Niin. Täällä lienee edes joitain elokuvan Leaving Las Vegas nähneitä? Mitä tehdä jos oikeasti elämä tuntuu jo ajaneen ohi? Olen 25 enkä näe juurikaan syitä tämän suossa tarpomisen jatkamiselle. Tahdon juoda itseni kuoliaaksi. Kuinka selittää se perheelle ja tuttaville? Miksi täällä roikkuisin kun ketään ei saatana kiinnosta kuitenkaan. Kuulostaa teiniangstilta mutta on liian totta minun kohdallani.
Samoja ajatuksia olen itsekin käynyt läpi, ja vuosia. Tyhmänä vielä yrittänyt itsemurhaa moneen otteeseen, mutta älä sinä kuitenkaan. Voi kuullostaa kuluneilta sanoilta, mutta 25 ei saisi pilata omaa elämäänsä noin tuskaisella tavalla. Itsellä on elokuussa 25v täyttävä siskopuoli, enkä kuuntelisi pitkään hänen pahaa oloaan. Ja usko kun sanon hän kyllä puhuisi mulle, sillä olen hänen “keinoemonsa” hänen oman äidin kuoltuaan. Muista että jokaisessa ihmisessä on paljon arvokasta, sinussakin. Neuvoni olisi että olisit (jos pystyisit) ainakin pari viikkoa juomatta, tekisit jotain mitä olet unelmoinut. Ja kirjoittele tänne, pura pahaa oloasi, me olllaan kaltaisiasi. Voimia!!!
Kiitos teille leija ja kotivalo!
Varmaan jauhettu juttu mutta todella helpottavaa että on edes joku paikka, missä olla rehellisesti oma itsensä ja missä ei leimata hölmön käytöksen vuoksi. Onneksi pääsin nyt psyk hoitoon (HUOM.pääsin, en joutunut) ja lääkäri sanoi että ellei muu auta niin sitten antabukset kehiin.
Itse tässä käynyt kamalaa jaakobinpainia mieleni kanssa. Sain diagnoosin 1-luokan kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä enkä enää tiedä mikä minussa on minua ja mikä tautia. Vai onko tautia sittenkään. Toisaalta sairauden kieltäminen kuuluu taudinkuvaan. Että tällaista pirstoutumista… Ja sekin mietityttää olenko nyt virallisesti hullu. Tyypit kun tuntuvat pitävän minua fiksuna nuorena yksilönä (mitä en itse komppaa).
Jos nyt laatisi tällaisen banaalin metaforan tämänhetkisestä elämästäni, niin tuntuu että joku on heittänyt kourallisen pikkukiviä johonkin sepelin joukkoon ja itse joudun tässä niitä yksitellen noukkimaan. Tuskin edes löydän kaikkia. No. Tulihan sekalainen vuodatus mutta kiitos teille ihmiset, tuntuu että täältä saa enemmän apua ja tukea kuin yhdeltäkään kallonkutistajalta ym. puoskareilta… Voimia teillekin.
Hyvä kun sait psykkalle ajan, ja vielä menitkin 
, viestisi olivat hälyttäviä… Itsellä on nyt anabuskuuri päällä (2kk ja rapiat päälle), ja mulle se on auttanut. Siinä on kuitenkin se että sinun pitää olla itse siinä mukana täydellisesti, ja ottaa se antabus. Ja jos lääkäri unohtaa kertoa niin antabus oireet voi tulla jopa kahden viikon kuurin lopettamisen jälkeenkin, niin kerron senkin.
Minäkin mietin usein kännissä ollessani sitä että olenko vain leikisti sairas, kun olen sairastanut niin pitkään (-98 alkaen), je että se on vain viina mikä mua sairastuttaa. Mutta eipä niin ollut, nyt kun olen selvinpäin mietisellyt asioita ja antanut tunteille vallan niin voihan V mitä kaikkea tuleekin esiin. Eli se tulee olemaan tuskaista, viina helpotti niin kovin asioitten kohtaamisessa.
Tsemppiä vain, ja kirjoittele kuulumisia, ja ota vastaan kaikki apu näin ens alkuun. Myöhemmin kun saat vähän väliä viinaan niin voit sitten miettiä mikä sulle todellakin sopii.
Itsensä hengiltä juominen ei ole välttämättä niin helppoa kuin luulisi. Joku alkoholimyrkytys tai tapaturma tai vaikkapa henkirikoksen uhriksi joutuminen voi tulla eteen, mutta muutoin sillä tiellä kulkeminen on pitkä, kiduttava, kauheita oireita aiheuttava prosessi, jonka päässä on surkea, hidas loppu. Sammumishakuinen juominen voi saada aikaan tunteita pimeyteen katoamisesta. Silti tajunta vain vääjäämättä syttyy aina uudelleen.
Narsisti, olet nuori vielä… ihan mikä tahansa voi vielä muuttua! Onnea ja voimia sinulle.
Lienee kai yksilöllistä, kenen tarvitsee käydä mitenkin syvällä halutakseen lopettaa. Minä olen jo monta kertaa halunnut lopettaa. Ensimmäisen kerran syynä oli joku illanvietto joka oli lähtenyt käsistä. Jälkikäteen tuntuu jopa aika vaarattomalta. Sitten olen lukenut jostakusta joka on juonut aamusta iltaan kaksi vuotta ja ei ole ihan varma onko se liikaa?
Myöhemmin minunkin juomiseni on mennyt huonompaan suuntaan ja nyt haluan lopettaa koska join vappuna kolme iltaa ja aamuisinkin parit loiventavat.Mutta jahka huono olo helpottaa enkä tälläkään kertaa saanut deliriumia eikä minua tälläkään kertaa jätetty, ehkä olen sitten viikonloppuna kaverin juhlissa taas sitä mieltä, että ehkä tällä kertaa hallitsen tilanteen. Todennäköisesti en. Joskus olen kyllä onnistunut mutta viime aikoina koko ajan vähemmän. Jos Suomessa julistettaisiin kieltolaki olisin tosi tyytyväinen, koska silloin voisi lopettaa (ehkä pystyisinkin, olen pitänyt joka vuosi tipattoman ja onnistunutkin aina) eikä tarvitsisi myöntää ettei hallinnut alkoa. Ei tarvitsisi myöntää että on heikompi kuin muut.
Saa nähdä. 42.
Kieltolaki ei toiminut aikoinaankaan, koska salakuljetus ja -kauppa räjähtivät silloin käsiin, mutta periaatteessa olen ajatuksesta samaa mieltä. Alkoholi on tuhoisa päihde, ja on sääli, että se vuosisatojen kuluessa valikoitui länsimaisen kulttuurin ainoaksi sallituksi päihteeksi. On myös sääli, että Suomessa joskus hyvin voimakkaat raittiusliikkeet ovat käytännössä kokonaan kuihtuneet.
Luin joskus Andy McCoy:stä kertovan kirjan “Hanoista ikuisuuteen”, ja siinä kerrottiin muistaakseni Razzlen ensimmäisistä kokemuksista suomalaisista kesäfestareista. Se ihmetteli että käyttävätkö Suomessa kaikki heroiinia, kun porukkaa makasi pitkin poikin pitkin tantereita. Ei, ne ovat vaan kännissä, miehelle vastattiin.
Hienoa, että hakeuduit hoitoon. Sulla on vielä elämää edessä
ja nuorena olet osannut hakeutua hoitoon. Anna itsellesi aikaa
ja kuuntele mitä se tuo tullessaan.
Mulla on yksi nuori kaveri (sinua nuorempi), joka vääntää että eiks
hän voi enää ikinä juoda jne. No sitä tässä nyt on keskusteltu ja
pähkäilty ja maanantaina mennään yhdessä A-klinikalle. Katsotaan
mitä se hänelle tuo tullessaan.
