eronneet

onko täällä muita pitkästä parisuhteesta eronneita(itse erosin 7v) ja kauankohan kestää(joo ja tiedetään et RIIPPUU HENKILÖSTÄ, arvostaisin jos tuotalausetta ei tässä ketjussa mainita, vituttaa itsestään selvyyden toistaminen ) et ei enää ahdista 24/7 nyt noin kk menny ja vieläkin ahdistaa aika pahasti vaikka koitan turruttaa itseni lyricalla,benzoilla, bissel, pilvellä ja pubrella, ilman benzoja oisin varmaan montussa, selvinpäin vaa makaa sängyssä ja itkeskelee eikä kykene töihin tosin olin viimeks selvinpäin noin 3viikkoo sit psykologi sano ettei ahdista niin paljon jos on selvinpäin, mut en oikein vakuuttunut ku viikon kokeilin.

Mun ero sattui hiukka dramaattisella tavalla, mutta se ei oo nyt tähän kuuluvaa. Vaikeeta on olla erossa ihmisestä ketä kuitenkin rakasti tai rakastaa vieläkin. Ja lisäksi kukaan ei edes ymmärrä miksi kaipaan sitä ihmistä. Mikään ei voi turruttaa ikävää tai hävittää yhteisiä muistoja :frowning: Kaikki sanoo aika parantaa, mutta yeah right

mä en ole koskaan rakastunut… tai olen aineisiin…
ja ei ole kuin muutamia sellaisia 3kk suhteita, mutta innostus lopahtanut aikaa nopee…

Juu pisin reilu 2vuotta, ja juu kyl siit parantuu itel meni pahimmat ohi puoles vuodes :slight_smile: kyl se siitä i hope so…

1,5 vuotta seurustelin. ja sen jälkeeen kaikkki meni päin vittua.
¨
Naisilla on outo tapa rauhottaa miestä. ja viiime kesänä erosin

täysin samaa mieltä, nainen rauhoittaa enemmän kuin rauhoittavat ja ahdistuksen poisto kykykin on vertaansa vailla…

Hephep, täällä yksi! Oltiin yhessä 9v josta naimisissa 3v, rakas poika synty 2v ennen eroa, syynähän tietty oli että joka weekendi vetäsin lärvät ekä ollu kummonenkaan isähahmo…kun ero oli selvä määrättiin mulle 3 x 15mg opamax palautteena voisin napsia enemmänkin jos pahaa tekee ja minähän nopeasti oppimisin rouskuttamaan enemmän. Opamax pelasti mun elämäni samalla säätäen että en pärjää ilman…mulla ei toi aika parantaa haavat systeemi pelannut kunnolla vaan sätkin llekassa monta vuotta, nyt edelleenkin kaipaan ex:ääni ja hänen jälkeensä tulleita tyttösiä, helppoa se ei ole ja vaikka kaikki säätää että aika parantaaa haavat, niin tavallisen kipeä edelleenkin olen ja pahimmista tunteista edelleenkin olen, tiettyyn pisteeseen aika on parantanut haavat mutta paljon on tekemättä, joo tsemmbaloita kaikille jotka sinnittelevät altavastaamana ja peukutukset ylöspäin…

Fabian

koita saada joku avain AHAA!!! elämys selvinpäin siitä se itsellä on aina helpottanut pari kolme viikkoa voi aina eroa märehtiä mutta sitten pitäs olla paska kiintiö täynnä ja alotella sitä vitun kuuluisaa ehetymistä. (heh hehe :frowning: )
yksilöllistähän toi on …jotkut itkee lopun elämäänsä ja toiset jatkaa kuin vettä vaan. itse podin yhtä “suhdetta” sen melkeen kaksi vuotta. meni duunit kämppä ja rahat jne, Popeda biisi tyylin. vaan sit naksahti joku päässä ja “paranin” sen jälkeen otin seuraavat suhde kuprut suht selvinpäin ja kummasti oli helpompaa.
anyways jaksamista ja uuteen nousuun. ei annetta elämän olla vittumaisempaa kun itse olemme \0. :smiling_imp:

Eronnut 10 vuoden liitosta toisen pettämisen vuoksi. Meni monta vuotta siihen kun toinen ei tuntunut missään, nyt hankalinta nähdä, koska toisen avokki tekee kaiken helvetiksi. Voi vain joustaa ja joustaa ja joustaa, ettei lapset kärsisi niin paljon. Japitää yhteyttä virka-aikaan, jolloin toinen voi vastatakuten itse tahtoo. Mutta onneksi minä olin niin vaikea, ettei kanssani voinut olla…

Mä saan onneks (?) itseni psyykattua miettimään vain toisen vikoja. Ei kestä ku pari vkoa niin on taas jo omillaan… Kunhan pysyy erossa exästä… Miettii vain kuinka tulevaisuus ei kuitenkaan olisi onnistunut ja kuinka paljon vihasi joitakin “vikoja”. Siihen kyllä pitää löytää joku suht streitti frendiporukka jossa hengaa… Tosin noitahan löytyy, mut streittejä harvemmin… Yleensä menee tosin niin, että joku vanha frendi löytyy jostain ja sen frendit yms. Itse en jää kotiin hengaamaan, vaan pistän kämpän & elämän uusiks jotta mikään ei muistuta vanhasta, paitsi muistot…

Exä taas esim. jäi miettimään vain niitä hyviä asioita, eikä muistanu lainkaan realityä. Useamman v:n haikaili mun perää ja syytti et otin uuden liian nopeasti, vaikka meillä oli kyllä sovittuna pelisäännöt… Onneksi on löytänyt uuden ja enempää en tahdokaan tietää koska kuivilla ne ei ole.

joo mulla menny jo puol vuotta ja vieläkin ihan sumussa, vaan makaa ja hengittää… kaikki hommat mitä pitäs hoitaa jääny hoitamati. No ei oo mulla eka kerta ku läheinen, rakas ihminen lähtee… oon luultavasti paska ihminen… se auttaa et löytää joko uuden ihmisen tilalle tai aikaa kuluu niin ettei enään muista mitään hyvää.

3 vuotta ja ensi rakkaus meni. Molemmat mokaili ja menneisyyden taakka kävi liian suureksi etten voinut enää rakastaa tätä tyttöä niin vilpittömästi kuin ennen. Tiesin että ei tulla olemaan yhdessä loppu elämää joten tuumin että mitä aikaisemmin lopettaa tämän, sen parempi molemmille. Fiilikset on saatanan kaukana siitä. En olisi ikinä halunnut erota tuosta tytöstä mutta sisimmässäni tiedän että näin on parempi.

Todella mietin oliko se oikea päätös vaikka tiedän jo vastauksen. Olimme sen verran paita ja peppu että ihan kaikki muistuttaa hänestä, joten ajatuksen pois sulkeminen ei toimi. Lisäksi aika kultaa muistot jolloin kaikki suhteen varjopuolet kummasti taas katoaa, alkaa kaipaamaan sitä minkä on menettänyt.

Lääkkeeksi olen poltellut ja kiskonut mitä sattunut käteen. En saadakseni hyvää oloa vaan saadakseni paskan edes HETKEKSI pois. Tässä vaiheessa täytynee kyllä mainita että moni muukin menetys kuin ero kummittelee takaraivossa.
Vasta nyt olen tajunnut kuinka kusen ongelmien ratkaisussa omille nilkoilleni turruttamalla pääni ja kieltämällä totuuden. Vastoinkäymiset tulee kohdata kuin mies vaikka usein itkettääkin. Asioista pitää päästä puhumaan, jopa tämä kirjoittelukin auttaa :slight_smile:

Aina ei jaksa kohdata totuutta mutta pakoon juokseminen kostautuu, ei ehkä aluksi mutta vuosi pari riittää…

no nyt 2kk jälkee ei tarvi enää benzoja päivittäin mut ahdistaa vieläkin aika ajoin, oman kämpän saaminen kyl helpottaa eroa vaikka on kyl aika yksinäistä ku kämppä on niin tyhjä ja tottunu herää vuosikaudet toisen vierestä :frowning: nii eikä oo tullu oltua joka päivä kuosissa viikon loput menee kyl entiseen malliin.

Sun on vielä paljon aikaa, 2 kk on vielä alkua taipaleellasi. Toivon jaksamista. Yksinherääminen on tosiaan ankeaa :unamused: