Alkoholistin kemiallinen kuori, jep. Tunnistan. Kun mies juo, hän periaatteessa lakkaa olemasta se ihminen johon olen rakastunut. Pieniä pilkahduksia saattaa näkyä mutta sairaus jyllää päällimmäisenä.
Jäin miettimään käsi sydämellä haluanko minäkin rangaista miestä kun otan etäisyyttä, pysyn omassa kodissani ja lopetan auttamisen. Pieni osa ajattelee ja toivoo, että poissaoloni saisi hänet havahtumaan ja tekemään itselleen jotain, hakemaan apua, mutta suurin syy on kertakaikkinen kyllästyminen ja totaalinen jaksamattomuus. Miksi yrittää kun aiemmatkaan yritykset eivät ole johtaneet mihinkään pysyvään.
Idealisti minussa yrittää piipittää että niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan ja mitä jos itse olisin samassa jamassa. Ja että jokainen tarvitsee hyväksyntää ja tukea ja rakkautta. Näin ajattelin vielä syyskuussa ja lokakuun alussa ja yritin hampaat irvessä, menin mukaan putken lasketteluun taas kerran ja yritin sietää miehen kaikki oikut. Toistuvat repsahdukset ja tiheästi alkaneet uudet putket kuluttivat (onneksi?) sen verran piippuun, että kun tapahtumat ja pettymykset ovat tuoreessa muistissa, kieltäytyminen on helppoa.
Pelkään tietysti sitä että joudun katumaan. Pahin skenaario lienee se, että mies kuolee ja joudun itsesyytöksien valtaan loppuiäkseni: olisinko kuitenkin voinut tehdä mitään, olisiko sittenkin pitänyt yrittää. Jokasiella on vastuu omasta elämästään ja juomisestaan jaadajaada, tiedetään, mutta lienee inhimillistä jossitella, tässä tapauksessa jo etukäteen.
En odota yllätystä, en pidätä hengitystä, vaikka tietysti toivon että jonkinlaine ihme tapahtuisi ja mies rimpuilisi kuiville.
Viime yönä ehdin jo säikähtää. Mies soitti yöllä (olin menossa nukkumaan enkä ollut ehtinyt laittaa puhelinta äänettömälle) ja pelkäsi viinakramppia. Käskin häntä soittamaan 112, laitoin puhelimen äänettömälle ja nukuin läpi yön sikeästi, kiitos hyvien unenlahjojen. Mies oli soittanut yöllä 04 pari kertaa ja aamulla kuulin, että hänet tosiaan oli viety ambulanssilla sairaalaan, jossa hänet olisi lääkkeillä vedetty kuiville. Mutta: mies lähti taksilla kotiinsa, todennäköisesti kaljakaupan kautta. Hänellä riitti kaikenlaisia (teko)syitä miksi ei ollut halunnut sairaalaan jäädä. Tapaus vahvistaa päätöstäni pysyä erillään. Hänellä ei selvästikään ole kauniista puheistaan huolimatta minkäänlaista oikeaa pyrkimystä lopettamiseen, ei vaikka sitä hänelle tarjotaan. Aina on jokin syy lähteä ja jatkaa juomista.