esittäytyminen

Heippa vaan kaikille. Olen mies ja minulla kaksi lasta. Rekisteröidyin kun koitan saada jonkinlaista ymmärrystä sekä apua miten toimin läheisen juomisen/lääkkeet sekä mielenterveydellisissä ongelmissa. Toivon että kukaan ei provosoidu kysymyksistä tahi vastauksista vaikka luulen että niin tulee käymään. Tosin haluan samalla kertoa myös teille sitä kuinka pe…stä on kuunnella jatkuvia katteettomia lupauksia sekä tyhjänpäiväisiä valheita jotka ovat joskus niinkin suuria että sitä oikein ihmettelen uskooko kertojat niitä. Samalla haluan nostaa esiin ne tyhjänpäiväiset haluamiset sekä toiveet. Eli miltä tuntuu toisesta osapuolestsa se että on jatkuvasti petetty sekä hyväsikäytetty.
Eli kaikille pahoittelut etukäteen.

Älä nyt Jeppana heti pahoittele kaikkea etukäteen. :slight_smile: Sun kandee varmaan käydä tsekkaamassa toi Kotikanava.

Kannattaa varmaan aloittaa “anteeksi kun olen olemassa” -asenteesta luopumisella.

Joo tottahan tuo on. Laitan tähän vielä lyhyesti lisää taustaa.
Olen lasten äidin kanssa olleet eri suunnissa se kymmenen v. Ulkomaille muutin 5v. sitten lasten kanssa. Äidillä elatustuet pystyssä, ei ole yhteydessä lapsiin vaikka olemme sopineet ajan. Lapset koittaa soittaa ja päivystävät sovittuna aikana koneen ääressä. Lapset ei ymmärrä äidin käytöstä. Olemme olleet oikeudessa 5 kertaa ja joka kerralla oikeuksiani on lisätty niitä vaatimatta. Äiti on viimeksi nähnyt lapset vuosi sitten ja ollut 1 kerran yhteydessä. Lapset soittaneet joka viikko saaden 2 kertaa kiinni.
Noo nyt sitten on helppo syyttää vieraannuttamisesta ynnämuusta unohtaen omat velvollisuudet tykkänään. Valitettavasti vanhemmilla ei ole lapsiin oikeuksia eikä lapsia omisteta. Aikuisilla ainoastaan VELVOLLISUUKSIA.
On hyvin vaikea olla lapsille optimistinen mollaamatta toista.
Lapset pelkää tulla lomalle Suomeen koska perättömistä ilmiannoista olen ollut kuulusteluissa. Ja lomat Suomessa menneet järjestäen pilalle. Lapset kuitenkin jo sen verran isoja että ovat oikeudessa olleet ilmaisemassa halunsa ihan tuomarin pyynnöstä sekä molempien vanhempien hyväksymisellä.

Välillä menaa vain voimat loppua vaikka kuinka olemme aloittaneet uuden alun lapsien kanssa. Toisen kiusaamisesta kun ei pääse millään eroon. Ja lapsien puolesta olen huolissani.

Toisten perheiden sisäisiin asioihin on riskaabelia sanoa mitään ulkopuolelta. Sen verran voi tietysti sanoa että jos uskot toisen osapuolen käytöksen johtuvan päihteidenkäytöstä ja mielenterveysongelmista, niille et voi mitään. Eli turha kuluttaa hermoja ja energiaa siihen.
Näin lapsettomana voin antaa asiantuntijalausunnon myös siitä että näkemykseni mukaan äidin tehtävä on ihan itse luoda oma suhteensa lapsiin, ja isän tehtävä on luoda oma suhde lapsiin. Et ole vastuussa siitä miten äiti kohtelee lapsiaan etkä selitysvelvollinen toisen edesottamuksista. Toista ihmistä ei voi, eikä pidä kontrolloida. Sinuna keskittyisin omien velvollisuuksien hoitamiseen ja jättäisin toisen osapuolen velvollisuudet kokonaisuudessaan hänen vastuulleen. Vaikeaahan se on varmasti käytännössä jos toinen osapuoli käyttäytyy mielivaltaisesti. Uskoisin kuitenkin että lapset sitten joskus muistavat kuka oli lapsuudessa läsnä ja kuka ei. Ja etenkin millaista läsnäolo oli.

Mutta muuten yrittäisin hoidella asiat sosiaaliviranomaisten kanssa virtuaalielämän ulkopuolella. :slight_smile:

Siinähän se onkin kun itsellä vastuu lapsista. Haluaisin tavallaan selkeyden itselle siihen miten kertoa asiaa lapsille. Eli kun itse ei ymmärrä tai se on vaikeaa niin kertominen on silloin aika mahdotonta. Kuitenkin kyselyihin on jotenkin pakko vastata ja samalla tuntuu että ei osaa. Kyseessä ei ole siis toisen kontrollointia. Myöskään en halua enkä valehtele lapsille, enkä halua lietsoa vai miten hitto sen nyt sanois.
Sosiaaliviranomaisista ei ole apua. Molemmat ovat käyneet psokologin kanssa juttelemassa ja siitä on ollut apua koska osaavat eritavalla kuunnella ja kertoa kuin vanhemmat. Ja samalla voivat molemmat haukkua pystyyn. Tässä on meinaan ollut hyvä se että lapsilla on luottamus minuun sekä psykologiin siten että tieto ei kulje minulle enkä edes utele.

Hyvät päivät vaan kaikille

Onko sulle itsellesi tarjottu mahdollisuutta keskustella psykologin tai jonkun perheneuvojan kanssa miten toimia lasten kanssa? Vaikea kuvitella etteikö perheneuvontaa olisi tarjottu jos oikeudessakin on käyty viisi kertaa.

Itse olen lapsettomana jäävi antamaan ohjeita kenellekään, mutta jäi vaan mietityttämään mitä oikeastaan olet etsimässä. Miksi päätit kirjoittaa Vähentäjiin etkä esim. Kotikanavalle? Pyritkö itse vähentämään alkoholinkulutusta?

Eli kertoa lapsille toisen vanhemman päihdeongelmista vai selittää hänen edesottamuksiaan? Lasten kanssa pitäisi aina olla rehellinen, mutta mahdollisimman neutri (tunteiden osalta) mitä tulee toiseen vanhempaan. Tietysti väärä pitää voida sanoa vääräksi. Mutta miten olisi jotenkin niin että “Minä en tiedä miksi äitinne toimii näin, äiti saa itse selittää sitten kun sen aika tulee.”

Käsitykseni mukaan silloin kun lapset laitetaan joko kummankin tai toisen vanhemman osalta pelinappulaksi parisuhdekriiseihin, on vaikea olla (tahattomastikin) manipuloimatta lapsia omien tunnekuohujen mukaan. Silloin on myöskin vaikea olla lasten tukena heidän tunnekuohuissaan, kun omat sekoittuvat lasten tunteisiin. Jos jotakin tahoa omien tunteidesi käsittelyyn sinulle tarjotaan suosittelisin että tarttuisit tarjoukseen.

Tämä on oleellinen kysymys. Minä en ainakaan ymmärrä mitä heppu haluaa ja hakee täältä.

Niin, lähinnä siksi että haluan enemmän tajuta sitä miten vaikeaa se on vähentäjillä ja miten se porukka ajattelee asioita (yksi vai monipuolisesti). Ja tuo kirjoittamasi kertoo jo paljon minulle. Kirjoitin tuonne mitä haen enkä sen enempää tai vähempää. Itse asiassa lapsettomilta tulee asioihin toisenlainen näkökulma. On se sitten kovempi, suoraviivaisempi tai mitä tahansa mutta erilainen. Psykologilla käyn enää harvemmin ja saan hyviä ohjeita, sain heiltä myös neuvon käydä asiaa myös tälläisella tavalla jotta se avautuisi toisella tavalla. Ja ajattelin että saan informaatiota paremmin tätäkautta. En pyri vähentämään alkoholin kulutusta. Kulutan 3 pulloa 3,5% olutta viikossa keskimäärin.
Mikäli tämä häiritsee täällä tämän voi tietty mode siirtää, mutta jääköön se heidän harkintaan.

Tarkoitatko että sait psykologeilta neuvon tulla internetin keskustelupalstoille keskustelemaan lapsistasi, lastesi äidistä ja siitä mitä sinun pitäisi sanoa lapsillesi heidän äitinsä edesottamuksista? Että netin keskustelupalstoilla asia avautuisi toisella tavalla? :unamused:

Sori mutta putosin taas kärryiltä. :slight_smile:

Minä ymmärsin, että ex-vaimosi on eräänlainen vähentäjä ja haluat meidän vähentäjien kirjoituksia lukemalla löytää jonkinlaista ymmärrystä hänen käytökselleen. Osuinko oikeaan? Meitä on täällä moneen junaan, sekä yksi-että monipuolisesti ajattelevia. Jos lapsiin liittyviä asioita haluat pohtia, niin käyhän se täälläkin, vaikka pulmaasi sopivampiakin foorumeita löytynee. Itse varmaan toedät parhaiten mihin ja miksi haluat kirjoitella. Me keskytyme täällä alkoholinkäytön vähentämiseen. Jos sinusta oma ongelmasi liittyy tähän, niin sana on vapaa.

En.
Asian voi ymmärtää monin tavoin. Oikein, väärin tai tarkoituksella väärin.

Juurikin näin.