Gallup: Sinulle sopivin menetelmä raitistua?

Sinulle toimivin raitistumisen menetelmä (valitse ensisijainen vaihtoehto)

  • 12 askeleen ohjelman sovellukset (AA, Minnesota-/Myllyhoito tms.)
  • A-klinikan palvelut
  • Yksityiset hoitopalvelut
  • Internet-palstojen seuraaminen (Päihdelinkki tms.)
  • Päihdetietouden kerääminen (kirjat, media)
  • Uskonnollinen herääminen
  • Lopetin kokonaan omin avuin
  • *Joku muu, mikä?

0 voters

Ajattelin avata tällaisen äänestyksen. Palstan kestoteemoja on ollut eri lopettamismenetelmien vertailu, joten rupesi kiinnostamaan, minkä koulukunnan ihmisiä täällä ylipäätään mahtaa olla keskustelemassa.

Yritetään pitää mahdolliset keskustelut lyhyinä, eli säästellään tukimuotokohtaiset spekulaatiot muihin keskusteluihin :wink:. Näin tämän gallupin yleisilme pysyy siistimpänä.

Äänestystä laatiessani oli ensin ajatuksena jotain sen suuntaista, että äänestää voisivat he, jotka ovat olleet selvinpäin vähintään 6 kk ajan, eli muutaman viikon kärvistely ei vielä tarkoittaisi raittiutta. Toisaalta tiedän omaltakin kohdaltani jo sen, että onnistunut juomisen lopettaminen näkyy ja tuntuu ihmisessä jo varsin lyhyessä ajassa monenlaisina selkeinä muutoksina, joten en halunnut säätää kenenkään äänestämisoikeutta kalenteria tuijottamalla. Luotan siihen, että raitistuva ihminen tuntee itse, milloin juomattomuus kantaa siinä määrin, että sen turvin uskaltaa jo äänestää.

–kh

Siis apua! Enhän minä nyt pysty valitsemaan vain yhtä vaihtoehtoa. Ja sitten semmoinen juttu, että voisitko vaihtaa tuon uskonnollisen heräämisen tai siis oikeastaan lisätä yhdeksi vaihtoehdoksi hengellisen heräämisen?
Anteeksi, kun olen hankala, mutta lupaan kyllä vastata sitten. :smiley:

minulle jäi kans ainoaksi vaihtoehdoksi laittaa “muu” … yhdistelmävaihtoehdosta kun oli myös kysymys.

Ikävä kyllä tuota gallupia ei voi muokata enää vaihtoehtojen asettamisen jälkeen, minkä itsekin jouduin jo kiroillen huomaamaan… Mutta jos esim. sinulla basi se ratkaiseva tekijä on hengellinen herääminen eli oman sisäisen maailmasi muutos, yritä valita noista vaihtoehdoista se, joka herätti sisäisen muutoksesi prosessin :slight_smile:.

*Oikeastaan on hyväkin, jos osoittautuu hankalaksi paikantaa oman raitistumisensa ydintä vain yhteen osoitteeseen… :wink:

–kh

Minulla voisi mennä kyllä se hengellinen herääminen kattokäsitteenä kaikkien käyttämieni keinojen ylle. Sehän ei ole ollut tosin täysin itse valittu keino. :smiley:
Se tapahtui jo ennen AAta ja sehän vain tapahtui, mutta kun ei käy tuo uskonnollisuus, niin rasti menee viimeiseen…

Joo, jos nyt haluaa olla jälkiviisas ja takertua lillukanvarsiin, niin olisihan tietysti voinut AA-tyyppisen ryhmätyön vaihtoehtona olla keskusteluryhmät yleensä, hengellistä heräämistä jo kaivattiinkin, A-killat ovat usean tuttavani kohdalla toimineet, kai sekin olisi yhtenä…

ja ehkä joitakin rasteja ruttuun olisi voinut saada myös vaihtoehto “pakon edessä” terveyden tai taloudenromahtaessa (raitistumisen katalysaattorina ja työkaluna siis terveyden menettämisen, konkurssin tai ihmissuhteiden katkeamisen pelko)

