Mitta tuli täyteen nyt ryyppäämisestä. Perjantai meni ihan koheltamiseksi taas loppuillasta ja nyt sanoin itselleni että nyt saa riittää!
Olen toki tehnyt vastaavia päätöksiä ennenkin ja ratkennut taas mutta tällä kertaa tiedän sanoa itselleni että niin monta kertaa kun olen ratkennut on elämä mennyt päin mäkeä heti siitä lähtien.
Huomenna aloitan Antabukset heti aamusta muiden lääkkeiden kanssa, ja pidän mielessä mitä äitini minulle joskus sanoi: “Antabuskin on sinun lääke jota ilman et pärjää.” Totuuden sanoja.
Päätös on nyt vakaa mutta suhtaudun pienellä varauksella kuitenkin tähän koska olen niin monta kertaa epäonnistunut aiemmin että pelko siitä hiipii mieleen nytkin. Ehkä se pelko taas ruokkii sitten hieman osaltaan viinanhimoani ja mieli tekisi antaa heti periksi että ei se koskaan ennenkään ole onnistunut. Mutta niin paljon haittaa on alkoholista minulle ollut elämässäni että pitäisi jo pikkuhiljaa tajuta lopettaa. Nyt yritän napakasti ja tueksi otan Antabuksen jotta en ratkea niin helpolla.
Kannustavia sanoja ja kokemuksia ja kertomuksia otetaan mielellään vastaan näin alkumetreillä ja myös myöhemminkin raitistumisen tueksi. Kiitos jo etukäteen!
Lopetuspäätös on aina hyvä, etenkin kun juominen on ongelma. Minulla lienee ollut samantyylinen viikonloppu. Mieli mustenee ja elämä alkaa näyttää ikävältä. Mutta kompurointi kai kuuluu tähän touhuun ja vaikka olen minäkin 2,5 vuotta harjoitellut raittiutta, niin taas lähti lapasesta. Nyt oikein myönnän repsahtaneeni, juomiseen ei liittynyt päätöstä ottaa… tuosta vaan pubiin.
Mielestäni paras keino pysyä raittiina on olla ottamatta sitä ensimmäistä. Sen kun/jos muistaa, niin kaikki menee parempaan suuntaan.
Tsemppiä, koitetaan pysyä jaloilla…minua ainakin kaduttaa viimeisin juomiseni ehkä enemmän kuin koskaan aikaisemmin.
Kuulepas, minä olin tasan 3 vuotta täysraittina kun repsahdin (6/2011). Eikä siinäkään mitään päätöstä tarvittu. Ensimmäinen lasi riitti kusemaan asenteeni. Raittiin ajan pituuden johdosta en enää kokenut raittiutta ns. mekaanisena, vaan se oli jo elämänasenne. Eli tästä voit päätellä, miten vaikean ja salakavalan sairauden kanssa täällä tapellaan!
Toiseen lauseeseen täydennän sen verran, että ensimmäisen ryypyn välttäminen ei ole pelkästään paras keino pysyä raittiina, vaan AINOA!!!
Hei Azkii-!
Pyynnöstäsi kerron raitistumisesi tueksi lyhyesti oman kokemukseni. Join aikani ja loppuvaiheissa yritin raitistua siinä kuitenkaan onnistumatta. Sitten tuli eteeni päivä, jolloin olin valmis luopumaan alkoholista. Tiesin jotain AA:n olemassaolosta, selvitin kotini lähellä olevan kokouspaikan osoitteen ja arasti astuin ovesta sisään. Paikalla oli joukko naisia ja miehiä. He kertoivat minulle juomisestaan ja raitistumisestaan. Tunsin olevani omieni joukossa. Siitä illasta alkaen olen saanut olla raittiina, ja menin samaan paikkaan viikon päästä uudelleen. Nykyisin käyn palavereissa pari kertaa viikossa. Olen myös ottanut hoitaakseni vuorollani joitain palvelutehtäviä. Pidän näet tärkeänä, että palaveripaikan ovi on ilmoitettuna aikana auki tukea hakevalle alkoholistille. Tästä kirjoitetaan tämän päivän tekstissä kirjassa “Päivä kerrallaan, AA:n jäsenten mietteitä AA:n jäsenille”.
Hieno homma että AA auttaa sinua. Olen tosi iloinen sinun puolesta. Minäkin olen joskus vertaistukiryhmissä käynyt mutta tällä hetkellä sopivaa ei ole löytynyt kun edellinen lopetettiin. Kokeilin itsekin AA:ta mutta se ei ollut ihan se mitä hain enkä kokenut saavani siitä apua.
