Galaksin päänavaus

Hei.

Olen lueskellut Päihdelinkkiä aina silloin tällöin, kun on oma alkoholinkäyttö alkanut ahdistamaan. Olen koettanut saada täältä motivaatiota vähentämiseen tai kokonaan lopettamiseen. Nyt ajattelin kirjoittaa oman tarinani.

Olen kolmekymppinen nainen ja asun ulkomailla. Viimeisimmän mainitsin siitä syystä, että täällä saa ostaa alkoholia 24/7, ja esimerkiksi olut maksaa moninkertaisesti vähemmän kuin Suomessa. Juopon elämä on siis tehty helpoksi. Voit keskellä yötä hakea 3 puolen litran bissen alle kolmella eurolla korttelin toiselta puolelta sijaitsevasta kioskista.

Aloin käyttämään Jeppe Juomapäiväkirjaa tämän vuoden alusta ja olen merkinnyt suht tunnollisesti annokseni sinne. Tällä hetkellä viikkokulutus on noin 30-35 annoksen kieppeillä. Juon siis puolet enemmän kuin mitä riskiraja sanoo. Juon itseni 1-2 kertaa viikossa känniin, siihen päälle saattaa tulla tissuteltua vielä parit ns. välipäivinä. En yleensä kännää yksin kotona, juopotteluun liittyy aina seura ja juhliminen. Ja täällähän niitä juhlia riittää. Viihdekäytän myös muita päihteitä, mutta niitä olen onneksi saanut karsittua ihan minimiin. Vielä viime vuonna oli tapana vetää puoli viikonloppua samoilla silmillä ja voitte kuvitella, että alkoannokset oli myös sitä luokkaa että huh!

Viimeisen vuoden aikana olen alkanut kiinnittämään enemmän huomiota juomiseeni ja arvioimaan riippuvuuttani. Ajattelen jatkuvasti alkoholia ja poden syyllisyyttä juomisesta. Luonteeseeni tosin tuntuu kuuluvaan liiallinen huolehtiminen muistakin asioista. Siinä missä muut ottavat parit ja voivat jättää sen siihen, minä haluaisin juoda vain lisää ja usein olenkin se, joka juo aina enemmän tai on ainakin ehdottamassa sitä. Kun on kerran lähdetty ulos, niin tulee juotua itsensä humalaan. Aiheutan kännäämiselläni lähinnä itselleni harmia, en ole agressiivinen muita kohtaan tai mitään sellaista. Aamulla ihmettelen, että miksi jalat taas mustelmilla kaatuilusta ja muisti pätkii. Minulle sanotaan usein, että juon liikaa. Krapulaan otan joskus, vaikka tiedänkin sen olevan huono idea, siitähän on helppo taas lipsua ja vetää uudet kännit. Krapulakänneissä koen olevani todella ylitunteellinen ja joskus mielessä alkaa pyöriä ties mitä ajatuksia. Toisaalta olo on myös oudon euforinen kun mdma-päissään konsanaan.

Tavoitteena olisi saada käyttöä vähennettyä tuonne ns. turvarajan alapuolelle. Olisi myös hienoa, jos voisin joskus oppia juomaan ulkona käydessä esim. max 5 annosta, ja näin ollen selviytyä seuraavasta päivästä ilman krapulaa. Haluaisin myös eroon muistinmenetyksistä, ei ole kiva kuulla kavereilta omista sekoiluista (vaikka ne yleensä ihan hauskoja tempauksia ovat olleetkin).

Onko kellään kokemuksia Naltreksonista? Olisin tosi kiinnostunut kokeilemaan kyseistä lääkettä, ehkä sillä saisin määriä pienemmäksi.

Hei Galaksi!
Ja tervetuloa. Mielenkiintoinen oli avauksesi. Suomessa käytössä olevaa alkoholin myynnin rajoittamista ei osaa arvostaa, kun sitä pitää itsesään selvyytenä!

Moni asia kirjoituksessasi oli niin tuttua. Kuten tuo, että alkoholia ajattelee koko ajan (ja on siksi ehdottamassa muille sen nauttimista). Jossain TV dokumentissa selitettiin asia niin, että muista asioista saatava mielihyvä vähenee, kun alkoholia on nauttinut liikaa liian kauan. Asia on kuitenkin korjattavissa juomista vähentämällä tai lopettamalla. Tämä on hyvä uutinen. Muuten sanoisin, että turvarajan alle juominen ei vielä valitettavati poista tunnetta. Oma juomatapani on sellainen, että nautin arkena alkoholia vähemmän kuin suurkulutuksen rajan (14 annosta viikossa, olen nainen 41 vuotta), mutta koen silti olevani riippuvainen. Juuri siten, että ajattelen alkoholia niinäkin päivinä, kun en ota mitään. Ja lomilla suurkulutuksen raja ylittyy ja minulle on huomatettu asiasta.

