Vähän ylitse kaks kuukautta raittiutta takana, ja olen aika turvassa vielä. Mutta mitä pimeämmäksi käyvät illat, alkaa juomis himo nostaa päätään. Kokeilen onko tästä apua, jos ei mulle niin jollekin toiselle.
Olen reilusti alle 40v mutta saanut fyysistä tuhoa aikaan itselleni. Aika näyttää miten pysyvää se on, mutta jatkaa en voi jos haluan elää itsenäistä elämää. Vertaistuki on auttanut mua, mutta en uskalla päästää syvälle. En uskalla sukeltaa vaan haukon ikään kuin kahden maailman välillä, päihteettömän ja päihtyneen ympäristön. Onneksi en ole koukussa muuhun kuin alkoholiin, siinäkin on tarpeeksi. Huomenna herään ehkei virkeänä mut hyvin voivana.
Todellisia ystäviä on vaan niin vähän.
Kiva Lilyshee, että olet tullut lopettajien joukkoon!
Kyllä se alkoholi pyörii itselläkin mielessä ihan vähän väliä (kohta vuosi takana ilman päihteitä) , mutta ei onneksi enää useinkaan sillä tavalla että tulisi halu juoda. Eilen juuri pohdiskelin tätä, että miksi se alkoholi pyörii mun mielessä niin paljon. Mutta kun mietin omaa elämääni taaksepäin, niin se alkoholi on ollut niin oleellinen osa mun elämää ja rutiineja (mikä ajatuksen tuntuu tällä hetkellä ihan hirveältä ja vieraaltakin) että ei kai se ole ihme, jos sitä miettii paljon.
Ja kyllä mun aivot tarjoilee aina ajoittain ajatuksen joka lähtee aina samalla kysymyksellä 'onko tässä nyt mitään järkeä olla juomatta, voisikai sitä nyt edes joskus? ’ ja sit alan kaivaan niitä syitä miksi sitä järkeä on olla juomatta. Yksi ‘mantra’ jonka oon kehitellyt tähän syy listaan itselleni on ‘loppiainen’. Se on vuosia ollut mun ahdistuksen päivä ja vitsikin. Loppiainen lopettaa tipattoman tammikuun mulla 
Ja ymmärrys siitä että musta ei ikinä tulisi kohtuukäyttäjä ja enkä edes oikeastaan haluaisi olla kohtuukäyttäjä vaan täysin vapaa alkoholista 
Tällaisia pohdiskeluja multa.
Toivon sulle miljoonasti tsemppiä ja voimia kaivaa mieleen heikkoina hetkinä ne syyt miksi et halua juoda enää.
Moikka LittleWing ja kiitos vastauksesta! Kyllä tänäänkin jonkinlaisena sumuna leijaili ajatus juomisesta mieleen. Tosiaan syitä olla ilman on niin paljon, ettei se ollut vaikeaa tällä kertaa. Olisi jopa vaarallista juoda, jos jalat eivät toimisi kunnolla, tai tulisi kipuja.
Ennen kaikkea ei halua kokea sitä pettymystä ja ahdistusta minkä krapula tuo. Ihan kauhistuttaa oikeastaan. Kavalasti monenlaiset erilaiset tunteet voi johtaa juomisen ajatteluun, tänään tämä oli vissiin tylsyys. Suru, apatia ja ilokin voi olla vaarallisia. Vaikea sietää sellasta tasapaksua, olemisen köllöttelyä. Onneks suuren osan ajasta on aika tyytyväinen ilman juomaa eikä elämä todellakaan loppunut raitistumiseen. Sellasta pikku lapsen kiukkua, turhautumista välillä velloo sisällä. Syö, lepää, ilmaise itseäs on ihan hyvä mantra. 
Wau, sä olet tehnyt hienon saavutuksen ja voit kiittää itseäsi siitä palveluksesta minkä olet elämällesi tehnyt! 
Tuo sinun mantrasi on todella hyvä.
Aurinkoista päivää Sulle!
Moikka Ylva, kiitos ja mukavaa huomata että täällä muutkin on kirjoitelleet. Laitoin joskus aikaa sitten viestiä tuonne Lataamon puolelle, siellä oli silloin kovin hiljaista.
Olen ollut pitkään Mtt puolen asiakkaana lähinnä toistuvan masennuksen vuoksi. Kokeiltiin eri lääkkeitä, mikään ei tuonut pysyvää ratkaisua kuitenkaan, kun onnistuin salaamaan ts vähättelemään juomistani siellä. Myönsin vain ajottaisen runsaamman juomisen. Nykyään kirjoissa lukee alkoholismi, ja se on hyvä.Käyttö oli ihan päivittäistä vielä keväällä, tyylin 10 kaljaa tai sitten n 0,5 l väkeviä per päivä. Tuo taipumus depressioon saattaa olla uusiutuva vaikka en juokaa, mutta sen kanssa on sitten vaan pärjättävä. Onneksi mulla on pari läheistä tukemassa, aina en tajunnut apua hakea ajoissa kun sekin on sellainen itseään kieltävä sairaus, vakava depressio siis.
Lisäksi esim sähköhoitoa ei ole vielä kokeiltu. Siihenkin on kuulemma parempi mahdollisuus raittiina ollessa. En tällä hetkellä ole erityisen apeena ja naurankin.
Silti tänään jonkun verran juotatti, ja se taas hieman ahdisti. Iltaa kohti melkein aina helpottaa, ja nyt oon erityisen tyytyväinen etten sortunut ? On vielä niin kesä, että ihan kylällä näkee välillä tuttuja juomassa. Mielessä on jos löytäisi jonkun uuden, kivan harrastuksen, keksisi vielä minkä moisen 
Olen aina ollut parempi aloittamaan juttuja kuin ylläpitämään, sitoutumaan johonkin.
Summa summarum, ihan kiva olla minä tänään.
Aika nopeasti mennyt päivä tänään, huomenna melko aikainen herätys jos nyt vaan uni tulisi pian. Olen todella huono kestämään unettomuutta ja siihen onkin nukahtamista auttava lääke. Ne juomishimotkin mitä pari päivää oli liittyi väsymykseen. Tulee samantapainen olo kuin olisi krapula ja pitäis tasoitella.
Mietiskelin tuota juomarin uran alkupäätä…
Miten n13 vuotiaan join salaa viiniä että olisin puheliaampi uusien kavereiden kesken. Oksentamiseksi se sitten meni. Eli voi sanoa että käytin alkoholia luonteen vajavaisuuden paikkaamiseen. Toi Aassa kuultu sana on toisaalta vähän turhan negatiivinen, mutta näin noi piirteet huonoina silloin, varautuneisuuden ja hiljaisuuden. Nykyäänkin sitä huomaa vahtaavansa toisten reaktioita välillä, ja äänen painoja. Se on todella ärsyttävää!
Raitis päivä tänäänkin, nyt yöpalalle ja - puulle.
Itse join nuorempana sosiaalisen jännityksen lieventämiseksi. Yksin. Ennen sosiaalisia tilanteita perjantai-iltaisin. Näin vanhempana olen ymmärtänyt, että tuo olisi ollut vakava merkki, jos joku ammatti-ihminen olisi tiennyt tai itse olisi tajunnut vaarat.
Tosiasia kuitenkin on ettei sosiaalisissa taidoissani ole koskaan ollut mitään vikaa. Olin vain luonteeltani ujompi outojen ihmisten seurassa, mitä nuorten ryyppyremmeissä usein oli. Äänekkäitä riehuvia tyyppejä. Koin itseni vieraaksi ja lievitin tulevaa ahdistavaa oloani etukäteen. Sain nimittäin niin usein kännistä jankkaavaa palautetta puolitutuilta “kavereilta”, “miksi olet niin hiljainen, miksi et puhu mitään?” Näin jälkeenpäin se tuntuu kiusaamiselta. Typerästi käyttäytyvien teinipoikien ilkkumista. Vähän samaa kuin painostaminen seksiin: “Annat ymmärtää, mutta et ymmärrä antaa, ha ha ha ha.” Vihamielisiä ympäristöjä nuorelle naiselle, joissa huoran leimat viuhuvat ja pihtarikin on huono asia sosiaalisessa hierarkiassa. Voi kun olisikin ollut toisenlainen kaveripiiri, olisi hakeutunut toisenlaiseen seuraan ja jättänyt moiset ryyppyryhmät, olisi jäänyt minunkin salaryypyt ottamatta. Mutta menneisyys täytyy vain hyväksyä. Monenlaisia haasteita on nuoren elämässä, mutta ei niitä enää aikuisena tarvitsisi toistaa vaan mieluummin vapautua niistä.
Voi kun oli monen näköstä ajatusta tänään ryhmissä ja vähän liikaa sumppia… Tuli vähän krapula mieleen, mutta tää nyt on vaan murto osa siitä kärsimyksestä. Jostain syystä on ollut useena iltana sellanen pelko että yksin kotona oleminen alkais ahdistaa, mutta mitään suurempia ei ole kuitenkaan tullut. Nytkin katselen ihan kiitollisena kun ulkona myräköi. Jos se on sitten aivoihin juurtunut jostain aiemmista kokemuksista. 
