Asiantintijat auttakaahan! Mulla on siis ahdistus- ja jännitysoireiden takia pitkä hoitohistoria ja melko raskas lääkitys. Tarpeeseen on tullut mutta ihan lapasessa ei ole pysynyt annostelu. Opamoxia, lyricaa ja tenoxia siis syön. trisyklisiä, melatoniinia ja ataraxia menee lisäksi uneen. Noiden kolmen ekan lääkkeen kanssa on alkanut menemään niin että ne “polttelevat” aina kun niitä kaapissa on, etenkin noita bentsoja tulee napsittua kuin karkkia kunnes loppuvat. En siis oikein enää osaa käyttää niitä oireenmukaisesti enää. Tilanteeni ja mielialani on parantuneet siten, että uskoisin jo mahiksiin selvitä ahdistuksistani ilman nappeja. alkaa tuntua, että saisi ihan oikeasti jo riittää tämä touhu! Elämä on aivan liian lyhyt siihen, että puolet ajasta menee lääkekoomassa. En vaan uskalla todellakaan tästä lääkärille hiiskua kun pelkään että muu, vaivalla hankittu ja rakennettu hoitoni kusee sitten. Mutta miten mä saisin tän päätöksen ja oivalluksen pitämään? Mihin varautua, miten helpottaa oloa fiksusti jos tulee vaikeeta? Lyricaa pystyn pudottamaan porrastetusti mutta bentsojen kanssa en usko että osaan nyt yhtään toimia järkevästi jos niitä taloudessa on, eli kertarykäsyllä ehkä pitäis mennä. Nyt olis sopivasti reseptit tyhjät ja ajattelin etten vaan uusisi niitä. Tää voisi olla mun uuden elämäni ensimmäinen päivä. Kaikki neuvot ja vinkit tulisi nyt siis tarpeeseen kiitos!
Hola!
Olen itseasiassa lähes täysin samassa tilanteessa. Ja olen pitkin elämää lopettanut ja taas aloittanut lääkkeet. Ongelma on siinä että kun elämään tulee tiettyjä tilanteita niin tuntuu siltä että olisipa niitä lääkkeitä nyt niin selviäisi haasteista paremmin.
Ahdistukseen jää niin helposti jumiin ettei saa enää mitään sitten oikein aikaiseksi.
Minäkään haluaisi keskeyttää lääkitystäni, koska se voi olla todella vaikea saada takaisin. Onhan tämä riippuvuutta, mutta joskus lääkkeet auttavat niin paljon ettei riippuvuus aina tunnu haittavaan, jos elämänlaatu paranee.
Tiedän tunteen kun ei halua luopua niistä resepteistä. Ja sitten niitä päiviä venaa että saa lääkkeet ja rauhoittuu, kunnes ne taas loppuu.
Kyllähän nää kaikki napit ois mahtava lopettaa. Parempi olisi kun ei olisi koskaan edes aloittanut, niin tarvitsi vaivata tälläisellä päätään.
Jos pystyt, urheile niin paljon kuin mahdolllista. Urheilu auttaa ahdistukseen ja poistaa mielihaluja noihin lääkkeisiin. Aloita meditointi ja jooga. Ala lukea kirjallisuutta, jossa käsitellään ahdistusta. Oppii ymmärtämään paremmin mistä se johtuu. Tutki itseäsi ja mieltäsi. Anna tilaa itsellesi. Jossain vaiheessa kun on lopettanut kaikki lääkkeet niin elämä alkaa tuntua todella upealle. Anna sille vaan aikaa. Hyväksy se ahdistus. Kyse on luopumisesta ja ajattele asia niin että se on vähän kuin uusi elämä, kun lopettaa lääkkeet. Tunne elämästä tulee kauniimpaa. Kokee kaikki tunnetilat aidosti ja osaa käsitellä niitä kun ei blokkaa niitä lääkkeillä.
Itsekin kyllä lopetan lääkkeet kun olen valmis siihen. Nyt on vaan niin vaikea elämäntilanne, että en ota sitä riskiä.
Jos haluat jutella tarkemmin tai haluat ihan mitä vaan tukea, niin mulle saa laittaa sähköpostia allekirjoituksessa olevaan osoitteeseen. Mulla on kokemusta paljon lääkkeiden lopetuksesta ja tiedän muutenkin aiheesta ja siihen liittyvistä asioista aika paljon.
^^ Moikka. Lääkärille ei todellakaan kannata mennä lörpöttelemään mistään väärinkäytöistään, ellet ole aivan varma, että “tarvitset” lääkkeitäsi vain kuosailuun ja tahdot niistä lopullisesti eroon. Väärinkäytön tunnustaminen saattaa jatkossa vaikeuttaa pirusti PKV-lääkkeiden saantia, vaikka niille tulisi ihan oikeakin tarve, joten sitä kannattaa välttää viimeiseen asti. Lisäksi tosiaan tuo, että väärinkäyttöhommelit voivat tehdä takapakkia muunkin hoitosi osalta, jos keksivät, että kaikki ongelmasi johtuvatkin lopulta vain siitä. Sen sijaan voit aivan hyvin jättää nyt respasi uusimatta ja sanoa lääkärillesi vain, että voit tällä haavaa sen verran hyvin, ettet koe olevasi akuutisti benzojen ja Lyrican tarpeessa ja sopia, että katselette reseptien uusimista myöhemmin, jos sellainen tilanne tulee, että tarvitsetkin taas ytympää lääkitystä.
Jos sulla on joku luotettava henkilö; ystävä tai perheenjäsen, jolle voit puhua suoraan näistä asioista ja johon voit todella luottaa, niin 1 mahdollisuus olisi se, että antaisit lääkkeesi tällaisen henkilön taakse. Hän voisi sitten jakaa sulle lääkkeet pienissä määrissä, joko tarpeen tullen tai säännöllisesti sopimuksen mukaan. Kotonasi voisit säilyttää yhtä tai kahta nappia akuutin hätätilanteen varalta. Iteroinnit, lääkkeen noudot tai apteekkisopparit ajaisivat suunnilleen saman asian, mutta näistä sun pitäisi toki puhua lääkärille, joten siinä paljastuisi äkkiä, että jotakin ongelmaa on, kun tuollaisia tarvitset, vaikket väärinkäyttöstäsi koko komeudessaan kertoisikaan.
Voit toki myös lunastaa uudet respat varalle, jos ne lääkkeet eivät siellä apteekissa polttele niin pahoin, että heti ryntäisit sinne, vaan ongelma on ennemmin siinä, että omassa kaapissasi ollessaan ne sulle huutelevat. Mitään pahaa fysiologista riippuvuutta sulle ei liene, jos voit tuolla tavoin käyttää kaikki lääkkeesi saman tien kuosailuun ja sen jälkeen pärjätä pitkäänkin ilman.
Kiitos neuvoista! Mulla menee siis bentsojen iteroinnit siten, että saan hakea 30kpl 15mg opamoxia viikon välein ja 30kpl 20mg tenoxia kahden viikon välein. Se toki auttaa vähän siinä ettei homma lähe ainakaan pahemmin lapasesta, mutta mulla on tullut liiankin tutuksi tavaksi se että sillon ku niitä on niin oon nostanut lyricaa omin päin 600mg:sta 900-1200mg:hen tehosteeksi ja siihen sitte 10-15 bentsonappulaa päälle. Käytännössä nukun ja syön sen 3-4 päivää viikossa enkä ees halua tehdä muuta silloin (mikä on kyl oikeesti aika syvältä), 1-3 päivää jälkeenpäin kärsin ja ennen kuin olo alkaa helpottaa onkin jo mahis hakea uudet lääkkeet. Lyrican kanssa kaikki kikkailut, kootut selitykset ja venkoilut kohta käytetty koska siitä tulee ihan kamalat viekkarit jos yksikin 300mg kapseli jää väliin. Oliko se niin että bentsoista ne pahimmat viekkarit voikin tulla vasta muutaman päivän päästä? Joka tapauksessa tää systeemi auttoi aikansa kun olo on ollut niin vaikea että valveilla ja tietoisena oleminen läpi päivän on tuntunut sietämättömältä. Nyt on alkanut tuntua että haluaisin kuitenkin antaa elämälle taas mahdollisuuden. Tiputtelen lyricaa ainakin pikkuhiljaa sen minkä vointi sallii ja koitan alkaa venyttämään sitä lääkkeiden haku- ja uusimisväliä. Tuo luotettava ystävä oisi
varmasti tosi hyvä idea jos jostain sellaisen keksin.
