Tai sitten pörhistelevä kisunen halveksii meitä 
Näitä ketjuja lukiessani olen huomannut, että oma tilanteeni eroaa täältä löytämästäni pelaajien massasta mm seuraavin tavoin:
- olen vajaa kolmekymppinen oikein kivannäköinen (ihan kun se mihinkään liittyisi, ehkä sosiaaliseen asemaan) nainen
- en kärsi minkään moisesta masennuksesta tms vaan olen erittäin iloinen ja supersosiaalinen ison kaveripiirin omaava töissä hyvällä motivaatiolla käyvä henkilö
- en mieti pelaamista muuten, kun sen hetkellä
- voin olla ilman ongelmia pelaamatta pitkiäkin aikoja (viikkoja/kuukausia), mutta kun kerran taas aloitan, menee kaikki ja enemmän
- pelaamisessa ainut heikkouteni ovat slotit. mikään muu pelimuoto ei kiinnosta tai voin tehdä niitä aidosti kohtuudella
- minulla on ihana mies, monta hyvää ja ymmärtävää ystävää sekä motivoiva työ, jossa rehellisesti viihdyn
Jos joku tunnisti noista piirteistä itsensä.
Kisusen kirjoituksesta.
Onkohan joku täällä tunnistanut itsensä niin että voisi samaistua?
Hmmh, jos et mieti pelaamista muuta kuin silloin kun pelaat, miten ihmeessä aloitat? Kahvimuki putoaa näppikselle ja avaa kasinosaitin? 
Ja varmaan aika monella täällä on yksi pelimuoto, joka koukuttaa. Ei kaikki kaikkia pelejä kuitenkaan hakkaa hullun lailla.
Olen ollut hiljaa ja tyytynyt lueskelemaan muitten tekstejä, koska olen häpeissäni 
Kisumirrin tarkoitus ei ollut pörhistellä eikä ylpeillä, vaikka teksti kieltämättä sitlä kuulostaa, pahoittelut siis siitä. Jotenkin yritin siitä ekasta tekstistä - heikolla menestyksellä - muovata sellaista, jolla pystyisin kuvaamaan, että muilla kun pelaamisen elämän alueella olen täysin normaali nuori, joka elää onnellista elämää. Ja etsin vertaisia. Nyt, kun olen lueskellut foorumia enemmän, niin olen tajunnut, että mielikuvani siitä, millainen peliriippuvainen ihminen yleensä on, on ollut täysin järjetön. Eipä tämä riippuvuus katso ikää, sukupuolta, sosiaalista taustaa, koulutusta, mielenterveyden tilaa yms. Ymmärrän siis saamani kritiikin.
Mutta se siitä puolustuspuheesta, eiköhän se eritääin heikko ensivaikutelma tällä palstalla ole jo tehty
Mitä pelaamiseen tulee, niin sen osilta sujuu oikein hyvin. Tai siis pelaamattomuus pitää. Ja lumeton kun ihmettelit, että miten sitten eksyn pelaamaan, jos en pelejä ajattele, niin sen lienee oli tarkoitus tarkoittaa juuri tällaista hetkeä; romahduksen jälkeen lopettamispäätöksen tehneenä pelit pysyvät pois mielestä hyvinkin pitkän aikaa, kunnes koittaa se päivä, että toleranssi on heiketynyt ja esim postiluukusta tippuu joku mainos, johon “parantuneena” päätän tarttua. Enkä osaa lopettaa.
Nyt toivon, että olen hieman viisastunut tuosta ajattelumallista, että muka joskus voisin pyöräyttää slotteja vain pienellä rahalla kokeilu/hupimielessä. Jotten pääsisi unohtamaan, että olen sairas ja koko loppuikäni riippuvainen, niin olen sopinut käyväni terapiassa 4kk välein ihan vain muistuttaakseni itseäni siitä, että ei tämä ole ohi, ikinä. Ja onhan tässä käytössä toki kaiken maailman muitakin "varokeinoja!, mutta alkaa taas mennä romaaniksi…
Yksi tärkeä on kuitenkin ollut tämä Valtti. Toivon, että käyn tulevaisuudessakin säännöllisesti täällä lukemassa muiden tarinoita. Ne ovat antaneet minulle “toipumismielessä” enemmän, kun ehkä mikään muu asia. Kiitos siis kaikille kirjoittajile. Itsekin mietin, että ottaisinko käyttöön toisen nimimerkin ja aloittaisin oman kirjoittelun puhtaalta pöydältä, mutta hylkäsin ajatuksen. Olisin nolannut itseäni vielä hieman lisää, kun joku olisi ynnännyt 1+1
Lumeton, toisista ketjuista olen lukenut, että sinullakin menee parempaan päin. Tsemppiä siis kauheasi sinulle ja kaikille muillekin!
