Fressi ketju kaikesta menneestä ajasta

Halusin tehdä täysin uuden ketjun omasta lopettamis yrityksestä numero 100 varmaan jo. Mutta kuitenkin. Tässä ketjussa käyn läpi menneiden vuosien menetyksiä, jopa niitä mistä ei ehkä olisi ollut vara luopua. Käyn myös läpi niitä kosteita hetkiä koska muistelu on ollut paras asia omassa toipumisessa. Jos en muista en voi muistuttaa itseäni siitä mitä elämä oli vielä kun esimerkiksi joi kuin sieni.

  1. Osa minun päihde kierteeni alkoi lapsuudesta. Olin lapsi vailla äitiä ja oikeaa isää. Oma isäni oli yksinhuoltaja 3 vuorotyössä ja joi käytännössä aina. Hän oli alkoholisti.
    Kasvoin siis alkoholistin seurassa yli 8v ennenkuin sosku puuttui peliin. Tuo vain oli jo myöhäistä siinä vaiheeessa. Kiersin tukiperheitä kuin laiva eri satamoita. Yhdessä paikassa 1v toisessa 2kk ja niin edelleen. Jopa poikakoti “pohjolanpoikakoti” oli vaihtoehto. Mutta itse asiaan. Join tosiaan ensimmäiset kännit ennen 12v ikää. Siitä tuli niin hauskaa “olevinaan” että sitä piti itsekkin normaalina, ja olevinaan yks kaks ymmärsi miksi isä joi. Olihan se hauskaa. Koulu aikana kun yläaste alkoi tuli jo pitkiä poissaoloja ryyppäämisen ja bailaamisen vuoksi. Kävin sitten yläasteen työpainotteisena. Sekös toimi adhd lapselle erinomaisesti sain olla purkaamolla (autopurkaamo) töissä. Tuon ansiosta sain peruskoulun ylipäätään käytyä.

osa2 / Päihteitä kun käytti niin sitä meni oma nuoruus sellaisessa sumussa että oksat pois. Kukaan ei pystynyt minun kohdallani estämään juomista koska mikään ei toiminut minun kohdalla niinkuin ehkä normaalisti kuvittelisi toimivan.
Lääke + alkoholi kokeilut tuli kanssa jo hyvissä ajoin 15vuotiaana. Kaikki aina imppaamisesta liimojen/Butaanin haisteluun meni siinä sivussa kun etsittiin päihdettä millä saisi itsensä IHAN SEKAISIN. Sitä oli sellainen outo lintu minä huomasin että muut pystyi jarruttamaan nuorena sitä menemistä niin minä jatkoiin aina vain eteenpäin. Huomasin olevani aika nopeasti tekemisissä myös yli 18v kanssa koska hehän pystyivät juomaan kellon ympäri ilman mitään varsinkin kun työttömiä oli kaikki tuttuni siihen aikaan. Join pitkiä putkia aina kun mahdollista 1-2viikkoa oli aika normaalia joka kuukausi. Tehtiin lopulta itse aina omat juomamme. Kiljua tehtiin se 150litraa kerralla eikä niinkuin toiset nuoret limppari pulloon :).
Meillä oli sellainen rämä omakotitalo vuokralla missä ryypättiin ja tehtiin kiljua. Itse olin tuohon aikaan alaikäinen mutta ystäväni olivat juurikin 18v täyttäneitä kaikki joten paikkoja juhlimiseen löytyi aina kun tarve.

Osa3 kaikki siis lyhennettynä mutta haluan käydä läpi sitä mistä tähän päivään on tullut.

tämä osa kertoo siitä kun olin 18v tai no enhän kerennyt olla kuin 7 päivää yli sen kun löysin itseni vankilasta ensimmäisen kerran. Nämäkin kalteri bileet johtui aina päihteiden käytöstä milloin väkivaltaa milloin mitäkin ratteja sun muuta mukavaa.

Mutta siis vankilakaan ei herättänyt kunnolla ainakaan alussa. Sitä jotenkin vitutti kun katkesi aina pahaan paikkaan juhliminen kun piti siirtyä siviili bileistä kalteri bileisiin , toki onhan niitä päihteitä maan jokaisessa kolkassa jos niin haluaa.

