Erosin, olen vapaa

Kirjoitin tänne joskus, oli silloin todella hukassa. En valitettavasti löytänyt enää viestiäni, mutta tiedän että silloin vielä katsoin toiveikkaana tulevaisuuteen, että ehkäpä joku päivä hän lopettaa.

Löysin artikkelin, minkä varmasti moni täällä kirjoittavista on lukenut. Eli löytyy osoitteesta hyvaterveys.fi/artikkelit/Alkoho … -apua/516/

Apua tosin en tästä linkistä löytänyt, mutta löysin itseni. Eritoten seuraavat asiat;

  • Naiset uskovat sisukkaasti, että käänne parempaan vielä tapahtuu
  • Kun hän toisen juomisen takia joutuu vastaamaan ainakin lapsista ja raha-asioista, vastuuntunne alkaa laajeta myös sellaisiin asioihin, joita juomisongelmainen itsekin voisi hoitaa
  • Alkoholisteilla on tapana etsiä kumppanista kuvitteellisiakin huonoja puolia ja niitä painottamalla murtaa hänen itsetuntoaan.
  • Rajan pitäisi tulla vastaan viimeistään silloin, jos joutuu suhteessa väkivallan kohteeksi, oli se sitten fyysistä tai psyykkistä: alistamista, mustasukkaisuutta, nujertamista. Väkivaltaisuutta ei pitäisi koskaan sietää.
  • Vaimo ajattelee, että mies menee lopullisesti hunningolle ja voi kuolla, jos jää yksin.

Viimeinen kohta on eritoten ongelma minulle. Exälläni ei ole enää ketään muuta kuin minut ja lapseni. Silti hän löytää minusta vian, minun käytökseni ja sanomiseni. Fyysinen väkivalta suhteessa ei ole niin suuri ongelma. Sitä on ollut, mutta se ei ole satuttanut ja murtanut niin paljoa kuin henkinen. Henkistä väkivaltaa liittyy myös fyysiseen väkivaltaan: hän ei mielestään ole lyönyt minua. Minä olen syyllinen, koska olen joskus läpsäissyt avokkaalla naamaan. Mies mielestään ei oma-aloitteisesti ole ollut väkivaltainen. Munaton mies, joka vain ei myönnä.

Mies on salajuoppo. Koskaan juomistaan ei myönnä. Apua on hakenut monesta eri paikasta. Lasta hoitanut humalassa (lapsi on 2 v.) menettänyt työpaikkansa. Ratista tuomio ja toinen tulossa. Poliisit soitettu naapurin toimesta, koska tappelut olleet rajuja. Putkassa ollut pariin otteeseen. Lastensuojelu on niskassa.

Humalassa syyttelee minua. Kun alan epäillä että hän on juonut, puheenaihe kääntyy minun tekemisiin ja sanomisiin. Juomiseen kommentoi vain, että ei ole mitään ottanut jatkaen “mutta sä olet koko aamun tiuskinut mulle ja sä alat ärsyttää… ja 2 vuotta sitten sanoit mulle sitä ja tätä pahasti… sä olet viikonloppuna juhlinut tuolla kavereides kanssa, mistäs mä tiedän mitä miehiä sulla on ollut…” Vakisyytös on se, että mä olen juhlinut baarissa kavereiden kanssa meidän rahat. Mies itse ei käy juurikaan baarissa, vaan juo kotona salaa. Minä puolestani käyn silloin tällöin ja myönnettävä on, että rahaa silloin kuluu jonninverran. Ja siitäkös eksäni naputettavaa saa. Syytösten aiheita on miljoonia. Minä en kuulema hoida meidän lasta ja kaikki vastuu jää hänelle, kuinka menen kaikki illat jossain (käyn työn ohessa iltakoulussa pari iltaa viikossa…) ja liikunnan harrastamisesta saan syytöksiä. Ei auta selittäminen, että mun pitää hoitaa itseäni myös fyysisesti.

