entisten alkoholistien joulu

Hei. Jouluun on pari viikkoa.
Sitten se on. Se voi olla hieno juhla tai samantekevä tai se voi olla raskas ja ikävä. Yksinäinen ja pitkä.
Joko on jouluketjun aika? Puhutaan jouluista. entisistä ja mitä nyt.
Jouluna voisimme olla täällä sitä varten että yksinäisyyden tullen löytyy juttukaveri.
Mitä joulusta mietit ja miten sinä sen vietät? Onko sinulla aikaa jutella vaikka täällä niiden kanssa joilla ei seuraa kotona ole? Niin perhe ja sukukeskeinen on joulu että yksinäinen on yksin.

Introverttinä nautin yksinolosta joulunakin. Voin toki vilkaista plinkkiin vähän useammin, jos täällä juttuseuraa kaivataan. :smiley:

Ajatus on kaunis. Onhan se niin, että tuollaisina perhekeskeisinä juhlina yksinäisyys voi tuntua -jos yksinäisyys ei ole oman harkinnan vapaaehtoinen valinta- katkeralta. Ja silloin on varmasti kynnys oman olotilan muokkaamiseen vaikkapa alkoholijuomilla matalampi.
Tunnen kaverin, joka on lopettanut juopottelun lähes kolmekymmentä vuotta sitten. Oman kertomansa mukaan joulu on ainoa jolloin hän pelkää päätöksensä selvänäolosta horjuvan. Niinpä hän onkin joka vuosi hankkiutunut jouluksi muutaman päivän majoitukseen paikkaan jossa ei taatusti alkoholia ole. Kuntoutuslaitoksesta on kysymys. Muulloin hän viis veisaa mistään alkoholiin liittyvästä, eikä tunne minkäänlaista tarvetta asiaa pohtia. Jokin siinä on, ihmisen mieli on kummallinen. Toki on helppoa, kun noin tarkkaan asiansa tietää, ainahan sitä noiksi muutamaksi päiväksi vuodessa turvaan pääsee.

Jouluyö, juhlayö. Kenties siinä on sellaisia aivojen arkistokerroksiin taltioituneita muistoja ja tunteita jotka herkistävät yksinolijan miettimään sitä yksinäisyyttä ja kenties kaipaamaan jotain yhteyttä muihin ihmisiin.

Mikäpä siinä, meillä joilla ei asian suhteen ongelmaa ole, saattaa hyvinkin olla silti joutilasta aikaa. Vaikkapa sitten jutusteluun muiden kanssa.

Jouluista, menneistä, on tietyusti muistoja, minullakin, monenlaisia. Hyvinkin erilaisia jouluja olen viettänyt, ja ehkäpä niistä jotain kerrottavaakin tässä tämänvuotista joulua odotellessamme löytyy…katsotaan nyt.

Varsinaista joulunviettoa en enää ole vuosiin harrastanut, en siihen aio kummemmin panostaa tänäkään vuonna. Kuuset saavat puolestani kasvaa metsissä, nostaa latvaansa kohti taiuvasta, sitoa sivuhommanaan hiiltä ja varttua pitkäksi lankkutavaraksi ihimislasten asumusten rakennustarpeiksi -ja muuhunkin tarpeelliseen käyttöön. Muovi- ja paperikrääsää saattaisin löytää mökkini vintiltäkin, jos sellaista haluaisin seinille ja pöydille killumaan. Kynttilöitä tuskin oistan. Jos jotain vanhoja vielä laatikoista löytyy (luulenpa olevan) niin ehkä laitan palamaan. Onhan se elävä tuli ilo silmälle.

Joulu tulee. Se on varmaa. Ja se tulee niin radiosta kuin telkkarista, mainosläpysköissä ja internetissä, lehdissä ja mainostolpissa. Turha siitä on edes kiukutella. Jokaisen oma asia miten siihen suhtautuu, sen nimittäin voi aina valita.

Suomessa on jo vuosikymmeniä ollut yleisenä tapana sytyttää jouluaattona läheisten haudoille kynttilöitä. Näin tehdään tänäkin vuonna myös monen entisen alkoholistin haudan äärellä. Kaikille ei. Ehkä menemme käymään muualle haudattujen muistomerkillä muistelemassa kuolleita sukulaisia, joiden joukossa osa on entisiä alkoholisteja.

Tänään et ole yksin

Hautausmailla käynnit ovat kaunis tapa. Ja antavat sisältöä jouluun joka muuten saattaa olla kovinkin sisätiloihin jämähtävää. Muisteltavia ja kunnioitettavia vainajia riittää -niin olen huomannut- sitä enemmän mitä useampi vuosikymmen itsellä on elettynä.
Ehkä nyt ainakin omasta puolestani ja tässä keskustelussa , joulunakin, annan mieluummin aikaani eläville. Niin entisille alkoholisteille kuin vielä nykyisillekin, kenties tulevillekin, niille jotka eivät ole vielä ehtineet alkoholisoitumaan. Kuin myös niille jotka ovat alkoholisoitumatta lainkaan. Mitäpä minä sellaisia jaotteluja ihmisten kesken tekemään.

Keskustelun luonteen huomioiden tietysti selvin päin. Jo siksikin että mahdollisesti vielä alkoholisminsa kanssa rimpuilevalle kaverille on paljon helpompaa olla selvänä kun se keskusteluporukkakin sitä on.

Kai minäkin joulun alla hautausmaalla käyn. Mutta ehkä en ihan jouluaattona vaan jo aikaisemmin, kun on rauhallisempaakin. Minulle kun hautausmaa sopii käyntikohteeksi paremmin ilman valtavaa väkiryntäystä.

Mutta… ei joulu kai ainakaan kokonaan synkistelyä ja kuolemanajattelua ole? Ehkä siinä joulun keskustelussamme voitais sittenkin yrittää enemmän jakaa positiivisuutta ja leppoisaa yhdessäoloa, rauhallisella ja lämminhenkisellä jutustelulla.

Mää aion viettää joulua plinkissä, siinä samalla kun vietän matalan profiilin perhejoulua nollaodotuksilla.

Muutaman päivän kun kärvistelee, niin koko roska on taas vuodeks ohi.

Kuulostaapa niin suomalaiskansalliselta :laughing: Melankoliselta ja masentavalta.

Itse ajattelisin niin että tuokin voi olla kuin alkoholin korvaaminen uudella hyvällä elämällä. Rakentaa itselleen oman ja uuden joulun tradition pienine asioineen, vaikkapa vuosi kerrallaan hommaa kehittäen.

Sama koskee sosiaalisia suhteita, niiden rakentaminen on samanlaista kuin elämän alkoholin jälkeen. Vähitellen, perusasioista liikkeelle lähtien. Kyllä ihminen on laumaeläin vaikka olisi introvertti, tiettyä sosiaalisuutta kaipaa ja itse olen siitä saanut myös tukea alkoholittomuuteen.

Koen että usein on niin että alkoholin kautta on kokonaisvaltaisesti eletty kaikkia elämän osa-alueita ja paikattu omia puutteita ja aukkoja elämässä jotka voivat olla osittaisia tekijöitä alkoholismiin. Siitä huolimatta vaikka osataan päästä viinasta, ei huomata korjata elämää kokonaisvaltaisesti. Sekin vaatii aktiivista työtä ja mekanismeja.

Tuntuu vain että moni asia kietoutuu toisiinsa ja joillakin alkoholittomuus voi näistä syistä johtaa masennukseen, tyhjän olon tunteeseen jne. vaikka moni saa päihteettömyydestä riemua. Silloin kuitenkin moni muukin perustavanlaatuinen asia elämässä on samalla korjaantunut tai sille on vielä ollut rakenteet.

Olenko pahasti väärässä?

^Olet pahasti oikeassa. Kuten monessa viestissäsi, niissä on järkeä ja pohdittua viisautta ja syvyyttä. Plinkki on saanut vihdoin “Tohtori Smokin” seuraajan.

Henk. koht. mä otan joulunpyhät enempi jonkinlaisena uhrilahjana tai kiirastulena, jonka jälkeen saan sitten taas lähes kokonaisen auringonkiertämän elää arkeani juhlana.

Unelmajouluni toki olisin hiljaa ittekseni omassa himassa. Pystyn sen haaveen kuitenkin toteuttamaan esmes heti välipäivinä, joten en ota asiasta kierroksia. Toki sitten kun tilanne on päällä, eli nuo ah niin ihanat, kalliit ja kultaiset joulunpyhät menossa, koen varmasti ainakin ajoittain kyrsiintymistä. Mutta pessimisti ei pety joulunakaan.

Minusta melankolia ei aina ole masentavaa. Siksi kai tykkäänkin vanhoista Leevi & The Leavingsin joulubiiseistä, joissa mennään ajoittain todella pohjamudissa, mutta jotka eivät kuitenkaan masenna tai ahdista. Enemmänkin tulee sellainen vähän herkistynyt, haikea olo.
“Jouluksi mummolaan”, “Soiva jouluyllätys” (mä kaadun kuin joulukuuusi…), “Jouluaattona kännissä”… Vaikka enhän minä edes ole jouluaattona kännissä. Joskus olen kyllä ollut. :slight_smile:

Minulla on traditiona käydä jouluaattona kuntosalilla. Ei sielläkään saa olla ihan yksin, koska aina siellä joku muukin hullu on rautaa kolistelemassa tai juoksumatolla lampsimassa. Muuten varmaan käytän joulupyhät kirjoitustyöhön, johon nyt onkin hyödynnettävä tarkkaan nuo vapaat, kun arkisin olen töissä yli loppiaseen asti.

Elämässä on ollut kyllä monenlaisia jouluja, ja melkein kaikki ovat jollain tavalla ikimuistoisia. Lapsuuden joulut, joulut ystävien kanssa, joulut avopuolison kanssa, joulut anoppilassa, joulut mummolassa, joulut yksin kotona…
Eräs ikimuistoinen joulu oli Intiassa vuonna 2004. Istuin Delhissä erään hotellin baarissa läpi joulun pyhät juopottelemassa eri maalaisten ihmisten kanssa. Olin hukannut puhelimeni ja tapaninpäivänä iski tsunami. Ystävät Suomessa oli huolissaan että oonko mä hukkunut, kun eivät tienneet että olin Delhissä, keskellä Intiaa ihan huitsin kaukana lähimmästä meren rannasta. :astonished:

Mikä se kymysys olikaan…

Mitä joulusta mietit ja miten sinä sen vietät? Onko sinulla aikaa jutella vaikka täällä niiden kanssa joilla ei seuraa kotona ole?

Tekopyhä, muka kilttiä esittävä muutaman päivän teeskentelyjakso. Oikeaa elämäähän eletään arjessa, riippumatta millaista se on.
Erittäin suurella prosentilla mennään tiistaina safkaamaan naiseni mukavien vanhempien luokse. Tuolloin on aatto ja kena
siirryn naiseni asunnolle, ei taida oikeestaan erota paljoa näistä aiempien viikkojen ohjelmasisällöstä, eikä näin ollen
sisällä paljoa mitään jouluun liittyvää tai ole mieleleltään raskas tai siihen aikaan liity mitään pahempia traumåja.

Plinkkijouluja kymmenkunta, yksi ulkomailla vietetty netittömään aikaan ja muutamia kauheissa viekkarirapulatiloissa. Se tilahan on usein sama vuodesta toiseen. Asennoitumiseni on “pakanallinen ja kaupallinen kulutusjuhla” jo alkaen kasarilta, jolloin mutsini kauppiaistui ja olin itsekin isossa kaupassa pyhät duunissa. Se on tyystin merkityksetön, jos niin haluaa ja uskonnottomana
ei ole aatteen paloja tai edes koristeellista laittoa, muksujen pileet, kuten sen pitäisi olla ilman feikkimediaa joulupukista.

:arrow_right:

Alle kahden viikon olis aikaa jouluun. Siinäpä se sitten tulee ja menee.

Joistakin jouluista tosiaan on jotain himmeitä muistikuvia mieleen jäänyt. Joku lapsuuden joulu, tottakai. Nuorena isänä, pienimuotoista perhejoulua. Joskus sukulaisjuttujakin.

Mutta ei niistä sittenkään niin paljon mielikuvia taida olla. Jostain muista, pieniä välähdyksenomaisia tilannekuvia -ei oikein edes joulutarinaksi asti.

Jonain jouluna meitä oli majoittuneina puutaloon jonka päävuokralainen kai minä silloin olin, useampi aikuinen ja mukana jokunen lapsikin. Eikä rahaa oikein kenelläkään. Kaikki siinä koottiin yhteen ja sapuskaa saatiin. Ei se varsinaista jouluruokaa tainnut olla, puuroa lukuunottamatta. Sitä oli paljon. Ja sitten keittoja, voileipää, kahvia teetä mehuja… ja jollain konstilla saatiin lapsille jotain hankittua. Muistan että pääasiallinen homma oli siinä että saatiin lapset viihtymään. Kyllä siinä leikittiin ja tarinoita kerrottiin! Kumma kyllä, kun olen tavannut mukana olleita lapsia, heillä onkin siitä ihan myönteiset ja lämpimät muistot -ainakin oltiin läsnä, perhana.

Jonkun toisen joulun ihan aikuisten porukalla -ja taas persaukisina. Pääasiassa videoiden katselua ja lueskelua koko pitkät joulunpyhät. Ja syötiin mitä sattui olemaan, ei meillä ihan nälkä vaivannut.

Joinakin jouluina tehtiin joulupukinhommia. Ihan rahasta. Tosin kerran kävi niin, että kun minut oli tilattu semmoisen huusholliin jossa yh-äippä oli parin halvan lahjan lisäksi säästänyt muutaman kympin sitä varten että pystyi tilaamaan ihan oikean pukin lapselle aaton viihdykkeeksi, en saanut sitä maksua otettua. Eteisessä kun raha käteeni työnnettiin tuuppasin sen takaisin ja mutisin jotain joululahjasta pukilta ja poistuin itkua pidätellen ulos. Oli sen verran vaatimatonta joulunviettoa sekin.

Outo olo oli joulupukilla siinäkin huushollissa, jossa koko suvun kakarat oli puettu parhaisiin vaatteisiin ja istutettu pitkälle tuoliriville seinustalle. Ilmeenkään värähtämättä kävivät hakemassa pukilta lahjat, ja pojat pokkasivat, tytöt niiasivat joka lahjalle. Vanhemmat tarkkailivat sivusta että järjestys säilyi sotilaallisena. Koville otti siinäkin joulupukin roolin vetäminen.

Mutta, kukin tyylillään, ja joka huushollissa omat tapansa.

On niitä sitten ollut, yksinäisiä jouluja ja kaksin vietettyjä, monenlaisia. Joskus olen ollut mukana touhuamassa yksinäisille ja varattomille aattoillan ja joulun tapahtumaa, mukana niin tekemässä jonkinlaista ohjelmaa kuin tiskaamassa ja ruuanjaossa, mitä nyt on eteen tullutkin. Hyviä jouluja ovat muistoissani nekin.

Tulossa olevaa joulua en nyt sitten sen kummemmin tiedä, ei siitä ainakaan noiden kertomieni kanssa samanlainen tule, kovin pienellä jouluisuudella se tulee menemään. Olisko se jouluisuus sitten plinkkijoulua, jutustelua ja mukanaoloa siltä varalta että joku jutella haluaisi. Joulumielistä vuorovaikutusta keskenämme. Ehkäpä.

Jotain tällaista voisi tehdä joulunpyhinä:

  • hyviä ruokia laidasta laitaan
  • suklaakonvehteja ja muita herkkuja
  • kinkun paistoa
  • puusaunan lämmitys ja rauhaisaa löylyttelyä, kenties makkaraa kiukaalle
  • kenties hiihtolenkki metsäisessä maisemassa, tulet, eväät ja nokipannukahvit
  • avantouimareiden saunalle saunomaan ja avantoon
  • Hyviä leffoja, kenties joku koukuttava sarja ja herkkuja
  • pihalyhtyjen jäädyttäminen ja kynttilöitä tuomaan vähän tunnelmaa
  • ulkona kävelyä iltahämärissä ja sen jälkeen kodin lämpöön rentoutumaan
  • Hyviä kirjoja ja lukunautintoa
  • kuntosalia välillä että tulee siitäkin hyvää oloa
  • jotain kivaa pikkunäppäilyä ja puuhastelua
  • jouten oloa

Kaikkea tuollaista sekalaisessä järjestyksessä ja mikä milloinkin tuntuu kivalta ja rennolta.

Taitaa minun jouluohjelmani olla aikalailla suppeampi kuin uratykinlopun.
Itse asiassa luulen etten tee jouluna oikein mitään.

Lepäilen. Syön kun maittaa, ja annan maailman pyöriä omalla vauhdillaan.

Jos sitten netin auki pidän, ja kuten hiukan olen lupaillut, osallistun keskusteluun plinkissä. Muualla tuskin. Facebookit ja semmoiset saavat kans elää omaa elämäänsä.

Ehkä tässä voisi askarrella jonkun jouluisen kuvan. Semmoisen jossa pohjana sentään ihan omasta olemisesta otettu kuva, rehellisesti jotain elämästäni kartovaa ja paljastavaa -ja siihen jos sit jotain juttua mukaan, tekstiä tai eri tasoille jotain kuvaan upotettuja muita juttuja. Mulla on tuossa toisella koneella vanhempi photoshopin versio, saahan sillä tehtyä vaikka mitä. Mutta ensin tarttis kai ottaa kamera esiin ja kuvata se pohja jolle rakentaa. Tai käyhän se jo kännykälläkin, hyvin tarkkoja kuvia saa silläkin. Kunhan nyt tästä toimertuisin.

Aihe? Niin, kyllä kuvalla pitäisi olla aihe ja jokin sisältö, jotain sanottavaakin. Taitaa olla nyt hiukan vielä aivotkin alavireessä tuon pienen vatsataudin takia, ei tunnu tulevan mitään inspiraatiota. Mutta, eiköhän tässä vielä ennen joulua jotain.

En ole viettänyt joulua vuosikausiin, ja olen kyllästynyt jouluvouhkaamiseen joka alkaa ihan liian aikaisin. Tänä vuonna annan itselleni raittiin joulun ja kerään energiaa.

Vietän joulun sukulaisten kanssa. Suurin piirtein samalla porukalla on mennyt muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta yli 20 vuotta. Se on minulle helppoa kun pääsen valmiiseen pöytään.

Paljon on joulusta hyviä muistoja, mutta myös huonoja. Huonot liittyvät liialliseen alkoholinkäyttöön ja riitelyyn. Onneksi tilanne rauhoittui jo pari vuotta sitten, kun eniten ongelmia aiheuttanut sukulaismies ei enää ole tullut juhliin. Ihan hyvillä mielin lähden joulunviettoon, vaikka toki se vähän mietityttää, että minulla on nyt ensimmäinen joulu että juon glögin ilman terästystä ja ruokajuomienkin kanssa käy juuri toisin päin kuin syntymäpäiväsankarilla, eli viini vaihtuu vedeksi. Onneksi kaikki tietävät, että olen lopettanut juomisen, joten sitä ei tarvitse sen kummemmin selitellä. Mutta vaikuttaahan se sen(kin) juhlat viettoon. Usein jouluyönä olen törpötellyt myöhäänkin, mutta nyt taidan mennä hyvissä ajoissa nukkumaan. Ja täytyy muistaa ottaa korvatulpat mukaan.

Joululaulut soi. Menevät korvasta sisään ja toisesta ulos.
Kauppiaiden juhla on alkanut. Ihmiset ostavat , ostavat, ostavat. Tarvitsivat tai eivät. Roskalaatikot täyttyvät viime vuoden ostoista. Jätteenpolttolaitokset nielevät päivien, viikkojen, kuukausien työn tulokset ja kalliit raaka-aineet.

Jossain sivussa joku köyhä laskee viimeisiä kolikoitaan.

Joku toinen kilpailuttaa lentolippujen hintoja ja hotelleja. Tuntee itsensä säästäväiseksi.

Entinen alkoholisti voi olla kummassa joukossa tahansa. Entinen köyhä ja entinen rikas voivat joskus myös kohdata paikkaa vaihtaneina.
Onko heistä kaikki jotain oppineet? Ei välttämättä.

Pitkästä aikaa askartelin pikkuisen kuvan kanssa. Kuva on vanha, joku vuosi sitten kuvasin öljylamppuani (toimisi se vieläkin, ja kai siihen öljyä laitankin ennen joulua). Johonkin tuota kuvaa käytin joulujuttuihin vissiin.

Aikaa noissakin menee, rajauksissa, varjoissa, tasojen sijoittelussa, hehkuissa ja fonteissa… ja kun taas on aikaa kulunut niin eihän ne heti edes muistissa olleet miten mitäkin tehdään. Mutta, kyllä harjoitella tarttis, ties koska taas jotain sivustoakin tulee laitettavaksi. Pitää nyt sit kaivaa vielä kamerakin kaapin perukoilta ja joulua odotellessa kuvata jotain ympäristöstä.

Mitäpä tällaisena räntäsateisena iltana nyt olis muutakaan tarpeellista ollut… hyvin tuon kanssa aikaa kului. Mennään nyt vaan hiljalleen joulua kohti.

Oikein rauhallista.

Ei edelleenkään minkäänlaista jouluhässäkkää, ei paniikkia, ei kiirettä, ei tarvetta lähteä juhlimaan.
Kyllähän tässä aika rauhassa saa olla monen asian suhteen kun ei ala itse itseään villitsemään.
Luulen että juopottelun suhteen on ainakin hiukan sama juttu. Ei ainakaan minua ole enää vuosiin mikään tai kukaan repinyt tästä levollisesta elämäntyylistäni rillumareimeininkiin takaisin.

Ei minulla muuten oikeastaan mitään joulua vastaan ole. Vuoden pimeimmän ajan ylittäminen, käännös kohti uutta kesää, kohtuullisen syöpöttelyn ja kynttilöiden, laiskottelun ja arjesta irtautumisen hetki, kyllä semmoinen saa olemassa olla. Nämä jälkeenpäin liitetyt uskonnolliset koohotukset…no joo, jos ei mikään olemassaoleva riitä niin sitten kai täytyy stimuloida ajatusmaailmaansa semmoisilla.