~
Näitä tämmösiä sais ylekin lähettää… Siis kerran viikossa kotikujien yms sonnan tilalla.
Joo-o… Aikamoisia argumentteja sedät heittelevät. Vaikkapa nyt se, että shamanismi on ehkä vaikuttanut jollain tapaa kreikkalaiseen kulttuuriin, on aika kaukana siitä, että se olisi pohja kreikkalaiselle käsitykselle psyykeestä, Platonin filosofialle ja tätä kautta koko länsimaiselle kulttuurille. Samantyyppisiä kaukaa haettuja teorioita täynnä koko pätkä. Kun huidotaan valtavalla pensselillä sinne tänne, lopputulos on yhtä diibadaabaa. Ja miksi puhutaan yleensä “tajunnan laajentamisesta”? Kun kyse on kuitenkin vaan muuntuneesta tajunnan tilasta (eli vaikkapa mitä tahansa asteikolla supistunut - laajentunut (jos yleensä täytyy käyttää tuollaista arvottavaa määrettä)).
^ Useammalla varmaankin tripatessa mielentila muuntuu valtavasti, mutta en itsekään ymmärrä mitä tekemistä sillä on tajunnan laajenemisen kanssa. Tajunnan laajeneminen kun ymmärrettävästi tai viittaavasti tarkoittaa todellisuuden ymmärtämisen laajenemista, ja todellisuudesta puhuttaessa ollaan taas enemmänkin veikkauksen parissa kuin todellisuuden todellisessa ymmärtämisessä.
Mutta jos uskoo asiaansa ja uskomuksiinsa täysin, voi ehkä sanoa tajuntansa laajentuneen, mutta totuus on ehkä taas jossain teillä tietämättömillä.
Tajunnan laajenemisella ei ehkä tarkoiteta todellisuuden ymmärtämistä vaan sitä muuntunutta mielentilaa joka on paljon laajempi mitä tavallisesti, mutta juuri tuo tekee koko tajunnan laajenemis - käsitteestä huonon ja harhaanjohtavan. Pelkkä tajuntakin on niin perse sana ja ei kuuluu ainakaan minun sanastooni.
Dokumentissa oli kuitenkin ajatuksia herättävää sanahelinää todellisuudesta ja sellainenhan on omiaan lisäämään katsojan itseoppimiskykyä tai sitten se voi vahvistaa joidenkin uskomuksia entisestään. Tuollaiset dokumentit tarjoaa vähän kaikille jotain… Minulle tuo pätkä ei tarjonnut mitään painavaa sanottavaa, mutta täytyy myöntää ettei nuo ole sellaisia asioita joita etsin tai jotka kiinnostaisi tosissaan.
Itsekään en pidä niistä dokkarissa esitetyistä väittämistä jotka tuntuvat absoluuttisilta tai vetelevät vähän liian innokkaasti mutkia suoraksi. Toisaalta en myöskään koe mitään tarvetta yrittää niellä setien ja tätien sanomisia sellaisenaan, jolloin voin poimia niistä sellaisia elementtejä jotka itselleni toimivat ja hylätä muut; muovata ne vähemmän absoluuttiseen, joustavaan muotoon.
Tajunnan laajenemista on varmasti absoluuttisessa mielessä aika mahdoton määritellä tai “todistaa kenellekään”. Sen sijaan tajunnan laajentuminen subjektiivisen kokemuksen kuvaavana voi mielestäni olla varsin kelpo ilmaisu, joskin tiettyjä vittumaisia mielikuvia mukanaan kantava. Itse en kyllä tuota ilmaisua myöskään tykkää käyttää, varsinkaan ilmaisemistanne syistä.