Olemme olleet jo muutaman kuukauden asumiserossa, mutta lopullinen ero tuli nyt. Onneksi mies on yhtä mieltä siitä, että vaikka ero satuttaa, hän ei ole kykenevä parisuhteeseen. Hänen täytyy keskittyä omiin ongelmiin ja hoitamaan itseään. Tämä siis selvinpäin.

Tuttua varmasti monelle meistä on useat persoonat, joista ei tiedä, mikä oikea mies on.1. mies joka on hyvä isä ja mies, joka yrittää hoitaa elämänsä kuntoon. 2.mies jolla alkaa stressi painamaan ja viinaa halajamaan. 3. mies joka löysi syyn juomiselle (eli humalainen) ja 4. krapulainen mies morkkiksessaan, joka piiloutuu maailmalta. Tämä mies menee hoitoon, mutta usein repeää juomaan jo ennen hoitoa, koska ei kestä itseään. Humalainen mies kun löytää syyn paremmin muista.

Turha vissiin kysyä, kuulostaako tutulta. Jos näet tässä elämäsi, lähde nyt. Se ei tule muutoin ainakaan helpottumaan.

KOMMENTTEJA? TUNTEMUKSIA?

Sen verran piti kommentoida lapsen hoidosta, että huolimatta siitä, että käyn koulussa työni ohella, minulle se vastuun kantaminen lapsesta jää. En voi hoitaa työtäni tai kouluani rauhassa, koska mies on myös humalassa hoitanut lapsta. Kaikki lapsen vaippojen ostamiset yms. arkiset asiat ovat minun huoleni. Mies joutuu ainoastaan viettämään aikaa lapsen kanssa. Ei mitään muuta. Usein joudun järjestelemään omia asioita uusiksi miehen juomisen vuoka.si. Lapsenhoitajat, työajat… Miestä ei voi päästää lasta hakemaan hoidosta, koska päivähoitaja ei huomaa hänen humaltumistaan. Käyn siis itse hakemassa lapsen ja ennen kuin luovutan lapsen miehelle, pitää kunto tarkastaa. Näin ollen ajan töistä hakemaan lapsen, luovutan miehelle ja ajan takaisin kouluun. Jos mies ei ole hoitokunnossa, aletaan järjestämään varahoitoa puolessa tunnissa.

Toki mies on sitä mieltä, että hän kantaa kaiken vastuun… Mikäs siinä vaippojen ostossa niin helvedtin vaikeaa on. Valtameri vain koostuu pisaroista. Pyykit, pesuaineet, ruoka, lelut, hoitojärjestelyt, lääkärit… ja tärkeimpänä se, että olen aina paikalla kun lapsi tarvitsee minua.

Mies etsiköön toisen syyteltävän.

Alkoholistille ei lasta voi/saa luottaa, ennen kuin hän itsensä on hoitanut. Alkoholisti näkee juomisensa sellaisena, että se ei vahingoita ketään jos kukaan ei huomaa. Ja mikäs helpompi kohde tällaiselle on kuin pien lapsi, joka ei ymmärrä? Se vain vaatii sen yhden vahingon, kun isä sattuu sammumaan. Lapsi on silloin omillaan.(lainaus toiselta kirjoittajalta) Tuon paremmin sitä ei voi sanoa.

voi kun voisikin käyttää tuollaista nimimerkkiä kuin aloittaja, näin olisi olut parempi.
Minut erotettiin, jätettiin ja olen katkera!
kuitenkin asetelmat olivat sellaiset että olisin hyvinkin voinut vain erota ja tuntea siis itseni vihdoin vapaaksi.
Mulle ei ole vieläkään selvinnyt, miksi kestin sitä niin kauan. Kaveri oli niin vittumainen kun pystyi… varsinkin lopulta kun hän itsekin sanoi minun olevan ainoa selväpäinen eli juomaton ihminen hänen ympärillään. Siitäkin ainoasta hän yritti kaikin mahdollisin henkisen painostamisen avulla eroon. Ja kestin ihan liian kauan.
Kunnes hän otti uuden auttajan itselleen, juomattoman, perheellisen, työssäkäyvän. Puolessa vuodessa eksäni on tehnyt siitä h***asta lapsettoman ja työttömän ryyppykaverin.
VOI ETTÄ MITEN ÄLLÖÄN TÄTÄ VAPUNAIKAA! Vapun, uudenvuoden ja juhannuksen voisi nimetä alkoholin juhlapäiviksi ja voisi kuuluttaa että nyt liputetaans oikein kun on alkkisten juhlat.
(tosin tiedän, että oikeat alkkikset harvoin juhlivat tällaisina amatöörijuojien päivinä, maanantaina on sitten kotikapakassa taas vaan ne tutut ja turvalliset naamat, “ystävät”) Kuitenkin ällöän sitä riekkumista, sain siitä niin tarpeekseni!

Meillä lapsi erotettiin alkoholistin kanssa pois, koska minä olin “ongelma” taistellessani juovan puolisoni kanssa ja se oli lapselle pahasta. Sossussa kuuntelivat vain alkoholistia ja hänen kertomaansa. Lapsi oli puolison, olimme siis uusperhe.

Nyt lapsi ja hänen oma vanhempansa molemmat juovat ja kaikki on kunnossa. Kun kukaan ei puutu heidän elämään, niin ongelmaakaan ei ole. huoh… Kun saisin vain jotenkin siirrettyä syrjään sen, minkä olen aina luullut olevan oikein.

Meillä lapsi erotettiin alkoholistin kanssa pois, koska minä olin “ongelma” taistellessani juovan puolisoni kanssa ja se oli lapselle pahasta. Sossussa kuuntelivat vain alkoholistia ja hänen kertomaansa. Lapsi oli puolison, olimme siis uusperhe.

Nyt lapsi ja hänen oma vanhempansa molemmat juovat ja kaikki on kunnossa. Kun kukaan ei puutu heidän elämään, niin ongelmaakaan ei ole. huoh… Kun saisin vain jotenkin siirrettyä syrjään sen, minkä olen aina luullut olevan oikein.

Meillä lapsi erotettiin alkoholistin kanssa pois, koska minä olin “ongelma” taistellessani juovan puolisoni kanssa ja se oli lapselle pahasta. Sossussa kuuntelivat vain alkoholistia ja hänen kertomaansa. Lapsi oli puolison, olimme siis uusperhe.

Nyt lapsi ja hänen oma vanhempansa molemmat juovat ja kaikki on kunnossa. Kun kukaan ei puutu heidän elämään, niin ongelmaakaan ei ole. huoh… Kun saisin vain jotenkin siirrettyä syrjään sen, minkä olen aina luullut olevan oikein.

Juuri näin…Ennalta jo alkaa verenpaineet nousta kun ajatteleekin jotakin vappua!! :confused: meillä aina lähdetään vaikka lupaa ei olisikaan, viimeksikin nyt vappuna lähti koiraa lenkittämään ja tuli aamuyöstä kotiin… sovittiin kyllä että perheen kesken vietetään vappua, grillaillaan ja lasten kanssa saunaa lämmitellään… sitten morkkiksessa maataan koko loppuvapaat ja vältellään keskusteluja… mä alan olla niiiiin kyllästynyt tähän!! just kun luin tämän ketjun viestejä, ajattelin että samoja ajatuksia ja toimia myös täällä… Lapsia ei voi miehelle luottaa kun voi olla ettei huolehdi, kaikki vastuu on minulla kaikesta,pyykinpesusta pikkuremontointiin… mies ei vain saa aikaiseksi esim. verhotankoja tai naulakoita seinään… vähän aikaa sitten vaihdoin tiivisteet pesuhuoneeseen kun kyllästyin odottelemaan pyynnöistä huolimatta…koko ajan tulen ajatelleeksi että tämänkin ja tämän asian hoidin itse, joten mihinkähän tuota miestä oikein tarvitsen… silti ei uskalla ratkaisua tehdä ja jättää… miksiköhän… en ymmärrä…

