Mies. 29v.
Ensimmäiset muistot pelaamisesta ovat lamaisen kultaiselta 90-luvulta ja RAY:n Potti-pelistä. Ikää taisi olla juuri ja juuri 6 vuotta. Tapana oli pelata silloin tällöin isän kanssa rahapelejä kauppareissun yhteydessä ja kirkkaana on vieläkin ensimmäinen muisto 5 markan panoksella saadusta 200 päävoitosta. Kolikot ovat kilisseet korvissa siitä lähtien.
Teinivuosina rahaa oli satunnaisesti ja yleensä ne löysivät loppusijoituspaikan Tuplapotista tai veikkauksen peleistä.
Aikuisuuden myötä alkoivat myös panokset kasvaa. Tilipäivänä rahaa oli niin ettei istunnolle taipunut, mutta jo muutaman päivän päästä piti alkaa kiristelemään kukkaronnyörejä. Maltti kuitenkin pysyi vaikka mieli teki pelata yhä enemmän, koska jännitys.
Lähdinpä sittemmin päätoimisesti opiskelemaan korkeampaa astetta. Tuli suhde, tuli ero, tuli alkoholi. Netticasinot tulivat jossain vaiheessa mukaan täyttämään henkistä tyhjyyttä ja pian ne tietysti muuttuivat ongelmaksi. Ensimmäisestä peli-pikavippikierteestä selvittiin sisarusten, ankaran katumusharjoittelun ja työnteon avulla. Pian myös tuli lakimuutos suitsimaan tuota laillista koronkiskontaa. Niin myös tuli tolkkukin pelaamiseen. Toistaiseksi.
Pahin tapahtui kun voitin hieman isomman summan. Siitä edespäin vuoristoradan kulmakertoimet alkoivat olla yhä kovempia. Pian pikavipit palasivat kuvioihin kodittomillekin myönnettävien FixuVip® -luottolimiittien muodossa.
FixuVip® - Ei tuloja? Ei ongelmaa!
Nyt siis kiskoilta suistuminen on tapahtunut vuoristoradan tunnelin pimeimmässä kohdassa. Istun ainoana koko vaunussa ja radan puurakenteiden kreosootti löyhkää pistävänä nokkaan. Turvakaide on lukittunut kiinni ja takaa pimeydestä kuuluu voimistuvana vippiyhtiöiden luotonvalvontaosastojen elävien kuolleiden örinä.
Lopullisen tuhon hetkelläkin silmissä kiiltää yhä:
3 x Scatter ja Boonus