Ero edessä

Kotikanava
1

Mistä saada rohkeutta ja voimia ottaa ero puheeksi alkoholistin kanssa? Kannattaako siitä ylipäätään puhua vai lyödä vaan eropaperit käteen? Olen nimittäin yrittänyt tuloksetta hyvällä ja pahalla ottaa eroa esille mutta aina se menee riidaksi ( lukuunottamatta kertoja jolloin ero otetaan esiin riidan johdosta :imp: )

Mies on juonut koko yhdessä olo aikamme 8 vuotta ja käsittääkseni pitkään aiemminkin. Äitinsä on alkoholisti, ei toki omasta mielestään, joten geeniperimä on kohdillaan. Meillä on kolme pientä lasta joita lähinnä ajattelen ja nyt vaikka mies taas yrittänyt olla siivosti kesästä asti, on alkanut ote lipsua ja on muutenkin niin pahantuulinen ja kireä, etten jaksa enää. Mies on sitä mieltä että pystyy kohtuukäyttöön ja absolutistia hänestä ei tule. Hienoa, mutta mitäs kun kaikki selvinpäin olo aika on yhtä kärvistelyä ja vittuilua??? Mä olen tätä eroa mielessäni tehnyt jo vuosia ja nyt tuntuu että olen sitä viimeistä niittiä vaille valmis lähtemään. Pelottaa vaan.

2

Hei Sunny!
Voin antaa tähän vain alkoholisti-isän tyttären näkökulman ja tahdon kertoa sinulle, että paras asia joka lapsuudessani on tapahtunut on vanhiempini päätös erota.
Vikasuuntaan asiat ovat kuitenkin menneet vanhempieni sotiessa keskenään käyttäen meitä lapsia pelinappuloina. Oli raskasta koittaa miellyttää kumpaakin vanhempaa ja kuunnella toisen vanhemman puhuvan pahaa toisesta (riitoja tuli lähinnä siitä, kun äiti koitti saada minut ja siskoni kertomaan hänelle, juoko isä tapaamisviikonloppuinamme. Joihan se, hyvin paljon, muttemme uskaltaneet tunnustaa koska pelkäsimme, ettemme enää näkisi isää, koska näin isä oli meille kertonut käyvän jos kertoisimme äidille).
Eli jos ero tulee, älkää antako lastenne nähdä riitojanne :slight_smile:
Paljon voimia!

3

Hei, Sunny,

olen samassa tilanteessa, löydät nimimerkilläni ja toisella Bluweed- nimimerkillä pohdintojani. Tänään tuli viimeinen niitti. En jaksa enää. Tarviiko jaksaa? Elämä ei voi olla tällaista. Niin monta rikottua elämää, toivoa.

Alkoholisti ei pysty kohtuukäyttöön. Itse olen ollut suhteessa viisi vuotta ja pettynyt niin monta kertaa. Ja huomaa, tämä ei mene kuin huonommaksi. eli sairaus pahenee. Miehen hoidossa sanottiin, että paras lahja, jonka voin hänelle antaa, on jättää hänet. Ehkä hän silloin tajuaa hakea itselleen hoitoa. Itse olen sairastunut epätoivoon ja ainakin lievään masennukseen. Minut pitää tolpillani edes jotenkin lapseni ja ystävät, ja tietoisuus siitä, että en ole voinut enempää tehdä kun jo tein. Hommasin hoitoja ja tuin. Itse väsyin.

Nyt tekisin toisin, en jäisi rinnalle, vaan päästäisin hänet joko raitistumaan tai jatkamaan, on hänen valintansa. Minä en halunnut sellaista elämää, mutta tulin siihen vedetyksi. Miehelläsi on täysi mahdollisuus parantua, mutta seuraa sitä sivusta. Kun on ollut raittiina vuoden, voi jo jotain ajatella. Minun mieheni mielestä minun pitäisi olla jo täysin toipunut kaikesta kuudessa viikossa, joten malttia juuri ole. Ja vaikka ei joisi, muista, että aivojen toipuminen kestää, ja kaikilla ei edes palaudu. Nyt ukolla on joko kuivahuikka tai juo edelleen salaa. Minulle on myös sanottu, että käytös kertoo käytön. Ja siinä kohtaa voi miettiä, että millaista käytöstä itse ansaitsee.

Pärjääminen? En usko, että siinä ongelmaa. Voimavaroja vapautuu ihmeesti, kun ei tarvitse enää olla huolissaan ja epätoivossa toisen takia. Itse tiedät milloin kuppisi on täynnä. Sitä ennen voi kuitenkin miettiä lapsia. Muista, että miehesi saa kaiken avun jos haluaa. Nyt hän ei kuitenkaan ole valmis luopumaan suuresta rakkaudestaan, eli pullosta. Teillä on käynnissä tyypillinen neuvotteluvaihe, kovaan paikkaan ei miehesi vielä ole joutunut, kun neuvottelee tuota kohtuukäyttöä. Niin, tämänkin vaiheen me olemme läpikäyneet, ja eihän siitä mitään tullut, ylilyönnit vain lisääntyivät.

Voi, kun olisin itse ollut viisaampi enkä olisi antanut kaikkia näitä mahdollisuuksia. Lopputulos on kuitenkin sama, mutta vielä enemmän olen reissussa rähjääntynyt.

Toivon sinulle voimia. Lue Juha Kemppisen tekstit netistä. Ilman hoitoa tie vie johdonmukaisesti perille alkoholismin myöhäisvaiheisiin. Matkalla sinun ei tarvitse olla mukana, mutta jos miehesi valitsee toisen tien, voit olla tukena. Mutta vain silloin, kun ottaa vastuun omasta toipumisestaan.

Paljon voimia vaaditaan. Itse tässä alan pakata…

4

Ilmoitin miehelle aamulla etten jaksa enää, haluan eron. Suuttui, syytti ja syyllisti. Haki kaljaa ja uhkasi päättää päivänsä. Mitä mä voin tehdä? Apua ei ota vastaan.

5

Uhkailu taitaa kanssa löytyä Juha Kemppisen teksteistä ja muista plinkin kirjoituksista.Pidä huoli että ei muille tee pahaa.Itse vastaa mies omasta hengestään.Soita virkavalta paikalle jos liikaa alkaa riehua ja uhkailla

6

hei Sunny,

juuri kuten edelliset kirjoittivat. Minulla on joka kerran tehnyt samaa, ja kaksi kertaa olmme joutuneet soittamaan 112. Kun ne saapuivat, naureskeli ja sanoi, että ei todellakaan. Sanoin, että on kuin Pekka ja Susi- sadusta, kohta ei uskota kun tosi kyseessä.

Muutama viikko sitten taas vastasin, että SO what, hänhän tekee juomalla jo itsemurhaa. Toki lisäsin, että en toivo kumpaakaan, vaan toivon hänen toipumistaan.

jossain toisaalla ketjussa oli hyvä neuvo. Hoida kaikki käytännön asiat valmiiksi, avioeroonkaan ei tarvita sopimusta kahden kesken. Hommaa asunto, pakkaukset ym mahdollisimman pitkälle. Olen huomannut, että asiassa ei pääse sopuun. Alkkis pitää tiukasti kiinni tutusta elämästään, muutoinhan hän olisi muutoksen jo tehnyt, kun näkeee, että homma ei toimi. Toisekseen, tilanne on sama kuin uhmaikäisen kanssa, väittelyssä ja sinnikkyydessä voittaa sinut, jos et selvästi näytä rajoja. Itse olen yrittänyt viime viikkoina sellaista sopuisaa ja rakastavaa otetta, mutta hän tuntuu ymmärtävän sen niin, että kaikki on paremmin. ja jälleen ottaa tilansa.

En ole kuin pohtinut koko päivän ja miettinyt seuraavaa askelta. Suosittelen, että teet tämän viisaammin kuin minä. Tulee mieleen hampaanpoisto. lapsena venytteli sitä päiväkausia, lopullinen riuhtaisu olisi pitänyt tehdä paljon rivakammin. Epäselvä ja roikkuva tilanne, mikä meillä on ollut pitkään, syö kaikkein eniten.

ja jos ei ole väkivaltainen, pyydä itseäsi turvaamaan ja komppaamaan ainakin sukua tai ystäviä.

Voimia!

7

ja lisäys: kunnalta saa vuokra-asunnon hätätilassa nopeastikin, jos hän ei suostu lähtemään. Koska teillä lapsia, sitä suuremmalla syyllä. ja tosiaan, jos menee hoitoon, hyvä. Muutama kuukausi ei kesää tee asiassa, vuosi on minimi, joka kannattaa katsoa alkkiksen kanssa.

Älä kuitenkaan lupaile yhtenpaluuta, sillä voi hoitaa itseänsä vain sen toivossa. meillä kävi niin, ja se raittius kesti juuri sen vuoden. Nyt oli jo toisessa hoidossa neljän vuoden siään ja taas repsahti. Kun viinanhimo iskee, perheen menttäminen ei sitten enää olekaan kamala asia.

voimia, voimia!!! :unamused:

8

Kiitos himmu ja muut!! Tuossa tuo nyt makaa sängyssä melkosessa tuiterissa ja sanoi vielä maate mennessään dramaattisesti että " Näin alkoholisti lähtee! " :open_mouth:
Jaa minne?? Tirsamaahan?

No joo, olen miettinyt jo valmiiksi kuvioita jos tässä talossa oleminen käy ylivoimaisen hankalaksi. Ja tiedän kunnalta löytyvän apuja, viime kesänä jouduin jo näitä asioita selvittelemään kun mies äityi väkivaltaiseksi… :cry:

9

hei Sunny,

on siis jo ollut väkivaltainen, suuri riski, että ilman hoitoa on taas. Alkoholismi on etenevä, kuolemaan johtava sairaus ilman hoitoa. Ja kuten meille yksi lääkäri sanoi, ilman hoitoa tuosta tilasta ei enää yksin pääse pois. Meillä mies kuitenkin joi harvemmin, mutta ongelma oli siinä, että oli jo niin pitkällä, että pienestäkin meni homma sekaisin.

Itsellä sen verran, että eilisen vahvuuden jälkeeen olen ihan alamaissa, en ole edes noussut vieä, vaan paha olo käpristelee. Jotenkin eilen puhelimessa (on toisella paikkakunnalla) sai minut syyllistettyä. Hän on yrittänyt parhaansa, hänen kiukkunsa ei johdu alkosta, minä olen paska, haukun vain häntä…olin puhelimessa hiljaa, kun hän huusi ja haukkui minua.Ja nyt olen sitten ihan alamaissa. Alan kohta olla sitä mieltä, että olen itseasiassa aiheuttanut kaiken. Näinkö alkkis saa tämän aina käännettyä? Tiedän, että kohta on kukkopoikaaa, ja saa vakuutettua kaikki siitä, että minä tämän aiheutin. Hirveä tunne. Pitää koko ajan yrittää palauttaa mieleen, että miten hän haukkui exäänsä. Olisi pitänyt uskoa kun kerran luin, että yhteen ei pidä mennä miehen kanssa, joka puhuu pahaa exästään. Silloin ei ole herrasmies, tai jotain muuta on vialla. Henkistä väkivaltaaa on tämäkin.

No, tämä olisi pitänyt kirjoittaa jonnekin muualle, tässä piti olla Sunnyn tukena. Mutta aina kun tulee tämä olo, pitää palauttaa mieleen menneet. Toki eteenpäin ei pääse, jos niin tekee koko ajan.

Meillä homma siis vaikeutui taas…

10

Hei Sunny

Erolla ei kannata uhkailla, se vaan yleensä pahentaa asioita. Tarpeeksi usein kun uhkailee niin juoja ei enää ota uhkailuja tosisaan vaan käyttää niitä vain oman juomisensa oikeutuksena.

Jos todella päätät erota kannattaa kaikki käytännön asiat suunnitella etukäteen tarkkaan ja sitten myös toimia tekemiensä suunnitelmien mukaan. Eroa ei kannata koskaan ottaa puheeksi silloin kun toinen on juonut vaan vain silloin kun on selvin päin. Jos alkaa juoda kannattaa lopettaa keskustelu aiheesta. Kannattaa esittää konkreettisesti, että on tosissaan esim. esittämällä allekirjoitetut eropaperit.

Jos mies on aiemmin ollut väkivaltainen kannattaa tehdä myös turvasuunnitelma.

turvakoti.net/site/?lan=1&page_id=150

Älä anna miehen manipuloida itsemurhauhkailuillaan. Sinä et ole vastuussa kenekään halusta tai haluttomuudesta elää.

Voimia päätöksen tekoon.

11

Juu tiedän ettei erolla pitäisi uhkailla, tein sitä vuosia. Nyt mies tietää et olen tosissani. Kyllä, turvasuunnitelmat ym. tuttuja ja laadittuna. Mutta kuten Himmukin kirjoitit, alkkis osaa kääntää kaiken päälaelleen ja vielä niin että omakin ajatus sekoaa. Sitä täälläkin mies kovasti yrittää. mutta mun moraali ja itsekunnioitus huutaa mua lähtemään ja olen niin kettuuntunut että vielä ainakaa ei mies ole onnistunut. Lupasi lähteä mun kanssa a-klinikalle, mut mun pitää sit muka luvata et yritetään vielä. Mut mä en voi luvata, en halua. En oo varma haluanko jatkaa vaikka mies raitistuiskin…

12

Moi taas,

kuten toisaalle kirjoitin, ero tosiasia täällä.

Mies meni hoitoon tosiaan neljä vuotta sitten, vuosi raittiutta, repsahdus. Antabuksia välissä ja eenen mua, perheterapiaa, psykiatria, päihdelääkäri, uusi laitoshoito (kolmas, mua ennen oli yksi), ja tässä taas ollaan. Jo pelkkä hoidossa mukana oleminen on rankkaa eikä anna tuloksia välttämättä.

Ja tämä mies oli kuitenkin välissä viikkoja juomatta, itse näin neljän vuoden aikana humalassa vain 5-6 kertaa. On työelämässä vastuullisessa työssä. Mikään ei auttanut.

Nyt ajatellen, en olisi mukana projektissa, josta ei takuuta. Sen lisäksi, että saatava aivojen kemia kuntoon, asenteiden ja tunne-elämän muuttumiseen menee aikaa ja siihen tehtävä todella paljon työtä. Sinuna lähtisin, kuten aiemmin kirjoitin. Vuoden päästä näet, onko mies muuttunut. Jossain toisaalla kirjoitettiin, että yhteen ei kuitenkaan kannata helposti muuttaa. Itsekin tässä ajassa toivut ja tiedät mitä haluat. Hoidolla on parempi mahdollisuus onnistua, jos hän tekee sen itsensä takia, vaikkakin pelko menettämisestäsi voi hetkellisesti auttaa. Meillä se uhka ei enää toiminut sekään, alkoi vain paremmin salata juomistaan ja siirtää sitä paikkoihin, joista ei voinut jäädä kiinni.

Hmmmmm…hyvähän minun nyt sanoa, kun tästä ero tuli. Miehelläni on ihan sama mahdollisuus, hoitaa itsensä kuntoon, mutta yhteen en enää tule muuttamaan, vaikka yhteen palaisimmekin. Nyt on kummallakin mahdollisuus toipua.