… joskin sitten tietysti taas joku tulee sanomaan ettei se ole raittiutta vaan kitumista kuivilla eikä sitä hyväksytä :smiley: :smiley: :smiley: :smiley: ja yhtenä vaihtoehtona hengellisen heräämisen lisäksi voi kai olla myös henkinen kasvu, oman tajunnan kehittyminen sille asteelle että pystyy tekemään parempiua päätöksiä ja hallkitsemaan tarpeidentyydytystä… sitäkin kun tapahtuu…

Mutta, tuo on ihan ok noinkin, ja näille jää se selvä “muu” vaihtoehto. Jos niitä paljon ilmestyy niin seuraavassa gallupissa voi sitten kysellä mitä kaikkea se " muu" sisältää" :smiley: :smiley: :smiley:

Niin… ihan vähän yhtä vaihtoehtoa olisin halunnut eri tavalla esitettäväksi että tulos paremmin kuvaisi asiaa…

tuo lopetin kokonaan omin avuin… on hiukan siten aseteltu etten usklatanut siihen ruksia laittaa, vaikka pääasiallinen raitistumisjippo olikin oma päätös omin voimin, omat voimat ja omat tavoitteet, ja muut jekut olivat sitten vain aputyökaluja …

Mutta tuskin kukaan olisi osannut kaikkien mkieleistä vaihtoehtolistaa laatiakaan… tämäon ihan hyvä idea ja toteutus :smiley:

Eipa voi kylla millaan nimeta yhta ainutta seikkaa, koska lusikkansa sopassani on jokaisella vaihtoehdolla. :smiley:
Luulen etta suurimmalla osalla on niin.

Listaan vois lisata yhta lailla vaikkapa tyonteon mieleisessani ammatissa, ammattiin opiskelun, Intian matkat, kuntosalin, blaa blaa ja kaikkiin menis rasti ruutuun. :laughing:

Hyva ketju, mutta toivottavasti tasta ei tule jalleen ties mitenko monennetta “AA-vankays” ketjua. Etenkin kun ihmisilla, jotka ei edes kay AA:ssa, tuntuu aina olevan siita eniten sanottavaa sydamellaan.

PS. Yksityisissa hoitopalveluissa en ole ollut asiakkaana, ellei lasketa A-klinikkasaatiota eli Espoon A-klinikkaa. Myoskaan uskonnollista heraamista en niin huomaa, mutta hengellista kehitysta, tai henkista kehitysta kylla.

Om mani padme hum. :bulb:

Avoimena kysymyksenä vielä seuraava muna-kana -asetelma: jos ollaan jokseenkin yksimielisiä siitä, että selvänä pysyminen pitkässä juoksussa edellyttää entiseltä ongelmajuojalta sisäisen maailmansa muutosta, kumpi tapahtuu ensin: juomisen lopettaminen vai henkinen muutos?

Ajattelisin, että tämän gallupin puitteissa pystytään käsittelemään lähinnä raitistumisen “teknistä” puolta, ts. sitä, millä keinoilla se juomisen lopettaminen näyttäisi ihmisiltä onnistuneen. Useimmilla se sisäinen maailma taitaa olla juomisen loppuaikoina jo niin sekaisin, että lopettamisen jälkeen varsinainen raittius alkaa itää vasta sen jälkeen, kun ihan ensimmäiset asiat (arkirutiinit yms.) on saatu kuntoon ja ihmisellä on voimia ajatella tilannettaan.

Oikeastaan otsikkona “sinulle sopivin menetelmä lopettaa juominen” olisi nyt kuvaavampi? Toinen gallup myöhemmin aiheesta “miten hoidan raittittani” tms.?

