vaikken olekaan mikään matkustelija, passikin meni vanhaksi jo useampi vuosi sitten, vähän vihertävänä lueskelen ihmisten matkasuunnitelmista ja niistä ihanista kokemuksista mitä kenellekin on matkoillaan kertynyt.

Kotona tulee nyhjättyä varmaan koko pariviikkonen. Yritän nyt kuitenkin päästä edes kerran keskustaan torille. Siellä niiiiin tuoksuu kesä.

Kesäkukkia ihmiset ovat runsain mitoin laitelleet, Sylvian ketjussa hurjankin paljon. Itsellä kasvaa lähinnä yrttejä. Minusta on kiva kun uusia perunoita keittää niin voi hakea tuoretta tillia pihalta. Ai niin, onhan siinä pari kolme riviä perunaakin tulossa! Namskin, ne ne maistuu myös aika makoisalle kun on niitä itse hoivaillut.

Aurinkoista ja lämmintä on luvannut edelleen, nauttikaamme Suomen ihanasta kesästä kun se vihdoin on täällä! Hyvää ja rentouttavaa viikonloppua!

Hyvää ja rentouttavaa lomaa sinulle Myy :slight_smile:
Tuonne Sylvian ketjuun jo aiheesta naputtelinkin kun en heti tajunnut lukea sun omaa ketjua. Mutta loma on aina lomaa, ihan sama matkustaako vaiko eikö. Se on niin kaunis sana tuo LOMA!

Mun on jo useana kesänä ollut tarkoitus pätkä perunaa pistää kasvamaan vaan en ole saanut aikaseksi. Aikoinaan mulla oli kunnon kasvimaa vaan sekin on jäänyt vähemmälle. Yrttejä kyllä löytyy sekalaisen kukka"meren" lisäksi :laughing: