Hei kaikki!
Erosin juuri poikaystävästä ja pitäisi vähennellä alkoholin käyttöä. Alkoholi ja masennus (-lääkkeet) eivät sovi yhteen. Aikaisemmin elämässä olen oppinut selviytymään ihmissuhdevaikeuksista alkoholin avulla. Nyt pitäisi keksiä jotain muuta, mutta mitä?? Töissä en vielä ole, kuntoutukseen olen menossa ensi vuonna. Neuvot ovat kalliit tässä tilanteessa. Tällä hetkellä on ihan hullu siivousinto päällä, mutta yksiö on aika nopeasti koluttu… 
Tänään oli vaikea päivä. Ex kävi hakemassa tavaroitaan. Tänään myös TAJUSIN, että minulla on ongelma alkoholin suhteen. Kaikki viittaa siihen. Olen juonut parikin työpaikkaa, monta ihmissuhdetta on mennyt mönkään a:n takia. Käytännössä olen yksin (30v) pullon kaa. Ei työpaikkaa, ei ystäviä. Kolme ihmistä tiedän jotka aidosti välittävät minusta. Alkoholi lohduttaa.
Tätä en ihan suunnitellut elämältäni, vaikka en ole koskaan pahemmin osannut mitään odottaa. Olenhan alkoholisti-perheestä. Meillä tissuteltiin niin kauan kuin pystyn muistamaan. Ei meillä riidelty, ei meillä hakattu ketään, meillä ei todellakaan kommunikoitu aidosti mitenkään. siksi varmaan olen oppinut patoamaan tunteeni sisälleni. Olen kiltti tyttö selvänä ja kännissä annan tulla kaikki ulos. Olen itsetuhoinen. lempipaheenani alkoholin väärinkäyttö ja syömättömyys. Olen kerran melkein kuollut -ihan vahingossa vain-
Enhän mä juo määrällisesti paskaakaan, mut kun ei mun tarvi, koska painan alle 40kg!! En halveksu lihavia ihmisiä.Minulla on ollut aina lihavia kavereina, mutta aina kaveruus katkeaa. Olen lihonut 2kg lähiaikoina a se pelottaa. Mulla on mahamakkara, sellainen ihan pieni 
Se on ihan ensimmäiseni.
Kirjoittaminen todellakin auttaa. Taidan tehdä tätä enemmänkin, kiinnostaa teitä tahi ei :mrgreen:
Moi, ihan oikeassa osoitteessahan sinä olet. Lopettamista minä tarjoilen ratkaisuksi, mutta itsehän sen päätät. Lue noita meidän tarinoita tuolla lopettajien puolella ja mietiskele asiaa aivan kaikessa rauhassa. Jos sinusta sitten rupeaa tuntumaan, että lopettaminen on sinun valintasi, niin kyllä siihen keinot löytyy. 
Muutama makkara mahan päällä ei ole kovin paha juttu. Moni tykkää iha kunnon jenkkakahvoistakin.
Nyt tekee tiukkaa!! Tekisi niin mieli olla jurrissa. Ettei sattuisi näin paljon.
Sain kuulla kamalia totuuksia perheestäni, mitä en tiedä kestänkö. Mulle rakkaista ihmisistä on tullut kamalia puolia esiin ja en tiedä miten tätä kaikkea pitäisi käsitellä. Tekisi mieleni taantua vanhoihin kaavoihin. Juoda pää täyteen, niin ei tarvitsisi miettiä tätä kaikkea; mitä tehdä tulevaisuudessa, juodako vai ei, mennäkö terapiaan vai ei… AAARGH! 
Sehän siinä raitistumisessa on vaikeinta, kun pitää kohdata kaikki tunteet selvinpäin. Kun siihen ei ole tottunut vaan aina on hukuttanut tunteensa pulloon. On niin vaikeaa kohdata itseään. Minulla meni eka vuosi siihen, että koko ajan piti melkein pakonomaisesti tehdä jotain, harrastaa, siivota, katsella telkkua, ihan mitä vaan, kun ei vaan tarvinnut hiljentyä. Nyt vasta olen oppinut olemaan itseni kanssa ja kuuntelemaan hiljaisuutta. Joskus tulee eteen ikäviä asioita ja silloin ahdistaa lujaa, mutta olen oppinut ettei niitäkään tunteita tarvitse paeta vaan on parempi kohdata ne vaan rohkeasti. Sitten, kun se ahdistus menee ohi, on taas entistä parempi olla. Joku sanoikin osuvasti, että ensin on kiivettävä mäen päälle ennen kuin sieltä voi lasketella alas. Ja se on kuitenkin mukavampaa kuin mennä koko ajan tylsää tasamaahiihtoa.
Kiitos Piparminttu, aikamoista vuoristorataa mun elämä on ollutkin. Nyt olen päättänyt seisahtaa vähäksi aikaa ja miettiä asiat halki-poikki-ja-pinoon. Ikävä vain, että poikaystävä(ex) ei voi olla osallisena siinä, tämä on tehtävä yksin. Me sovittiin, että mä laitan asiani kuntoon ja katsotaan minkälainen elämä toisillamme on. Se vaatii multa paljon, mutta myös on asioita, joita sen on paranneltava, jos me joskun halutaan suhde. Hyvällä ystävyyssuhteella jatketaan toistaiseksi. Mä en tiedä mitä mä tekisin ilman sitä. Rakastan häntä ystävänä.
No, eilisestä selvittiin kunnialla ilman viinii. Join alkoholitonta viinii. 
Tänän on pyhä ja ulkona on niin pirun kylmä, että tämäkin päivä mennään tipattomalla.
Kuudes päivä selvänä(eikä edes krapulassa) ja ei helpota ollenkaan. Äiti-tytär-suhde ottaa niin pannuun ja ahdistaa ja hiertää joka paikassa. Hän soitti. Oli pohjattoman pahoillaan, että on traumatisoinut mut aikoinaan tai jotain. Yritti lakaista kaiken maton alle, mut mä en suostu siihen. Mun mielestä meidän on puhuttava asiat jotenkin halki. Menneisyys on menneisyyttä, mut mua menneisyys vainoaa juomahimona, ahdistuksena, pahana olona. Onneksi lääkäriajat on varattu, mut ensi viikkoon on vielä pitkä aika. 
ja siihin jäi tipaton tammikuu. exän näkeminen on liian raskasta. ja hävettää ihan vitusti. menin uikuttaan sitä takas.
tarkemman juttelun jälkeen päädyttiin pelkkään ystävyyteen. joten sydänsuruihin ja vitutukseen tässä sitten tissuttelen. yksin. syvempää analyysiä en tässä vaiheessa jaksa tehdä. ehkä myöhemin.
alkakoon terveempi elämä maanantaina… 
No tänään olen selvin päin. Ja mietin mitä järkeä tissuttelussa on. Mä juon yksin. Kotona. Juomisesta ei saa kun päänsäryn ja ahdistusoireita. Mä en rakasta enkä kunnioita itseäni.
Terveyteni on mennyt neljätoistavuotiaana, joten juomattomuus olisi todella tärkeää mulle. Toisaalta mä juon n. kaksi kertaa viikossa, harvemmin peräkkäisinä päivinä. Toisaalta mä en ole kunnolla pitänyt taukoa pitkään aikaan, n. kymmeneen vuoteen.
Mä en oikeistaan tykkää siitä fiiliksestä, minkä alkoholi tekee mun päähän, mulle tulee helposti päänsärky. Exä oli/on sitä mieltä, että se sovi mulle ollenkaan, mun persoonallisuus muuttuu ja seuraavasta drinkistä tulee maailman tärkein asia. Niinhän mä en sen haluis olevan. Mutta tätä kaikkea on vaan niin vaikea tehdä yksin. Kotikonnuille en voi mennä, on liikaa pahoja muistoja siellä. Täällä ei ole ku pari hassua ystävää, ketkä ei ehdi mua näkemään. Viimesen kuukauden aikana on käynyt niin hirveästi asioita, että tulee mietittyä, onko nyt oikea aikaa tehdä muutosta tälle. Onko se liikaa?
Noh, mä olen tämän illan juomatta, toivottavasti huomisenkin… Toivottavasti mä pystyn antamaan itselleni joskus anteeksi mitä teen maksalleni ja fysiikalleni kun alkoholi on korvannut ruoan.
Hei vaan!
En tiedä, onko sinulle apua kirjoittelusta tänne. Kokemuksen “syvällä rintaäänellä” sanoisin, että sinulla on vakava mielenterveyteen liittyvä ongelma. Sinun pitäisi hakeutua hoitoon. Se onnistuu esim. terveyskeskuksen kautta. Onnea matkaan! 
Hei Hannenna. Juu, kyllä -minulla on psykiatrisia ongelmia, ei kuitenkaan pskiatrista sairautta. Menetyksien (joita on paljon) aiheuttamaa masennusta, ahdistusta ja paniikkikohtauksia. Arviointi mtt:ssä on käynnissä ja psyk.lääkärille on aika.