–kh

Kylla juomisen/paihteenkayton lopettaminen tapahtuu ekana, ja sitten vasta se henkinen muutos. Ei tuolla katkolla ja vierotushoidossakaan viela kovin henkisesti muuttuneita ihmisia tutise. :slight_smile:
Yleensa henkinen muutos ei voi tapahtua paihtyneessa paassa. Tietynlainen ravisteleva elamys kylla tulee, vaikkapa sen paljonpuhutun pohjakosketuksen kautta. Jotain liikahtaa oikeaan suuntaan. Mutta mielen palaset alkavat loksahdella paikalleen vasta kun valit paihteisiin on selvitetty.

Henkista muutosta, eli henkista kehitysta on koko loppuelama. Niin sen pitaakin olla.

Ei se mene aina noin. Minä koin jonkun sortin valaistumisen jo juomisaikana, jonka jälkeen juomiseni väheni aivan itsestään, yrittämättä. Toki viimeisen juomiskerran jälkeen muuttumista on tapahtunut enemmän.

Galluppiin en pysty vastaamaan, kun en voi noista valkata sitä yhtä. Sama juttu siis täällä kuin niin monilla muillakin. Miä mielelläni valitsisin kaikki, paitsi (muistaakseni) kolme ylimmäistä.

Tärkein oli oivallus, ettei minun tarvitse enää juoda. Toiseksi tärkeimpänä mieheni, sukulaisteni ja ystävieni tuki. Kolmantena tulee sit tämä Plinkki. Olin kuitenkin ollut jo useita kuukausia juomatta, ennen kuin tämän löysin. Henkinen kasvu on tapahtunut matkan varrella pikkuhiljaa. Mutta minulla sitä todellakin tapahtui jo juomisaikana ja se sitten puolestaan johti juomisen loppumiseen.

Olen kutakuinkin samaa mieltä kaikkien edeltävien kanssa, mutta…
Eihän sitä tyhjiössä ole eletty siihenkään asti. Jotenkin en kokonaan mitätöisi, eikä kai kukaan niin tarkoittanutkaan, siihen astista henkistä kehitystä. Solmuun on mennyt ja kieroon varmasti moni juttu matkan varrella ja sitten niiden kanssa työ alkaa vasta pään saatua raitista aikaa.
Käsitteet ovat taas vähän hankalia, mutta itselleni hengellisyys on sitten vielä vähän eri juttu tuon henkisyyden kanssa ja sen kanssa taas kuulun niihin hörhöihin, jotka ovat kokeneet jonkin asteisen ihmeen ihan heti siinä lopettamisen hetkellä. Mutta kyllä senkin kanssa niin on, että ihmeiden valossa ei kauaa lämmitellä eli kyllä se tie hengelliseen kehitykseen on ollut mahdollinen vain pysymällä raittiina ja se on myös se juttu, miksi paljolti haluan pysyä raittiina monen muun hyvän asian lisäksi. Olipas taas sekavaa tekstiä, mutta hörhöltä ei voi kai muuta odottaakaan… :stuck_out_tongue:
Mirtsikaltakin oli tullut tähän väliin…

En minäkään sovi yhteen lokeroon.

Päihdekirjallisuus ja - tietous,oma pohdinta,että prkle nyt täytyy tulla muutos elämiseen,tämä plinkki,joka auttoi paljon ajattelemaan tätä prosessina ja loppuikäisenä ihmisyyteen kehittymistaipaleena.

En ole kokenut mitään uskonnollista tai henkistä heräämistä.Jumalaan olen uskonut aina;ja ei Jumala minusta raitista simpsalabim tehnyt,vaikka kuinka itkin ja rukoilin krapuloissa hiki lentäen.Itse piti alkaa ponnisteleen.Voihan sen ajatella,että antoi voimia ponnistella.

Oisko tuo henkinen herääminen,että yritän muistaa käyttää edes joskus santapaperia ja kulmahiomakonetta pahimpiin särmiini?