Moikka ja kiitos Lempeä kettu kommenteista 
Ihan saman tyyppistä olen kuullut teininä ja parikymppisenä varsinkin baareissa, ‘Onko sulla tylsää, älä näytä niin myrtsiltä! Mikset katso mua silmiin?!’ jne. Jotenkin tosi turhauttavaa, olenko väärän lainen? Tähän liittyy myös sellainen ulkonäöllinen asia, mistä en juuri oo puhunut esim Aassa. Mulla on ikään kuin suupielet alas päin toisinaan ilman syytä. Siitä on sitten saanut vääntää miten ei ole tyytyväinen omaan ulkonäköönsä. Tai on liian pyöreät kasvot tai jotakin. Sitä haluaisi jo olla vapaa tollasista jutuista, mutta ei, aina niiden kanssa saa työstää välillä uudestaan ja uudestaan. Mutta tänään ei ole tehnyt mieli juoda.
Minäkin mietin aikoinani, olenko vääränlainen. Ulkopuolisuus tunteena on seurannut aivan näihin päiviin asti.
Moi, lemmikin, toisen elävän olennon seura kyllä vähentää tuota ulkopuolisuuden tunnetta. Näin tänään oksentavan alan miehen ja ajattelin että olen just oikealla reitillä nyt. Kiitollisena nukkumaan, vailla huolta huomisesta
Se on totta. Yhteys eläimeen on hieno ja paljon elämänlaatua lisäävä tekijä. Vastaavasti kannettavaksi tulee myös suuri vastuu, siksi en ole hankkinut omia.
Eläimet ovat parhaita seuralaisia. Olen ollut eläinrakas ihminen lapsesta asti.
Päivitystä… Syteen meni heti 90 pvään jälkeen. Mutta uus tosi yritys ja sen 9 päivä. Huomenna aloitan Antabuksen… Se jäi viimeksi käyttämäti. Nyt jo nukkuu, jee. Mielialat on ollu kyl hyvät vuoden aikaan nähden
Tsemppiä uuteen lopetukseen!
9 päivää on jo hyvä alku 
Nyt on Antabus aloitettu, ei mitään himoja Painoa tuli vähän tuossa mutta annan sen tippua itsestään, ei nyt mitään lisäpaineita tähän. Onneksi on noita netti ryhmiä ihan joka päivälle. Kiitos tsempeistä.
Päivitystä, huono olohan tuosta Antabukseksesta tuli kuitenkin, se oli pettymys. Päätin ottaa 2x viikossa puolikkaan toistaiseksi. Se riittää kyllä pelotteeksi. Ajattelin myös laittaa rasiaan pari tablettia, jota voin pitää mukana hätätilannetta varten. Muuten on sujunut oikein hyvin, sain hiukan askelta työstettyä. Nyt katson aivan ihanaa elokuvaa. Hyvä mieli.
Nyt en ole ottanut Antabusta kun ollut ikävää kutinaa mieliala lääkkeen vaihdettua eri merkkiin. Otan sen ennen nukkumaan menoa ja aion huomenna pyytää vanhan lääkkeeni takaisin. Kummia nuo sivuoireet. Muuten on sujunut hyvin. Sain myös juteltua kahden kesken erään vanhemman kotiryhmän jäsenen kanssa. Hän suhtautui joskus vähän varauksella muhun kun olin vielä uusi, mutta on näyttäytynyt oikein mukavana ihmisenä nykyään 
On mukavampi mennä sinne jatkossa. Hyvät yöt jos joku tätä lukee.
Antabus otettu tänään myös, pari pikku asiaa ärsytti. Alakerrassa poltetaan sisällä eikä näin kylmällä voi tuulettaa. Huomenna toivon saavani ratkaisua tähän. Ei oikeastaan tee mieli juoda kuitenkaan. Turvotus ehkö hävinnyt mikä on tietty kiva
Ihan mukava herätä tänäänkin, vaikka vähän kipee olo. Jätän menot väliin ja toivon ettei oo koronaa. Ensi viikolla täytyy hommata alkotonta käsidesiä kun kuulemma apteekista saa. Tsemppiä meille viikonloppuun, vältellään pikkujouluja ?
Yskä ja nuha jatkuu enkä tiedä voinko hoitaa huomiset menot. Pakko melkein olisi, mietin missä vaiheessa pitää mennä testiin. Turhauttaa kun toinen vanhempi kysyy tulenko jouluksi sinne. On itsekintuuri juoppo eikä myönnä mun ongelmaa. Toivottavasti joku tätä lukee, aattelen vähän itsekkäästi