että tämmöstä

okei,elikkä oon nelikybänen kalajasieppo.selviä päiviä viime ratkeemisen jäliltä löytyy se 2.juomisen alottelin hyvissä ajoin n.12vanhana.siitä se meni joka viikonloppu tonne reilu 20 ikävuoteen,sen jälkeen viikollakin välillä.ongelman tunnistin jo 10 vuotta sitten,pieneenki stressiin juomista.töissä kuitenkin käyny sillon kun niitä on.menihän se perhe ja maallinen omaisuuskin ja kyllä voi sanoa,että alko jeesas siinäkin hyvin.no muksu on joka toisen viikon mulla,sillon en juo,joskus tuli juotua sillonkin,mutta onneks oon nähnyt haittavaikutukset lasta kohtaan.vielä joku vuos sit pysty pitää reilun kuukauden taukoja kaljottelusta.nykysin se kolme viikkoa on ollu maksimi ja sit menee se 3-4päivää ihan huolella juopotellessa.päällepäin kulissit kestää vaikka terveyttä koetellaan jo ja kovasti.mukavia rytmihäiriöitä missä piilee jo kuoleman riskiä,vakava masennus,fibromyalgiaa,adhdta ym…pahin vastus taitaa olla juomisen lopetuksessa tuo masennus.tuntuu,et maailma pysähtyy,ihmiset häviää,outoja ajatuksia,järkyttäviä tunteen heilahteluja,raivareita…varmaan kyllä muutamassa kuukaudessa helpottais,mut hurjalta tuntuu jo muutama viikko.se on ku pennusta asti ollu se alko mukana,melkei mitä vaa voi tehä myös kännissä…onneks oon älynny pysyä lääkkeistä erossa,vaikka joihinkin vaivoihin olis ehkä tarvetta.ratkeemiset käy kyllä ku sormia napsauttais.oot selvinpäin ja hups,meniki se 4päivää perseet olalla ja mietit pää ja sisuskalut turvoksissa miten hitossa näin taas kävi.no tästä taas eteenpäin kovasti yrittäen…

vähän sekavaa tekstiä kun ajatuksia tulee vähän sieltätäältä ja nopeemmin mitä kerkii purkaa…

Moro a77!

Ihan oli tunnistettavaa tekstiä. Hyvinkin samanlaisen aloitustekstin, taustoineen kirjoitin tänne omaan päiväkirjaketjuuni n.10 kk.sitten…ja toki sitä olen jatkanut selviytymistaistoinen ihan tähän päivään asti…

Raitistumisyrityksiä takana lukuisia…kaljaa kitattuja vuosia takana parikymmentä…viimeiset vuodet juominen ja elämä alkoi olla aivan kaoottista… yrittäjänä vaimon kanssa jotenkin sain työt hoidettua… mutta juominen oli viimeiset vuodet jo ihan jokapäiväistä… jos ei kotoa tarvinnut poistua aloin kittaamisen kun heräsin…lopetin kun sammuin ja aloitin taas uudelleen kun heräsin…aivan kauheaa touhua…

Kroppa alkoi myös oireilemaan…tuli haimatulehdus…viinakramppi…lihaskivut…sydänkohtaus…yms…ja ikää minulla vasta 35…tunsin että alkaa olemaan oikeasti korkea aika toimia…kädet täristen…aivot ja kroppa ylikuormitettuina liityin tänne… otin neuvot vastaan ja aloin toimia niiden ohjeiden mukaan ja raittiina on menty…

Nyt elämä on elämisen arvoista…suosittelen.

Tsemppiä ja voimia sinulle!

Niin ja tervetuloa tänne!

Semmosta, että alussa on alku. Ja kaikki ollaan siitä aloitettu. Laskiaistiistai käy siihen ihan hyvin, ens alkuun.

a77 kirjoitti

Samat sanat onneksi minäkin voin sanoa noista mainitsemistasi lääkkeistä.
Stoorisi perusteella saatat olla alkoholisti. Sairautena alkoholismi voi osua keheen tahansa, ja alkohoia käyttämällä se saa näkyvän muodon. Eikä siinä juuri ihmettelemistä ole, että välillä yllättyy kun onkin juovuksissa.
Eräänä iltana sitten tuli hätä itsestäni, sellainen täydellinen murtuminen ja halu lopettaa juominen. Olin vuosia tiennyt AA:n auttaneen tutun miehen raittiuteen ja päätin mennä palaveriin. Ja menin.

metsien mies kirjoitti

Palavereissa olen kuullut erilaisia kohtaloita, ja niistä olen ottanut jotain sellaista oppia itselleni, että raitis elämä on ruvennut maistumaan hyvältä. Olen muun muassa saanut hyviä ystäviä ja elämän piiri on laajentunut alueille, joista vain haaveilin. Surut, murheet, epäonnistumiset, menestys ja voitot on helpompi käsitellä ja hyväksyä raittiina.
Raitistuneden alkoholistien seurassa olen saanut olla juomatta ekasta palaveri-illasta lähtien. Muuta en silloin osannut toivoakaan, mutta se riittää mukaan pääsyksi. Jäsenmaksuja ei ole, senhän meistä jokainen on jo kantanut Alkon kassaan.