Tällä hetkellä kuitenkin 5. pvä alkaa selvinpäin ja olo on jo paljon parempi kuin sunnuntaina. Antabukset olen ottanut kiltisti koska ne estävät minua repsahtamasta ainakaan niin herkästi. Siis että ei tarvitse sitä ensimmäistä ottaa kun ei pysty. En ymmärrä miten jotkut pystyvät juomaan Antabuksen kanssa koska itselläni siitä tuli ainakin sellainen olo että henki lähtee. En ole toisten yrittänyt.
Hei Azkii-!
Kirjoitit että AA (palaveri?) ei ollut ihan sitä mitä hait. Et kuitenkaan kirjoita, mitä hait sieltä. Voin omasta puolestani sanoa, että onnekseni en tiennyt AA:sta juuri mitään, kun menin ensimmäiseen palaveriini hakemaan raittiutta. Sen olen saanut, ja hakematta olen saanut lahjaksi siinä sivussa jotain muutakin.
Enkä tiedä mitään syytä, miksi et sinäkin saisi raittiutta, koska haet sitä täältä ja/tai muualta.
Tänään onkin jo 6. pvä ilman viinaa ja ensimmäinen päivä ilman tupakkaa. Jostakin kuulin että ei sais molempia yrittää lopettaa yhtäaikaa mutta minä nyt yritän. Jos ratkean polttamaan ni on se pienempi paha kuitenkin.
Vierotusoireina ahdistus ja aivot on jotenkin jumissa. Ja aika herkillä on tunteet, äkkiä hermostuu pienistäkin. Koitan rauhoittavaa vihreää teetä mutta saapa nähdä helpottaako. Ainakin vähän jos ei muuta.
Nyt tekee mieli avautua. Olen tässä viimeisen vuoden aikana kovasti miettinyt tätä omaa juomistani ja sitä miten siihen päädyttiin. Nyt olen kuitenkin tullut siihen lopulliseen johtopäätökseen että alkoholi ei minulle sovi, ja sitä myöten olen huomannut myöskin että eihän se sovi kenellekään mutta kaikki sitä käyttää!
Esimerkiksi aina jos olen “kavereiden kanssa pitämässä hauskaa” (he juovat ja minä en), niin saan kuulla aina siitä että “miksi et juo?” Tätä on sattunut viimeisen vuoden aikana älyttömän paljon! Mutta eikös se ole niinpäin parempi kysymys että “miksi JUOT?” Missä vaiheessa tämä on kääntynyt päälaelleen että se että juo onkin normaalimpaa kun se että ei juo!?
Toisekseen, olen niin kyllästynyt omiin kavereihini jotka aina viikonloppuisin käyttävät aikansa mieluiten turpa täynnä, vaikka maailmassa olisi niin paljon tehtävää ja nähtävää! Miksei mielummin olisi vaikka selvinpäin muutaman kuukauden ja sitten lähtisi ulkomaille lämpimään juhlistamaan hienoa saavutusta? Joka ikinen ihminen ympärilläni (poislukien emäntä, joka nyt VIHDOIN on aloittanut oman raittiutensa omasta tahdostaan) on juoppoja ja käyttävät aikaansa mielummin humalassa kuin selvinpäin. En kestä enää, mitä minun muka pitäisi yksin selvinpäin keksiä? Missä kaikki järkevät ihmiset jotka tekevät elämällään muutakin?
Mietittiin emännän kanssa että entäs jos se nautintoaine olisikin jokin muu kuin alkoholi, esim. ihmiset olisivat keksineet joskus että viikonloppuisin lähdetään baariin syömään paskaa? Mitenkä järkevää se on? Ihan yhtä järkevää kuin juominenkin…
Pahoittelen mutta olen nyt vähän kärttyinen ja vihainen itselleni ja muulle maailmalle. Kyllä tämä menee ohi…
Onnittelut sinulle, että puolisosi on myös halunnut lopettaa juomisen. Teillä on nyt mainio mahdollisuus olla vertaistukena toisillenne. Eikä sinun tarvitse lähteä pitämään hauskaa juoppokavereidesi kanssa. Kyllä vapaa-ajan saa täyttymään järkevistä touhuista selvänäkin, varsinkin kun voit kotoa saada tukea.
No niin. Ajattelin vähän päivittää tuntemuksia 10 päivän jälkeen.
Olen ollut nyt 5 päivää savuttomana ja 10 juomatta. Pahin tuntuu pikkuhiljaa olevan ohi. Minulle tulee aina kovasta juomisesta 2 viikon masennus joten senkin pitäisi kohta puoliin väistyä.
Olen kyllä erittäin onnellinen siitä että pääsen vihdoin riippuvuuksistani eroon, tai että saan edes yrittää päästä niistä eroon. Olen henkisesti valmis olemaan vaikka lopun ikääni selvinpäin ja ilman tupakkaa. Se tekee minut paljon onnellisemmaksi kuin itsensä jatkuva myrkyttäminen.