Olen myös huomannut, että alkoholin nauttiminen ja sen kaipaaminen liittyy tiettyihin tilanteisiin. Kuten saunomiseen ja viikonloppurituaaleihin. Niistä olisi hyvä päästä eroon. Oma kikkani pitää juominen asioissa on sääntö, että alkoholia saa nauttia kotona vasta klo 10 jälkeen illalla. Koska alkoholi nukuttaa huomattavasti, juominen jää yhteen isoon olueeseen. Olen myös ymmärtänyt, että minun ei tule hakea sellaiseen työhön, johon sisältyy ulkona käymistä tai muuten alkoholikylläisessä ympäristössä olemista.

Voimia!

Moi Galaksi, tervetuloa plinkkiin!

Eilen plinkki heitti jostain syystä ulos melko pian kirjautumisen jälkeen, joten pitkä viesti meni kolme kertaa bittiavaruuten. Katsotaan tulisiko tämä lyhyempi läpi :smiley:

Vaikka et olekaan juonut kovin pitkään, vaikuttaa siltä, että jonkinasteinen addiktio sinulle on kehittynyt. Ajattelet alkoholia usein ja et pysty päätöksistäsi huolimatta kontrolloimaan juomiasi määriä. Terveyskirjastossa sanotaan addiktiosta näin: Addiktiota ylläpitävä keskushermoston toiminnan muutos korjautuu hitaasti ja edellyttää yleensä ainakin 3–6 kuukauden pituista raitista jaksoa.

Mielestäni sinun kannattaisi kokeilla vähintään kolmen, mielellään kuuden kuukauden juomatonta jaksoa ja arvioida tilannettasi sitten uudelleen. Voi hyvinkin olla, että juomisongelman aikaisessa vaiheessa pääset siitä helpostikin (siis verrattuna pitkään juoneisiin) eroon. Ja niitä raittiuden positiivisia puolia alkaa kyllä ilmaantua melko heti, kun juomisen lopettaa. Ei tarvitse 3 - 6 kuukautta odottaa :smiley:

Sanotaan että krapularyyppy on ensimmäinen askel kohti alkoholismia. Tiedä sitten, pitääkö paikkansa, mutta ainakin se kertoo, että melkoisen pahan olon on itselleen saanut hankittua. Ja kyllähän ainakin minulla juomisputket tuppasivat juuri siitä kestämättömästä krapulasta ja sen korjaamisesta alkamaan.

Tsemppiä ja voimia :smiley:

Kiitos Korvalle ja Juu Eille vastauksista.

Olin ensimmäistä kertaa humalassa 14-vuotiaana. Jatkoin maistelua usean vuoden ajan, aina silloin tällöin viikonloppuisin. Annoksia ei koskaan menny enempää kuin 2-3, eli hyvin vähän. Sen jälkeen kun täytin 18, olin absolutisti monta vuotta, kunnes aloin juomaan uudelleen vähän päälle kaksikymppisenä. Tätä aloittamispäätöstä olen toisinaan katunut. Ensimmäinen vuosi meni ihan rauhallisesti, annoksia meni maltillisesti ja ei ollut juuri tarvetta humaltumiseen, sillä pieni rentoutus riitti. Olen ollu elämäni aikana useita kertoja masentunut ja aloin lääkitsemään tätä huonoa ja turhautunutta oloa alkoholilla. Tästä voisi sanoa juomisongelmani alkaneen.

Ulkomaille muuton aiheuttama hämmennys, samanaikainen masennus ja ahdistus olivat varmaan syyt alunperin, miksi aloin juomaan humalahakuisesti. Myöhemmin, masennuksen ns. jälkitautina on tullut sosiaalisten tilanteiden pelkoa ja jopa paniikkihäiriöitä joiden vuoksi olen juonut. Terapian avulla pääsin onneksi masennuksen yli, mutta kyseinen psykologi oli aika haluton keskustelemaan päihdeongelmista jostain syystä, eli siihen asiaan ei juuri kajottu.