^ Sulla siis on jo ihan kunnon riippuvuus benzoihin. Siinä tapauksessa en ainakaan suosittele seinäänlopetusta. Bentsodiatsepiinien vieroitusoireet voivat pahimmillaan olla hengenvaaralliset, riippuen toki paljon siitä, kuinka pitkäaikainen ja raskas käyttöhistoria on takana. Vaikkeivat sun reflasi ihan kuolemaksi olisikaan, niin saattavat silti tehdä olon niin kurjaksi, psyykkisesti ja fyysisesti, että senkin tähden tulee takapakkia tuohon muuten hyvin alkaneeseen kuntoutumiseesi. Benzojen vieroitusoireet tosiaan eivät iske heti täysillä päälle ja kestävät myös yleensä pirun pitkään, joten 1-3 vrk:n aikana tuskin ehtii vielä päästä edes kunnolla niiden makuun, vaikka vähän heikkoa tekisikin. Jos itse jätän lääkkeeni tyystin ottamatta, niin mulla alkaa tuntua vieroitusoireita ylipäätään vasta siinä kolmannen päivän kohdalla. Siitä olo alkaa sitten hiljalleen huonontua aina enemmän ja enemmän ja 6 vrk. taitaa olla maksimi, mitä olen kestänyt täysin benzoitta pitkään kestäneen riippuvuuteni aikana. Mä tosin käytän pääasiassa pitkävaikutteisia benzoja ja sulla taas menee tuota oksatsepaamia, jonka viekkarit iskevät toki nopeammin päälle, kuin esim. mun käyttämästäni Rivatrilista ja Diapamista, mutta yhtä kaikki, eipä kukaan ole benzorefloista muutamassa vuorokaudessa selvinnyt. Jos joku tulee sellaista väittämään, niin eipä sillä sitten oikeita refloja/riippuvuutta ollutkaan 
.
Jollet sä siis itse mitenkään saa pidettyä hommaa lääkinnällisessä tiputusannostuksessa, mikäli lääkkeet kaapissa huutelevat, niin tuo luottokaveri olisi ihan varteenotettava vaihtoehto, jos suinkin sellaisen jostakin keksit 
. Tiputustahdista en osaa sulle mitään neuvoja antaa, koska se on niin yksilöllistä, kuinka pahoja viekkareita kenellekin tulee ja millä tahdilla, mutta jos vaikka aloittaisit siitä määrästä, minkä lääkäri on määrännyt. Vähemmälläkin toki voit mennä, jos olosi pysyy sillä ihan hyvänä tai edes suht toimintakykyisenä, mutta liikaa ei kannata hätiköidä, koska silloin tulee yleensä takapakkia, ts. sitten ryynejä meneekin yhtäkkiä taas aiottua suuremmalla annoksella, kun olo huononee liiaksi ja liian nopeasti.
Tsemppiä 
.
Kiitos taas! Tuo oli tärkeä tieto, että voi olla syytä varautua pitkiin refloihin. Onhan noi määrät aikamoisia. Elättelen kyllä toivoa, että se vähän helpottais kun noi on kummiski nopeesti puoliintuvia ja taukopäiviä ollut joka viikko. Mutta pitää kyllä nyt tarkkaan miettiä tää, tiiän et se kohta kun on hetken mennyt asiat paremmin on aika herkkä vaihe kuntoutumisessa enkä todellakaan halua riskeerata sillä millään äkkiliikkeillä nyt. Ehkä se lääkärin määräämissä annoksissa pysyminen ois ihan ok eka tavoite bentsoissa.
