Haallo!

Do dii, huomaa etten oo käynyt täällä vähään aikaan, kun en osaa enää plinkkiäkään käyttää… :laughing: Meinasin lähettää tyhjän viestin…no, se olis ainaski kuvannu mun aivotoimintaa…

Täällä sitä taaperretaan eteenpäin. Loppuvuosi meni enemmän tai vähemmän kännätessä ja tuli siinä lomassa valmistuttua automaalariksikin. Ei siis mitään uutta auringon alla…jossei nyt sitä tosiasiaa oteta lukuun, että itsekin pysähdyin kelaamaan, että eihän tää nyt näin voi jatkua. Eli taisi tulla se tuhnuksen pohja vastaan…(olis pitänyt tulla jo PALJON aikaisemmin).

Tällä hetkellä tilanne on se, etten ole koko tammikuun aikana ottanut yhtään viinaa ja näillä näkymin tarkoitus olisi pysyä tällä linjalla AINAKIN tammikuun loppuun. Sanon näin, koska - yllättävää kyllä - viinattomuus ei olekaan tuottanut ylitsepääsemättömiä vaikeuksia (olikohan kyseessä alkoholististen aivojen luoma ennakkomielikuva - vai pelko?). Hetkittäin tietty tulee himofiilinkejä, mutta toistaiseksi olen selvinnyt niistä voittajana. Eilenkin kävin jopa kaupassa sellaisen fiilingin päällä ollessa ja kaljat jäi kauppaan siitä huolimatta. Positiivisena juttuna olen huomannut, että kaupassa on monia erimakuisia alkoholittomia juomia - mm. pina colada (joka ei muuten sisältänyt pätkääkään ananasmehua ja kookosmaitoa, joita sen pitäisi). Jossain vaiheessa jäinkin kelaamaan, että oikeastaan on aika hullua juoda alkoholijuomia, koska lopulta ne maistuvat just samalta kaikki. Siis siinä vaiheessa, kun on perseet olalla. Suuremman ongelman on tuottanut sokerilakko, jonka piti kestää kuukauden, mutta joka on jo mennyt rikki - älkää kertoko meidän kakruille, mua odottaa muuten käsin tiskaaminen…!!! Vai olikos se tosta viinan ottamisesta?

No, täs on tullut sitten tehtyä joitain hanttihommia, jotka jäi viime vuoden puolella tekemättä. Esimerkiksi oman auton puskurin korjaus - kissa pamahti päin ja puskuri paskana. Isäntä hitsas kasaan ja laitoin sit tossa vuoden aluksi sen kuntoon, yllättävän hyvää jälkeä tuli spraymaalilla pienten kommellusten jälkeen. Oon kanssa huomannut, että joka päivä tulee tehtyä jotain - vaikkei se maailmoita merkkaiskaan - kun jossain vaiheessa loppuvuodesta oli fiilis, ettei päivän aikana tehnyt yhtään mitään ylimääräistä. Eikä varmaan todellisuudessa tehnytkään. Nyt lause: “en mä oo tehnyt mitään erikoista” merkkaa sitä, että perusjutut on suurinpiirtein hoidossa.

Alkuun tää tipaton tammikuu-meininki oli vähän niinkuin pakkopullaa - isäntä sen keksi - mutta kyllä on pakko itsekin myöntää, ettei se tainnut niin huono idea ollakaan. Mulle näytti toimivan se, että etukäteen tiesi, et tosta päivästä lähtien ei enää oteta pätkääkään. Oikeesti - mä kuvittelin viinattomuuden olevan vaikeempaakin - pitäskö mun nyt koputtaa sitä mun kuuluisaa puupäätäni?!?

Elikkä - Tuhnus taapertaa täällä naatiskellen alkoholittomien juomien ihanuudesta - hei, kuka mun käski tuhota pannullisen kahvia!?!

Heippa pitkästä aikaa, Tuhnus.

Olenkin joskus miettinyt, mitähän Sulle kuuluu?

Paljon Onnea uuden ammatin johdosta.