MInä haluaisin erota avomiehestäni ja lapseni isästä, mutta selvinpäin mies ei ota sitä kuuleviin korviinsa: eihän meillä ole mitään syytä erota. Kännissä suuttuu asiasta silmittömästi joka kerta, haukkuu minut paskaksi ja sanoo että sama se, erotaan vaan. Mutta sitten taas selvinpäin mitään ei ole tapahtunut, ei ole mitään syytä erota, ei mitään ongelmia paitsi minä, joka nalkutan. Ja kun pidän kiinni erokannastani, asia on hänen puolestaan selvä, sillä hänen elämänsähän on jo ohi ja hän kuolee joka tapauksessa kohta, ainakin jos eroamme. Minusta on ihan sama jos kuolee, parempi olisi, mutta miten saisin hänet ulos yhteisestä asunnostamme? Minusta on edelleen epäreilua, että minun ja lapsemme pitäisi muuttaa pois asunnosta, josta minä olen maksanut kaikki lainanlyhennykset, korot ja yhtiövastikkeet. Mutta en käsitä kuinka muuten saisin eron toteutumaan.

Vappuaattona mies oli vetänyt itsensä kaatokänniin keskellä päivää kun olin lapsen kanssa Linnanmäellä. Tapasimme sukulaisteni luona johon hän tuli tunnin myöhässä kauheassa kunnossa. Oli ilmeisesti sammunut jo ennen lähtöä.
Eilen oli kuin mitään ei olisi tapahtunut, mutta kun minä otin asian puheeksi, raivosi ensin ja nukkui sitten koko loppupäivän. Tänään lähti uusimaan lääkereseptiään terveyskeskukseen, koska oli hukannut vanhan ja lääkkeet loppu. Tuli sitten kotiin puolen päivän aikaan vielä kauheammassa kunnossa kuin vappuna ja sammui sitten.

Mielestään hän on hyvää vauhtia raitistumassa koko ajan, kunhan häntä ei painosteta… Hohhoijaa.

Kyllä HOHHOIJAA, harmillista ja vaikeaa ja sen lisäksi niin tyypillistä!

Itse sain myös vappuyönä kuulla miten mies on ainoastaan yksin maksanut tähän asti talovelkaa, ja minä vain tässä elää öllötellyt siivellä hänen rahoillaan…(ei ole kyllä totta, talous on yhteinen ja molempien rahat menevät käyttöön!!) Minä kuulin että lastensuojelua voi pyytää avuksi “häätämään” mies jos tilanne vakava lapsen osalta… se on minulla takaporttina tässä ollut, jos ei muu auta…hmm. :cry: en kyllä ole itse uskaltanut vielä kokeilla!!

Niin, meneehän meilläkin molempien rahat käyttöön. Minun rahani menevät asumiseen, lapsen harrastuksiin, ruokaan, hygieniaan, vaatetukseen, kaikkiin mahdollisiin normaalilaskuihin mukaan luettuna miehen puhelinlaskut ja luottokorttilaskut, niin ja olen myös maksanut kaikki kodin hankinnat sekä lomamatkat ym.
Miehen rahat menevät viinaan, tupakkaan, omiin lääkkeisiinsä sekä toki myös ruokaan, josta minä kuitenkin maksan lopulta osan, koska ne on maksettu sillä luottokortilla. Omat bussilippunsa sekä omat sukkansa ja kalsarinsa ostaa sentään itse, mutta minä ostan kaiken lapselle.
Tulisi kyllä halvemmaksi kustantaa vain oma ja lapsen elämä.

Voi niin surullista mutta minulle ´jätetylle kuin musiikkia korville, viiteen vuoteen tulossa eka kesä, jolloin maksan vain ihan omat ruokani, bussilippuni ja majoitukseni mihin ikinä menekin… viime kesänä olin sen verran jo käärmeissäni että laskin kaverin kustannukset: 500e/kk (näiden päälle se, mitä lainasin ja mitä ei ole maksanut takaisin)
Nyt JESS!