Mikäi tuo dissaukseni - osittain ihan aiheellinen - tästä ketjusta vähän laantuisi, niin kirjoittelisin terapiamielessä enemmänkin omasta matkastani kohti pelaamisen hallintaa. Mitäs luulet Vieras, saisinko ehkä uuden mahdollisuuden?
.
Toki Kisunen saat uuden mahdollisuuden, nyt kun luin miten suhtaudut asiallisesti ja opiksi ottaen saamastasi arvostelusta. Täytyy myöntää etten minäkään sinun ensimmäisistä kirjoitteluistasi tykännyt, jätin ne omaan arvottomuuteensa. Jos laitettais ne nuoruuden ja kokemattomuuden piikkiin.
Olet tervetullut taistelemaan tätä sairautta vastaan nyt vertaisena vertaisten joukkoon ja jos joku vielä arvostelee niin syytä ei ainakaan enää ole.
Olit fiksu myös kun tajusit olla vaihtamatta nimimerkkiä, katos me ei olla tyhmiä 
Ja siks kun otit arvostelun lopulta vastaan oppiaksesi etkä antanut periksi.
Elikkä kirjoittelehhan vaan ahkerasti.
Mira
Kiitos teille viesteistänne EiköTääKoskaan ja Mira! Tuli aika hyvä mieli, kiitos
Muista viestiketjuista olen seuraillut, että teillä kummallakin menee pelaamattomuuden saralla oikein hyvin, todella hienoa, onnea! Lumeton, vietin eilen illalla taas paljon aikaa täällä valtissa, ja luin repsahduksestasi. Toivottavasti olet päässyt takaisin “hevosen selkään” ja eteenpäin pelaamattomana mennään taas muutama uusi asia omasta ongelmakäyttäytymisestä opittuna.
Itselläni noista mahdollisista tulevista rekahduksista on todella ristiriitaiset fiilikset. Terapiatäti painottaa, että niiden tapahtuminen on aika todennäköistä ja että niillä myös on todella suuri rooli tämän pelaamisen hallinnan opettelemisessa. Retkahduksen hetkellä pitäisi tiedostaa omia tuntemuksia, mikä ajaa pelaamaan, millaisia ajatuksia se herättää jne. Ja näitä omia ajatuksia prosessoimalla sitten tulisi pikkuhiljaa syntyä se hallinta, että tiedostaisi omat riskitilansa ja oppisi niissä tilanteissa, missä aikaisemmin olisi ajautunut pelaamaan, suuntaamaan tekemisensä jonnekin muualle. Tuttuaja sanoja varmasti meille kaikille pelureille. Itseäni vain todella paljon ahdistaa se, että en usko suhteeni selviävän enää yhdestäkään repsahduksesta. Kysymys mitä päässäni pyörittelen onkin siis, että voikohan tuota “mielenhallintaa” oppia käymättä polkua läpi repsahduksien kautta? Aika lienee näyttää.
Sanottakoon myös, että vaikka aikaisemmissa kirjoituksissani (jotka voidaan unohtaa ) hieman ylimieliseenkin sävyyn kehuin tukevaa lähipiiriäni, niin vastaan on kyllä tullut se fakta, että ihmiset, jotka eivät itse kamppaile samanmoisten ongelmien kanssa, eivät oikein ymmärrä. Toki hyvää tarkoitetaan, mutta kommentit kuten “mikset vain päätä lopettaa, lopettavathan ihmiset tupakanpolttoakin joka päivä” lähennä masentavat. Kannustan kaikkia toki silti kertomaan ongelmistaan lähipiirille. Uskon, että sillä on paljon hyödyllisä vaikutuksia tämän “toipumisen” kannalta, ja rehellinenhän rakkaillensa pitää tietenkin myös olla. Toki tilanteet ovat kovin erilaisia, ja joskus voi tosissaan olla järkevämpää vaieta. Mutta erittäin harvoin. Niin ja voihan toki olla myös tapauksia, joissa pelurin kohdalle on osuneet ne oikasti ymmärtävät ihmiset, mistäs minä tiedän
Mulla pelaamattomia päiviä takana nyt 55. Alku oppimani mukaan on itselleni helppo, mutta iloita pitää silti jokaisesta pelaamattomasta päivästä. Kunhan tämä pelko tulevista pelihimoista vähän lievittäisi, niin fiilis olisi erittäin hyvä. Toisaalta voi olla kyllä ihan hyväkin, että pelko säilyisi, ehkä se olisi osana auttamaan pysymään kaidalla tiellä.
Apua näitä mun tekstien pituuksia! Vieläkin tekisi mieli kirjoittaa ummet ja lammet, mutta jääpähän asiaa seuraavillekin kerroille
Ihanaa viikonloppua kaikille, pysytään kovina noille houkutuksille!
Kamalaa muuten, kun perjantai-illan rentoutukseen ei kuulu enää Vain Elämää ja Possekin pitää miehen toiveesta säästää sunnuntaille Otetaan siis vastaan suosituksia hyvistä sarjoista, leffoista ja kirjoista!
Niinhän se usein riippuvuuden kanssa menee, että silloin kun kuvittelee olevansa turvassa, jää usein pettää alta. Nöyryyttä siis tarvitaan jokaisen päivän kohdalla.
Niin niistä leffoista ja sarjoista. Breaking bad, loistava sarja, koukuttava. Leffoista mulle on kolahtanut esim. District 9, City of God, Kick Ass. Nää menee nyt niin pahasti makuasioiden puolelle, mutta ota selvää!
Moikka Make! Pitäänee heti sanoa, että sun tarinan kerronta kautta suolakurkkujen on loistavaa! Toivottavasti kuulumisia kurkun näkökulmasta tulee lisää.
Kiitos suosituksista. Sulla on hyvä maku, oon kattonu noi kaikki Braking bad oli erityisen loistava, koska herätti niin valtavan paljon erilasia tunteita. Eniten kaikesta ehkä jotain kummallista vihaa ja inhoa sitä Waltia kohtaan.
Kateltiin vikoja jaksoja niihin aikoihin, kun oli käynnissä “pienten repsahduksien aikakausi”. Muistan, että eniten mua ärsytti se, että se ei vaan osannu lopettaa. Ajautu syvemmälle ja syvemmälle ja pilas koko elämänsä. Vaikka monta kertaa olis ollu mahis laittaa stoppi. Nyt jälkeen päin ajateltuna saatto olla niin, että tietämättäni heijastin Waltin tarinaa omaani. Taisinpa siis vihata itseäni, enkä Waltia.
Pitääpä ehkä kattoa koko sarja uusiksi sit joskus, kun on menossa pelaamaton päivä numero 2000 ja kattoa, millasia tunteita sillon herättää.
Ja tuohon 2000 ei tietenkkään päästä, mikäli se nöyryys unohtuu matkan varrella. Kuten sanoit.
“Viisas pelkää pahaa ja karttaa sitä, tyhmä on hillitön ja itsevarma”, tapasi isoäitini sanoa.
Kiitos palautteesta! Sullakin on hyvä maku leffojen ja sarjojen suhteen!
Mulle tuli sarjaa katsoessa tietty viha-rakkaus suhde Waltin kanssa, ja kyllä sitä väkisinkin on verrannut omaan elämään. Jos ei jossain kohtaa lyö stoppia pelihimolle, sitä varmaan kilahtaa lopullisesti ja siitä on kaikki kaunis kaukana. Toisaalta, kuten aiemmin totesit, repsahdukset kuuluu asiaan. Ne pitää vaan ottaa vastaan eikä ajautua uuteen kierteeseen. Toivon sullekin monen monta pelaamatonta päivää tulevaisuuteen, ja tasapuolisuuden nimissä kaikille muillekin valtin vakioasiakkaille
Kiva kuulla kisunen että menee parempaan päin. Itse koitan olla tyytyväinen siihen ettei pelaaminen ole päivittäistä. Tänään tosin repsahdin, kun aamulla sain tilata äidille ambulanssia ja sinnehän se jäi sairaalaan lonkka murtuneena ja hädissään Koko päivän taistelin kiusausta vastaan mutta illalla oli vain pakko saada ajatuksen nollattua. Tyhmä mikä tyhmä, onneksi ei ihan kamalsti mennyt rahaa.
