Ettei ongelma periytyisi uuteen suhteeseen

Juopon vaimona on paha olla. Jos on paha juoppo. Kaikki ei ole.
Pahasta juoposta pääsee irti.

Tulee uusi ihminen elämään. Kun aika on.

Silloin täytyy unohtaa, kokonaan, ehdottomasti, täysin!
Ei ole uusi ihminen sitä varten että kaadetaan vanha likasanko korville.
Ei uutta ihmistä pidä epäillä vanhan ihmisen vioista.
Ei tunteita pidä padota siksi että niitä on joku muu loukannut.
Uusi ihminen huomaa jos häntä ei rakasteta siksi ettei vanha ihminen ollut rakkauden arvoinen.

Vanha biisi mutta niin osui ja upposi
https://www.youtube.com/watch?v=zW2ZueaKHo8

Mutta juoppo kuitenkin pitää olla uudenkin, vai miten tuo viesti pitäisi ymmärtää? Taidan ymmärtää väärin? Mutta jos näin on niin sama ongelma todellakin periytyy uuteen suhteeseen… Mutta pitäpä siitä, elämä on lyhyt jne.

Miksi uuden pitäisi juoppo olla? Ei aloituksessa niin ole?
Tunteiden ja muistojen mukanakantamisesta ja uuden suhteen rajoittamisesta vanhojen asioiden takia ymmärsin?

Aloittajalle sanoisin ettei onnistu jos yritätä vain unohtaa. Nim.merkki kokemusta on.
vasta sitten kun on käynyt eron kunnolla läpi voi aloittaa uuden terveemmältä pohjalta. minulla meni vuosia ennenkuin kykenin antamaan anteeksi ja hyväksymään exän sellaisena kuin on, ilman syyttelyä tai syyllisyyttä.
Oli aika mielenkiintoista tajuta kuka olen? Mitä haen? Mitä tunnen? Ja miksi etsin elämänkumppania? Mitkä elämänarvot minulla on? jne…
Pelkän ihastumisen ja rakastumisen perusteella ei kannata ihan sinisilmäisesti alkaa ainakaan yhteen muuttaa.
Kaikkea hyvää kuitenkin ja mielenrauhaa kaikille!

Vaara piilee. Oli entinen mies juoppo tai ei. Kokemuksesta väitän että miehet ovat valmiimpia aloittamaan puhtaalta pöydältä vertaamatta entiseen tai miettimättä jonkun edellisen suhteen asioita. Kyllä sillä rakkauden sammuttaa. Vanhojen muistelua.

Ok, ajattelin että pahan juopon voi jättää mutta että hyvän juopon vaimona voisi ollakin.

No mutta, mielestäni päätöksellä ei pysty unohtamaan kaikkea kokemaansa, alkoholi saa vielä monet padot murtumaan. En itse ainakaan usko että olisin parin kuukauden seurustelun jälkeen tehnyt jotain niin pahaa että ansaitsin valtavan haukkumisryöpyn niskaani jostain pienestä. Mutta toivon kaikille todellakin paljon uusia mukavia ja turvallisia ihmissuhteita.

Useammin mukana kannetaan menetettyjen ja toteutumattomin mahdollisuuksien pärekoria. Jospa se ei olisi juonut niin. Uudessa suhteessa on toisen paha olla kun huomaa että on vain korvike sille mitä edellinen olisi voinut olla.

Olen miettinyt kovasti tätä samaa asiaa viime aikoina, en vain mahdollisen tulevaisuuden parisuhteen kannalta, vaan muutenkin. Olen nyt vuoden verran tehnyt eroa huumeriippuvaisesta kumppanista, ja alan vihdoin päästä sellaiseen vaiheeseen, että kyllä tästä vielä eteenpäin mennään. Kumppani oli kuivilla ollut jo pidemmän aikaa tavatessamme muutama vuosi sitten, ja suhteen ensimmäinen vuosi olikin hyvää aikaa. Elämä tuli tielle, rankat kokemukset perheessä veivät kumppanin takaisin pohjalle. Tuin, kuuntelin, jaksoin ja kannustin katkosta vieroitukseen ja uusiin retkahduksiin. Petyin toistamiseen, suutuin, raivosin, itkin, katkeroiduin ja vihdoin lähdin. Roikuin kuukausitolkulla, odotin, toivoin ja uskoin aina uudelleen.

Mietinkin, miten tästä eteenpäin? Nyt on entisellä jo joku uusi kierroksessa, itselläni toisinaan jo ihan ok-olo, mutta kannan sisälläni vihaa ja katkeruutta ja syyttelen entistä kumppaniani kaiken tuhoamisesta. Miten olette selvinneet?