Lyricaa oon vajaassa viikossa pudottanu päiväannoksesta 150 mg kahessa portaassa. Aika nopee tahti ja sit on ollu kipuja, ääni- ja valonarkuutta ynnä muuta ikävää. Mut viekkareiden sietämisessä tuntuu ainakin jonkin verran auttavan samat keinot kuin ahdistuksenhallinnassa.
Juu tää alkuperänen metodi sellasenaan ei oo kestävällä pohjalla. Viikko lyricaa 600mg:ta 150mg pois takana, ja oisko neljäs tai viides bentsoton päivä. Kipuja, heräilyä, hikoilya ja massiivista toimintakyvyn alenemaa havaittu. Tunnepuolella sitten epävarmuus, mielialan lasku, sekä jatkuva ahdistus. Moni näistä nyt on alkuperäsen oireiluni vuoksi vakiovieraita muutenkin, mutta siis pahentuneet ovat.
Tuo toiminta- ja aloitekyvyn vakava alenema on ehkä se ikävin, sillä fiksusti kanavoitu toiminta auttaisi varmaan muihin oloihin.
Toisaalta se että ottaa menojen ja kaiken kanssa vähän iisimmin, sietää yksinoloa sekä fiiliksiään ja tutkailee niitä, voi olla väliaikaisesti ihan hyväkin juttu.
Jos vaan pystyn nii tosta lyrican tähänastisesta pudotuksesta aattelin pitää kii, koska sen suhteen alkaa pahin jo helpottaa.
Opamoxien hakemista kyllä harkitsen. Mietin et jos vielä päivän pari ees jaksaisi odotella niin auttaisiko se edes vähän toleranssin vähenemisessä, että saisi sitä alkuperäisen tarkoituksen mukaista hyötyä irti lääkärin määrämin annoksin. Kun eihän se 2 aamuin 2 illoin tee enää paljoa mitään jos niitä on ottanut sen 10 kerralla tässä välissä.
Nyt sitte alko vapina, nykiminen ja huimaus. Huooh taitaaki sitten tosiaan olla pidempi ja kivisempi tie edessä kuin mitä olin arvellut…
En mä kyl tuu selviimään tästä ilman ulkopuolista tukea tai jotain yllättävää käännettä. 
Hetkellistä pahaa oloa kyllä voi sietää mutta viikkokausia ei…
^ Mikä sulla siis tarkalleen ottaen tökkii? Ihan silkat fyysiset viekkarit, vaikka olisit ottanut lääkkeitä päivittäin vähennystahdilla vai se, ettet saa himojasi hillittyä ja repsahdat aina väärinkäyttöön? Jos sulla on kaamea olo, vaikka päivittäin ottaisit lääkkeitäsi, maltillisilla annoksilla siis, niin silloin sulla lienee liian nopea pudotustahti. Jos taas kuosaat säännöllisesti, niin se toki nollaa melko tehokkaasti jo tehdyn työn. Korostan kuitenkin edelleen sitä, että älä yritäkään lopettaa seinään, jos olo on noin kurja. Se nimittäin ainakin nollaa tehokkaasti koko projektin, kun esim. viikon kiduttuasi kiskaiset tuskissasi kaameat överit, jotka helpottavat hetkeksi ja taas ollaan lähtöpisteessä. Mitään olojahan ei kannata odottaa tiputteluannoksista, ainoastaan vieroitusoireiden helpotusta ja siltikään vieroitusoireilta ei täysin säästy, mutta, joo, olletikin tuon itsekin ymmärrät. Myös vieroitusoireiden psyykkaaminen itselleen pahentaa ne moninkertaisiksi, eli jos mietit kaiken aikaa sitä, kuinka nyt on reflat ja nyt on paska olo, niin taatusti on paska olo, kun mielessä ei mitään muutakaan liiku. Tiedän kyllä, että helpommin sanottu, kuin tehty.