Ongelmat eivät ole yksinkertaisia ja helppoja, mutta niihinkin
voi löytyä ratkaisu.
Voimia taisteluun!
Oon leffan nähnyt, ok mutta liian romantisoitu todellakin. Ei se alkoholismi sitä oo että vedetään viskiä hotellihuoneessa ja kaunis tyttö tulee säälimään sua siihen, ja ennenpitkää kuoletkin. Kyllä sä 30 vuotta sitä velliä joudut kittaamaan että jotain tapahtuu.
Yhteiskuntahan tekee kaikkensa että pääsisit jaloillesi, ja odottaa että sinusta tulee vielä hyödyllinen yhteiskunnan jäsen.
Oot kuitenkin silti niin nuori että suosittelen ettet luovuttais, sulla on täydet mahkut aloittaa “alusta” jos lopetat dokaamisen. Mene terapiaan, tai hommaa masislääkkeitä niistä voi olla apua.
Itselläni on hiukan synkempi kanta tähän oikeasti, mutta toivon sulle onnea mitä ikinä päätätkin tehdä.
Kas kun oli sittenkin pakko palata tänne kääntelemään veistä avohaavassa 
Vähän sama asia kun lapsena piti käännellä kivenmurikoita ympäri ja yökötellä kaikkia niitä tuhatjalkaisia ja murkkujenmunia. En muista kuka aikanaan täällä minulle kirjoitti että löydän vielä oman rotkoni ja pohjakosketukseni. Nyt se on täällä. Join vanhan mieheni ja uuden mieheni. Join työpaikkani ja sen jälkeen kotini. Kyllähän tätä toisaalta voi perustella eksistentiaalisella valinnalla…
Ironista sinänsä että ollessani tämä stereotyyppinen nuori ihana neito hehkeimmillään parhaassa iässä, samastun syviten puolen vuosisatansa ylittäneisiin tenukeppeihin jotka lähiräkälässä notkuvat sylikkäin kertoen tarinaansa siitä kuinka elämä piti heitä huorinaan ja rusensi. Ts. selkärangattomien matojen kännistä jorinaa, kuten tämäkin eli lopetan, kiitos ja anteeksi. Jos luoja johon en usko suo, en aamulla muista tänne paatostelleeni. Nanonano!
^
Hyvin sinä kirjoitat humalaiseksi! Otan osaa menetyksiisi, sellaista se on… 
En osaa sanoo mitään järkevää.
Terv. toinen matonen
Täällä kanssa 1 tyypin maanis-depressiivinen juoppo. Ikää on 21 vuotta ja juonu oon suht säännöllisesti viisi vuotta. (nytkin istun kalja kädessä). Aina mietin et pitäis vähentää tai jopa lopettaa kokonaan… Mut nousuhumala luo vaan niin hyvän fiiliksen ettei mun juomiset ikinä yhteen jää. Joskus mietin kauhukuvia päässäni et oon 40 vuotiaana kadulla asuva spurgu joka paskoo ja kusee housuihinsa…
Niin paljon haittaa oon läheisille ja varsinkin itselleni kaljan ja viinan läträämisellä aiheuttanut et luulisi jo kyllästyvän tähän aineeseen… Nyt olen naimisissa ja mieheni takia haluan lopettaa pikkuhiljaa… Tai olla edes “aikuinen” joka juo vain harvoin…
Alkoholismi ei todellakaan ole romanttista… Se on vain sekasortoa ja hajottavaa. Ja lopulta kuolet hyvin yksinäisenä pahimmillaan maksakirroosiin. Tuo tapa kuolla on hyvin tuskallinen ja hmm verinen…
Oot vasta 25 ei tuossa iässä yleensä luovuteta elämästä… Mutta olet kuulemma päässyt hoitoon. Hyvä niin.