Kysyisin sinulta, miksi tämä ei olisi oikea paikka kirjoittelulleni? Painiskelen samojen asioiden kanssa kuin muutkin tällä, suhdettani-todellista suhdettani-alkoholiin. Tiedän,että minulla akuutti kriisi eron takia, mutta eikä tämä saitti ole juuri tätä omaa pohdintaa varten. En ole mielestäni hirveästi ohi asian mennyt…??
Minusta tämä on aivan oikea paikka pohdiskelulle ja ihmettelylle. Jatka toki!
Jatka ihmeessä!!! Itse kirjoitellut tänne vuoden verran, ja paljon asiasta mutta vielä enemmän asian vierestä. Ja minulla on kaksisuuntainen, eli olen moniongelmainen, silleen nätisti sanottuna… Olen pahoillani erosi johdosta, minulle kun tuli ero niin silloin minulla ratkesi viiden vuoden itseään tuhoaminen joka ei johtanut mihinkään. Kiva kun kirjoittelet ja onneksi olet ainakin huomannut että jotain parannettavaa olisi. Vointeja.
Ihan asiallista kirjoittelua sinulla on. Masennus on erittäin monella alkoholistilla nimenomaan alkoholin aiheuttamaa, joten lähtisin siitä liikkeelle. Menetyksiä on kaikilla, mutta niitä ei voi käyttää juomisen tekosyynä. Pikemminkin päinvastoin. Minulta meni masennus alkoholin mukana ja aloin jopa nukkua hyvin.
Mutta joo. Jos olisin sinä, yrittäisin ensisijaisesti alkoholista eroon, vaikka se tuntuukin vaikealta juuri nyt. Käy kuuntelemassa hoitolaitosten infoluentoja ja ota kaikki apu vastaan mitä on tarjolla. Alkoholista eroonpääsy ei ole tahdonvoimakysymys, vaan luovuttamista. Siis parhaimmillaan sen tajuamista, että en enää tarvitse tätä myrkkyä 
Sinussa ei ole mitään vikaa, mutta koska kokemuksesta tiedän (alkoholistina), ettei kukaan normaali ihminen kestä alkoholistia puolisona, uutta suhdetta ei välttämättä kannata lähteä perustamaan vanhalle pohjalle. Itse en ole nykyisen vaimoni kanssa enää se surkea luuseri, vaan itsetuntoinen ja omia valintoja tekevä mies.
Kiitos kaikille kannustuksesta.
Tuli retkahdus, parin viikon mittainen sellainen. Juomaputkia mulla ei pahemmin yleensä ole ollut… Ja tähän ne kyllä myös loppuu. Juomisessa ei ole mitään järkeä. En mä saa muilta luottamusta näin jatkamalla. Järki sanoo ja suorastaan huutaa, että LOPETA, mutta tää tuntuu niin vaikealta.
Ongelma tällä hetkellä se, etten yksilöterapiaa ole hoitajalta saamassa tässä vaiheessa. A-klinikalta mut on jo kerran naurettu pihalle, mut siitä on tosi monta vuotta. Avun saaminen pirun vaikeeta. tarttee sinnikkyyttä, mitä mulla ei oo. Aal:ssa olen yrittänyt käydä, sieltä saa tukea, mutta on todella yksinäinen olo 
Ja konekin on rikki…
Kiitos Tiinaliina sanoistasi. Meilläpäin on asiat taas vähän muuttuneet.
Viikko sitten repesin juomaan. Viattomasti kahdesta siideristä, jotka muuttui isoksi viinilasiksi paikallisessa räkälässä. Toivottavasti en ihan heti sitä tunnelmaa siellä unohda. Takanani oli todella huonossa hapessa oleva vanha mies joka köhi keuhkojaan pihalle, vieressä 30+ nainen josta huomasi, että se on viettänyt siellä aikaa vähän enemmänkin. Se oli niin kertakaikkiaan “herättävä” kokemus, että mun päätös juomattomuudesta kirkastui kuin laakista. Kotona yöllinen päänsärkykin oli NIIN kamala, ettei se voi olla edes normaalia. Mä muistan sen hyvin ja mä en halua enää koskaan sellaista kokea!!
Miehenkin kanssa ollaan päätetty yrittää uudelleen. Uudelta pohjalta. Mun juominen oli meidän pääsyy eroon. Me laitetaan tää toimimaan. Me rakastetaan niin paljon toisiamme, että on liian aikaista laittaa hanskat tiskiin. Mulla on aina ollut ongelmana antaa liian aikaisin periksi. Nyt on opettelemisen paikka pitkäjänteisyydestä.
