Surkea juttu, mutta ero on tulossa. Mieheni on juonut aina paljon kausittain. Ennen lapsen saamista asia ei häirinnyt niin paljon ja huomauteltuani asiasta viinan juonti toden teolla väheni. Itsekään en sylkenyt lasiin ja pidimme ystävillemme monia hauskoja pirskeitä. Jo tuolloin minua hämmästytti, että mies juo yksin itsensä humalaan. Minulle alkoholin käyttö oli osa seuraelämää.
Kun lapsi syntyi, kaikki muuttui. En enää halunnut juoda, enkä haistella viinanhajua. Minusta se ei kuulu lapsiperheen elämään. Olisin sallinut miehelle baarireissut ystävien kanssa vaikka viikoittain, mutta hän halusi juoda kotona. Vähitellen alkoi kaapeista löytyä salapulloja ja mies makasi viikonloput sohvalla viinalta haisten ja räpläten kännykkää. Kun kysyin, hän valehteli päin naamaa juomisestaan. Vessan kaapeista, kirjahyllyn päältä, kirjojen takaa tai tyynyn alta saattoi kuitenkin putkahtaa piilotettu pullo. Viinietikkapullossa olikin viinaa ja mökkireissulla auton vararenkaaseen oli piilotettu pullo. Sinisilmäisenä minulla meni aikaa tämän tajuamiseen. Ihmettelin kyllä velttoa olemusta, turpeaa mahaa ja äkillisiä mielialan vaihdoksia.
Mies ei ollut koskaan väkivaltainen, hoiti työnsä ja oman osansa kotitöistä. Henkistä väkivaltaa, haukkumista ja nimittelyä kyllä oli ja humalassa mies suuttui todella helposti. Mielestäni lapsi kärsi siitä ja otti mallia huonosta käytöksestä ja huutamisesta, puhumattakaan viinankäytöstä tulleista riidoista. Muutaman kerran jouduin jäämään kotiin, kun minulla oli sovittu meno, sillä hän oli liian kännissä ollakseen lapsen kanssa. Joskus hän joi hoitaessaan lasta, vaikka lupasi muuta. Kerran hän sammui ja makasi aamulla lattialla virtsalammikossa. Jouduin miettimään, voinko päästää lapsen mökille miehen kanssa ilman varotoimia. Parhaimmillaan hän oli kuitenkin hyvä isä, joka vie lasta uimahalliin ja kalastaa ja nikkaroi tämän kanssa. Viina ei hallinnut aina yhdessä oloa.
Kolme viikkoa sitten tapahtui ikäva sattumus. Ehdotin miehelle, että hän menisi tapaamaan kaveriaan autolla. Hän raivostui ja huusi koko päivän puolesta päivästä alkaen, sanoi kamalia asioita minulle ja lapselle alkaen siitä, kuinka paljon saa pillua, mitkä ovat kummankin meidän viat jne. Lapsi kuuli kaiken. Välillä kävin lapsen kanssa ulkoilemassa ja kirjastossa ja illalla sama meno jatkui. Illalla aloin jo pelätä ja mietin että uskallanko jäädä kotiin yöksi. Tajusin että hän oli juonut salaa ja paljon. Sen jälkeen mies on ollut surkean katuvainen ja käyttäytynyt kuin ihannemies. Lyhytvihaisena olin alkanut jo sulaa, mutta toissapäivänä lapsi löysi 2 tyhjää viinapulloa sohvaan kätkettynä. Olin sanaton. Tällaisia lapsuusmuistoja ei pitäisi lapsella olla!
Tajusin että tilanne ei tästä parane. Vastaavia raivokohtauksia voi tulla lisää ja minun on ajateltava itseäni ja lasta. Meidän on muutettava pois. Olen jo kertonut asiasta miehelle, joka ei ehkä ymmärrä minun olevan tosissani. Olen valmistumassa opinnoistani ja minulla ei ole vielä työpaikkaa. Tämä vaikeuttaa asunnon saamista, mutta jatkan etsimistä. Talousasiat täyttävät minut huolella, mutta minulla on säästöjä ja uskon selviytyväni. Kunhan niitä töitä vain löytyisi!
Mietin että pitäisikö minun eron yhteydessä kertoa lapselle, mistä syystä ero tuli. Hän ei ole vielä tietoinen isän alkoholiongelmasta, toki sinä kamalana iltana sanoin, että nyt isä on juonut liikaa. Haluaisin kyllä suojella heidän suhdettaan. Onnistuuko se, jos jossakin vaiheessa kerron, että eron syy oli se, ettei äiti tykkää isän juomisesta? Yritin lukea erilaisia oppaita aiheesta, mutta en ole löytänyt niistä vastauksia.
