Entinen salajuoppo

Eli siinä se ydin, salajuoppo. Kulissit kunnossa, ainakin omasta mielestä. En sitten tiedä kuin on koulunportilla tai jalkapallokentän laidalla supistu tai naapurit juoruilleet… Ei pysty edes ajattelemaan etten tartu taas pulloon. Olinhan ajatellu ettei töihin ole tissuttelu vaikuttanut kunnes tuli lähete työterveyteen keskutelemaan poissaoloista.
Tammikuussa yritin tosiaan kuivaa kuukautta ja se olikin ihmeellisen vaikeaa. Ei pystynyt olemaan juomatta ja se yllätti! Miksi ei voi olla viinittä? Sitä mietin ja ihmettelin. Ei ollut käyny mielessäkään etteikö se onnistuisi!
Aloin siis tutkimaan miksi lopettaminen Ei onnistu, itsetutkistelua ja netistä etsin vastauksia ja Luin kirjoja.
Nyt sitten olen perjantai-iltana selvinpäin, ilman viiniä. 10:s pvä menossa ja vaikka tämä sujuu paremmin kuin tammikuussa ajattelin että jos silloin tällöin kirjoittelisi tuntemuksia tänne koska ei ole oikeen muuta tapaa purkaa mieltä ilman että ne kuuluisat kulissit murtuu.

Tervetuloa Viinikumi!

Itse olen entinen, siis toivottavasti entinen salajuoppo. Kun asuimme vaimon kanssa kaupungissa ja sovimme että haen lähikaupasta 6 packin keskaria, niin ostin lisäksi 2 puolen litran lonkeroa, jotka hörppäsin kaupan nurkan takana. Tai kun oli vieraita, tarjoilin jääkaapista kylmää valkkaria mutta otin itse keittiössä pullonsuusta ison huikan. Joskus vaimon nukahdettua menin viinakaapille konjakkipullolle. Näitähän riittää. Mutta toivottavasti ne ovat nyt historiaa!

Vietän myös raitista viikonloppua. Tänään viikko täyteen tipattomalla. Tavoitteena 3 viikkoa kun silloin tulee vieraita ja kevyesti tissutellaan. Vietin myös tipattoman tammikuun. Jos sulla on ollut vaikeuksia vähentelyn totettamisessa, niin uutta matoa vaan koukkuun! Paljon tsemppiä!

t. Juhani

Olinkohan itse salajuoppo. En ainakaan peitellyt juomistani eikä kaupassa käyntiään tuottanut mitään ongelmia. Olin mitä olin ja ajattelin aina ja ajattelen yhä, että juomiseni ei kuulu kaupan kassalle tai joillekin tutuille, joten en kokenut siitä häpeää eikä minulla ollut kulisseja.

En siis koe tätä salajuoppotta omakseni, mutta voin kuvitella kuinka kahlitsevaa se on!

Tervetuloa minunkin puolestani Viinikumi! Toivottavasti löydät täältä apua, jota muutokseen tarvitset. Kuinka sinulla sujuu nyt?

Muutos tapahtuu yksi päivä kerrallaan. Tsemppiä Viinikumi!

Olipas kiva kun tänne oli tullut viestejä, kiitos Juhanikari ja Lempeä kettu!
Viikonloppu on mennyt kivasti, perheen kanssa hommaillessa. Hiihtoloma loppuu tänään ja paluu arkeen taas huomenna.
12:s päivä ilman viiniä! Mies huomasi eilen lauantaina että nyt on jokin muuttunu… etsi piilopulloa kaapista kun ei meinannu uskoa tilannetta. Sitten ihmetteli miksen ollut kertonut hänelle tästä vähentely/lopettelu projektista.
Mietin itsekin että miksi en ole kertonut kenellekään, ehkä siksi että se Tipattoman Tammikuun täydellinen epäonnistuminen oli shokki. Ehkä siksi että kun suurimmaksiosaksi join salassa niin lopettaminen/vähentäminen salassa tuntui luonnollista. En tiedä sen kummempaa syytä tähän salailuun.
Juomisen salailuun sen sijaan tiedän syyn; ei jaksanut kuunnella miehen tulkutusta… Salailu alkoi pikkuhiljaa sen jälkeen kun pikkuhiljaa viinipullojen määrä kasvoi. Kaikki ihan huomaatta, itseltäni siis huomaamatta (ja luulin että muiltakin).

Hieno homma viinikumi ja tsemppiä sinne arkeen.

Minä tässä tuulettelen 0 päivää ja yritän muistaa milloinka viimeksi on ollut ihan puhdas 0 päivä.