Kaiken kaikkiaan olo on pientä masennusta lukuunottamatta ihan hyvä ja rauhallinen. Ei ahdista tai muuta eikä oikeastaan ole vieroitusoireita ollut alkoholista. Enemmänkin tupakasta oli muutaman päivää niin että ei oikein mitään pystynyt tekemään.
Toi savuttomuus ja alkottomuus yhtäaikaa on kova saavutus. En itse polta, mutta tiettävästi savuista eroon pääseminen on peräti hankalampaa kuin muista huimausaineista. Excellent!
Joo, käsittääkseni ei edes kannattais yrittää molempia lopettaa kerralla koska se on niin rankka taival että kusahtaa helpommin. Mutta minusta se tuntui nyt oikealta ratkaisulta ja päätin kokeilla. Omasta mielestäni ihan onnistunut kokeilu.
Aika monelta taholta kuulee, että kun polttaa niin tekee mieli juoda, ja toisinpäin. Siinä mielessä varsinainen koukku ei välttämättä aina ole nikotiini ja/tai alkoholi, vaan dopamiini. Eli kun molemmat paheet lopettaa samanaikaisesti, niin “dopamiinikoukku” alkaa hellittää kun nuppi tasapainottelee itseään muutaman päivän viiveellä.
Ratkesin eilen juomaan 8 olutta. Eipä tuo kovin mahtavaa ollut. Jotenkin vaan tuli semmonen pakko taas juoda vaikka emäntäkin on tosi hienosti kyllä ollut tukena ja ollut itse raittiina. Ei vaan tunnu riittävän sekään. Tarvitsisin paljon lisää vertaistukea mutta ei tämmönen foorumi paljoa sitä tuo, pitäisi olla jotakin reaaliaikaisempaa. Että silloin kun pahin himo iskee niin samantien saisi jonkinlaista tukea, minulla kun ei noita kavereitakaan kauheasti ole. Emäntää en viitsisi vaivata kun sekin kohta ratkeaa jos stressaan sitä liikaa ongelmillani. Ei kyllä varmaan ratkea mutta kuitenkin.
Olen kuullut semmoisesta nettisivusta kuin www.vertaistukea.net ja siellä on chattikin mutta ei siellä koskaan ole ketään. Se olisikin hyvä kanava jos iskee viinanhimo niin päästä samantien juttelemaan jonkun kanssa siitä reaaliajassa, eikä tarviisi viinantuskissaan odotella kannustavia sanoja täällä foorumilla. Vallataanko se?
Murheet pois ja onnittelut siitä että vain 8 olutta! Oliko matkassa joku tietty mittatikku minkä mukaan arvioitiin että 8 olisi juuri sopiva määrä, ei liian vähän eikä liikaa? Mielestäni päivittäinen maksimiannos on hirmutärkeä mittatikku, sillä se määrää mielestäni loppupelissä lähes aina että onko seuraavana päivänä pakko saada helpotusta olotilaan, vai voitaisko olla ihan kuivin suin. Jos kankkusta ei aamulla ole, niin on varmasti hirveän paljon helpompi aloittaa kuivattelu juurikin tänään.
Ehkä kannattaisi ottaa selvää paikkakuntasi avustavista puhelinnumeroista? Vinkkejä saanet päihdeneuvontapisteistä tai itseapuryhmien yhteyshenkilöiltä. Kummassakin tahossa kannattaisi käydä myös henkilökohtaisesti. Ihan tutustumismielessä!
Joo, juurikin niin ajattelin että jos otan niin en ota liikaa, mutta kuitenkin otettava sen verran että jossakin tuntuu. Ei tarvinnut aamusella miettiä korjailuja kun ei ollut kovin paha olo. Jostain syystä vaan tekisi mieli taaskin hakea sama satsi illaksi
Siis jos tulee semmoinen fiilis että on “pakko” korkata kuohuvaa, niin mitä jos kokeilisit huomenna ottaa pari putelia vähemmän, eli esimerkiksi 6 olutta? Ei se kroppa huomaa juurikaan eroa. Hyvä fiilis tulee aika varmasti sixpäkilläkin, mutta suunta olisi kuitenkin parempaan päin.
Mutta jos et ole ottanut tänään mitään, niin elä ihmeessä ota huomenna! Kahden päivän raittiusputki tekee ihmeitä!
Taitaa olla jonkin määritelmän mukaan suurkuluttajan raja 24 annosta viikossa. Sen mukaan voisi leimautumatta ottaa kolmena päivänä juuri sellaiset 8 pulloa niin kuin jo otit.
Vertaistukea saa tämän palstan lisäksi ainakin AA-palavereista ja niiltä AA-tovereilta, joiden puhelinnumero on kännykässä sekä myös AA:n auttavista puhelimista, jollainen Helsingissä on 09-750200.
