Terve vaan kaikille.
Aloin selaamaan tätä foorumia viime viikonlopun aikana, jolloin vakuutin itselleni että raitistumisen on alettava. Kas kun kävi näin…
Viime torstaina, anottuani perjantain vapaapäiväksi duunista olin kipannut pari lasia viiniä ja puolisen pulloa viskiä päälle. Edellisenä päivänä en ollut syönyt mitään enkä tietenkään juomapäivänäkään. Ajattelin perjantaina että oonkohan venäyttänyt jonkun lihaksen töissä, tuntui oudolta kun haukottelukin vihloi. Myöhään iltaan kestänyt darra ihmetytti myös.
Netistä luin juttuja maksakirroosista ym, mut viittasin kintaalla. Nuorekas kuolemattomuus on toiminut tähänkin asti ihan hyvin (tosin nyt ikää 30+…) ja olo on ollut ihan ok tähän asti.
Maanantai-iltana, kun kävin lääkärissä utelemassa mitä mahtaa olla kropan siinä kohdassa mikä viime perjantai-aamuna tuntui kipeältä tuli tohtorilta veretseisauttava vastaus - “Haima, sappi ja maksa, mites paljon sulla kuluu alkoholia? Meeppäs siihen seljälles makaamaan”
“…öh, 4-6 kaljaa arkisin per päivä, 24-päkki per viikonloppu, jotain sellasta”
“Maksa tuntuis laajentuneelta. Otetaan sulta verikokeet ja pistetään ultraan”
Noin 5-6 vuotta kestäneen jokapäiväisen kaljottelun, ja jokaviikonloppuisen reilun kännäämisen seuraus konkretisoitui nyt mulle paitsi raitistumispäätökseen, myös kuolemanpelkoon.
Maanantaisesta lääkärikäynnistä lähtien olen ollut yksinkertaisesti kauhuissani. Huomenna aamulla saan tietää verikokeiden tulokset, ultraan menen kunnallisen kautta sitten kun sinne joskus pääsee.
Olen ollut taipuvainen pieneen panikointiin (alkoholikuuri turrutti sosiaalisten tilanteiden pelon ja paniikit aika hyvin), ja sen myötä onneksi on rauhoittavia joiden avulla olen pystynyt edes jotenkin nukahtamaan. Muuten en tiedä mitä tekisin. Ei varmaan jäis pelkkään seinille hyppimiseen.
Alkuviikko on muutenkin ollut huolestuttavaa aikaa.
Maanantai meni töissä vielä suht normaalisti (eka täysin alkoton päivä) mitä nyt vatsa oli viel vähän kipee - aina siihen lekurissa käyntiin asti.
Tiistaina ajatukset pyöri päässä ja tuntui että puski hikeä ihmeen paljon, veto oli illalla täysin poissa, keskittymiskyky tiessään ja näkökenttä aivan kuin olisi kaventunut. Ihan kuin olisi ollut krapula kaiken muun murheilun lisäksi. Vieroitusoireita?
Tänään jaksoin suht normaalisti, mitä nyt tavanomaiseen jutusteluun en jotenkin vaan kyennyt työkavereiden kesken. En tiedä johtuuko nämä vieroitusoireista vai mistä? Vatsakivut sentään ovat jo tiessään.
Vaikka eniten pelottaa huomisen tulokset ja tulevan ultran löydökset, halusin rekisteröityä tänne siksi että selvästi nyt on opeteltava elämään (mitä tätä elämää sit onkaan enää jäljellä) uudella tavalla, alkoholittomasti. Ja sen elämäntavan olen ehtinyt jo unohtaa.
Vaikka yleensä olen pyrkivä itsenäiseen ongelmienselvittelyyn, en edes yritä vakuutella itselleni etten nyt tarvitsisi apua.
Tänne halusin tulla siksikin, että teistä ehkä joku ymmärtää mitä mulle tapahtuu.
Omien IRL ystävieni (joita alkoholisoitumiseni myötä kasvaneen erakoitumiseni jälkeen on jäljellä kaksi, työkavereita en laske kavereiksi) kanssa keskustelu voi olla vähän vaikeaa. Paitsi että toinen on vankilassa, molemmille maistuu ihan yhtä liikaa kuin mullekin.
Vanhemmilleni olen näyttänyt vain fasaadipuoltani - raitis ja tupakoimaton. Emme tapaa kovin usein emmekä kovin pitkiä aikoja kerrallaan.
Viikonloppukin on tulossa enkä tiedä mitä sillä tekisin. Pelkään henkeni puolesta liikaa että jatkaisin vanhaan malliin, mutta mitä ehdottaisitte tekemiseksi?
Hieman kiinnostaa myös tietää et mitä AA-kerhossa tehdään, ja kannattaako sellaiseen tässä vaiheessa tuppautua, varsinkin jos ei haluaisi/pystyisi puhua muille?
Eipä tämä esittäytyminen nyt paljoa minusta kerro, lähinnä vain sen mitä tällä hetkellä pystyn itse ajattelemaan. En selvinpäin osaa olla kovin puhelias 
Aika negatiiviseksi meni tää mun ensivaikutelman antaminen, mut sanotaan nyt vielä vaikka että hyvää syksyä kaikille.
