Erään työttömän nuoren tarina

Heippa vaan kaikille!

Olen pitkään seurannut tätä foorumia ja päätin nyt itsekkin luoda tänne tunnuksen ja jakaa omia ajatuksia vertaisteni kanssa.

Oma tilanteeni on sellainen, että työt loppuvait viime vuoden huhtikuussa ja pitihän sitä elämään etsiä sitten jotakin sisältöä, parit normaalit työnjälkeiset iltaoluet muuttuikin nopeesti yhä suurempiin ja suurempiin määriin.

Kulutukseni on tällähetkellä päivittäistä ja olen todennut, että alkoholi vie nyt mua enkä mä sitä. Aamulla kun saa silmät auki, on kalja mielessä samantien. Yleensä siinä käy niin, että pari tuntia tuskailee yksin kotona ja päätyy kaupasta hakemaan vähän kaapintäytettä ja yleensä se kallistuu nestemäiseen tölkkiruokaan.

Olin ekaa kertaa katkolla vapaaehtoisesti kolmisen vuotta syksyllä 4 päivää, ilmeisesti sen aikainen esimies ei pitänyt siitä että koitan saada itseni kuntoon. No siitä seurauksena työt loppuivat vuoden lopussa ja tein radikaalin ratkasun, että vaihdan kaupunkia ja koitan rauhoittua. Äkkiähän ne “juoppo” porukat tuli täälläkin tutuksi.

No niitten kanssa menee kesät ja syksyt nopeasti ja talvella alkaa sitten se kotona yksinään dokaaminen tylsyyteen.

Olen koittanut olla ilman viikoilla, mutta heti jos näkee jossain kavereita niin yleensä lyödään se kalja käteen ja sen tietää, ettei se siihen jää.

Kysyn nyt onko teillä mitään järkeviä vinkkejä vähentämiseen tai lopettamiseen. :slight_smile:

Lopeta. Vähentely tuskin onnistuu sinun tilanteessasi.

A-klinikalta saat apua, ja antabuksia.

niin kai