Päivä kerrallaan -kirjan tämän päivän teksti toteaa: “Loisteliainkaan äly ei suojaa alkoholismisairaudelta”. Juomisen lopettaminen on helppoa, mutta pysyvän ja mielekkään raittiuden saamiseen vertaistuki antaa ratkaisun.

Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme

se on kyllä jännä miten oma pää/mieli pystyy kusettamaan helposti tarttumaan puteliin.pitää olla aika skarppina ku rupee mitä ihmeellisimpiä asioita tapahtumaa,että jatkaisi niinku on aina tottunu.mutta kyllä,päivä kerrallaan.löydettävä niitten selvien ihmisten seuraan ja hyviä harrastuksia.plussaa on,vaikka omaan alkoholi ongelman,olen aina pyrkiny pitämään edes jollain tapaa kunnosta huolta.sitä koitettava haalia elämään lisää.kalastus ja eräily lähellä sydäntä,mut niitä pitää opetella tekemään selvinpäin,niinku monia muita harrastuksia.

nonni,se alkais olla pariviikkoa selvänä.fiilis on semi ok.paljon kävelyllä käyntiä,välillä jopa uimassa käyny.ruokapuoltakin terveellisempään suuntaan.kohtuu yksinäistä on kuiteski.ei oo ne kaverit käymässä vaikka kahvilla,ketkä yleensä kaljoilla käy.jännä juttu seki,et jos hiljaisessa yksinäisyydessä rasauttais pullon tai tölkin auki nii varmasti olis kohta ovella joku :laughing: törmäsin tässä nyt tämmöseenki asiaan kun olen sinkku ja kyllähän sitä viettiä vielä löytyy…treffaamiset menee melko hankalaks kun yleensä ja aika moni haluu,et vähän kuppia ja sit hommiin,tms…on meinaa harvassa semmoset naiset ketkä ei ota kuppia,tai sit ei vaa satu mun kohalle.mutta noin yleisesti olo kohentunu huomattavasti.tänä vuonna ollu 2repsahtamista,mutta kyllä tuntee joka solutasolla kun ei oo ollu säännöllistä juomista.masennukseen ja yksinäisyytenkin kun sais vähän helpotusta,mut tottapahan nuokin järjestyy kun sinnittelee eteenpäin :sunglasses:

Kiva kuulla, että hyvin menee! :smiley:

Pidä sama tahti päällä!

kiitos.kyllä hyvillä fiiliksillä pidetään.

se alkais olla taas viikko taputeltu ja selvänä :sunglasses: tällä viikolla tuli kokeiltua sietorajoja menestyksekkäästi.viikolla kaveri pyyti kahville ja kaljotteluhan sielä oli käynnissä.asiaa keskusteltiin ja kahvissa kestin.eilen taas yks mun hyvä kaljottelu kaveri pamahti kylään kaljoineen.istu muutaman kaljan verran ja tarinoitiin…viimesellä kysy,et oonko nähny jonku valon tms.ku ei kalja maistu ja läks jatkamaan matkaa :laughing: no kyllä huomasin miten pääkoppa työskenteli keinoja/syytä ratketa,mut olimpa askelen edellä :sunglasses: tyytyväinen oon,selkärangan tynkää jonkuverran tullu jo.rööki on muuten ollu +4kk poissa kans.sitäki tullu +25v kiskottuu…säikähin,et keuhkoahtaumaa pukkaa ku ei happi kulkenu…onneks astmalla selvis vielä,ei oo sen diagnoosin jälkee palanu.jep,mut edelleen melko yksinäistä puuhaa,ei paljoo puhelin pärise…positiivisia juttuja on kyl liuta.vatsa rupee paranemaan,nukkuminen on loistavaa.hermosto rupee palautumaan,huomaa ku ei oo tärinöitä eikä pakkoliikkeitä :laughing: ajatusmaailma muuttuu kans ja huomaa asioita vähän toisella tavalla.tää viikko on ollu hyvä,eikä oo ees vituttanu pahasti.salillaki tullu käytyy pari kertaa hakemassa tuntumaa :sunglasses:

Hieno juttu, oot hoitanut homman hienosti kotiin ja voit olla tyytyväinen. Ollaan lopetettu samaan aikaan viinan juominen ja ihan samoin itsekin olen huomannut itsessäni kaikenlaisia hyviä juttuja… erityisesti nukkuminen on parantunut ja sitten tuo älytön hikoilu. Käyn itse myös salilla ja koen saavani sieltä tosi paljon hyvää oloa. Kävisin enemmänkin mutta palautumiseen tuntuu menevän aikaa eikä viitsi tieten tahtoen itseä väsyttää. Mieliala tuntuu kyllä vaihtelevan tosi paljon ja mulla erityisesti nämä viikonloput ovat vaikeita. Nyt kuitenkin ollaan molemmat selätetty tämä viikonloppu ja tästä on hieno jatkaa uuteen viikkoon. Tsempit sinulle!