“Tajunnan laajeneminen kun ymmärrettävästi tai viittaavasti tarkoittaa todellisuuskäsitteiden laajenemista, ja todellisuudesta puhuttaessa ollaan taas enemmänkin veikkauksen parissa kuin todellisuuden todellisessa ymmärtämisessä.” – niin, siksipä absoluuttisuuden sijaan, sen että oletettaisiin tietoa “absoluuttisesta totuudesta”, lieneekin hedelmällistä lähestyä asiaa asenteella “millaiset ajatusrakennelmat toimivat käytännössä?” Tämähän on se asenne jolla tiedettä kuuluu tehdä - ei olettaa lopullisia vastauksia vaan pyrkiä jatkuvasti toimivimpiin selitysmalleihin.
“Vaikkapa nyt se, että shamanismi on ehkä vaikuttanut jollain tapaa kreikkalaiseen kulttuuriin, on aika kaukana siitä, että se olisi pohja kreikkalaiselle käsitykselle psyykeestä, Platonin filosofialle ja tätä kautta koko länsimaiselle kulttuurille.” – toi kohta on musta kyllä vähän sekavasti ilmaistu dokumentissa, mutta ymmärtäisin ettei tarkoituksena ollut ilmaista noin yksioikoista kausaalisuhdetta, vaan enemmänkin valottaa kulttuurien välillä tapahtunutta vuorovaikutusta.
Maybe logic on yksi harvoista dokumenteista - minkä olen nähnyt - missä asioista ei puhuta absoluuttisina totuuksina ja siksi tykkäänkin katsoa sitä. Kaikki absoluuttinen kerrontatapa pistää vähän ärsyttämään ja se vie huomiota itse katsomiselta tai lukemiselta. Kunpa ihmiset vaan myöntäisi itsellensä olevansa vain etsimässä vastauksia, eikä tietämässä niitä. Tai sitten minun pitää asennoitua erilailla, koska mistäs sitä tietää vaikka joku olisikin joskus oikeassa. Samat asiat voisi silti kertoa vähän mukavammin, siis niinku vähän vähemmän sitä asiat on absoluuttisen varmasti näin - kerrontatapaa.
Musta kielen mekanismeihin tuntuu kuuluvan se, ettei sillä voida tavoittaa mitään absoluuttista. Tässä mielessä ainoa “oikeassa oleminen” vaikuttais piilevän suorassa kokemuksessa, ja heti kun siitä puhutaan, se muuttuu metaforaksi, saduksi - joka sinänsä kyllä voi resonoida koetun todellisuuden kanssa muttei kuitenkaan koskaan voi sitä sellaisenaan välittää.
Pitäisikin Maybe Logicin suomiteksti työstää loppuun, toi striimiversio on snadisti vaiheinen - ois tarkoitus julkaista torrentina sekin. Innokkaille, mainittu striimi löytyypi siis tästä: overstream.net/view.php?oid=uymmuzeklalo
On kyllä mieletön dokkari, ja on ollut tosi hienoa huomata että viime viikkoina, kuukausia käännöksen julkaisun jälkeen, tosi monet on yhtäkkiä alkaneet fiilistellä tota toden teolla.
Kieli on tosiaankin hyvin rajallinen tapa kommunikoida ja jos näin ei olisi, niin tietäisimme varmaan vähän paremmin mitä on ihmistodellisuus. Aikamoinen suunnitteluvirhe se ettemme pysty kommunikoimaan toistemme kanssa täydellä teholla.
Mikä unelma olisikaan tietää muista vähän paremmin ja samoin kertoa itse omista ajatuksistaan paremmin.
Ootko miettinyt ton jakoon pistämistä?
Tuo on hyvä dokumentti sellaisille jotka ovat skeptistisiä luonteeltaan, mutta muut voikin löytää tuosta vaan kritisoitavaa ja leimata sen ymmärtämättömyydeksi. Minulle tuo sopi hyvin koska olin jo aikaisemminkin hyvin epäilevä luonne. Tuossa vain se skeptimismi voi lyödä hiukan yli ja tiedä sitten onko sekään niin hyvä juttu ettei sulata yhtään mitään. Se ettei usko mihinkään ei mun mielestä ole absoluuttinen merkki siitä, ettäkö olisi vapaa ihminen kautta ajattelija.
Ei minusta, kun eihän kieli ole ainoa kommunikoinnin väline. Eri muodot tukevat toisiaan, ja me myös kehitymme kommunikaatiokeinojemme hyödyntämisessä jatkuvasti.
Mahdottomuus kuvata subjektiivista kokemusta täydellisesti tuntuu syntyvän ennemminkin subjektiivisen kokemuksen mekanismista itsestään, kuin kommunikaatiokeinoista. Jos on olemassa itse, persoona jolla on menneisyys ja kokemuspohja, ei kokemusta voi mitenkään siirtää kenellekään toiselle, koska toinen tekee väistämättä tulkinnan omaan kokemuspohjaansa turvautuen.
Itelleni käsitteellinen kommunikaatio on muuttunut sitä hedelmällisemmäksi, mitä paremmin oon tajunnut sen rajoitukset. Musta tuntuu että usein kielestä puhutaan negatiiviseen sävyyn siksi, että on itse asetettu kielelle kohtuuttomia vaatimuksia.
Juu siis tuossahan juuri mainitsin että torrent ois tarkoitus työstää jossain välissä, haluan vain hieman tiivistää tuota käännöstäni.
Aivan. Uskomattomuuskin on hyvä voida kyseenalaistaa, helposti siitäkin muuten tulee dogma joka estää näkemästä että vittu, kyllähän minä uskonkin tohon ja tohon, en vaan huomannut.
Silti koen ainakin ite mitään uskoja tärkeämmäksi sen, että voin luottaa - kun ymmärrän asioiden toimintamekanismeja, voin toimia ymmärrykseni tuottaman luottamuksen varassa. Luotan esimerkiksi siihen, että ovenkahva toimii hyvin todennäköisesti aina samalla tavalla. Siksi voin avata ovia ilman että tarvitsisi joka kerta opetella se erikseen. Toisaalta pysyn myös avoimena sille mahdollisuudelle, ettei ovenkahva jollain kerralla toimikaan kuten totuttu.
Tätä sitten soveltaen mahdollisimman laajasti kaikkeen…
Taas näitä hetkiä milloin ihminen ei voisi olla yhtään enempää puusilmä 
Top 1. Ihme että osasin juuri tuon olennaisen lauseen sivuuttaa.
Mun sotkuisesta ja pahasti sisäänpäin kääntyneestä ajatusmaailmasta on todella vaikeaa tuoda asioita muiden jaettavaksi. Onkin varmaan aikalailla ihmisestä kiinni miten osaa kommunikoida toisten kanssa ja mä epäilen olevani todella väärä ihminen pohtimaan kommunikoinnin muotoja ja ylipäätänsä sitä miten kommunikoida parhaiten.
Dogmaattinen ajattelu ehkä rajoittaa näkökulmien määrää, mutta henkistä vapautta dogmaattinen ajattelu ei välttämättä sulje pois. Dogmaattisen ajattelun kautta voi olla onnellisempi verrattuna joustavampaan ajatteluun, ja siksi dogmia ei pitäisi syyttä suotta dissata tai muuten pitää vältämisen arvoisena. Nykyään dogma on kirosana monille, mutta epäilen silti että sieltä suunnasta voisi löytyä melkoinen määrä henkistä vapautta. Dogmaattinen skeptismi voi olla yhtä paha vihollinen kuin mikä tahansa muu dogmaattinen oppi - tai ajattelukokonaisuus ja yhtälailla sellaisesta voi olla vaikea päästä ulos.