Vietän aina silloin tällöin tipattomia kausia, jolloin on kohdattava nuo sosiaaliset tilanteet ilman alkoholia. Siinä on pakko katsoa pelkoa silmästä silmään. Hassuinta tässä on se, että minua ei todellakaan pidetä ujona tai epäsosiaalisena, ja kun olen puhunut ahdistuvani sosiaalisista tilanteista, sitä ihmetellään.

Korva, kirjoitit, että sinulla on ns. klo kymmenen sääntö ja se tuntuu toimivan. Olen itsekin koettanut siirtää myöhemmäksi ensimmäisen juoman avaamista kun olen lähdössä ulos. Täällä tosiaan ei päde samat lait kuin Suomessa ja yökerhot voivat pitää ovensa auki niin kauan kuin haluavat (lue. baari ei mene kiinni ikinä), annoksia tulee otettua isot määrät, koska aikaa on. Voisin koettaa venyttää tuota ensimmäisen ottamista vielä myöhemmäksi, esim niin, että juon baarissa ensiksi alkoholittoman ja sen jälkeen saan ottaa oluen tai viinin. Ei pitäisi olla liian vaikeaa :slight_smile: Teräviin en muuten koske, maistuu pahalle ja humalluttaa liian nopeasti. Kirjoitit myös, että työn pitäisi olla sen luonteinen, ettei siihen saisi sisältyä tilanteita, joissa juodaan. Minun työni on juuri tuollaista, olen luovalla alalla ja usein verkostoituminen tapahtuu tilanteissa, joissa juodaan. Esimerkkinä tästä, sovin tälle viikolle työtapaamisen erään henkilön kanssa viime viikonloppuna baaritiskillä. Eivät kai nämä asiat toisiaan pois sulje, pitää vaan itse pysyä tiukkana ja juoda vähemmän.

Juu Ei kirjoitti, että olisi hyvä pitää pidempi tauko, jotta aivot palautuisivat alkoholista. Omat tauot ovat olleet maksimissaan 4 viikon mittaisia, tipattomia lokakuita ja tammikuita. Yritän viettää ainakin kaksi tällaista kuukautta vuodessa, ihan vaan muistuttaakseni itseäni siitä, että miltä tuntuu herätä viikonloppuisin ilman krapulaa. Ehkä kesän jälkeen voisin oikeasti harkita pitäväni pidemmän tauon ja kokeilla miltä se tuntuu.

Tulipa tekstiä, kiitti kun jaksoitte lukea. Kirjoittaminen tuntuu hyvältä ja jotenkin terapeuttiselta. Ehkä tämä peli ei ole vielä kokonaan menetetty :slight_smile: Voimia kaikille!

Minä olin aiemmin vähentäjä ja kuvioon kuului myös tipaton tammikuu ja parin putken jälkeen pidempikin raitis jakso. Muistaakseni en kovin paljon yli kuukauden kuitenkaan koskaan päässyt. Eikä viinan himo myöskään koskaan lieventynyt kuin korkeintaan alkuhuuman ajaksi. Lopun ajan pohdiskelin kuivajuoppona koskakohan kehtaisi taas korkin narauttaa. Addiktio ei siis ainakaan tuossa ajassa otettaan hellittänyt. Tätä menoa jatkui kymmenkunta vuotta.

Viimeisimmän (ja uskoakseni viimeiseksi jääneen) juomispurken seurauksena tuli sitten karu pohjakosketus. Onneksi ei tapahtunut mitään peruuttamatonta, mutta henkisiä haavoja senkin edestä. Juominen loppui siihen pohjakosketukseen ja havahtuminen tilanteeseeni oli sen verran vahva, että raitistuminen on ollut minulle aika helppoa. Raittiina olen ollut kahta viikkoa vaille puoli vuotta nyt voin varmuudella sanoa, että keskushermoston toiminta on palautunut ennalleen. En tunne tarvetta juoda.

Tietysti addiktiosta eroon pääsy on hyvinkin henkilökohtaista ja sidoksissa juomishistorian pituuteen ja juotuihin määriin. Mutta kyllä sen tuntee, kun alkaa helpottaa. Täytyy kuitenkin muistaa, että addiktiosta (tai ainakin viinan himosta) eroon pääsyn edellytys on oma halu lopettaa. Muuten ajautuu vain kuivajuopoksi, joka ei pysy erossa viinasta omasta tahdostaan vaan tahdon voimalla.