Olin lisäksi aina yllytyshullu ja se oli heikkouteni mitä moni käytti hyväksi. Minut sai tekemään typeriä juttuja minut sai pelottelemaan muita uhoilemaan muille yms. En välittänyt mistään mitään, ajattelin jo nuorena että on varmaan ihan normaalia että pyssyt yms kuuluu elämään ja tilanteisiin mitä elämä tarjoaa. Tappelut yms olivat ihan normaalia kun ryypättiin ja riehuttiin. Ensimmäinen pidempi tuomio 23v iässä pysäytti minut miettimään kun sain törkeästä pahoinpitelystä yli 2v ehdotonta vankeutta. Koska tuossa oli todellakin aikaa miettiä mitä helvettiä tässä elämässä tekee yms. Jotenkin aina oli se tunne etten edes tiedä miksi olen täällä koska tunsin itseni aina niin helvetin ulkopuoliseksi porukassa kun porukassa. Paitsi päihteitä käyttävien seurassa. Aina minä muistan kun nuorena jo haaveilin että voikun minäkin tapaisin sellaisen oikeasti aidon ihmisen joka välittäisi minusta sellaisena kuin olen ja juuri niin rikkinäisenä kuin olen. Parisuhteita en vain osannut enkä halunnut ennenkuin vähän osasin jarruttaa koska olisin luultavasti sotkenut enemmä vain ihmisten elämiä. Join todella paljon aina 18v tuonne 31 vuotiaaksi.
ja join usein. Aina kun pää selvisi alkoi miettiä uudelleen että hetkinen tässähän on liian selvä miettiäkseen omaa elämää. Äkkiä saatava pää täyteen periaate oli vavhva itsellä.

osa4. Tosiaan nytkun lapsuutta käyty päihteiden kanssa läpi ja sitä nuoruutta. ELI KAIKKI SE AIKA OLI juuri sitä että EI KUULUNUT MIHINKÄÄN, sitä lennätettiin nuorta poikaa a paikasta b paikkaan ja välillä pysähdyttiin c paikkaan. Eihän tuollaisesta sekameteli sopasta voi syntyä tasapainoisesti ja itsenäisesti ajattelevaa ihmistä tai NÄIN voisi helposti kuvitella. Kaiken lisäksi poliisit yms todellakin kuului jo lapsena elämään oma isä piti siitä huolen. Ja ambulanssit myöskin palokuntaa unohtamatta.

se tuo aika tuolta 18v aina yli 30 vuotiaaksi meni niin että saatoin olla 2 viikkoa tai kaksi päivää kuukaudesta jopa selvä. Mutta mahtui siihen vuoden raittiuskin sekaan, ja oli useampi 3kk 6kk ja yksi 9kk kestänyt selvä kausi välissä.

Mutta totta on se että ilman tuota rymyämistä minusta ei olisi tullut sitä mitä olen tänä päivänä. Olen ruennut ajattelemaan fiksummin asioista. Osaan pyytää jopa anteeksi tarvittaessa. Osaan myös olla kohtelias jos haluan.

Harmittaa kun tuossa oli minullakin välissä elämää kaikki kortit kädessä että olisi hyvä ollut olla niin ei perkele osannut oikein pelata korttejaan niin sanotusti. Syntyi poikakin kaiken keskelle ja hyvä poika onkin. Mutta ne päihteet niillähän tunnetusti saadaan jopa perheet hajalle niin myös minun tapauksissani. En ymmärrä miksi piti juuri tuohon aikaan olla niin tyhmä että hälläväliä elämä sai otteen minusta.

Elämässä kun tottunut kaikki ISOMMAT vastoinkäymiset VETÄMÄÄN kurkusta alas huuhtoen joko viinaksilla tai tarpeen tullen lääkkeillä huumeillakin kokeiltu ihan riittävissä määrin. Niin ihmiselle tulee väärä tapa käsitellä asiat. MINÄKIN tein niin että vedin ensiksi vähintään 2 promillen kännit, istuin sohvalle miettimään elämää kaikkea sitä mitä olisi ollut ja voinut olla missäkin välissä. Niin tietäähän tuon miten siinä käy. Kukaan ei voi kännissä ajatella selvästi eikä varsinkaan kirkkaasti eikä tulevaisuuteen katsoen.

On sitä kyllä itsensä niin ihmeellisistä suhteistakin osannut löytää ettei aina oikein ole ollut todellakaan järki mukana vaan oltu niin sekaisin että kestää toista katsoa tai vilkaista. Sitten on ollut tilanteita missä ollut kaksi rikkinäistä ihmistä toistensa seurassa mutta tuo on hyvä yhtälö jos sitä osaa tehdä oikein asioita. Itse olen aina ollut sitä mieltä että särkynyt ihminen voi korjaantua särkyneen käsissä kun oikein tekee asiat, eikä varsinkaan ole tuomitseva. Itsekkään en ole koskaan ketäään tuominnut siitä mitä on ehkä elämässään ollut , millään ei mielestäni ole merkitystä kuin sillä millainen ihminen on minua itseäni kohtaan ollut.
Tietysti tehnyt typeriä valintoja myös sellaisten kohdalla missä ei olisi pitänyt tyriä. Mutta pakottanut itsensä tyrimään koska ainut vaihtoehto olevinaan ollut ratkaista asiat.

Niin se on elämä viskonut ja viskoo se toisinaan vieläkin. Nyt tätä ketjua kirjoittaessa olen ollut yli 2v raittiina, vaikka olenkin korvaushoidossa tammikuussa 2021 alkoi se lysti. Alkoholi jäi tuon jälkeen. Huumeista irti kolme vuotta tulee nyt tammikuussa mutta alkoholi jäi vasta kuukausia myöhemmin pois.

Silti sitä jotenkin aina miettii että kuten arttu wiskari sanoi " tässäkö tää oli" tätä elämäänsä miettii. Sitten on huomannut että eipä tuota aina niin fiksuja päätöksiä osaa vieläkään tehdä. Raittius alkoi ihan omasta päätöksestä EN KENENKÄÄN toisen ihmisen vuoksi ole vaan itseni vuoksi. Haluan kuitenkin pyrkimyksieni mukaan elää vanhaksi, haluan myös auttaa omia lapsiani tietyissä valinnoissa ja haluan yrittää olla se isä mitä itsellä ei ollut, ja sehän ei onnistu jos päihteet olisi elämässäni.

Huomaan silti aina toisinaan jos vastoinkäymisiä tulee ja tarpeeksi kauan asiat menee persiilleen että pitäsköhän pitkäripasessa käydä ja vetää sellaiset kännit että oksat pois. Vaan ei järki on nykyään pelissä, tiedän että olen fiksumpi aiemmista kokemuksistani ja niistä kerroista kun olin raitis x ajan ja erehdyin juomaan tai muuta tekemään koskaan en mitään hyvää saanut aikaan itselle enkä läheisilleni. Päin vastoin.

Vielä on pitkä matka itsellä edessä mutta olen päättänyt olla selvinpäin ja nauttia siitä elämästä ihan sellaisenaan. En näe mitään syytä sille että joisin tai muuta.

Minulla on kaksi lasta siunaantunut (eri suhteista mutta kuitenkin). He ovat kaikki kaikessa ja heidän kohdallaan voi oikeat valinnat olla äärimmäisen tärkeitä.

Itse huomaa että vaikka raiuttiutta takana onkin. Niin silti sitä voi tulla masennuskausia, ahdistuneisuutta yms. Itselläkin kun on diagnosoitu adhd/torikammo/siihen vielä syvä ahdistuneisuus häiriö NIIN SOPPA ON valmis.

Täysi työ tässä käydään tiettyjen asioiden sovittelua varten, ja paljon on vielä tekemistä itsensä kanssa. Kyllä olen niin sekavan elämän käynyt läpi ettei voi kun ihmetellä että ylipäätään olen tätä edes kirjoittamassa. Mutta tämä foorumi oli itselle hyvä paikka silloin alkuun ja palaan toisinaan vielä nykyäänkin tänne kirjoittamaan omia kokemuksia.

Ihminenhän tunnetusti haluaa kokea rakkautta/haluaa kuulua johonkin ja haluaa olla onnellinen. Ja vaikka sinulla olisikin nuo kaikki hallussa, niin se ei välttämättä ole kaikki kaikessa. Ja voit menettää kaiken vain yhden illan tai yhden valinnan vuoksi. Sen takia kannattaa yrittää pitää pää kylmänä houkutusten suhteen eikä antaa tilaa sellaiselle joka on jo elämääsi sotkenut useasti kuten (päihteet).

Tässäpä pitkästä aikaa omia vuodatuksia ja muistuttelua siitä lapsuudesta ja kaikesta siitä mitä osittain läpi käynyt ja joka päivä käyn läpi. Tsemppiä kaikille ketkä tahtoo päästää päihteistä irti.

Palaan tähän ketjuun myöhemmin tarkennuksineen yms.

4 tykkäystä

Sulle toivon voimaa. Isosti. Hienosti avasit tarinaasi❤️