Voi lumeton. Kamalasti osaanottoja sinne! Varmasti tuo ikävä tilanne ajaa pelaamaan. En ihmettele yhtään. Paljon voimia ja toivottavasti äitisi paranee nopeasti. Kirjoittelethan?
Niin ne päivät vierähtävät… Takana pari vähän turhankin kosteaa viikonloppua ja arkisin kovaa kiirettä töissä. Vaikka väsymys vähän painaa, niin hyvä puoli tässä hulabaloossa on se, ettei jää paljoa aikaa murehtia peliongelmaa. Eli pelaamattomana mennään edelleen.
Tällä palstalla on paljon puhuttu siitä, että voiko/kannattaako peliriippuvaisen pelailla minkään sortin pelejä. Itse juttelin tästä aiheesta terapiatätini kanssa, koska minua on hieman askarruttanut se, että voinko edelleen pelailla kavereitten kanssa esim korttia panoksesta tai lähteä mukaan urheilusuorituksiin liittyviin vetoihin (esim skinit golfissa). Itse en ole kokenut, että edellä mainitut ajaisivat minua netticasinoille, mutta eihän peluri tosissaan aina ole paras, tai ainakaan kovin luotettava henkilö arvioimaan omaa häiriökäyttäytymistään ja siihen johtavia tekijöitä. Täti kuitenkin kehotti itse kriittisesti arvioimaan omaa tilannetta ja vetämään rajoja sen mukaan. Itse olen nyt vetänyt rajan siihen, etten pelaa mitään koneella, en osta arpoja, en lottoa, en lyö vetoa, pelaa nettipokeria tai ylipäätänsä laita rahaa peliyhtiöiden tarjoamiin pelillisiin virikkeisiin. Kavereitten kanssa pelailuja ajattelin jatkaa. Äkkiähän sen näkee, millaisiin ajatuksiin tuo johtaa. Toistaiseksi haitallisia sivuvaikutuksia ei ole ilmennyt, vaikka useita iltoja kortti- ja lautapelejen ääressä ollaankin pelaamattomuuteni aikana vietetty. Täytyy nyt vain pysyä skarppina omien tuntojen tulkinnan kanssa, ettei käy köpelösti.
Monet täällä myös puhuvat, että alkavat pelejen loputtua kerätä rahaa säästöön. Itselläni luotto romahtamattomuuteen ei ole vielä ihan niin vankka, että edes uskaltaisin alkaa jemmata isompaa pottia yhdelle tilille. Jos se romahdus nimittäin sattuisi, niin kyllä taas ekstrapaljon ketuttaisi, kun tililtä olisi tuokiossa kadonnut nelinumeroinen summa. Yritänkin siis tällä hetkellä sijoittaa lähes kaikki käyttörahani johonkin “järkevään”. Tässä parin kuukauden aikana olenkin huomannut, että on aika kiva, kun päällä on jotain uutta ja tulevaisuudessa odottaa pari reissua. Toki velkojen jälkeen taskuun jäävä summa ei ole päätä huimaava, mutta kyllä ne pienetkin hankinnat mieltä lämmittävät. Ovat vähän niin kuin palkintoja pelaamattomuudesta. Kiitollinen pitää olla siitä, että on ylipäätänsä jotain, millä itsensä palkita. Tämä hulluus olisi helposti voinut viedä sille täältä valtistakin tutulle tielle, että käteen velkahelvetin jälkeen ei jää enää melkeinpä mitään.
Olen myös laittanut itselleni kiellot kaikkiin löytämiini vippi/kulutusluottoyhtiöihin. Tämä siksi, että mikäli romahdus sattuisi, niin en voisi pelata, kuin tililläni olevat vähät rahat. Usko omaan itsehillintään on tällä hetkellä aika vahva, mutta parempi noita varokeinoja pelaamisen esteeksi olla niin paljon, kun ikinä keksii. Ja tämän varovaisen ajattelumallin pelaamisen suhteen pyrin säiyttämään koko loppuelämäni.
Nyt joku varmasti ajattelee, että etpä kovin varovainen ole, jos kavereittenkin kanssa rahasta pelailet. Ymmärrän ajatuksen täysin, mutta toivon, että olen tulkinnut tilanteeni oikein. Mielipiteitä/kokemuksia tämän asian suhteen kuulisin kyllä mieluusti!
Onpas poukkoilevaa tekstiä Teki mieli kirjoitella jotain, mutta ajatus ajelehtii. En ole yli viikkoon saanut edes aikaiseksi käydä lukemassa kohtalotovereiden kuulumisia muista ketjuista. Taidanpa tehdä sen seuraavaksi. Erityisesti lumettoman jakselut ovat pyörähtäneet mielessäni useampaan otteseen. Toivottavasti tilanne on jo paranemaan päin!
Kisunen, miten menee? kuulumisiasi kaipaillaan!
Kiitos vieras kysymästä, oikein kivasti menee! Olen parhaillani pitkällä lomalla ja netti toimii vain ajoittain, siksi syvä hiljaisuus. Loman parhaimpia puolia on varmasti se, että ei ole nenän edessä konetta, joka houkuttelisi pelaamaan. Taitaakin muuten olla jo n 3 kk pelaamatonta aikaa takana. Sehän on aika kiva! Ihanaa joulua ja monia pelaamattomia päiviä kaikille valttilaisille!! Lumeton, huoli painaa sinusta. Olethan vielä siellä?
Kiva kuulla kisunen, että hyvin on mennyt Mihis sä oot päässyt lomailemaan? Mä olen täällä vähän harvakseltaan käynyt, kun oon ottanut äitini hoitoon kuntoutumaan leikkauksesta, ja jos istun koneella niin yleensä teen töitä, mikä tietty on ihan hyvä. Pari viikkoa ollut nyt pelaamatta, aattelin kokeilla josko pystyisi palaamaan semmoseen tilaan, että kerran kuukaudessa pelaisi 20 e, ja sillä periaatteella, että ne menee mutta pelaa jotain kivaa peliä.
Kisunen, vielä siitä kavereiden kanssa pelaamisesta. Eihän teillä nyt varmaan isot summat liiku? Kannattaahan niitä omia fiiliksiä varmaan tunnustella jos pelaa kavereiden kanssa rahasta, mutta kyllä mä uskon että on ihan mahdollista pysyä kaidalla tiellä vaikka jotain tollasta pientä peliä harrastaisi. Meillä oli itseasiassa ryhmässäkin 2 tyyppiä, jotka olivat jo yli puoli vuotta pitäneet pelit kurissa, antoivat itsensä pelata viikossa 5-10 eurolla muistaakseni. Tietty siitäkin summasta kasvaa vuodessa iso, mutta niin kasvaa siitäkin jos joka päivä ostaa kahvikupin. Riippuvuuksissa on varmaan eroja, alkoholistia ei nyt suosittelisi ikinä ottamaan “vaa vähän” joskus, mutta pelaaminen on ehkä vähän eri asia… Toivottavasti
Kisunen, vielä siitä kavereiden kanssa pelaamisesta. Eihän teillä nyt varmaan isot summat liiku? Kannattaahan niitä omia fiiliksiä varmaan tunnustella jos pelaa kavereiden kanssa rahasta, mutta kyllä mä uskon että on ihan mahdollista pysyä kaidalla tiellä vaikka jotain tollasta pientä peliä harrastaisi. Meillä oli itseasiassa ryhmässäkin 2 tyyppiä, jotka olivat jo yli puoli vuotta pitäneet pelit kurissa, antoivat itsensä pelata viikossa 5-10 eurolla muistaakseni. Tietty siitäkin summasta kasvaa vuodessa iso, mutta niin kasvaa siitäkin jos joka päivä ostaa kahvikupin. Riippuvuuksissa on varmaan eroja, alkoholistia ei nyt suosittelisi ikinä ottamaan “vaa vähän” joskus, mutta pelaaminen on ehkä vähän eri asia… Toivottavasti