Kuivajuoppo on muuten hyvä termi. Onnittelut raittiina olosta, 6 kuukautta on kunnioitettava aika. Tällä hetkellä tuntuu, että en halua juomista lopettaa kokonaan, pitäis saada määrät laskemaan näin alkuun ainakin puolella. Vaikka toisaalta välillä tuntuu, että pitäisköhän vaan antaa koko homman olla ja aloittaa täysraittius. Tiedä sitten…

Itsellä ei ole onneksi ollut tapana juoda itseäni sammumispisteeseen, löydän aina itseni kotoa nukkumasta loppujen lopuksi ja jos olen ollut tosi humalassa, herään korkeintaan vaatteet päällä sängystä. Krapularyypyille pitää pistää nyt ainakin heti stoppi, kun en ole kunnolla moiseen itseäni saanut vielä totutettua. En ole aiemmin harrastanut pahaan oloon ryypiskelyä, ellei nyt sitten joitain festareita oteta lukuun. Tuosta nyt on helppo aloittaa. En harrasta pitkiä kännäysputkia, ennemminkin niin, että kerran tai pari viikossa (koetan pysyä yhdessä kerrassa) kännit noin 10-15 annoksella + arjen tissuttelut. Nollapäiviä viikossa on 2-3. Suurin osa ystäväni tekee samoin, mutta he eivät tunnu olevan juomisistaan yhtä huolestuineita kuin itse olen.

Onko kellään muulla sellainen olo sen jälkeen kun on ottanut juomapäiväkirjan käyttöön, että ajatukset pyörii alkoholin ympärille aiempaa enemmän? En usko, että juon nykyään enemmän kuin samaan aikaan viime vuonna, mutta ajattelen asiaa useammin. Ja ahdistun. Olisi kiinnostavaa tietää kuinka suuria määriä tulisi juotua ilman kirjanpitoa.

Tällä viikolla juotuja annoksia on 4 (kahdelta illalta) ja kalenteriin merkittyjen rientojen perusteella, niitä on tulossa roimasti lisää. Pitää muuten muistaa tuo kello kymmenen sääntö. Joskus kokeilin myös sitä, että join kaljaa ja vettä vuorotellen pullollisen. Se meni sitten siihen, että huitasin sen vesipullon parilla huikalla, jotta sain taas ostaa kaljan. Kaiketi tuo oli kuitenkin parempi kuin ei mitään.

Ehkä tähän ketjuun pitäisi vastata sellaisen henkilön, joka on onnistunut kohtuukäyttöön siirtymisessä. Minä olen vain tuloksetta yrittänyt. Mainitsinkin jo tipattoman tammikuun, joka aika usein vain buustasi helmikuun juomista. Muitakin konsteja toki oli, kuten mainitsemasi juomapäiväkirja (jota lopulta huijasin), alkoholiton arki (joka johti salaa juomiseen), kuukauden alkoholibudjetti (joka ylittyi usein) ja A-klinikan terapiaistunnot, jotka kylläkin auttoivat niin kauan kun jaksoin käydä. Mutta sinähän asut ulkomailla.

Tässä linkissä on käyty vilkasta keskustelua kohtuukäytöstä ja kohtuudesta: viewtopic.php?f=42&t=35844

Tuon ja monien muiden täällä käytyjen keskusteluiden pohjalta olen päätynyt sellaiseen johtopäätökseen, että kohtuukäyttöön siirtyminen on elämäntapamuutos (nimimerkiltä Valtio-mies lainattu), pelkkä annosten laskeskelu ja erilaisten rikottavissa olevien rajoitusten asettaminen ei auta. Oman käsitykseni mukaan tie kohtuukäyttöön kulkee addiktion katkaisun kautta, eli se 3 - 6 kuukautta taukoa. Uskon myös, että addiktio kehittyy jossain ajassa siihen pisteeseen, että paluuta kohtuukäyttöön ei enää ole.

No niin ja heipähei taas. Galaksilla on taas mennyt hieman kosteasti, jopa kosteammin viime vuoteen verrattuna. Viime vuonna tähän samaan aikaan tuli ero avopuolison kanssa ja siitä lähtien oma alkoholinkäyttö vaan lisääntyi. Tänä vuonna ja etenkin viime kuukausina on mennyt edelleen lujempaa. Aiemmin kirjoitin, että krapularyypyt olivat harvinaisuutta, tätä nykyä täysin holiton päivä ryyppäämisen jälkeen on harvinaista. Eli huonompaan suuntaan on menty. Krapulat on käyneet niin sietämättömiksi ja ainut mikä niihin auttaa on viina tai diapam. Jälkimmäisiä ei ole saatavilla, mikä on varmasti ihan hyvä. Kun on jäänyt yksin asumaan, voi ottaa useammin, niin että kukaan ei ole tuomitsemassa. Useimmiten krapulassa ei tee mieli juoda, mutta oireet käyvät välillä niin rankoiksi, että on pakko ottaa loivennusta. Olenko siis alkanut huomaamattani nostamaan annosmäärää ja siksi pahentuneet krapulat, vai vaikuttaako ehkä ikä? Vai olenko vain alkoholisoitunut pahemmin?

Mulle sanottiin viime viikonloppuna, että mun pitäis mennä rehabiin, se on varmaankin totta. Avun hakeminen tuntuu isolta askeleelta. Tällä hetkellä tuntuu, että en saa itsestäni mitään otetta ja ystävänikin kuittailevat juomisistani lähes viikottain. Viime viikolla oli 1 täysin holiton päivä, muuten tuli juotua kännit kolmesti ja loput tissuteltua krapulaan.

Tapaan ystäviäni lähinnä lasillisen ääressä, aiemminkin kirjoitin, että monet heistä juovat aika ongelmallisesti. Pitääkö mun lopettaa näiden ystävien tapaaminen jos haluan raitistua. Hankkia ehkä uusia ja selväpäisiä ystäviä? Masentaa oma meininki ja hävettää.

Tänään en ole juonut, mutta sitäkin enemmän ajatellut. Ei tee mieli ottaa, mutta aihe ei poistu mielestä. Voi laif :frowning:

Asiasta on ihan tieteellistä näyttöä, että iän myötä alkoholin vieroitusoireet pahenevat. Minäkin teen taas parhaillaan aiheesta tutkimusta. :stuck_out_tongue:

Oletko Galaksi harkinnut pitäväsi pidempää taukoa vaikka Antabuksen avulla?

Pyritkö edelleen vähentämään vai tuntuisiko lopettaminen mahdottomalta?

Paljon tsemppiä ja kaikkea hyvää Sinulle!

t. Juhani

Heippa Korkinkadottaja ja Juhani,

krapulat tuntuvat tosiaan pahentuneen tässä parina viime vuonna, olen nyt hieman päälle kolmekymppinen. Viimeiset pari vuotta olen ollut pois päivätöistä ja elämä ilman pakollisia töihin menemisiä on auttanut omalta osaltaan alkoholisoitumista. Nyt tälle asialle pitäisi todellakin tehdä jotain.

Antabusta en ole koskaan kokeillut, ehkä se voisi olla ajankohtainen nyt. Lääkärissä en ole tästä asiasta käynyt juttelemassa koskaan, vuosia sitten terapiassa koetin hieman asiaa avata, tosin aika tuloksetta.

Ymmärsin, että jos haluaa muuttaa radikaalisti juomatapojaan, tulisi olla pidempi aika juomatta kokonaan. Eli joku sellainen 3-6kk, että pääsisi jotenkin juomishimon päälle. Tämän jälkeen voisi sitten kokeilla, lähteekö homma edelleen lapasesta.

Toinen päivä ilman alkoholia menossa ja olo kohenee koko ajan. Olisi kiva jos jollakulla olisi suositella kirjallisuutta, mitä kannattaisi lukea tukemaan raittiutta. Kiitos jo etukäteen :slight_smile:

Toinen päivä ilman alkoholia menossa ja olo kohenee koko ajan.

Höhhöhöö. Eipä ollutkaan. Kävin muutamalla illalla ja hain vielä kiskalta yhden ennen nukkumaanmenoa. Tänään sitten uusi yritys. Eilinen ei onneks aiheuttanut tälle päivälle krapulaa, mutta väsymyksen kuitenkin. Viikonlopun ajattelin pysyä vaan kotona piilossa.

Onnea uudelle yritykselle!
Täällä raittiina. Jokainen raitis päivä on kotiinpäin eikä kukaan niitä enää pois ota! :slight_smile:

t. Juhani

Kiitos Juhanille tsempistä!

Eilen en ottanut, joka oli luonnollisesti oikein mainio juttu. Ja tänään aamulla herätessä oli ihanaa kun ei ollut minkäänlaisia krapulaoireita. Viimeisen kuukauden ajan on tullut tissuteltua ja ryypiskeltyä niin paljon, että ne satunnaiset holittamat päivätkin on tuntuneet aina hieman pöhnäisiltä.