Koulun vieminen päätökseen vaatii itsenäistä, pitkäjänteistä otetta. Ihan kuin juomattomuuskin.

Tarkoitan sitä, että pystyt kyllä siihen. Jos todella haluat. Itse.
Jos taas teet sitä jonkun muun, kuin itsesi takia…

Tiedätkös mitä? Alkoholismi kai käsitetään automaalareiden ammattitaudiksi. Mistäköhän johtuu?
Nykyiset maalaamoiden hyvät ilmanvaidot, osan maalien vesiliukoisuus ym. kai vähän helpottaa ainakin liuotinhumaltumista?
En tunne livenä yhtään naispuolista automaalaria. Enkä yhtään raitistakaan sellaista.
Yks puolituttu kävi Minnesotan ja raitistui, muttei voi kyllä enään töitäkään tehdä.

Rusinapussi, puhut muuten asiaa…pohjatyöt on per…stä. Ja toinen samanlainen on spraylakka. :imp: :smiling_imp:

Juu, Eskoseni… :smiley: Kyllä viime vuoden loppupuolella tuli sekoiltua sen verran rankasti, että homma oli katkastava. Rupes menee huippuvaaralliseksi se mun touhu. Ihme, että ylipäätään olen vielä hengissä. :confused: Kaikkea sitä pystyykin itselle tekemään.
Eilen muuten valvottiin isännän kanssa puoli yhteen tuijotellen dvd:itä. Ilman viinaa. Yleensä tehty moista vaan viinapäissään. Ihan ok olo oli aamul, vaikka vähän nukuttiinkin. Ovelaa hokata, ettei sitä viinaa oikeesti tarvi joka välissä ja joka paikassa ottaa. Kaveri tossa aamul toi whiskiä, mutta vien sen kellariin. En ole vielä ehtinyt/muistanut. Fiilis on nytten sellainen, että raskaita rajotuksia tohon ottamiseen tulee, ellen sitten lopeta kokonaan. Ekaksi mainittu tarkottaa sitä, että teen itseni/mieheni kanssa sopimuksia, joista myös pidetään kiinni. Tokan jutun merkityksen tietää jokainen täällä.

Mutta - nyt väsäämään auton myynti-ilmoitusta!

Mä rupesin eilen miettiin, että pidetäänkö meitä (mua ja mun miestä) oikeesti juoppoina? Kahdesta suunnasta tyrkytettiin viinaa samana päivänä… :confused: No, kellariin menivät molemmat pullot ja aamulla oli väsynyt, mutta onnellinen olo - käytiin saunassa kummiskin. Eikä kellariin vientiä tarvinnut edes kummemmin miettiä… :slight_smile: Tänään juteltiin yhden kaverin kanssa tipattomasta. Se kommentoi, että mitä sitä tuttua tyyppiä kiusaamaan. Mä en oikeastaan pidä tipatonta itsen kiusaamisena. Paremminkin se antaa mahdollisuuden kelata, että missä oikein mennään. Mutta mielipiteitä on tietty monia eikä kaikkien tarvi edes miettiä omaa viinankäyttöään. Itse mä oikeastaan olen ollut helpottunut siitä, että tipattomalle tuli ryhdyttyä. Ei sitä loppuvuoden menoa olis enää kauaa jaksanut.

palaillaan astialle! Tuhnus

Näinpä se. Nukkuu paremmin - jossei nyt häiriötekijöitä (meillä kaks koiraa ja kaksi lasta, jotka kaikki tuppaa välillä meidän sänkyyn :smiling_imp: ) oteta lukuun. Mulla ainakin takkus viime vuoden puolella se, että vaikka tiesi, että taukoa pitäs pitää, ni oli hommassa sellanen “hälläväliä-tyyli”, eli ei muka pystynyt loppuvuodesta… :confused: Tekosyy sekin, kuten kaikki tiedämme. Nää tarjoajat pitää kyl yhteyttä muutenkin, toinen oli appiukko, jonka kans asutaan ja toinen yks kaveri - joka suurinpiirtein alkaa kuulua jo kalustoon, jos ymmärrätte, mitä tarkoitan - eli jollei se tuu käymään edes kerran päiväs, on kyseessä poikkeustapaus. Hyvä tyyppi, ei siinä mitään. Toi tossa syystä tai toisesta viskiä yks päivä, siis silloin, kun sanoin.