Olisiko sun mahdollista vaihtaa tuo oksatsepaami pitkävaikutteiseen benzoon; ensisijaisesti Diapam, Rivatril on myös hyvä vaihtoehto? Pitkävaikutteiset pitäisivät olon tasaisempana, kun tuolla lyhytvaikutteisella se sahaa herkästi liiaksi, jollet onnistu todella tarkkaan kellottamaan lääkkeiden ottoasi.
Edit: Sulla on tosiaan myös tuo Lyrica-tiputus tuossa, joka huonontaa oloa vielä lisäksi ja saattavat paskat olosi johtuakin tällä haavaa enimmäkseen siitä, jos toki benzoviekkaritkin oman osuutensa tekevät varsin hyvin 
. Lyricasta, tai ainakaan sen vieroitusoireista, mulla ei omakohtaista kokemusta ole, mutta kuulemma voivat olla hyvinkin tuskaiset, eli siinä vaiheessa ei välttämättä liioin lohduta se, että ovat verrattain lyhytkestoiset. Tämä on nyt vain ihan omaa mutuiluani, mutta jospa yrittäisit sellaista metodia, että ensin tiputtelisit sen Lyrican kaikessa rauhassa pois, etkä kajoaisi benzoannoksiisi. En tietenkään kehota kuosaamaan benzoillakaan, mutta ota sen verran, mikä tuntuu selkeästi helpottavan oloa ja sitten, kun olet joskus saanut Lyrican nollattua, ala vasta miettiä benzotiputusta.
Kiitos winston kultainen taas! <3
Joo eiköhän se ongelma ollut se liian iso tiputus. Mikä sitten jooo tuli vedettyä överiksi taas toiseen suuntaan.
Mutta siitä kun tokeni niin oon jaksanut olla maltillisempi ja tiedän omat rajani paremmin. Tokkopa tää ihan kivuttomasti menee loppuun saakka mutta nyt on vointi parempi ja edistystäkin on tapahtunut.
Vaikeimpia juttuja on ollut pärjätä sen mun perusproblematiikan (ahdistuneisuushäiriö) kanssa, jotenkin kuvittelin olevani sen kanssa pidemmällä kuin luulin. Ja sit yllättävän hankalaa ollut “pillerirutiinista” irtaantuminen! Siis kun on tottunut rytmittään nukkumiset, kauppareissut , syömiset kaikki sen mukaan miten ne iteroinnit menee niin eka tuntui etten osaa toimia ollenkaan ilman sitä rutiinia.
Kolmantena sitten tulee ehkä se hinku paeta arkitodellisuutta överöintiin. Mitä taas ei helpota se että on ollut niin lamaantunut ja jumissa ettei kykene toimimaan. Ja jumiutumisen ongelma on vielä paljon vanhempaa perua kuin lääkkeet joten se ei varmaan ihan heti ratkea. Mutta josko sitä jumia edes sietäisi vähän paremmin nyt kun olo on tasaantunut.
Kyllä se elämä siittä alkaa kun pysyy annoksissa jotka lukee rasian kyljessä ja eivät lopu koska ne lääkkeettömät välipäivät ajaa väistämättä ylikäyttöön. Jos määrätty annos tuntuu liian pieneltä lääkäri nostaa annosta tai vaihtaa tehokkaamman lääkkeen tilalle. Meillä on Mehiläisessä neurologi joka määrää ihan mielettömät tropit/annokset, sitten menet sanomaan ettei auttanut. Sanot ettet syöny niin suuria annoksia kysyy mikset, koittaa sanoa sivuvaikutuksista tai pelosta ajokortin puolesta. Sanoo et niihin tottuu kylla eikä tässä kortin päälle olla menossa, kerran menin bussilla ja aikaa oli niin menin baariin juomaan pari kaljaa ja sanoin henkeni haisevan alkolle. Meinas ettei hän ole täällä henkiä haistelemassa mutta kysyi auttoiko ja pakko sanoa et auttoi. Katsoi lääkelistaa ja sanoi että juo ne pari kaljaa jos olo helpottuu.