Hei kaikille, täällä ensimmäinen AA-kokous käytynä ja juuri alkoi päivä numero kuusi ilman alkoholia.
Tämä tunteiden määrä on uskomatonta. Kaikki ne tunteet seilaa edestakaisin vieläpä sekunneissa.
En oikein edes kykene kirjoittamaan vaikka sanottavaa olisi paljon.
Kamalin asia on, että pelkään menettäväni suuren rakkauteni (yhdessä yli 18 vuotta), koska minä haluan lopettaa ja hän ei taas todennäköisesti aina ole ilman alkoa kanssani, ja tuntuu utopialta olla lähelläkään ihmistä joka juo. Alkuun varmasti on tukenani eikä juo tietenkään. En tiedä. Olen sekaisin. En saa mitään järkevää ulos itsestäni. Jatkan myöhemmin.
Heips, LadyScaleo.
Hyvän päätöksen olet tehnyt.
Älä tunteitasi pelkää, ne alussa todellakin seilaa kuin hurjimmassa vuoristoradassa. Pidät vaan raittiudesta kiinni, niin tuo vuoristorata vie sinut parempaan elämään.
Putkis, Skibotnin vuoristossa, Norja.
Nyt olen alkanut nähdä unia. Todella monitahoisia ja syviä unia. Olen silti myös väsynyt, vaikka nukun paljon. Googlailin, että kuuluu toipumiseen ilmeisesti tämäkin.
Olen vakaampi hereillä ollessani, ja huomaan, että myös positiisempi. Tästä raittiina olosta on tullut nyt jotenkin niin nautinnollista. Toivottavasti se säilyy näin.
Kiitos vastauksestasi 