Kiva päivä…luultavasti niskat jumis - jipi-jipi! Omansa tuo myös se, että oma tilanne on vähän sekasin…pitäisi saada jotain järjestystä juttuihin, mutta kun ei oikeen itsekään tiedä, mitä meinaisi. Jotain ajatusta on, mutta asiat on vielä kesken…

palaillaan!

Taitaa olla Tuhnuksen kellarissa kohta aikamoinen wiskivarasto.

Pieni ristiriita alkavan juomattomuuden kanssa.
Mulle ei enää ole haitannut, vaikka viinavarastoa on välillä kertynytkin, lahjakonjakeista ja viineistä ym. Henkilökohtaisesti ei ole tehnyt mieli juoda.

Tästähän koko hommassa lopulta on kysymys: Tekeekö mieli juoda? Ja toisaalta: voiko olla juomatta? Ja kolmannekseen: saako niiden välille harmonian vai pitääkö juominen kokonaan lopettaa?

Kyllä asia on niin herttaisen yksinkertainen, että sitä harmoniaa ei ole.
Vähän aikaa voi siltä tuntua ja ainahan voi niin kuvitella, että juuri Minä löydän sen harmonian.
Ei se vaan niin mene.

Se vaan on erikoinen juttu, että sitten, kun on todella lopettanut juomisen, vasta huomaa, että ei sitä alkoholia tarviikaan yhtään mihinkään. Koko alkoholi muuttuu ihan merkityksettömäksi.

Tätä en ainakaan minä, ikinä uskonut.

Luulin, että elämä ilman viinaa on kärvistelyä ja tylsää. Lisäksi ajattelin, että juomattomuus näkyy päällepäin, on pakko alkaa veisata virsiä ja elää, niinkuin “kunnon” kansalaisen kuuluukin.
Asia kerrallaan.

Aika jännää, että ihminen, joka on pitkään kirjoitellut lopettajiin ja taas kirjoittaa, edelleen pohtii tämmöistä. Sen ymmärrän, että vähentäjien puolella tämmöisiä pohditaan. Vaan saaahan tänne kirjoitella kuka vaan lähes mitä vaan.

Tuhnus ON, jännä ihminen. Hoitaa hommansa ja on välillä ihan alkottakin.

Ja onhan täällä muitakin kestolopettajia kirjoittajia jotka lopettaa joka Maanantai uudestaan.

Tuhnuksella on hauskat, -lähes mitä vaan- jutut ja hyvä asenne.

Tsemppiä vaan Tuhnukselle. Kirjoittele taas kuulumisia.

Juu on se niin ihmeellistä, väärin ja jännää. Niin, saahan tänne kirjoitella lähes mitä vaan, kuten tuo pohdintasi.

Niin, onneksi ihminen saa pohtia ihan mitä vaan ja olla pohtimattakin, jos haluaa. Ja saahan niitä pohdintoja kommentoidakin - onneksi.

Niin, mitäs meikäläinen? Seikkailen netissä varvas paketissa :blush: onnistuneesti pari päivää sitten jätin varpaani oven väliin :laughing: 7 tikkiä yhdessä varpaassa - älkää vaan kysykö, kuin se on mahdollista - sitä se lääkärikin ihmetteli. :unamused: Kuulemma aika repaleinen haava, itse en viittinyt vaivautua kattomaan, millainen se on.

Alkomahoolin kanssa - sunnuntaina viimeksi join pullon valkkaria, siitä lähtien ollut selvinpäin. Nyt on perjantai, eikä viikonlopuksi juomaa tiedossa - eikä tarvi ollakaan - ei se maailma siihen kaadu. Ainakaan mun maailma. Joskus olisi kaatunut. Eikä se kaadu siihenkään, että joskus tekee mieli - se menee ohi. Tällä hetkellä mun maailman kaataa paremminkin se, ettei tolla varpaalla kävellä kunnolla eikä voi mennä saunaan. Oon ottanut koko alkoasiaan sellasen kannan, että mennään päivä kerrallaan. Tuntuu toimivan parhaiten mun tapauksessa. Jos mä päätän lopettaa, pohdin asiaa koko ajan ja sorrun helpommin - minkä varmaan tiesittekin. :wink: Homma pelaa, kun sitä ei ajattele. Ai niin, ja Lightille erityisesti tiedoksi: mä voin olla väärällä puolella tässä foorumissa, mutta tiedän sen kyllä itsekin ja olen täällä vain ja ainoastaan sen takia, että kaikki, jotka mä tunnen, ovat täällä. Ai niin, ja mistä sitä tietää, vaikka huomenna lopettasin - tai sitten tässä pikkuhiljaa? En ajatellut pohtia sitä sen enempää. Siitä kun saa vaan päänsäryn ja hermoromahduksen. Ainakin minä.

Love, Tuhnus

Mitä väliä millä puolen, olet joka tapauksessa mukana, sekin on jotain. Oli lopullinen päämääräsi mikä hyvänsä.

Hienoa, Tuhnus.

Päivä kerrallaan.

Näin mäkin sen kelasin. Mitä turhaa ottaa stressiä moisesta pikkujutusta - sillä sitähän se on pitemmällä aikavälillä katsottuna.

Stressi on muuten sellainen juttu, että sitäkin voi kokea vääränlaista. Tai ainakin on aina välillä syytä kysyä, että mikä sitä stressiä aiheuttaa omassa elämässä. Mikä on oikeasti tärkeää ja mikä ei? Mä ainakin eilen aloin miettii sellasta juttua (ja miksen jo aiemminkin), että paahdanko mä oikeasti oikeiden asioiden takia ja kuka sen määrittelee, mitkä ne oikeat asiat sitten lopulta on. Jotenkin oon alkanut kaipaamaan elämään jonkinasteista yksinkertaisuutta, tuntuu nykyään, että on liikaa asioita mietittävänä. Päähän sellaisessa räjähtää. Tää mun varvas on pakottanut jättämään asioita sikseen toistaiseksi - ja jotenkin tuntuu, että se ei ainakaan ole ollut pahasta. Joten - sopii kysyä - kuka sen stressin lopulta mulle aiheuttaa? Olenko se minä itse?

Mä oon muuten huomannut itsessäni yhden seikan. Ekaks mä tuun tänne notkumaan - ja yritän lopettaa - ja hetken täällä käytyäni sorrun taas…
Niin kävi nytkin. Lauantaina ja sunnuntaina tuli otettua enemmän (tai vähemmän). Su-ma välisenä yönä tuli fiilis, että taisi olla taas h…tin huono idea, vaikka en juonutkaan sunnuntaina paljon omaan mittariini nähden. Jotenkin vaan tuli kyllästyminen omaan heikkouteen. No, onneksi voi aina aloittaa uudelleen. :wink: Eli ei masennuta.
Sunnuntain jälkeen oon oikeastaan vaan ollut ja käynyt läpi juttuja. Ei mitään erikoista - tai ainakaan en osaa selittää niitä kovin hyvin. Tuntuu kumminkin, että jotenkin olisi tullut asioiden suhteen päättäväisyyttä lisää…tyyliin, että asiat täytyy vaan tehdä, eikä jättää lojumaan. Sillä varmaan saisi tota elämän yksinkertaisuuttakin lisättyä :unamused: (pohtii).

Ei mulla nyt selkeitä suunnitelmia mihinkään suuntaan ole, mutta eiköhän ne tässä ajan kanssa synny.

Palaillaan! Tuhnus

Terve, tuhnus. Tuo kuulostaa tutulta. Mä olen huomannut, että mulla osa juomisen petaamista on tulla tänne ensin kirjoittamaan ja lukemaan juomisesta… Ei se tietenkään automaattisesti johda juomiseen (mulla), mutta ne päihteilyajatukset liittyvät kyllä täällä pyörimiseen. Eli täällä käyminen ei johda juomiseen, vaan tänne tulee, kun alkaa miettiä juomista. :exclamation:

Allekirjoitan tämän sillä erotuksella, etten juonut noissa kohtaa, mutta kärvistelin. Kun juomista ajatteli, siitä puhui ja se oli “läsnä” se hallitsi enemmän elämää. Puhun menneessä aikamuodossa tarkoituksella. Kun olin tuossa kohdassa että huomasin tämän palstan saavan minut pohtimaan josko joisin, pidin muistaakseni puolenvuoden vai liki vuoden paussin. En käynyt tässä lainkaan.

Kun nyt palasin kuvioihin, raittiutta oli jo hyvän matkaa, eikä tuota ajattelen juomista → tekee mieli juoda, yhtälöä enää esiinny. Eli sanoisinko että sekin kuuluu johonkin vaiheeseen toipumista. Tai kuului ainakin omalla kohdallani.

Ai tämä on näinkin yleinen ilmiö. Huh, mä en ole näin paljoa kirjoitellut tänne pitkään aikaan - taidankin olla todella nyt vaaravyöhykkeessä! :open_mouth: Minkähänlaisen vertaistukipalstan voisi perustaa niille, joiden pitää lopettaa plinkissä pyöriminen, jotta pysyis raittiina…? :wink:

Mielenkiintoista, että joku nostaa noita mun vanhoja juttuja esille…

Niin…oikeastaan mä olen ton vaiheen jälkeen vasta löytänyt elämässäni sen, mitä haluan tehdä. Toi kesä oli aika stressipitoinen ja rassaava - lopulta olin onnellinen, että sain potkut… :smiling_imp: Mut toi on hyvä esimerkki just siitä, mitä itsekin sanoin. Eli olen pyörinyt täällä - ja sortunut. Sata kertaa…kaksisataa? Taitaa olla tuttu juttu kaikille. Mut kuitenkin kaikesta huolimatta jotain on tapahtunut. Nyt ei enää tullut vaivuttua epätoivoon tyyliin - “en mä tähän pysty, jatkan vanhaa rataa”, vaan kuten sanoin, olen nyt ottamatta. (Ja olen jonkun aikaa, sain nimittäin antibiootit siihen varpaan haavaan. Oli tulehtunut. No, tikit on onneksi pois.) Ehkä tuon ajan tunteesta “pakko olla ottamatta” on tullut ennemminkin “haluan olla ottamatta”. Eli mukaan on tullut omaa motivaatiota ja raittius alkaa asettua varteenotettavaksi vaihtoehdoksi. Siis ihan oikeasti.

Tossa muuten yks kaveri naureskeli mun miehelle, että nyt kannattaa ottaa, kun mä en voi. Jäin miettimään, että se ei varmaan koskaan tuu käsittämään sellaista vaihtoehtoa, että voi olla kokonaan ottamatta. En sitten jaksanut alkaa selittämään sille, että mun mieskin on ottamatta…koska se ei mitään auta. Se ei vaan käsitä, että voi elää ilman viinaa. Myönnetään, etten mäkään aluksi käsittänyt, mutta nyt se ei tunnu ollenkaan mahdottomalta. Tossa vaiheessa, mistä Vaeltaja otti ton esimerkin, ei löytynyt sellaista omaa motivaatiota aiheeseen, eli ympäristön mielipiteet olisivat vaikuttaneet liian kanssa asiaan. Nyt mua evvk, mitä muut tykkää, kun olen ottamatta. Mä en enää jaksa pyöritellä asiaa edestakas ja vatvoa sitä. (HÄH?!? Mitä mä sanoin?!? :open_mouth: ) Ei ole muuten ainut asia, jolla olen yllättänyt itseni viime aikoina. Oon alkanut taas piirtää - tein sitä viimeksi joskus lukioaikana. Ja se onnistuu vielä - olen ollut tyytyväinen töihini. :smiley: Hyvä minä!

Love, Tuhnus