juu on tullu alko lopetettua montakin kertaa,mut tahto ei oo ollu aina täysin messissä.nyt vähän toiset fiilikset…2018 lähti selvänä,pari repsuu oli,mut ei lannistanu,nyt selviä päiviä enempi ku vuosiin…nii ei tosiaa kannata liikoja rehkiä.fiiliksen ja voimavarojen mukaan.mieliala tosiaan heittelee,mut ainaki itellä helpottaa kun ymmärtää syyt :sunglasses: itellä tuo vielä kunnonkohotukseen haasteita kun on noita fyysisiä vaivoja,mut niillä mennään mitä on.pääasia,et hyvältä tuntuu :wink:

Hei a77 :smiling_face: luin tämän koko ketjun ja mietin miten pystyt repsahtamisen jälkeen palaamaan takaisin ruotuun? Millaisissa tilanteissa tulee repsahduksia? Ois kiva kuulla niin tietäs yrittää ite kiertää sellaset kuopat :unamused:

no mulla ei oo kummosia tilanteita vaatinu aikasemmin.yksinäisyys,kavereitten näkeminen,vitutus,ilma, ym,ym…sekun on verissä ja totuttu tapa nii syitähän juomiselle löytyis aina :laughing: ite koitan henkisesti kasvaa ja ymmärtää tilanteen,olla ns ajan hermoilla…en välttele tilanteita,enkä pakene asioita vaan kohtaan ne.jos tulee repsahdus nii eiku keräilee ittesä ja ajattelee kokonaisuutena juomatonta aikaa,että ei oo kuitenkaa tullu entiseen malliin dokattua ja eikun jatkaa selvänä oloa.jonkin sortin itsensä opiskelua ainakin itellä on.tarvii käyttää paljon aikaan pohdiskeluun ja miltä tuntuu/mitä on mielessä.mulla se viinapiru on ollu kyllä uskomattoman ovela kaveri tuola korvien välissä…

jälleen alkaa olla yksi viikko raittiina taputeltu.tällä viikolla ollu kyllä enemmän ku tarpeeks houkutusia poiketa polulta.asioiden hoitamisissa ollu vastoinkäyntejä mitkä helposti nostanu paineita tappiin.monta juopottelemaan houkuttelevaa kaveria ollu kans ja kieltämättä olis meno jalkoja vipattanu.tottapahan voitetut vastoinkäynnit vahvistaa.hyvillä mielin uuteen viikkoon :sunglasses:

a77 kirjoitti

Raittius sinänsä ei takaa, etteikö vastoinkäymisiä olisi. Selvä pää helpottaa niiden järkevää hyväksymistä ja harkittua ratkaisemista. Niinkin käy todennäköisesti, että juopottelukaverit lakkaavat pyytelemästä mukaansa, kun pettyvät houkutustensa heikkoon menestykseen. Menojalkakin on sellainen, että se oppii ottamaan oikeaa tahtia oikeassa seurassa. Kesä tulee pian ja mahdollisuudet reipashenkiseen liikuntaan lisääntyvät.
Jokainen raitis päivä on alkoholistille kiitoksen aihe.

Hiljaa hyvä tulee

^näinhän se on.tässä vaiheessa tuo pinna on vielä vähän lyhyt ja tilapäinen hulluus saa hetkellissen vallan :laughing:
kesää kovasti odottaen ja tekemisien toteutus tuntuu mahdolliselta.monen kesän suunnitelmat menny kurkusta alas eikä oo saanu juomisen takia paljoo mitään muuta tehtyä.

nyt on ollu toiminnantäyteinen viikko josta selvänä selvitty.alku viikko kuntoilun parissa ja loppuviikosta uskalsin käydä vähän töitäkin tekemässä :smiley: lupauduin jokski aikaa vajaata viikkoa tekemään :sunglasses: viikonloppuna tuli otettua iso askel eteenpäin ja kävin kaveriporukan kans viettämässä iltaa selvänä ja kattomassa miltä se touhu näyttää.pari iltaa ku katteli sitä läträämistä ja touhua ni ei käyny kateeks yhtää :laughing:

koettelee kyl kovasti tää kevät.helvetillistä masennusta,pääkoppa koittaa löytää hyväksyttävää syytä ruveta kiskoo kaljaa.myös tuo tuttu kohtuukäyttöön siirtyminen kummittelee päässä.tiedän kyllä(kokemuksestakin)ettei onnistu.noh,päiväkerrallaan mennään.vissii meikäläisen raittiushistoriassa aletaan vetää ennätyksiä selvänä olossa.tiiä vaikka tää tästä helpottus jokupäivä :unamused:

Kyllä se oikeasti helpottaa. Välillä ahistaa ja sitten on taas helpompi olla. Tsemppiä.

Tsemppiä sinne tähän päivään!