Ei nämä jutut tästä ainakaan helpommaksi muutu. Skeptikon luulisi olevan tosi vaikea saavuttaa selkeää ajattelumaailmaa ja siksi pitäisikin keksiä jotain kompromisseja ja uusia strategioita ajattelun suhteen. Minullakin tähtäimessä on ajattelutapa jolla voisi saavuttaa pysyvää onnellisuutta ja sen takia mietinkin, että miksi ihmeessä tuhlaan aikaani kaikenlaisten minulle turhien todellisuus- ja totuuskysymyksien kanssa. Ehkäpä kelaaminen tykkää aika ajoin lähteä käsistä, mutta toisaalta elämä on niin vaikea asia käsiteltäväksi ja ei mikään ihme jos sitä seilaa ties minkälaisten ajatuksien parissa.
Vitut totuudesta - se mikä toimii, toimii.
hehe, tätä mä oon niin monta kertaa yrittänyt rautalangasta vääntää - kiitos että simplifoit sen noin stailisti.
Jos elämän pointti on olla onnellinen, ja hierova kivi tekee sut onnelliseksi - what is the problem? =D
Okei, ehkä se hierova kivi (jeesus, tms ) ei sulle anna vastauksia kaikkiin kysymyksiin - mut siinä vaiheessa ( =O ) ihmisen tulisikin ehkä ajatella itse… ^^
Uskominen, ja typerästi uskominen nyt vaan on kaksi eriasiaa, voitais kai puhua fundamentalistisuudesta.
Ehkäpä ajatuksena on ensisijaisesti se, ettei ihan sanojen rajallisuudestakaan johtuen mitään lopullisia totuuksia ole löydettävissä. Tämä ei kuitenkaan estä etsimästä ja hienosäätämästä käsitettyä tietoa loputtomasti tiedettä ja kaikkia muitakin mahdollisia keinoja käyttäen - onhan selvää että kriittinen ajattelu synnyttää yhä paremmin ja paremmin toimivia juttuja.
Eli, ensisijaisesti kai tähtään tolla heitollani absoluuttisuuden hylkäämiseen.
Mutta sitten loppujen lopuksi et varmaan kuitenkaan hylkää vaikkapa päättelysääntöjäsi, jotka ovat osa kieltäsi. Joten kyllä siitä kielestäkin löytyy niitä ihan hyvin kantavia absoluuttisia juttuja.
Kauanhan siinä kesti, mutta:
Ehkälogiikka
vimeo.com/17955670
Miks me ihmiset ollaan jonkunlaisia? Miks me halutaan olla aina oikeessa? Miten meiän maailmankuvat ja uskomusjärjestelmät syntyy ja muovautuu? Kuinka nussia hermostonsa mahdollisimman luovaan ja vastaanottavaiseen tilaan? Miten ufot, pyramidin silmä, paranoidit salaliittoteoreetikot ja kaksimetrinen valkoinen jänis liittyvät asiaan? Entä Monica Lewinsky?
Mitä vittua?
Uteliaisuuden ja loputtoman epäilyksen esitaistelija, kirjailija, koomikko, mystikko, itseoppinut kaikenpuuhastaja ja kosminen törppö Robert Anton Wilson kylvää moninaisia näkökulmiaan ja aatoksiaan.
Musiikkina mm. Boards of Canada, Cinematic Orchestra ja Amon Tobin.
Suomenkielinen tekstitys, paranneltu reilusti alkuperäsestä overstream-julkaisusta. Alkuperäinen nimi Maybe Logic: The Lives and Ideas of Robert Anton Wilson.
Dokkarin voi myös ladata torrenttina: thepiratebay.org/torrent/6050654
Myös DVD saatavilla: maybelogic.com/dvdamazon.htm
Suuri Sokrates väitetysti sanoi, että elämä ilman tietoisuutta ei ole elämän arvoista* ja tää dokumentti jotenkin sopii omalla tavallaan tähän virkkeeseen.
- De Mello - Havahtuminen
pistää nöyräksi lukea tallaista juttuu, piis.
Tuolla on muitakin hyviä, lähes tulkoon jänniä videoita. Kuuntelin hieman jotain Terence McKennan jutusteluu, niin sillon tajusin, että Shpongle on samplannu kyseisiä puheita? Eikös vain?