Jos ongelma onkin että tuntuu kuin olisi jo kaiken rakkautensa “tuhlannut”, odottanut että haaveet toteutuisivat kun sen juopon kanssa kuitenkin on talous hyvin, omakotitalo ja asema.
Ettei enää riitä tunnetta vaikka seuraava tulisikin. Että korkeintaan ystävyyden plus kumppanuuden varaan voisi seuraavan suhteen rakentaa? Ei enää rakkautta jäljellä kun se on jo käytetty kaikki?
Voiko se olla näin?

Mitä se kumppani on tuhonnut? Ei mitään. Elämä jatkuu, rakkaus ei häviä minnekään, sitä ei pidä ulkoistaa itsestään jollekin ulkopuoliselle asialle, seurustelukumppanille, autolle, hienolle kodille, hienoille vaatteille. Rakkaus on ihmisessä sisällä itsessä. Näillä mennään tällä hetkellä, elämä on kokonainen.

Hyvä!
Harha että joku eksä olisi jotain tuhonnut on kamala kahle.
Ei mitään ole tuhottu ellei itse ole pois itsestään antanut.
Auto,“koti” jolla tarkoitetaan jotain esittelyomaisuutta ja samoin vaatteet (esittelyyn) jos ne ovat elämän sisältö niin omapa on valinta.
Ja ihmissuhdeverkosto? Hajoaa se eksän kanssa luotu mutta so what?
Ei kai tarkoitus ole elää kuin eksän kanssa rakennettua elämää mutta ilman eksää?
Ei siihen ainakaan uutta ihmissuhdetta sopisi. Eikä omaa elämää.

Niin, tarkoitin tuolla tuhoamisella, että tuhosi sen parisuhteen ja toki myös vähän omaa mielenterveyttäni. Uskon kyllä omaan tulevaisuuteni ja olen elämänhaluinen yksilö. Tällä hetkellä on vielä päällä sellainen kaipuu, enkä ole vielä siinä vaiheessa toipumisprosessia, että näkisin asioita kovin selkeästi. Suhteessamme tunteet olivat suuria, suurempia kuin aikaisemmissani, ja siinä solmittiin sellaista sitoutumista ja tehtiin sellaisia suunnitelmia, joita en ollut ennen tehnyt. Siksi tämä kai tuntuukin näin vaikealta vieläkin. Uskalsin kerrankin tehdä toisen ihmisen kanssa tulevaisuuden suunnitelmia lapsista, yhdessä kasvamisesta ja vanhenemisesta, ja sitten se “otettiinkin pois”. Autot, kodit ja muu ulkokulta tässä eivät kyllä paina, autoa ei ollut ja vuokrakoti on sama edelleen :smiley:

Entäs jos tuhositte kaiken yhdessä? Tai ette vaan sopineet toisillenne? Ehkä entinen puolisosi suunnittelee samat moneen kertaan eri ihmisten kanssa,mutta ne eivät toteudu? Surullistahan se on. Surulle on aikansa ja sitten eteenpäin.

Jos kaikki suunnitelmat toteutuisivat…
Näin meille käy, useimmille ihmisille. Minullekin.
Suunnitelmat kaatuivat, haihtuivat.
Silti en kadu sitä että suunnittelin. Kaatumisen kestin, ja olen valmis suunnittelemaan jotain aivan muuta jonkun aivan toisen kanssa. En halua istua kaatuneiden suunnitelmien tuhkassa etsimässä pakenevaa lämpöä muistoista ja siitä mitä “olisi voinut olla”.
Ei, ei samoja suunnitelmia, en ole enää sama ihminen eikä kumppani voi koskaan olla se sama jonka kanssa tehdyt suunnitelmat kaatuivat.
Jotain aivan muuta on huominen. Onneksi.

Siinä se.
En ole sama ihminen kuin edellisen parisuhteen alkaessa. Ei minulla ole myöskään sama tulevaisuus. Sen ihmisen kanssa rakennettiin yhtä mahdollista tulevaisuutta, se on nyt nähty ja se siitä. Ei siitä kannata palastakaan ottaa peruskiveksi tämän päivän tulevaisuuteen jota rakennan yksin tai sellaisen ihmisen kanssa joka myös jättää menneisyytensä rauniot rauhaan kun uuden rakennuskiviä valitaan.
Niin, niin. Aina sanotaan että mutku. Mutku ne vanhat asiat, ei niitä niin vain jätetä, ne oli hyviä suunnitelmia ja ne mahkut, niin.
Kyllä ne voi ja pitää unohtaa. On elettävä joko eteenpäin tai menneisyydessä. Molempia ei voi.