Liian jyrkkiä mulle nuo lokerot.

Hankala kysymys.
Eihän jatkuvassa hiprakassa tosiaan tunnu mahdolliselta että suuria muutoksia tapahtuisi.

Ja aivan varmasti laajempiin elämänkatsomuksellisiin ym filosofointeihin pystyy paljon paremmin kun on ensin selvinnyt, viinahöyryt päästä haihtuneet, mahdolliset fyysiset oireet ohitettu jne.

Kuitenkin, ihan yksinkertainen ei asia ole . Jotain tapahtuu koko ajan juopuneenkin päässä. En ainakaan muista aivan aivoton idiootti olleeni kännissäkään. Huonosti toimivaa ajattelu oli, ja paljon tuli virheitä, sen myönnän.

Silti, jotain toki ymmärsin, ymmärsin lopettaa tupakanpoltonkin vaarallisena vaikka joka päivä ryypiskelinkin -eli ei se ajatustoiminta aivan poikki ollut.
Alkoholinkäytön lopettaminen sitten… mitään pakkotilannetta ei ollut, ei aivan vielä terveys mennyt, ei tullut ihmissuhderomahduksia, ei hengellisiä kokemuksia… jostain vain -kai se hiljhalleen oli omassa päässä kypysynyt- eräänä päivänä juolahti mieleen josko olisi parempi tästä murheellisesta painolastista hankkiutua eroon.

Se on varmaa, että henkinen toimintakyky parani kun juominen loppui. Se ei varmasti ole yllätyksellinen tieto muillekaan… ja silloin oli mahdollista alkaa asioita laajemminkin miettimään.

Nyt tuli siis eteen taas yksi kysymys johon en pysty vastaamaan joko-tai… ajattelua oli ennen ja jälkeen.

Mirtillon kanssa samaa mielta siina, etta minullakinhan tapahtui se eka ja suurin BIG BANG jo kauan sitten, syksylla 2007 Intiassa. Ma en silloin kylla raitistunut kuin pariksi kuukaudeksi oikeestaan, mutta jotain sisallani muuttui todella radikaalisti. En osaa oikein edes selittaa mita.
Minahan oon siita outo tapaus, etta onnistuin vahentamaan juomista. Tai tarkemmin sanoen: harventamaan. Yrittamatta, vahingossa. Sen lokakuun 2007 jalkeen viuna lakkasi maistumasta siina maarin kuin sita ennen. Toki tuli sen jalkeen dokailtuu ja mokailtuu satunnaisesti vuosia, mutta paljon pienemmissa maarin ja jotenkin “kontrolloidummin”, jos nain saa sanoa. Kohtuukayttajaa minusta ei toki tullut, nou way, mutta jonkinlainen “viikonloppujuoppo” entisen mielipuolisen tayspaivajuopon sijasta.

Minahan aloin opiskella ammattiinikin jo sillon 2008, ja kaikki kuntosaliharrastukset ja terveelliset elamantavat tuli, vaikka sita juomista oli satunnaisesti viikonloppusin.
Nooo, ongelmiahan siitakin tuli ihan tarpeeks, niiin parempi oli lopettaa sekin. Jonkinlaista dipsomaniaa kai se sitten oli.

Pumpsin kuvauksessa on paljon tuttua. Etsintää, sitä on ollut paljon juovana aikana. Enkä usko, että se mitenkään merkityksetöntä on ollut.
Välillä tosiaan miettinyt, että mistä se prosessi on alkanut, joka johti lopettamiseen ja tuohon kokemukseen, jossa koko elämä näyttäytyi ihmeenä. Ei se ihan siinä viimeisessä rapulassa ole lähtenyt liikkeelle, vaan ulottuu vuosien, vuosien päähän.

Tuossa asiassa minä olen kanssasi aivan samanlainen tapaus! :laughing:

Pumpkinin kanssa olen taas jälleen kerran kaikesta samaa mieltä! :slight_smile: