Foorumisatu

Tulikin tästä taas mieleeni sellanen juttu, jota oon ajatellu joskus ennenki, mut en oo enää foorumille tullessa muistanut. Eli [size=150]kirjoitettaiskos satu kaikki yhdessä??[/size] :smiley: Vähän siis ton sana-assosiaation tapainen ketju, mutta ajatuksena ois tehdä tarinaa silleen et jatkaa edellisen lausetta kirjoittamalla lauseen, pari. Ei nyt mitään sen kummempia sääntöjä tarviis musta olla, mutta se vaan että jos ihan ite haluu koko tarinan kirjoittaa, niin ettei sit tekis sitä tähän ketjuun, koska tän ajatuksena ois olla sellanen et kaikki voi osallistua. (Junkie, ainakin sinusta minulla on korkeat odotukset! :stuck_out_tongue: )

[size=85]Vai olenkohan joskus jo tehnyt tällasen ketjun tänne…? :confused: Tuli yhtäkkiä sellanen olo et oisin. No mut siinä tapauksessa yritetääs uudelleen![/size]

Foorumisatu vois alkaa vaikka näin:

Tie oli pitkä ja kivinen, mutta aurinko paistoi ja tuuli puhalsi raikkaasti. Rotta ei koskaan unohtaisi sitä matkaa, sillä…

…luvassa olisi unohtumaton yllätys. Rotta oli odottanut tätä päivää kovasti. Vihdoin hän saisi tietää…

…luvassa olisi unohtumaton yllätys. Rotta oli odottanut tätä päivää kovasti. Vihdoin hän saisi tietää…

palaisiko hän matkaltaan koskaan. Diagnoosi odotti lääkärin pöydällä mustana valkoisella. Mikään asia maailmassa ei kuitenkaan olisi voinut valmistaa häntä siihen, mitä nuo totuuden sanat pitivät sisällään.

Epävarmuus ja pelko tulevasta kaiversi Rotan mieltä kun hän otti kirjekuoren käteensä; tämä yksi vaivainen paperi muuttaisi hänen loppuelämän… Vain yksi asia on varma; ilman totaalista elämän(tapa)muutosta, hän ei kauaa tule elämään! Hän on päättänyt muuttaa elämänsä, luki paperissa mitä tahansa… Vapisevin käsin hän avasi kuoren hitaasti toivoen parasta. “Olisipa kyse vain varoituksesta”, mietti Rotta sydän takoen, aloittaessaan kirjettä lukemaan…

Siellä ne näkyivät, verikokeen tulos: positiivinen. Rotta oli saanut HIV-tartunnan ja ihmetteli nyt mitä pitäisi tehdä…

Hetken hämmästeltyään Rotta alkoi nauraa! Vittu, ei voisi vähempää kiinnostaa! En pelkää tässä elämän vaiheessa kuolemaa enää pätkääkään :neutral_face: . Antaa vahingon kiertää ja annetaan pöpön tarttua niihin, joita se voisi ehkä jopa järkyttää :sunglasses: !

Joten rotta lähti väsäämään läheiseen käymälään HIV-positiivisia snaguja kymmenisen kappaletta. Hommat hoidettuaan se vitun ruma Hiv-Rotta päätti lahjoittaa valmiit vedot 10 ensimmäiselle kitkuisimman näköiselle…

Saastuneet vedot jaettuaan rotta päätti lähteä kotiin rentoutumaan, vaikka takaraivossa kilkutti ajatus että en enää koskaan pysty rentoutumaan. Illan pimetessä rotta oli sekakäytön tuloksena niin rennossa tilassa kuin sosiopaattinen narkkari kykenee olemaan. Yhtäkkiä jostain kajahti ääni joka tuntui tulevan kaikkialta, rotta pelästyi koska lieviin harhoihin tottuneena hän ymmärsi että tämä on vakava tilanne tai todellisuutta, todellisuuden puolesta puhui se että rotan ensimmäinen ajatus oli että tuon täytyi olla hallusinaatio. Shokista toettuaan rotta keskittyi kuuntelemaan mitä ääni hänelle yrittää kertoa…

“Ne kaikki kymmenen tulevat vielä kostamaan sinulle! Kaikki kymmenen, jokaikinen yksitellen!” “Ei, ei ei eei, mitä olen mennyt tekemään?” Rotta parahti. “Lopun elämäni joudun vilkuilemaan olkani yli 10 vihaisen ja kostonhimoisen HIV-potilaan varalta! Mitä minä teen??”

Rotta näki itsensä ensimmäistä kertaa ulkopuolisen silmin… Hän oli niin syvällä ojanpohjassa, että hänellä oli vain kaksi vaihtoehtoa; joko hän tappaa itsensä tai lopettaa aineidenkäytön… Hän lähti kävelylle selvittääkseen ajatuksiaan ja käveli kirkon sekä hautausmaan ohi… Pystyykö hän elämään enää itsensä kanssa, “prkl kun tuli tartutettua jopa 10 tuttua; pitääkin rotan olla itsekäs” hän mietti, ja pysähtyi järven rantaan… Hän voisi mennä kh:oon ja käyttää hiv-lääkkeitä, mutta helpompaa olisi vain väsätä köydenpätkästä (jonka hän kotoaan mukaansa otti) hirttosilmukka; muutos on aivan liian suuri, mietti rotta surullisena… :frowning:

Ja juuri silloin rotta, oikealta nimeltään Charles heräsi. Olipa uni hän mietti. Charles oli erikoinen mies ja hän tiesi sen itsekin.

Charles todellakin oli erikoinen, tai paremminkin sanottuna, erityislaatuinen mies. Tuo uni, josta hän juuri oli herännyt, oli muisto hänen menneisyydestään. Hänen menneisyytensä oli se asia, joka hänestä niin kovin erityislaatuisen oli tehnyt.

Kellään muulla maailmassa ei ollut yhtätoista HIV:iä päällekkäin. Charlesin menneisyys ei koskaan tulisi irrottamaan otettaan. Se seurasi häntä niin unissa, kuin herätessäkin. Aamun ensimmäinen tuni meni lääkkeitä ottaessa.

Charles ei tiennyt lainkaan, kuinka hänen tulisi suhtautua näihin ihmisiin, ketkä olivat hänelle nämä taudit aiheuttaneet. Toki vika oli myös hänessä itsessään, mutta silti hän tunsi suurta katkeruutta; miten näin oli päässyt käymään… :astonished: Pitkään hän oli elänyt “life-sex and Rock’n Roll”-asenteella, mikäli hän sitä jatkaisi; loppu lähestyisi pian, mutta jaksaako sitä lääkkeitäkään popsia, kaikkine sivuvaikutuksineen koko loppuelämänsä?? Eihän hän voinut tietää olevansa ensimmäinen ihminen, joka saa 11 eri kantaa HIV:stä… Hän otti puhelimen käteen ja valitsi numeron…

johon hänen oli erittäin vaikea soittaa. Pitkän ja hartaan mietiskelyn johdosta, vihreä näppäin oli Charlssin oikean, tärisevän peukalon alla. Nappi oli pohjassa, puhelu hälyytti. Ja vihdoin. Puhelimesta kuului vaimea, mutta tuttu naisen ääni. Se oli Charlsin pitkä aikaikainen tyttö-ystävä, joskin entinen. Heidän suhde toisiinsa oli nyt vahvempi kuin ennen. Heidän välillä oli jotain paljon vahvempaa kuin rakkaus tai muisto yhdessä olosta. Eron jälkeen he olivat sopineet soittavansa ensimmäisenä toiselle jos…

ongelmat kasvavat niin suureksi, ettei enää kykene näkemään tosiasioita… Charles sai sanotuksi rakkaalle exälleen ainoastaan, “hei…” ja tämän sanottuaan hän purskahti itkuun… Cindy, Charlesin exä yritti rauhoitella Charlesia, tosin nyt kun hän oli vihdoin tunnustanut itselleen faktat, itkusta ei meinannut tulla loppua lainkaan… :frowning: Lopulta he saivat sovituksi tapaamisen syrjäiseen kahvilaan illaksi… “Onko Cindy saanut tartunnan?”, mietti Charles koko päivän… Käytyään suihkussa ja yritettyään syödä hiukan, hän lähti kävelemään kohti kahvilaa tietämättä lainkaan, mitä ja miten hän voisi Cindylle kertoa?! :astonished:

“Mitä todennäköisimmin Cindylläkin on tartunta, niin varomattomasti kun värkkejämme loppuvaiheessa jaoimme. Toisaalta, Cindyllähän on aina ollut jotenkin aivan käsittämättömän hyvä tuuri. Tuntuu oikeastaan jopa yliluonnolliselta… Miten hän onkin aina selvinnyt täysin vahingoittumattomana niistä lukuisista kolareista, tulipaloista ja övereistä?? Cindyn ympäriltä ihmisiä kaatuu kuin heinää, mutta Cindy se vaan porskuttaa eteenpäin sex, drugs ‘n’ rock’n’roll-asennetta liputtaen! Todella omituista! Oikeastaan… Nyt kun tarkemmin ajattelen…” Charlesin ajatus katkesi, kun hän astui sisään sataman kahvilaan. Välittömästi kulmapöydän nainen kiinnitti hänen huomionsa. “Miten se täällä kuppilassakin on onnistunut saamaan tequila-paukkuja pöydän täyteen?? Ja kymmenen aikaan aamulla??”

[size=85](edit: Oho, ai sen tapaamisen pitikin olla illalla!? No mut ehkä nää oli siirtäny sen seuraavaan aamuun…?)[/size]

[size=85]( Nooou! Meiän satu oli tipahtanut jo toiselle sivulle. Pitää yritää pelastaa se.)[/size]

“Sitä holitonta vaan…” sopersi Cindy hieman nolona, kun Charles istuutui alas katsoen tympääntyneenä koko pöydän vallanneita tyhjiä snapsilaseja. “Hyvä kun soitit! Mulla on sulle jotain”, jatkoi nainen ja kääntyi kaivelemaan laukkuaan. Pöydälle ilmestyi avaimia, kuitteja, ryppyisiä paperilappuja, huulipunia, pussukoita ja nyssyköitä, ja lopulta: “Tässä!” Cindy piti kädessään pientä pahvilaatikkoa, ojentaen sitä Charlesille.

“Se auttaa sinun paihoinvointiisi”, kertoi Cindy samalla, kun Charles avasi paketin jossa oli kukkaa!! Charles ei ymmärtänyt enää asioista yhtään mitään, “kuinka Cindy oli etukäteen tiennyt, että hänellä oli pahoinvointia sivuvaikutuksena lääkkeistä?” Moni asia alkoi vasta tänä päivänä ihmetyttää Charlesia, koko kuvio joka pyörikin Cindyn eikä hänen ympärille?!? :open_mouth: Enää Charles ei tiennyt, tulisiko hänen kertoa mitään Cindylle vai ei… Niin absurdiksi koko tilanne oli mennyt, aivan kuin Cindy jo tietäisi hänen tilanteensa… :open_mouth: