Felixin päiväkirja

Palaan takaisin lopettajiin. Ei onnistunut vähentäminen edes lääkkeen avulla. Haluan yhä lopettaa kokonaan.

Olen rimpuillut kohta viisi vuotta plinkissä. Pisin raitis jakso on kestänyt viisi kuukautta. Lyhyempiä, noin kuukauden pituisia raittiuksia on useampia. Jos jokin määritelmä pitää itselleen antaa, niin minulla on alkoholiriippuvuus ja olen tuurijuoppo. Useinkin pystyn juomaan vain muutaman juoman, mutta muutaman viikon välein tulee otettua useampi päivä. Nyt näin on käynyt lähes joka viikonloppu viimesen kuukauden aikana. Vuosi sitten keväällä join pari kuukautta joka päivä, kun työt päättyivät. Nyt olen kuitenkin töissä ja siltä osin asiat ovat mallillaan.

Yritän siis taas lopettaa kokonaan. Jotain pitäisi varmaan tehdä erilailla, koska ongelmani on se, että motivaationi pysyä raittiina ei tunnu kestävän. Miten pitää motivaatiota yllä? Antabus apuun aluksi? Kaikki vinkit otan kiitollisena vastaan.

En ole aiemmin kehdannut kertoa tuttaville raitistumisyrityksistäni. Varmaankin siksi, että pelkään epäonnistumisen häpeää. Auttaisiko avoimuus asiassa?

Avoimuus ja antabus on oikein hyviä motivaation ylläpitäjiä…

Suosittelen kumpaakin apua tarkkanäköisyyttä käyttäen!

Tsemppiä!

Felis kirjoitti

Tervetuloa takaisin!
Motivaatiota voi pitää yllä mm. sillä tiedolla, että alkoholismi on krooninen ja etenevä sairaus. Juomisen jatkuessa alkoholinhallintakyky heikkenee, erilaiset mielen- ja tunnealueen vaikeudet kasaantuvat ja lopulta fyysinenkin terveys pettää.
Vinkkinä rohkenen kertoa, että oman raittiuteni ensimmäinen päivä on AA:sta. Samoin sen toveripiirin antamalla vertaistuella on ollut ratkaiseva osuus raittiuteni jatkuvuuteen.
Voinet olla kanssani samaa mieltä, että jokainen raitis päivä on alkoholistille täyden kiitoksen arvoinen.

Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme

Moi Felix!

Täällä kans yks vuosia plinkissä enempi vähempi ahkerasti roikkunut. Välillä ollut kuukausiakin raittiina, sitten pari olutta ja pian taas päivittäin, hyvällä tuurilla väliin muutama raitis päivä. Kotona tissuttelua/kännäystä kaljan voimalla. En töpeksi, örvellä, oksentele tai kaatuile (korkeintaan sohvalle tai petiin), kulissit kasassa ja työt hoidan (laatu on mitä on). Muistan ajatuksiani jo viime vuosituhannen puolelta että juon liikaa. Nyt vanhemmiten (56v nainen siis olen) on alkosta johtuva väsymys, ahdistus, masennus sitä luokkaa että pitää oikeesti lopettaa juominen. Vuosi sitten talvella kävin a-klinikalla juttelemassa, ja nyt syksystä olen taas käynyt. Kerran kuukaudessa. Tammikuun alusta olin neljä viikkoa juomatta, sitten yks lauantai kuusi annosta, viime viikolle annoksia kertyi jo 55 (!!!). Tiistaina kävin taas a-klinikalla juttelemassa, sain lähetteen maksakokeisiin ja kun ne oli ok niin antabusreseptin. Ja myös vahvan suosituksen mennä tutustumaan AA-toimintaan.

Vuosia ja varmaan miljoonia lopetuspäätöksiä mutta motivaatio ei ole kestänyt minullakaan. Olen riippuvainen alkoholista ja pelkästään omalla päättäväisyydellä en pysty lopettamaan. Antabus pakottaa olemaan juomatta ja toivon, että tällä pääsen kunnolla alkuun. Toivon, että kun saan tarpeeksi raitista aikaa alle niin järjen ääni on tarpeeksi iso siinä kohtaa kun juotatus tulee. Juotatuksia tulee ihan varmasti vielä vuosienkin kuluttua. Toinen mitä kokeilen on AA-toiminta. Kunhan tässä nyt kerään rohkeutta mennä ja avata se ovi…

Tsemppiä sulle!

Kiitos vastauksistanne ja tsempeistänne. Niistä on ehdottomasti apua.

Häpeä on kyllä vahvasti mukana tässä taudissa. Olen käynyt lääkärissä, päihdeterapeutilla ja AA:ssa - kertomatta näistä puolisolleni. Varmaankin siksi, että olen jo varautunut epäonnistumiseen enkä halua nolata itseäni enää enempää.

Jotain pitää myös saada juomisen tilalle. Ennen olin innokas kuntoilija, mutta se on jäänyt viime vuosina. Kuntoilu olisi kyllä mukavaa, varsinkin luonnossa liikkuminen.

Kerttulin tarina tuntuu hyvin omaltani. Olen kärsinyt alkoholiriippuvuudesta yli kaksikymmentä vuotta. On ollut erilaisia kausia, joissa juomamäärät ja kerrat ovat vaihdelleet. Hallinnassa alkoholinkäyttö ei kuitenkaan ole ollut.

Tänään olen ensimmäistä päivää raittiina. Eilen meni vielä pari lonkeroa päivällä, mutta illalla onnistuin olemaan juomatta.

Tästä se lähtee.

Felix kirjoitti

Minä arvelen, että puolisosi ilahtuu, kun jonain aamuna kerrot sinä päivänä meneväsi lääkäriin, päihdeterapeutille tai AA-palaveriin.Tai soitat ja varaat ajan, jota tietenkään AA-palaveriin ei tarvitse tehdä. Sen lupauksen kun täytät, ei sinun tarvitse luvata olla juomatta, kerrot vain että haluat lopettaa juomisen.
Saat kokea raskaan taakan putoamisen jo siitä, kun kerrot, mitä konkreettista teet ongelmallesi.
Juomisen tilalle saat raittiin elämän, ja silloin voit tehdä monia asioita, joita juova ei voi kuvitellakaan.

Ensimmäiset asiat ensiksi

Siinäpä se, kun vielä pystyy ja tulee tehtyä muutakin kuin juotua. Teen töitä 10 tuntia päivässä ja usein viikonloppuisinkin. Välillä ulkoilen, mutta vähiin se on toki jäänyt.

Kun ei ole omasta mielestään rysähtänyt pohjasta läpi ja tuurijuopottelee, niin katumus laimenee ja omat raittiuslupaukset alkavat tuntua liioitetuilta. Näin se on aiemmin aina mennyt. Tähän minä tarvitsen apua, motivaation säilyttämiseen.

Hyvää maanantaita Felix ja tervetuloa takaisin minunkin puolestani. Muistan ajatustenvaihtomme entisiltä vuosilta ja päätin kommentoida muutamaa seikkaa ajankohtaiseen tilanteeseesi. Esitän pari kysymystä kärjistäen, en provoiluna.
Ensimmäinen kysymys : Miksi ylipäätänsä haluat lopettaa juomisen? Kulissisi näyttävät olevan kunnossa.
Toinen kysymys : Miksi et ota lähipiiriäsi tukijoukoiksi mukaan raitisteluyrityksiisi?

Sitten vinkki joka toimi omalta osaltani hyvin : Älä lupaa mitään niin pidät kaiken lupaamasi. Tai lupaa korkeintaan, että teet tällä kertaa kaiken sinulle mahdollisen päästäksesi raittiudessa eteenpäin.

Hyvää viikkoa ja tsemppiä.

Kiitos viestistäsi Andante ja mukava kuulla, että olet yhä linjoilla.

Juon tottumksesta, geeneistä, halusta tulla humallaan lievittääkseni stressiä, saadakseni ajatukset pois työasioista ym. syistä. Mutta varmaan joisin, vaikka ne kulissitkin olisivat jo romahtaneet. Juon, koska minusta on tullut riippuvainen alkoholista ihan vaan juomalla paljon. Ehkä päässäni viiraa, onhan noita syitä.

Lähipiiriä en ole ottanut tukijoukoikseni, koska silloin myöntäisin myös muille olevani alkoholiongelmainen. Itselleni pystyn asian myöntämään, mutta en läheisilleni. Häpeä estää. Tai sitten ihmissuhteeni ovat kieroutuneita.

Hyvä vinkki tuo lupaamattomuus. Ihminen voi tahtoa ja haluta, muttei oikein luvata. Vihkivalassakin tahdotaan, mutta ei luvata. Parempi niin.

Kiitos kannustuksestasi.

Haluan lopettaa, koska juomisesta seuraa ongelmia. Ei siellä humalassa mitään ongelmia ole.

No samasta syystähän minä lopetin myös. Lisäisin vielä, että tajusin vielä senkin, että vaikka tilanteeni vuonna 2006/2007 oli surkea, oli ennakoitavissa oleva vielä huonompi. Tulevaisuudennäkymät katastrofaaliset, kulissejekaan ei enää ollut enkä olisi niistä välittänytkään ellen olisi viime tingassa tajunnut kokonaiskuviotani.
Kiteytettynä kannattaa lopettaa siinä vaiheessa kun juomisen haitat ylittävät siitä saadut hyödyt. Mitä viimeksi mainitut jokaiselle sitten ovatkin…

Joku itseäni fiksumpi kertoi minulle aikanaan, että ihminenhän on raitis, kun hän on lopettanut juomisen. Ei ole väliä onko raittiutta takana 1 vai 1000 päivää. Oivallus riittää.

Minäkin “oivalsin” jotain lukemattomien yritysten ja erehdysten kautta. Nimittäin sen, että juomisen lopettaminen ja raittiuden ylläpitäminen ovat kaksi täysin eri asiaa, vaikka liittyvätkin erottamattomasti toisiinsa.
Ensimmäinen on suhteellisen helppoa verrattuna jälkimmäiseen, Juomisen voi lopettaa tai sitä voi ainakin vähentää pitämällä juomataukoja, raittius edellyttää alkoholistiksi ennättäneelle absolutismia. Jokaisen harkinnassa mitä haluaa - jos on vielä harkintakykyinen.

Olet oikeassa, juomisen lopettaminen ja raittiina pysyminen ovat eri asioita.

Minulta juomisen lopettaminen vielä onnistui, mutta ei toki niin, että olisin päättänyt milloin. Pari kolme päivää yleensä vierähti pullon kallisteluun. Viime keväänä oli parin kuukauden kausi, jolloin pidin ihan vain muutaman välipäivän. Tämä pisti kyllä miettimään, mitä voi tapahtua, jos elämästä katoavat rutiinit, kuten minulle kävi.

Nyt ei tarvitse miettiä juomisen lopettamista, sehän on jo tehty. Pitää miettiä keinoja pysyä raittiina.

Olen saanut olla raittiina kaksi päivää kuulostaa positiivisemmslta kuin olen ollut juomatta kaksi päivää.

Ihan kauheasti ei viitsi vielä mehuttaa, kun oma historia on mitä on. Mutta, paremminhan tässä nyt menee kuin lauantaina.

Väkisinkin varmaan toistan itseäni kun kehoitan sinua kokeilemaan yksinkertaista niksiä (samannimiseen ketjuun kannattaa tutustua) jolla otin itseltäni suorituspaineet. Päätin aikanani olla raittiina “toistaiseksi”. Toki mulla oli jonkinlainen runkosuunnitelma poistuneitten ja pelkästään juomiseen liittyvien rutiinien korvaamiseksi, mutta tällainen löyhä, kaavaton tavoite/toive toimi mulla hyvin. Ja toimii edelleen - minut pitää raittiina tietoisuus siitä, että voin aloittaa koska tahansa uudelleen. Saitko kopin?

Felix kirjoitti

Hyvin oleellisia asioita kirjoitat. Yritin juoda kohtuullisesti, mutta en siinä onnistunut, vaikka välillä oli juomattomia päiviä. Raittiina olen pysynyt sen jälkeen kun turvauduin raitistuneiden alkoholistien keksimään keinoon ja otin vastaan heidän tarjoamansa avun.
Myös minä olen saanut, nimenomaan saanut raittiin elämäntavan, itsehän en siihen pystynyt omin voimin.

Päivä kerrallaan .

Todella väsynyt olo. Ennen turrutin väsymyksen muutamalla juomalla. Ei oikein tuntenut sitä väsymystäkään.

Täällä sitä taas luuhaillaan raitiuden liepeillä. Huomenna tulee 4 viikkoa täyteen, mutta enpä nyt juuri kehtaa sitä hehkuttaa. Tai no, tulipa siis hehkutettua.

Aika vaikea viikko on takana. On tehnyt mieli, mitäpä sitä kiistämään.

Ehkä tämä joskus helpottaa.

Moikka Felix ja onnittelut neljästä viikosta! Mennään samaa matkaa, mulla tulee huomenna kanssa neljä viikkoa täyteen. Hehkutetaan yhdessä! Monesti oon yrittänyt lopettaa mutta aina oon repsahtanut enkä sitten ole päässyt uuteen alkuun kovin pian. Häpeä, kiukku ja kaikenlaiset tunteet on olleet vahvoina enkä ole niihin löytänyt muuta helpotusta kuin juominen.
Mutta nyt tässä ollaan ja yritys ja tahto on kova. Mulla nämä viikonloput on kaikkein hankalimpia niihin kun erityisesti juominen on kuulunut. Viikolla työ pitää jollakin tavalla kurissa (vaikka ei aina sekään). Mutta tsempataan toisiamme ja uskotaan kovin että joskus tämä helpottaa. Ei vaihdeta selvää päätä känniseen sohlaajaan! Tsemppiä!