Mulla oli samanlainen tilanne vähentäjän urani alkutaipaleella. Olisinko pari kuukautta ollut vähemmällä juomisella niin mies sanoi yhtäkkiä että “sää et enää juo niin paljon”. Olin aivan että mitä :open_mouth: . Olin 10 vuotta juonut omasta mielestäni salaa perheeltä ja sitten mies huomioi tuommoisen asian. Eipä se viinanhaju ja puheen soperrus niin salaista ollutkaan.

Hienoa AinaKo! Minäkin täällä tuuletan toista 0 päivää. Koetetaan saada huominenkin samaan putkeen. Sitruunalime viccyä jos alkaa janottamaan.
Toinen hyvä konsti on kun lähtee vaikka lyhyellekkin kävelylenkille.
Tuo puolisalaa juominen niiiin tuttua. Mulla tosin tyhjät kaljatörpöt kyllä näkyy keittiön alakaapissa. Mukava huomata kun nyt enempi noita muovisia viccypulloja. :smiley:

Hyvä Viinikumi, siitä se lähtee. Tsemppiä! :slight_smile:

Nyt mennään Tiikerin kanssa ihan samoja tassun jälkiä.
Oli kyllä loman jälkeen ressaava työpäivä. Jos olisi ollut pöhnä olo niin vielä rankempaa olisi ollut ja varmasti olut tölkki olisi sihahtanut heti kotiin tullessa.

Tämä juomattomuus on tuonut uusia tapoja, iltapäivisin juon teetä (ja syön kakkuja) ja iltaisin juon kaakaota (ja syön pikkuleipiä) ja viikonloppuna TV:tä katsoessa juon ananaslimsaa tai vichyä. Ei tässä paino ainakaan putoa, mutta pöhötys sais laskea!
Lapset ihmettelin uutta aikaisempaa nukkumaanmenoaikaa viikonloppuna… mua siis väsytti niin armotta etten pystynyt hereillä 8:n jälkeen enää kunnolla. No ei kunnon yöunet oo pahitteeksi kenellekään.
Eilenkin väsytti töiden jälkeen, mutta pakotin itseni uimahalliin ja tuli kyllä hyvä mieli ja olo! Väsymykseen olen ottanut aiemmin “virkistävää viiniä”.
Tänään siis olen ollut viinittä kaksi viikkoa!!
Nyt letun paistoon ja huomenna alkaa kolmas raitis viikko.
Raitista iltaa kaikille teille

Hieno homma viinikumi ja minä vasta aloittelen neljättä nolla päivää. Eikä sitä tiedä mitä ilta tuo tullessaan. Viime yönä unissani oli olut lasi nenän edessä.

AinaKo, 4 pvää on hienosti! Luin jostain että 4:s ja 5:s päivä on ne hankalimmat ja milloin helpoiten “ratkeaa”. Tiedä häntä, mutta jokainen nolla päivä on kotia päin! Tsemppiä

Itelleni aukes uudet näkymät nyt sunnuntaina, kun vaimo löysi piilotetun olut päksin vaatekaapista. Paha siinä oli mitään selityksiä enää keksiä. Se on hirveä tunne , kun näkee miten on omaa rakastaan loukannut. Mutta jotenkin oli myös vähän helpottunut olo , kun jäi kiinni. Ei tarvinnut enää salata mitään ja kai sitä myös vähän halus jäädä kiinni. Siitä nyt sisuuntuneena aion todistaa itselleni ja vaimolle , että en aio enää valehdella enkä juoda piilossa. Ei se varmasti helppoa tule olemaan , mutta nyt tosissaan haluan sitä yrittää.

Hyvä Alfaemu!

Minäkin karsin piilojuomisen pois. Siitä se vähentäminen lähtee. Paljon tsemppiä vaan!

t. Juhani

PiiloJuoppous ei ole silleensä tuttua kun sinkkuuttani ryyppäsin… :smiley: :smiley: mutta ottaahan sitä kaupan nurkalla ihan muina miehinä tai naisina Kalijoo La iltana klo 18, mutta Ma-aamuna Kalijoo kaupan nurkalla klo 9 on aikas HC-menoa no… silloin jokainen sen näkijä tietää juåpåks

Kolme viikkoa raittiina! Nukun kuin tukki eikä silmät verestä aamuisin. Aina välillä on käy nyt mielessä ottaa lasillinen, mutta sitten olen muistuttanut itseäni että ei nyt. En tiedä milloin otan taas, pelkään että heti palaan vanhoihin tapoihin. Kuinka kauan pitää olla ottamatta että on taas kohtuukäyttäjä? Siinä se kysymys

Moi.
Mä olen ollut juuri tuollainen salajuoppo. Silloin kun juotiin yhdessä, minulla oli piilopulloja. Ja kuten juhani, hakiessani lisää ostin pari kolme pitkää lonkeroa itselle, jotka heitin huiviin kotimatkalla.

Tuli ero vähäksi aikaa jostakin syystä ja kun palattiin yhteen lupasin pyhästi olla juomatta. Kuitenkin muutaman kuukauden jälkeen ostin itselleni jotain valkkaria ja onnistuin sen salaa juomaan. No siitähän kehittyi tapa. Viikottainen tapa. Ja kun onnistui, aloin olla salajutustani riippuvainen. Huomasin, että sitä oli hirveän vaikea lopettaa. Tuli mieleen että olen alkoholisoitumassa pahemmin.
Nyt olen ollut 16 päivää ilman salapulloani ja näin ajattelin jatkaa.

En pyri kohtuuteen enkä vähentämiseen, koska se ei nykyisessä parisuhteessa onnistu ja arvostan suhdettamme alkoholia enemmän. Kirjoitan silti tälläkin puolella, koska täällä ei ole ihan niin totinen meno, mitä tuolla toisaalla.

Tsemppiä kaikille omissa taisteluissaan yhteistä vihollista vastaan. Minulle alkoholi on vihollinen, joka ei ystävksi kanssani muutu.

Kukin tekee tavallaan kuitenkin.

Tässä raitistellessa on tullut mietittyä miksi ja mistä juominen alkoi. Nuorena tyttönä bailasin kavereiden kanssa kerran pari kuukaudessa ja sitä jatkui noin kolmikymppiseksi. Pidin sitä normaalina hauskan pitona ja opiskelin ensin ja sittemmin kävin töissä eikä juhlinta siihen vaikuttanut. Harrastin ja pidin muutenki itsestäni huolta.
Sitten tapasin mieheni ja alkuhuumassa kävimme ulkona ja aloimme ottamaan viiniä kaksin kotona. Ajattelin että se rauhoittuu kyllä. Ei se rauhoittunut mieheltä, minä kyllä vähensin ja lapset saatuamme lopetinkin moneksi vuodeksi. Kunnes noin 4 vuotta sitten tuli tavaksi ottaa lasi viiniä päivän päätteeksi ja siitä määrä pikkuhiljaa kasvoi. En ajatellut sen olevan ongelma ennenkuin en pystynytkään olemaan tammikuuta viinittä. Silloin tajusin että en minä ole enää se joka hallitsee vaan viini hallitsee minua.
Ja tosiaan tuo salassa juominen, nyt kun asiaa miettii niin olisihan se pitänyt ymmärtää jo aiemmin ettei oo kaikki oikein.
Kiitos kaikille jotka jaksanu lukea ja kirjoittaa ja MTT64, minäkään en usko että vähentäminen onnistuu mutta en uskalla julistaa lopettaneeni (vielä).

Nyt on kyllä luvattoman paljon pyöriny viini mielessä ja lähellä oli eilen illalla etten poksauttanut miehen prosecco pulloa auki. Kuvittelin jo kuinka ensimmäinen puolilasillenen menee muutamamalla huikalla alas. Ensimmäinen viini lasillisen oli (on) vielä “sivistynyt” mitallinen ja siitä eteenpäin lähinnä piri pintaan vaan… No en ottanut ja aamulla heräsin tyytyväisenä! Nyt särkee päätä ja teki mieli se turruttaa viinillä, mutta en nyt taida kuitenkaan.
Kohta on 4 viikkoa viikeisestä ja en silloin ajatellut kuinka kauan olen raittiina enkä sitä tiedä vieläkään. Sen tiedän että tänään en ota!
Yksi Asia mua tosin mietityttää; kun olen tuttaville kertonut että olen tipattomalla niin kukaan ei ola siihen mitään negatiivista sanonut, mutta ainakin yksiin illanistujaisiin on jätetty kutsumatta. Eli olenko nyt muiden mielestä tylsä? Olenko/tuleeko minusta hylkiö???

Keväinen viikonloppu takana, raittiina. Viime yönä toinen lapsista tuli kipeeksi Ja miten olin tyytyväinen että olin selvänä, jos olisin ottanut viiniä niin olisin ollut pahalla tuulella kun noin herätetään kesken unien. Nyt en ollut, vaan ihan silmät kirkkaina sain hoidettua sairasta. Aamulla tietysti vähän väsytti mutta ei se tuo normi väsymys ole mitään krapulaan verrattuna.
Olin kyllä kuvitellut että paino putoaa kun ei viini virtaa mutta sitä ei ole tapahtunut valitettavasti mutta positiivista on se että verenpaine on laskenut hyviin lukemiin. Ja mulla on pari kuvaa krapulassa otettu niistä kyllä näkyy vissi ero naamassa. Kaiken maailman keksejä ja leivoinnaisia on tullut syötyä enemmän kuin koskaan, olenkin vissiin nykyään salasyöppö
No kevättä kohdin aurinko pilkistää ja linnet laulaa. kaikille tsemppiä uuteen viikkoon