Olen siis aiemmin pitänyt tipattomia kausia, yleensä kolmiviikkoisia. Tällöin olen asettanut tavoitteeksi olla juuri sen tietyn viikko määrän juomatta ollenkaan ja odottanut tipattoman loppumista kuin kuuta nousevaa, että voisin taas juoda itseni humalaan. Tällä kertaa tuntuu siltä, että hommaan on otettava todellakin eri asenne. Keskityttävä ensisijaisesti yksittäisiin päiviin ja siihen, mikä laukaisee juopottelun. Tällä hetkellä koetan välttää mm. myöhäiseen iltaan sijoittuvia tapahtumia (en jaksa väsyneenä olla sosiaalinen → juon jotta tule sosiaaliseksi). Jos ei huvita mennä, en mene. On ollut tapana osallistua kaikenlaisiin kissainristijäisiin vain siitä syystä, että on kutsuttu ja tulee muka huono-omatunto jos ei mene. Olen myös miettinyt syitä, miksi olen joutunut tähän pisteeseen ja muistellut aikoja, milloin en vielä hakenut lohtua pullosta. Koetan palauttaa mieleeni näitä aikoja ja tuntemuksia.

Tuntuu, että pitää opetella kaikki uudelleen. Kymmenen vuotta on mennyt huuruisesti, lohtua on haettu pullosta moneen tilanteeseen. Koko ajan on vahvistunut se tunne, että viina auttaa kaikkeen, sekä henkiseen, että fyysiseen kolotukseen. Viime kuukaudet krapularyyppyineen todistavat sen, että nyt on menty huonompaan suuntaan. Mahdankohan ikinä kyetä kohtuukäyttäjäksi, vai pitäisikö suosiolla sulkea korkki kokonaan. Sitä tässä aprikoin.

Tajunnanvirtaa tämä tänään.

Noniin, viimeisen viikon saldo:

  • tiistaina 5 annosta
  • sunnuntaina 1 annos

Kaikki juomat join kodin ulkopuolella ja muiden seurassa. Jos käyttöni pysyisi suurin piirtein näissä lukemissa, minulla ei olisi ongelmaa vai mitä?

Lueskelin äsken Lämpömittarin ketjun kokonaan ja löysin sieltä paljon itsellenikin tuttua. Esim. tuo yksin juopottelu, jota itsekkin olen harrastanut aivan liikaa ja joka on alkanut jotenkin ihan huomaamatta. Ensin niistä aloittelukaljoista ja -viineistä, niistä, jotka otetaan ennen kun lähdetään bileisiin, laittautuessa. Tämän jälkeen kuvoihin tuli iltakaljat työpäivän jälkeen ja viimeisenä ne surulliset loipparibisset, ne joita edes ei enää tee mieli, mutta on pakko juoda koska on niin huono olo krapulasta.

Vähän jännittää loppuviikko, olen lähdössä ulkomaan lomalle ja häihin. Morsiuspari on aika kovia ottamaan, mitenhän siitäkin reissusta tulen selviämään. Loivennuskaljojen juonti muiden edessä voi olla kova ja nolo paikka. Kovaa psyykkausta peliin nyt vaan. En ole koskaan hakenut apua lääkäristä, mutta ajatuksissa on nyt, että menisin päihdelääkärille kyselemään kuntoutukseen pääsyyn mahdollisuuksista. Motivaatio on todella kova ja se on varmasti hyvä alku.

En tiedä onko tämä nyt kuinka sopivaa, MUTTA onko kukaan kokeillut ketamiinia lääkkeeksi juomishimojen hillitsemiseksi?

Hetki kerrallaan mennään. Krapulaton aamu motivoi :slight_smile:

Hän on aina väsynyt, minkä vuoksi hänen täytyy juoda. Hän on aina hermostunut, minkä vuoksi hänen täytyy juoda. Hänellä on aina huolia ja murheita, minkä vuoksi hänen täytyy juoda. Hän on masentunut, minkä vuoksi hänen täytyy juoda. Hänellä on vaikka mitä, minkä vuoksi hänen täytyy juoda.

Juha Kemppisen kirjoitus osuu kuin nappi silmään kuvaamaan tätä mun juopottelua. Alkoholi auttaa kaikkeen. Ei auta.

juhakemppinen.fi/index.php?id=tlupcg2kiuq64y