Välit entiseen parhaaseen ystävääni katkesivat vuosia sitten kun hän alkoi käyttää väärin rauhoittavia lääkkeitä ja muuttui aggressiiviseksi. Olimme erottamattomia teineinä ja vaikka olen suurimmaksi osaksi päässyt asian yli, silti välillä on ikävä ja huoli.
Tiesin että kannabis ja erilaiset pillerit ovat olleet mukana nyt jo pidemmän aikaa. Sain tänään kuulla yhteiseltä tutulta, että ilmeisesti nyt on siirrytty suonensisäisiin. Kaikki on toisenkäden tietoa ja haluaisin ajatella ettei tilanne ole ihan niin paha kuin mitä kerrotaan.
En ole ollut ko. ihmiseen missään yhteydessä nyt melkein kahteen vuoteen. Silti nyt ahdistaa ja itkettää ja on vaikea lakata ajattelemasta asiaa. Tavallaan olen asian jo käsitellyt. Se ystävä joka minulla oli menehtyi vakaviin mielenterveysongelmiin vuosia sitten. Tämä ihminen on joku aivan muu tai pelkkä tyhjä kuori. Silti asia hyrrää nyt mielessä. Tekisi mieli ottaa yhteyttä, mutta en tiedä onko se hyväksi kenellekään. Niin kamalaa kuin se onkin sanoa, niin oma elämäni on mennyt paljon parempaan suuntaan sinä aikana kun kyseinen ihminen ei ole ollut siinä mukana. Mutta hän oli todella todella rakas.
Pitäisikö ottaa yhteyttä? Lähettää vaikka vain joku kannustava viesti Facebookissa? (Tosin hän ei juurikaan käy siellä.) Kysyä kuulumisia mahdollisimman neutraalisti? Välimme katkesivat erittäin rajuihin riitoihin ja tuntuu, että hän voisi kokea asian tunkeiluna tai vittuiluna. Vai onko parasta vain pysyä kaukana ja toivoa että hän saa itse elämänsä järjestykseen? Toisaalta en tiedä arvostetaanko yhteydenottoani ja lisäksi en halua joutua tekemisiin niiden ihmisten kanssa joiden kanssa hän nykyisin liikkuu. Rehellisesti sanottuna ehkä pelkään hieman jopa tätä kyseistä henkilöä itseään.
Rehellisesti sanottuna pelkään, että joku päivä saan kuulla hänen kuolemastaan ja koen syyllisyyttä siitä etten yrittänyt tässä vaiheessa vaikuttaa. En tiedä haluanko aidosti auttaa, vai vain yrittää ostaa omatuntoni puhtaaksi.